Lue keskustelun säännöt.
Uskon, että olen vihainen äidilleni siksi, että hän ei ikinä selvittänyt mitään huonon käytöksensä syitä kanssani
07.06.2020 |
Eli ymmärrän kyllä, että äideillä menee hermot lasiin, varsinkin huonoilla äideillä. Mutta sitä en ymmärrä, ettei äiti, jolla on mennyt hermot lapseensa ja on sillä satuttanut lastaan, ei voi ottaa vastuuta käytöksestään ja selvittää lapselle sitä, minkä takia sikail tätä kohtaan ja satutti lastaan.
Minun äitini on juuri tällainen. Sen takia uskon, että olemme yhä riidoissa (äitini mielestä emme ole), koska hän on satuttanut minua, mutta kieltäytynyt selvittämästä asiaa.
Minä tietenkin olen palannut asiaan niin pitkään, kunnes se on selvitetty, KOSKA en ole edes ymmärtänyt, ettei äitini ole koskaan selvittänyt loukkauksiaan, koska hän on aina väittänyt ainoastaan minun suuttuneen tyhjästä. Sehän ei pidä paikkaansa. En koskaan suutu tyhjästä, vaan tunteilleni on aina syy, kuten kaikkien ihmisten tunteille on.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Ei sun äiti muutu, vaikka tanssisit sadetanssia hänen ympärillään. Minulla oli traumaattinen lapsuus, vanhempani kaltoinkohtelivat minua ja toisiaan. Yli 40 vuotta hain heiltä hyväksyntää ja odotin, että he muuttuisivat. Eivät muutu, enkä tule hyväksytyksi. Käyn traumaterapiassa ja tällä hetkellä koen eläväni onnellista elämää. Vanhemmilleni ns. haistatan pskat, ette enää satuta minua. Yhteydenpidon olen jättänyt vain pakollisiin. Ei kannata enää märehtiä asioita, joille ei voi mitään.
En ajattelekaan, että hän muuttuisi. Ajattelen korke8ntaan, että jos kukaan ei ole koskaan saanut vietyä hänen ajatuksiinsa ajatusta, että hänessäkin voi olla vikaa ihmisenä, niin minä teen kaikin voimin työtä sen eteen, että hän sen tajuaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun äiti muutu, vaikka tanssisit sadetanssia hänen ympärillään. Minulla oli traumaattinen lapsuus, vanhempani kaltoinkohtelivat minua ja toisiaan. Yli 40 vuotta hain heiltä hyväksyntää ja odotin, että he muuttuisivat. Eivät muutu, enkä tule hyväksytyksi. Käyn traumaterapiassa ja tällä hetkellä koen eläväni onnellista elämää. Vanhemmilleni ns. haistatan pskat, ette enää satuta minua. Yhteydenpidon olen jättänyt vain pakollisiin. Ei kannata enää märehtiä asioita, joille ei voi mitään.
En ajattelekaan, että hän muuttuisi. Ajattelen korke8ntaan, että jos kukaan ei ole koskaan saanut vietyä hänen ajatuksiinsa ajatusta, että hänessäkin voi olla vikaa ihmisenä, niin minä teen kaikin voimin työtä sen eteen, että hän sen tajuaisi.
Ap
Eihän se sitä tarkoita, että hän olisi täydellisen mätä tai huonompi(?) kuin muut (no, osa on kyllä ainakin häntä parempia), vaan sitä vain, ettei tässä maailmassa ole oikein mitään syytä pitää itseään kaikkia muita erinomaisempana, kun ei ole. Ja vielä se, että on satuttanut minua!
Ap
Mutta hänon niin naurettava, kun tulee puhe siitä, että hän on satuttanut minua, hän alkaa aina huutaa, miten mä olen satuttanut häntä. Ja kun siis siinä kohtaa alkaa aina sellainen täysin harhainen, hänen omassa päässään keksimä todellisuus. Johon hän siis itse uskoo. On todella vaikeaa keskustella henkilön kanssa, joka uskoo virheelliseen ajatteluun.
Hän esim. uskoo, että minä olen vastuussa siitä, ettei isoäitini kirjannut hänelle käyttöoikeutta kesämökkiin, jonka isoäiti lahjoitti minulle 2000-luvun alussa.
Ap
Että minä olen mukamas häntä siinä satuttanut. Miten tuollaiselta puolustaudutaan?
Ap
Hän ei siis voi mukamas ottaa vastuuta siitä, että minä olen loukkaantunut, KOSKA minä olen vienyt häneltä sen kesämökin käyttöoikeuden. Tällaisia hänen suustaan tulee.
Niin mitähän vttua? Sama tilanne taatusti ollut, kun olin pieni. Koskaan ei voinut ottaa vastuuta mun satuttamisesta, koska keksi jonkin valheen, miksi minä olin satuttanut häntä, joten minun tunteistani viis.
Olin kuitenkin hänen lapsensa!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sillälailla hän on AINA rinnastanut itsensä, AIKUISEN, OMAN LAPSENSA HUOLTAJAN, minuun, pieneen lapseen, jota hänen olisi kuulunut rakastaa, että jos jokin hallusinoitu asia on minussa loukannut HÄNTÄ, niin viis siitä, mitä minä tunnen! Olen TODELLA katkera hänelle tästä. Todellakin lapsen tunteet ovat AINA aikuisen tunteita tärkeämpiä ja siis niin, että aikuise pitäisi kyetä kantamaan vastuu tunteista, joita lapsi herättää. Äitini ei kyennyt. Mun piti kantaa se vastuu sen lehmän kanssa. Ja siinä hajosin.
Ap
Ja koska tämä asia hajotti minut sen lehmän kanssa, olen ikuisesti hänelle katkera ja haluan, että se tulee tajuamaan, mitä teki!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta hänon niin naurettava, kun tulee puhe siitä, että hän on satuttanut minua, hän alkaa aina huutaa, miten mä olen satuttanut häntä. Ja kun siis siinä kohtaa alkaa aina sellainen täysin harhainen, hänen omassa päässään keksimä todellisuus. Johon hän siis itse uskoo. On todella vaikeaa keskustella henkilön kanssa, joka uskoo virheelliseen ajatteluun.
Hän esim. uskoo, että minä olen vastuussa siitä, ettei isoäitini kirjannut hänelle käyttöoikeutta kesämökkiin, jonka isoäiti lahjoitti minulle 2000-luvun alussa.
Ap
Tuo on silläkin lailla vielä traumatisoivaa, että on ollut aivan tarpeeksi traumatisoivaa, että aikuiset ihmiset ympärilläni riitelivät kesämökistä, jolla minun olisi pitänyt saada olla, rauhassa ja onnellisia kesiä viettäen, mutta että sen lisäksi äitini syyttää kaikista niistä aikuisten riidoista minua.
Toki tiedän, ettei se ole totta, mutta kun sitä sitten käytetään minua vastaan siinä, ettei hänen siksi tarvitse piitata minun tunteistani, niin se on täysin kamalaa.
Ap
Ja kun siis elin vuosia siinä uskossa, ettei minun tunteistani välittäminen tuollaisilla perusteilla ole mitenkään aiheellista. Sanoisin, että se on tuhonnut suhteeni omiin lapsiini. Koska lapset ovat tavallaan se suhde, joka sinulla on itseesi. Ja olen jo kauan aikaa sanonut, että äitini on tuhonnut suhteeni itseeni. Ei kokonaan, mutta tehnyt siitä sairaan. Hän on syypää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja terapeutit saavat haistaa pitkän peen siitä, etteivätole osanneet käytännössä yhtään auttaa. Varsinkaan kukaan muu, kuin tämä viimeisin, vaikkei hänkään ole minulle yhtäkään oivallusta tuonut, korkeintaan vaan ollut sen verran ja onneks oikealla tavalla tukena, että itse pääsen eteenpäin asioiden käsittelyssä.
Ap
usko pois sua Äiti aattelen
sinä siellä. minä täällä jossakin
kerroinko koskaan että sua rakastin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pirkko-Liisa Hämeenlinnasta taas vainoaa yli seitsenkymppistä äitiään. Eikö teitä sairaalanväkeä ole koulutettu ymmärtämään vanhuksia? Tämä on vainoamista ja uhkailua eli väkivaltaa. Lopeta heti!
Vierailija kirjoitti:
Pirkko-Liisa Hämeenlinnasta taas vainoaa yli seitsenkymppistä äitiään. Eikö teitä sairaalanväkeä ole koulutettu ymmärtämään vanhuksia? Tämä on vainoamista ja uhkailua eli väkivaltaa. Lopeta heti!
Tässä ei ole kysymys mistään vanhusten ymmärtämisen koulutuksesta. Eikö itseäsi ole koulutettu ymmrtämään lapsia? Ei siihen edes tarvita koulutusta. Terve järki riittää. Jokainen tervejärkinen tajuaa, ettei lapsen tunteista voi jättää välittämättä, vaikka olisikin lapselleen loukkaantunut, kuten minun äitini teki!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti äitisi hakee sulle lähestymiskiellon.
Minun äitini on käytännössä suoraan myöntänyt, että ei ole välittänyt minun tunteistani sen takia, miten minä olin loukannut häntä. Vaikka en edes ole, jos hän on loukkaantunut oman lapsensa käytöksestä, se on hänen oma vikansa. Ei kypsän vanhemman kuulu loukkaantua siitä, että lapsi on keskeneräinen ihminen. Äitinipä piti sitä tahalliasena ja minun pahuutenani. Sen todellakin ko s tan sille takaisin. M. vihana häntä kohtaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti äitisi hakee sulle lähestymiskiellon.
Hakea voi, mutta näyttö puuttuu, koska sitä ei ole. Se, ettei kykene selvittämään tekosiaan ei ole perustelu päästä siitäeroon, jolle asioita pitää hiukan selvittää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pirkko-Liisa Hämeenlinnasta taas vainoaa yli seitsenkymppistä äitiään. Eikö teitä sairaalanväkeä ole koulutettu ymmärtämään vanhuksia? Tämä on vainoamista ja uhkailua eli väkivaltaa. Lopeta heti!
Kyllä mahtaisi Ismoakin hävettää jos tietäisi miten kaikki perheen asiat on juoruttu tälle palstalle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirkko-Liisa Hämeenlinnasta taas vainoaa yli seitsenkymppistä äitiään. Eikö teitä sairaalanväkeä ole koulutettu ymmärtämään vanhuksia? Tämä on vainoamista ja uhkailua eli väkivaltaa. Lopeta heti!
Kyllä mahtaisi Ismoakin hävettää jos tietäisi miten kaikki perheen asiat on juoruttu tälle palstalle!
Entäs Seppoa? Tai Siljaa?
Ap
Mites Miiaa? Tekisikö paluun haudastaan, jos tietäisi?
Ap
Usko aivan rauhassa, se vain kuvaa sitä, etet ymmärrä henkisestä väkivallasta kovinkaan paljoa. Se on ihan ok. Kertoo vain sen, ettei sinulla ole siitä kokemusta. Mikä on hyvä sinulle.
Ap