Päiväni menevät ahdistusta vastaan taistellessa

💤

Vierailija kirjoitti:

Millaisia keinoja teillä on pärjätä ahdistuksen kanssa? Ja pystyttekö tarttumaan niihin keinoihin silloin, kun ahdistus on pahimmillaan? Se on ainakin mulle kompastuskivi... Pahimman terän pitää alkaa hellittää ennenkuin pystyn varovaisesti edes ajatella tekeväni jotain, mikä helpottaa. Pahimmalla hetkellä tuntuu siltä, kuin koko keho menisi pienen kippuraan, mahassa tuntuu solmu, tuskin edes hengitän. 

Mua auttaa, että tunnustelen käsillä jotakin (mitä tahansa, karkeaa seinää, vaatteen saumaa, jotakin esinettä, ulkona otan käteen kiven tai kepin) ja yritän keskittyä siihen, miltä se tuntuu. Voi myös vaihtaa erilaisten pintojen välillä. Toinen keino on vain katsella ympärilleen ja luetella kaikkea mitä näkee (ääneen tai hiljaa mielessään). Näissä keinoissa on se hyvä puoli, että ne ei vaadi mitään erityisiä välineitä ja on toteutettavissa missä tahansa.

Noin yleisesti ottaen noi perustuu siihen, että keskittyy mahd. intensiivisesti johonkin aistiin (tunto ja näkö noissa esimerkeissä, mutta me ollaan kaikki yksilöitä ja kokeilemalla löytyy se itselle parhaiten toimiva aisti).

Jotkut myös ottaa jääpalan sulamaan käteen, se tuottaa vähän intensiivisemmän aistikokemuksen, jos sellaista tarvii.

Mua auttaa lääkitys kun löysin lopulta itselleni sopivan. En pärjännyt enää muuten

Auta antti podcast

Kiitos mukavista vastauksista :) Varmaan kaipasinkin lämpöä ja vertaistukea, kun lähdin tänne kirjoittelemaan (varauksella tosin, ei ole ensimmäinen kertani tällä palstalla). Kiitos, että sain sitä. 

Ajattelin tänään sitäkin, että kunpa olisin saanut elämässäni enemmän sellaisia kokemuksia, että tulen hyväksyttynä sellaisena kuin olen. Että ahdistuksenikin hyväksyttäisiin sellaisena kuin se on. Lämpöä, välittämistä, ehdotonta hyväksyntää. Toivottavasti saan niitä vielä. Nykyään osaan jo paremmin antaa niitä itse itselleni, mutta se ei pelkästään vielä tunnu riittävän. Korjaavia kokemuksia siis kaipaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi usein juu mullakin triggerinä toimii toiset ihmiset. 

Ja sitten ihan vain omat ajatukset. Aivoni keksivät esimerkiksi, että joku taho nyt odottaa minulta jotain ja reagoin siihen ahdistumalla. 

Tää kuulostaa niin tutulta. Pahimpina päivinä ahdistun siitäkin, kun kuulen, että joku liikkuu rappukäytävässä. Ajatuskuvio tuossa hetkessä on se, että olen kuitenkin jättänyt jotain tekemättä tai tehnyt jotain väärää ja kohta ovikello soi ja siellä on joku vihainen naapuri torumassa.

Vierailija kirjoitti:

Auta antti podcast

Tämä on hyvä, jotain kovin rauhottavaa on tossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia keinoja teillä on pärjätä ahdistuksen kanssa? Ja pystyttekö tarttumaan niihin keinoihin silloin, kun ahdistus on pahimmillaan? Se on ainakin mulle kompastuskivi... Pahimman terän pitää alkaa hellittää ennenkuin pystyn varovaisesti edes ajatella tekeväni jotain, mikä helpottaa. Pahimmalla hetkellä tuntuu siltä, kuin koko keho menisi pienen kippuraan, mahassa tuntuu solmu, tuskin edes hengitän. 

Mua auttaa, että tunnustelen käsillä jotakin (mitä tahansa, karkeaa seinää, vaatteen saumaa, jotakin esinettä, ulkona otan käteen kiven tai kepin) ja yritän keskittyä siihen, miltä se tuntuu. Voi myös vaihtaa erilaisten pintojen välillä. Toinen keino on vain katsella ympärilleen ja luetella kaikkea mitä näkee (ääneen tai hiljaa mielessään). Näissä keinoissa on se hyvä puoli, että ne ei vaadi mitään erityisiä välineitä ja on toteutettavissa missä tahansa.

Noin yleisesti ottaen noi perustuu siihen, että keskittyy mahd. intensiivisesti johonkin aistiin (tunto ja näkö noissa esimerkeissä, mutta me ollaan kaikki yksilöitä ja kokeilemalla löytyy se itselle parhaiten toimiva aisti).

Jotkut myös ottaa jääpalan sulamaan käteen, se tuottaa vähän intensiivisemmän aistikokemuksen, jos sellaista tarvii.

Mulla on esim. naga jolokiaa, mutta ei sen syöminen auta ahdistukseen mitenkään. Itselle pelkkiä vitsejä nämä tip-taidot.

Rauhoittava musiikki.

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen auttaa ahdistukseen hetkellisesti.

Ei muiden kanssa puhuminen, koska useinhan muiden ihmisten seura ahdistaa erityisen pahasti.

Mutta siis omilta ahdistavilta ajatuksilta saa taukoa kun puhuu itsekseen. Älä puhu niitä ahdistavia ajatuksia, vaan jotain ihan muuta, jotain hömppää minkä puhumiseen ei ajattelua tarvita. Selosta vaikkapa mitä kulloinkin teet, tyyliin "aion keittää kahvit, laitan vettä ja puruja keittimeen, nyt painan keittimen päälle tosta nappulasta".

Kun aktivoi aivojen puhumisalueen niin silloin tosiaan se aivojen ja ahdistunut alue tulee hieman passiivisemmaksi. Tms. Jokin aivorakennejuttu se kuitenkin on, että puhumista voi käyttää ahdistuksen vähentämiseen. Eihän se pitkällä tähtäimellä sun elämästä vähemmän ahdistavaa tee, mutta tarjoaa pienen tauon ahdistukseen, pienen lepohetken.

Älä ala käyttää tuota itsekseen puhumista ihan liikaa, älä unohdu puhumaan itseksesi aamusta iltaan. Muutoin susta tulee totaalisen höperö niinkuin joku koditon alkoholisti.

Ai kauhee, tänkö takia mä höpötän itsekseni jatkuvasti ja olen alkoholisoitunut... Koti löytyy vielä, pitäskö vähentää höpötystä ettei sekin mee :D

Kuulemma se vastaan taistelu ei auta. Hyväksy ja tunnustele se tunne. Se siitä laimenee sitten omaan tahtiin.

Mitä oppeja sait  terapiassa- vositko hyödyntää niitä?

Lue se Päästä irti tai skeematerapian kirjoja. Kokeile mindfullnessai.

Hyväksy se ahdistus yhtenä osana itseäsi. Se jotenkin vaan alkaa sitten asettua. Sussa on niin paljon. Se on yksi osa.