Lue keskustelun säännöt.
Olen sairaalloisen mustasukkainen, enkä enää kestä
06.06.2020 |
Kyseessä ensimmäinen miesystävä ja en oikein tiedä parisuhteista mitään. Mies on aivan ihana, kehuu välillä (enemmän näyttää teoillansa välittävän), meillä on mukavaa yhdessä. Ongelma on se, että olen erittäin mustasukkainen kaikista ja kaikesta. Kaikki naiset, jotka edes kävelevät ohitsemme, tunnen kateutta heitä kohtaan. Mietin, mitä jos mieheni haluaisikin hypätä heidän mukaansa. Tiedän itsekin, että tämä on naurettavaa, enhän minäkään kenenkään hyvännäköisen miehen mukaan lähtisi. Joskus mieheni ohimennen kehui jotain naista "todella hyvännäköiseksi" ja se jäi kaivertamaan.. En ole samanlaista kehua kuullut häneltä, joka kohdistuisi minuun. Tiedostan, että ilman muuta hän pitää myös muita hyvännäköisenä, pidänhän minäkin. Mielessäni nyt on vaan jotain häikkää.
Hävettää ja vähän jopa itkettääkin myöntää, että halusin aina katsoa Masked singerin sijaan jotain muuta, koska ajattelin mieheni varmaan tuntevan vetoa sitä yhtä ampparihahmoa kohtaan. Yritän päivittäin uskotella itselleni, että ei kai mies kanssani olisi, jos en olisi tarpeeksi hyvä hänelle. Mutta kun se ei auta. En ajatuksiani kuitenkaan hänelle ole kertonut. Pitäisi minua varmasti ihan pähkähulluna. No, niin minäkin pitäisin miestäni, jos saisin kuulla hänen olevan mustasukkainen jostain Masked singerin heinäseipäästä ja ajattelevan minun tuntevan sitä kohtaan seksuaalista vetoa.
On ihan äärimmäisen rankkaa olla näin mustasukkainen. Tekstistä saa varmaan kuvan, että olisin jotenkin todella takertuva ja riippuvainen ja kieltäisin häneltä kaikki menot mahdollisten uhkien varalta, mutta näin ei kuitenkaan ole. Osoitan hänelle, että välitän ja hän saa mennä miten haluaa, annan omaa tilaa.
Nyt todellakin kaipaisin asiallisia vastauksia ja vinkkejä, miten esimerkiksi sinä olet päässyt mustasukkaisuudesta eroon yms? Pahoittelut mahdollisesti epäselvästä tekstistä, mutta nyt oli pakko purkautua.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Huh, onpas teillä ollut hurjaa. Vähän ikävä tarinan alku, mutta mahtavaa, että sussa on tapahtunut noin iso muutos! Mieletöntä, miten noinkin mustasukkaisesta on tullut noin rento ja avoin. Tämä toi itseenikin toivoa, ehkä pystyn itsekin joku päivä suhtautumaan noin rempseästi asioihin
ApSe oli puhdasta helvettiä molemmille osapuolille. Onneksi siitä päästiin.
Paljonko aikaa tähän meni, että tuosta päästiin?
ApÖöääee, vuosia, ehkä 6-7 vuotta? :D
Yllättävän vähän, kuitenkin kuin noin radikaali muutos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Huh, onpas teillä ollut hurjaa. Vähän ikävä tarinan alku, mutta mahtavaa, että sussa on tapahtunut noin iso muutos! Mieletöntä, miten noinkin mustasukkaisesta on tullut noin rento ja avoin. Tämä toi itseenikin toivoa, ehkä pystyn itsekin joku päivä suhtautumaan noin rempseästi asioihin
ApSe oli puhdasta helvettiä molemmille osapuolille. Onneksi siitä päästiin.
Paljonko aikaa tähän meni, että tuosta päästiin?
ApÖöääee, vuosia, ehkä 6-7 vuotta? :D
Yllättävän vähän, kuitenkin kuin noin radikaali muutos
Miehelle ne 6-7 tuntui varmaan 38535398593 vuodelta ja vähän päälle... :D
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Apua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Huh, onpas teillä ollut hurjaa. Vähän ikävä tarinan alku, mutta mahtavaa, että sussa on tapahtunut noin iso muutos! Mieletöntä, miten noinkin mustasukkaisesta on tullut noin rento ja avoin. Tämä toi itseenikin toivoa, ehkä pystyn itsekin joku päivä suhtautumaan noin rempseästi asioihin
ApSe oli puhdasta helvettiä molemmille osapuolille. Onneksi siitä päästiin.
Paljonko aikaa tähän meni, että tuosta päästiin?
ApÖöääee, vuosia, ehkä 6-7 vuotta? :D
Yllättävän vähän, kuitenkin kuin noin radikaali muutos
Miehelle ne 6-7 tuntui varmaan 38535398593 vuodelta ja vähän päälle... :D
:D Pääasia että on nyt asiat kunnossa!
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Ei ihan terveeltä vaikuta kyllä tuollainen ”tervehtyminen”. Aloit sitten ylikompensoida taustalla olevaa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Ei ihan terveeltä vaikuta kyllä tuollainen ”tervehtyminen”. Aloit sitten ylikompensoida taustalla olevaa ongelmaa.
Miten mä arvasin, että joku löytää av:lla siitäkin negatiivista sanottavaa :D
Kuule, ei hätää. Mä olen onnellinen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on vielä ihan hyvä kun pystyt kirjoittamaan siitä etkä kiellä tunteen olemassaoloa.
Oletko tätä katsonut? https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lisättäviä vinkkejä, muut ovat antaneet jo hyviä
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, kun muistelen itseäni keskenkasvuisena parisuhteessa :D Ei voinut leffavuokraamossakaan käydä ilman hirveää riitaa, kun mies kuitenkin katsoi niitä elokuvakansia, joissa oli vähäpukeisia naisia.
Aika todellakin auttaa. Kun täytät 30, naurat nykyiselle itsellesi.
Juuri näin ! Itse 20 v muistan miten mustasukkainen olin, kun katsoimme Miss Suomi kilpailua. Fyysisesti melkein oksetti ja olin aivan varma, että mies kuolaa jokaista missiä. Nyt naurattaa, tänä päivänä en tuhlaa energiaa mihinkään tuollaiseen. En ole pitkään aikaan tehnyt niin. Parasta on , että yrität kasvattaa omaa itseluottamustasi kaikilla konsteilla, äläkä mieti sitä miehen ajatusmaailmaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, kun muistelen itseäni keskenkasvuisena parisuhteessa :D Ei voinut leffavuokraamossakaan käydä ilman hirveää riitaa, kun mies kuitenkin katsoi niitä elokuvakansia, joissa oli vähäpukeisia naisia.
Aika todellakin auttaa. Kun täytät 30, naurat nykyiselle itsellesi.
Juuri näin ! Itse 20 v muistan miten mustasukkainen olin, kun katsoimme Miss Suomi kilpailua. Fyysisesti melkein oksetti ja olin aivan varma, että mies kuolaa jokaista missiä. Nyt naurattaa, tänä päivänä en tuhlaa energiaa mihinkään tuollaiseen. En ole pitkään aikaan tehnyt niin. Parasta on , että yrität kasvattaa omaa itseluottamustasi kaikilla konsteilla, äläkä mieti sitä miehen ajatusmaailmaa koko ajan.
Kuulostaisi siltä, että ap tuskin miehensä kanssa tätä katsoo, jos mies jo ampiaistakin kuolaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Ei ihan terveeltä vaikuta kyllä tuollainen ”tervehtyminen”. Aloit sitten ylikompensoida taustalla olevaa ongelmaa.
Miten mä arvasin, että joku löytää av:lla siitäkin negatiivista sanottavaa :D
Kuule, ei hätää. Mä olen onnellinen nyt.
Hyvä, se on tärkeintä :) Kyllä mä ihan livenäkin tuota ihmettelisin, ei ole tapana huvikseen negailla av:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Ei ihan terveeltä vaikuta kyllä tuollainen ”tervehtyminen”. Aloit sitten ylikompensoida taustalla olevaa ongelmaa.
Miten mä arvasin, että joku löytää av:lla siitäkin negatiivista sanottavaa :D
Kuule, ei hätää. Mä olen onnellinen nyt.
Hyvä, se on tärkeintä :) Kyllä mä ihan livenäkin tuota ihmettelisin, ei ole tapana huvikseen negailla av:lla.
Sivusta totean, että on tuo minustakin tosi outoa ääripäästä toiseen -käytöstä. Ja hyökkäät heti jos joku arvostelee... En itse pitäisi sua tasapainoisena asian suhteen, mutta enpä mä sun kanssa seurustelekaan.
Älä vertaile itseäsi koskaan muihin. Liiku, hoida itseäsi, pidä jotku ihmissuhteet vain ominasi, tee yksin asioita. Rakasta itseäsi. Niin tekee moni muukin nainen, joka ei edes huolisi huolisi toisen miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä vertaile itseäsi koskaan muihin. Liiku, hoida itseäsi, pidä jotku ihmissuhteet vain ominasi, tee yksin asioita. Rakasta itseäsi. Niin tekee moni muukin nainen, joka ei edes huolisi huolisi toisen miestä.
Tuo muihin vertailemisen lopettaminen on vaan niin hurjan hankala lopettaa. Noh, tuskin se päivässä tapahtuukaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Ei ihan terveeltä vaikuta kyllä tuollainen ”tervehtyminen”. Aloit sitten ylikompensoida taustalla olevaa ongelmaa.
Miten mä arvasin, että joku löytää av:lla siitäkin negatiivista sanottavaa :D
Kuule, ei hätää. Mä olen onnellinen nyt.
Hyvä, se on tärkeintä :) Kyllä mä ihan livenäkin tuota ihmettelisin, ei ole tapana huvikseen negailla av:lla.
Sivusta totean, että on tuo minustakin tosi outoa ääripäästä toiseen -käytöstä. Ja hyökkäät heti jos joku arvostelee... En itse pitäisi sua tasapainoisena asian suhteen, mutta enpä mä sun kanssa seurustelekaan.
Tietääkseni en hyökännyt :D Ihmettelen vain tätä av:n negatiivisuutta, kun on kaksi täysin eri tapaa olla ja toimia, ja molemmat tuomitaan. Pääasia kai on, että on päässyt yli moisista asioista ja elää onnellista elämää ja mahdollistaa sen toisellekin osapuolelle?
Tein vuosia töitä päästäkseni tähän, missä olen nyt. Opettelin ihan uusia tapoja kokea ja ajatella. Ja tunnen ylpeyttä siitä, millaisen urakan tein.
Uskotte tai ette, nyt tunnen olevani aidosti oma itseni ja sen takia onnellinen ja tasapainoinen. Avainsana on tasapainoinen, ja sitä parisuhdekin vihdoinkin on.
Yritin vain olla ap:lle avuksi ja kertoa tällaisen kehitystarinan. En pidä siitä, että kimppuuni hyökätään siitä hyvästä ja kyseenalaistetaan. Vaikka toki ymmärrän sen, koska nykyään olen sangen vapaamielinen (jopa tavallista vapaamielisempi).
Pointtini oli, että mustasukkaisuudesta on mahdollista päästä täysin eroon, mutta aikaa ja työtä se vaatii.
Omalla käytöksellään vaikuttaa siihen, miten puoliso suhtautuu. Jos omaa mustasukkaisuuttaan ei käsittele, tarvittaessa ammattilaisten kanssa, vaan purkaa sitä puolisoonsa, ero tulee varmasti. Kukaan ei jaksa kyttääjää. Suosittelen kääntymään terapeutin puoleen.
Minullakin aika auttanut, mutta eniten terapia. Aloitin suhteen noin kolmekymppisenä ja siinä alussa tuli minusta esiin samoja juttuja kuin aiemmissa suhteissa. Terapeutti oli erittäin ammattitaitoinen. Hinta oli 60 euroa per kerta eikä minulla ollut varaa pitkäaikaiseen terapiaan. Jonkun aikaa kävin ja ne rahat on elämäni parhaiten käytetyt.
Nyt kun mietin, niin paljonkohan tappoja, väkivaltaa ja muuta haittaa vältettäisiin jos ihmiset pääsisivät helpommin terapiaan käsittelemään asioitaan.
Meni ohi kun tajusin että vaikka mieheni pettäisi, maailmassa on muitakin ihania miehiä joiden kanssa voin alkaa suhteeseen.
Luin jostain, että menettämisen pelko voi oireilla mustasukkaisuutena. Sen juuret voi olla kauempanakin kuin nykyisessä suhteessa
Ööääee, vuosia, ehkä 6-7 vuotta? :D