Uskon, että olen vihainen äidilleni siksi, että hän ei ikinä selvittänyt mitään huonon käytöksensä syitä kanssani
Eli ymmärrän kyllä, että äideillä menee hermot lasiin, varsinkin huonoilla äideillä. Mutta sitä en ymmärrä, ettei äiti, jolla on mennyt hermot lapseensa ja on sillä satuttanut lastaan, ei voi ottaa vastuuta käytöksestään ja selvittää lapselle sitä, minkä takia sikail tätä kohtaan ja satutti lastaan.
Minun äitini on juuri tällainen. Sen takia uskon, että olemme yhä riidoissa (äitini mielestä emme ole), koska hän on satuttanut minua, mutta kieltäytynyt selvittämästä asiaa.
Minä tietenkin olen palannut asiaan niin pitkään, kunnes se on selvitetty, KOSKA en ole edes ymmärtänyt, ettei äitini ole koskaan selvittänyt loukkauksiaan, koska hän on aina väittänyt ainoastaan minun suuttuneen tyhjästä. Sehän ei pidä paikkaansa. En koskaan suutu tyhjästä, vaan tunteilleni on aina syy, kuten kaikkien ihmisten tunteille on.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja osa satuttamista on nimenomaan se, että asiat on muka selvitetty sillä, että äitisyytti kaikesta minua ja minäkään en tajunnut, ettei asiaa ole koskaan selvitetty minulle, eli että syyllinen ja paha ihminen on äitini, eivätkä hänen tekonsa johtuneet minusta. Tällaista asiaa en todellakaan paina villasella. Hän kantaa siitä seuraukset.
ApMiten ajattelit hänen kantavan seuraukset?
Tajuaa, että on mokannut äitinä ja se johti lastenlastenkin tilanteeseen, jossa heilläkään ei ole tarpeeksi rakastavaa äitiä.
Ap
Jos äitini ei ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, että minun elämässäni hänen vioillaan on ollut merkitystä, niin toivoisin hänen sen jonain päivänä tajuavan. Tajuaisiylipäätään, että on tehnyt väärin ja koska hän vihaa viallisia ihmisiä, saa luvan sitten toivottavasti vihata itseään.
Ap
Mä toivoisin, että hän menisi hautaan vihaten itseään. Mutta ei taida pystyä. Hän vihaa itseään kyllä pinnan alla, eihän noin ilkeä käytös muuten olisi mahdollista, mutta hän ei itse tunnista sitä, joten se on sama, kuin ei vihaisi.
Hän ei kuitenkaan tiedä itsensä rakastamisesta yhtään mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja osa satuttamista on nimenomaan se, että asiat on muka selvitetty sillä, että äitisyytti kaikesta minua ja minäkään en tajunnut, ettei asiaa ole koskaan selvitetty minulle, eli että syyllinen ja paha ihminen on äitini, eivätkä hänen tekonsa johtuneet minusta. Tällaista asiaa en todellakaan paina villasella. Hän kantaa siitä seuraukset.
ApMiten ajattelit hänen kantavan seuraukset?
Tajuaa, että on mokannut äitinä ja se johti lastenlastenkin tilanteeseen, jossa heilläkään ei ole tarpeeksi rakastavaa äitiä.
Ap
Ymmärrä, että hän ei tule koskaan sitä tajuamaan. Ei ikinä. Ei edes 100-vuotiaana. Ei, vaikka hakkaisit hänet. Ei, vaikka itkisit. Ei ikinä. Ei, vaikka mitä tekisit. Ei koskaan.
Tämä on fakta. Mitä siis ajattelit tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on päivänselvää, että äitisi ei osannut, häneltä puuttui taitoja, tunneälyä, ehkä tavallistakin älyä. Vähän kuin teiniltä, joka luulee olevansa maailman napa.
Äitisi ja sen teinin kohdalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ajatella, että tyhmä mikä tyhmä. Ei älyä voi vaatia, jos sitä ei ole. Ei ymmärrystä voi vaatia, jos sitä ei todellakaan yhtään ole.
Ja ei riitä ajatus ”tyhmä mikä tyhmä”, vaan äitiäni kuuluu rangaista siitä, että on satuttanut omaa lastaan.
ApMä oon ratkassu asian niin, etät pidän mahdollisimman vähän yhteyttä, koska olen vihdoin aikuisena tajunnut n. 30 vuotiaana vasta!, että en saa äitiäni rakastamaan mua, teen mitä tahansa. En enää edes yritä. Lopetin yrittämisen. En jaksa yrittää miellyttää. Mistä tulenkin siihen, että tästäkö johtuu se mun ikuinen miellyttämisentarve kaikissa ihmissuhteissa?
Yritän olla mieliksi, hajuton, mauton, mukava kaikille. Mikä on lopulta aika raskasta ja välttelen ihmisiä mielellään. En jaksa niitä jatkuvia pettymyksiä ihmissuhteissa, kun huomaan, että mua vaan halutaan käyttää hyväksi ja sen jälkeen hylätä.
Mä en halua yrittää miellyttää ketään. Jos en omalle äidillenikään kelvannut omana itsenäni, niin miksi kuvittelisin kelpaavani muillekaan? Se taas on minun ajatukseni. Minusta muut ihmiset ovat minulle sen, mitä n Idiltäni saanut, velkaa. Eli oikeudenmukaisen välittämisen ja rakastamisen. Mutta en siihen jaksa uskoa.
Ap
...sen takia en siis mitään odotakaan. Muilta. Kyllähän se harmittaa, ettei pysty siihen luottamaan. Se toisaalta suojelee siltä, että hyvää elämää elääkseni tarttisin toisia. Tai ainahan se elämä olisi parempaa, jos olisi joku kumppani, mutta yksinkin on ihan hyvä. Paljon parempi, kuin parisuhteessa, jossa ei saa (=tunne) rakkautta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja osa satuttamista on nimenomaan se, että asiat on muka selvitetty sillä, että äitisyytti kaikesta minua ja minäkään en tajunnut, ettei asiaa ole koskaan selvitetty minulle, eli että syyllinen ja paha ihminen on äitini, eivätkä hänen tekonsa johtuneet minusta. Tällaista asiaa en todellakaan paina villasella. Hän kantaa siitä seuraukset.
ApMiten ajattelit hänen kantavan seuraukset?
Tajuaa, että on mokannut äitinä ja se johti lastenlastenkin tilanteeseen, jossa heilläkään ei ole tarpeeksi rakastavaa äitiä.
ApYmmärrä, että hän ei tule koskaan sitä tajuamaan. Ei ikinä. Ei edes 100-vuotiaana. Ei, vaikka hakkaisit hänet. Ei, vaikka itkisit. Ei ikinä. Ei, vaikka mitä tekisit. Ei koskaan.
Tämä on fakta. Mitä siis ajattelit tehdä?
Antaa hänelle hetkellisiä vaikeita ja pahan olon kokemuksia vaatiessani häntä vastuuseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja osa satuttamista on nimenomaan se, että asiat on muka selvitetty sillä, että äitisyytti kaikesta minua ja minäkään en tajunnut, ettei asiaa ole koskaan selvitetty minulle, eli että syyllinen ja paha ihminen on äitini, eivätkä hänen tekonsa johtuneet minusta. Tällaista asiaa en todellakaan paina villasella. Hän kantaa siitä seuraukset.
ApMiten ajattelit hänen kantavan seuraukset?
Tajuaa, että on mokannut äitinä ja se johti lastenlastenkin tilanteeseen, jossa heilläkään ei ole tarpeeksi rakastavaa äitiä.
ApYmmärrä, että hän ei tule koskaan sitä tajuamaan. Ei ikinä. Ei edes 100-vuotiaana. Ei, vaikka hakkaisit hänet. Ei, vaikka itkisit. Ei ikinä. Ei, vaikka mitä tekisit. Ei koskaan.
Tämä on fakta. Mitä siis ajattelit tehdä?
Antaa hänelle hetkellisiä vaikeita ja pahan olon kokemuksia vaatiessani häntä vastuuseen.
Ap
Ok. On sekin tapa elää, että koko elämä pyörii kostamisen ympärillä.
Haluaisin hänen tajuavan, ettei hän voi perustella itselleen selvittäneensä minulle pahaa oloa aiheuttaneen käytöksensä kanssani.
Hänellä on niin sekavaa jargonia siinä vaiheessa, kun häneltä vaatii syitä, että patologisuus valehtelijana mitä itseensä tulee, paljastuu siinä kuulijalle, joka odottaa saavansa järjellä seurattavan selityksen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja osa satuttamista on nimenomaan se, että asiat on muka selvitetty sillä, että äitisyytti kaikesta minua ja minäkään en tajunnut, ettei asiaa ole koskaan selvitetty minulle, eli että syyllinen ja paha ihminen on äitini, eivätkä hänen tekonsa johtuneet minusta. Tällaista asiaa en todellakaan paina villasella. Hän kantaa siitä seuraukset.
ApMiten ajattelit hänen kantavan seuraukset?
Tajuaa, että on mokannut äitinä ja se johti lastenlastenkin tilanteeseen, jossa heilläkään ei ole tarpeeksi rakastavaa äitiä.
ApYmmärrä, että hän ei tule koskaan sitä tajuamaan. Ei ikinä. Ei edes 100-vuotiaana. Ei, vaikka hakkaisit hänet. Ei, vaikka itkisit. Ei ikinä. Ei, vaikka mitä tekisit. Ei koskaan.
Tämä on fakta. Mitä siis ajattelit tehdä?
Antaa hänelle hetkellisiä vaikeita ja pahan olon kokemuksia vaatiessani häntä vastuuseen.
ApOk. On sekin tapa elää, että koko elämä pyörii kostamisen ympärillä.
Et vain ymmärrä asiaa, mutta et pysty menemään itseesi ja myöntämään kyseistä vajetta itsessäsi. Sen sijaan sinun pitää alkaa sheimata minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin hänen tajuavan, ettei hän voi perustella itselleen selvittäneensä minulle pahaa oloa aiheuttaneen käytöksensä kanssani.
Hänellä on niin sekavaa jargonia siinä vaiheessa, kun häneltä vaatii syitä, että patologisuus valehtelijana mitä itseensä tulee, paljastuu siinä kuulijalle, joka odottaa saavansa järjellä seurattavan selityksen.
Ap
Haluat, mutta hän ei tule koskaan tajuamaan. Ei ikinä. Ei edes kuolinvuoteellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja osa satuttamista on nimenomaan se, että asiat on muka selvitetty sillä, että äitisyytti kaikesta minua ja minäkään en tajunnut, ettei asiaa ole koskaan selvitetty minulle, eli että syyllinen ja paha ihminen on äitini, eivätkä hänen tekonsa johtuneet minusta. Tällaista asiaa en todellakaan paina villasella. Hän kantaa siitä seuraukset.
ApMiten ajattelit hänen kantavan seuraukset?
Tajuaa, että on mokannut äitinä ja se johti lastenlastenkin tilanteeseen, jossa heilläkään ei ole tarpeeksi rakastavaa äitiä.
ApYmmärrä, että hän ei tule koskaan sitä tajuamaan. Ei ikinä. Ei edes 100-vuotiaana. Ei, vaikka hakkaisit hänet. Ei, vaikka itkisit. Ei ikinä. Ei, vaikka mitä tekisit. Ei koskaan.
Tämä on fakta. Mitä siis ajattelit tehdä?
Antaa hänelle hetkellisiä vaikeita ja pahan olon kokemuksia vaatiessani häntä vastuuseen.
ApOk. On sekin tapa elää, että koko elämä pyörii kostamisen ympärillä.
Et vain ymmärrä asiaa, mutta et pysty menemään itseesi ja myöntämään kyseistä vajetta itsessäsi. Sen sijaan sinun pitää alkaa sheimata minua.
Ap
Äitisi taitaa puhua nyt sinun suullasi?
Haluaisin hänen siis tajuavan omasta pahuudestaan edes sen verran, että tajuaisi, että hänen selityksensä eivät ole koskaan olleet loogisia ja tippakaan perusteltuja. Eivät kai ne voi ollakaan, koska ilmeisesti hänen pahuutensa johtuu hänen lapsuudestaan, mutta hän on yrittänyt kääntää sen minun syykseni. Oman pahuutensa siis.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja osa satuttamista on nimenomaan se, että asiat on muka selvitetty sillä, että äitisyytti kaikesta minua ja minäkään en tajunnut, ettei asiaa ole koskaan selvitetty minulle, eli että syyllinen ja paha ihminen on äitini, eivätkä hänen tekonsa johtuneet minusta. Tällaista asiaa en todellakaan paina villasella. Hän kantaa siitä seuraukset.
ApMiten ajattelit hänen kantavan seuraukset?
Tajuaa, että on mokannut äitinä ja se johti lastenlastenkin tilanteeseen, jossa heilläkään ei ole tarpeeksi rakastavaa äitiä.
ApYmmärrä, että hän ei tule koskaan sitä tajuamaan. Ei ikinä. Ei edes 100-vuotiaana. Ei, vaikka hakkaisit hänet. Ei, vaikka itkisit. Ei ikinä. Ei, vaikka mitä tekisit. Ei koskaan.
Tämä on fakta. Mitä siis ajattelit tehdä?
Antaa hänelle hetkellisiä vaikeita ja pahan olon kokemuksia vaatiessani häntä vastuuseen.
ApOk. On sekin tapa elää, että koko elämä pyörii kostamisen ympärillä.
Et vain ymmärrä asiaa, mutta et pysty menemään itseesi ja myöntämään kyseistä vajetta itsessäsi. Sen sijaan sinun pitää alkaa sheimata minua.
ApÄitisi taitaa puhua nyt sinun suullasi?
Niin no sikäli, etten varsinaisesti ajattele asian olevan vaje. Mutta kyseinen henkilö ilmeisesti ajattelee niin, koska asia ei ole hänelle neutraalisti todettava seikka, eli että ”jaaha, tätä en ymmärrä, menenpä muualle”, VAAN hän kiusaa minua sillä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin hänen tajuavan, ettei hän voi perustella itselleen selvittäneensä minulle pahaa oloa aiheuttaneen käytöksensä kanssani.
Hänellä on niin sekavaa jargonia siinä vaiheessa, kun häneltä vaatii syitä, että patologisuus valehtelijana mitä itseensä tulee, paljastuu siinä kuulijalle, joka odottaa saavansa järjellä seurattavan selityksen.
ApHaluat, mutta hän ei tule koskaan tajuamaan. Ei ikinä. Ei edes kuolinvuoteellaan.
Juu, mutta minun haluni ajaakin minua ihmisenä eteenpäin ja antaa oivalluksia minulle vs. etten haluaisi asioiden selviävän.
Ap
Minä taas uskon, että olet täysi psykopaatti, joka kaltoinkohtelee lapsiaan, terrorisoi kaikkia sukulaisia, keksii tarinoita perinnöistä, pulun nuhasta ja heppalehdistä ja on koko ajan niin sekiksissä että ei muista lässyttäneensä samaa scheissea jo monta vuotta samoille foorumeille.
Äidin viaksi pistettäköön se, että on tuottanut moisen ihmispersauksen tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja osa satuttamista on nimenomaan se, että asiat on muka selvitetty sillä, että äitisyytti kaikesta minua ja minäkään en tajunnut, ettei asiaa ole koskaan selvitetty minulle, eli että syyllinen ja paha ihminen on äitini, eivätkä hänen tekonsa johtuneet minusta. Tällaista asiaa en todellakaan paina villasella. Hän kantaa siitä seuraukset.
ApMiten ajattelit hänen kantavan seuraukset?
Tajuaa, että on mokannut äitinä ja se johti lastenlastenkin tilanteeseen, jossa heilläkään ei ole tarpeeksi rakastavaa äitiä.
ApYmmärrä, että hän ei tule koskaan sitä tajuamaan. Ei ikinä. Ei edes 100-vuotiaana. Ei, vaikka hakkaisit hänet. Ei, vaikka itkisit. Ei ikinä. Ei, vaikka mitä tekisit. Ei koskaan.
Tämä on fakta. Mitä siis ajattelit tehdä?
Antaa hänelle hetkellisiä vaikeita ja pahan olon kokemuksia vaatiessani häntä vastuuseen.
ApOk. On sekin tapa elää, että koko elämä pyörii kostamisen ympärillä.
Et vain ymmärrä asiaa, mutta et pysty menemään itseesi ja myöntämään kyseistä vajetta itsessäsi. Sen sijaan sinun pitää alkaa sheimata minua.
ApÄitisi taitaa puhua nyt sinun suullasi?
Niin no sikäli, etten varsinaisesti ajattele asian olevan vaje. Mutta kyseinen henkilö ilmeisesti ajattelee niin, koska asia ei ole hänelle neutraalisti todettava seikka, eli että ”jaaha, tätä en ymmärrä, menenpä muualle”, VAAN hän kiusaa minua sillä.
Ap
...koska ei pysty tunnustamaan itselleen, ettei ymmärrä tätä asiaa. Koska siloin hänen mittapuullaan hänen itäisi leimata itsensä tyhmäksi. Se on hänen kuviointiaan, eikä liity minun asioihini mitenkään. Mä en tietenkään leimaisi ihmistä, joka ei nyt tajua, mistä puhutaan, tyhmäksi.
Ap
Ei sun äiti muutu, vaikka tanssisit sadetanssia hänen ympärillään. Minulla oli traumaattinen lapsuus, vanhempani kaltoinkohtelivat minua ja toisiaan. Yli 40 vuotta hain heiltä hyväksyntää ja odotin, että he muuttuisivat. Eivät muutu, enkä tule hyväksytyksi. Käyn traumaterapiassa ja tällä hetkellä koen eläväni onnellista elämää. Vanhemmilleni ns. haistatan pskat, ette enää satuta minua. Yhteydenpidon olen jättänyt vain pakollisiin. Ei kannata enää märehtiä asioita, joille ei voi mitään.
Mä en halua yrittää miellyttää ketään. Jos en omalle äidillenikään kelvannut omana itsenäni, niin miksi kuvittelisin kelpaavani muillekaan? Se taas on minun ajatukseni. Minusta muut ihmiset ovat minulle sen, mitä n Idiltäni saanut, velkaa. Eli oikeudenmukaisen välittämisen ja rakastamisen. Mutta en siihen jaksa uskoa.
Ap