Olen sairaalloisen mustasukkainen, enkä enää kestä
Kyseessä ensimmäinen miesystävä ja en oikein tiedä parisuhteista mitään. Mies on aivan ihana, kehuu välillä (enemmän näyttää teoillansa välittävän), meillä on mukavaa yhdessä. Ongelma on se, että olen erittäin mustasukkainen kaikista ja kaikesta. Kaikki naiset, jotka edes kävelevät ohitsemme, tunnen kateutta heitä kohtaan. Mietin, mitä jos mieheni haluaisikin hypätä heidän mukaansa. Tiedän itsekin, että tämä on naurettavaa, enhän minäkään kenenkään hyvännäköisen miehen mukaan lähtisi. Joskus mieheni ohimennen kehui jotain naista "todella hyvännäköiseksi" ja se jäi kaivertamaan.. En ole samanlaista kehua kuullut häneltä, joka kohdistuisi minuun. Tiedostan, että ilman muuta hän pitää myös muita hyvännäköisenä, pidänhän minäkin. Mielessäni nyt on vaan jotain häikkää.
Hävettää ja vähän jopa itkettääkin myöntää, että halusin aina katsoa Masked singerin sijaan jotain muuta, koska ajattelin mieheni varmaan tuntevan vetoa sitä yhtä ampparihahmoa kohtaan. Yritän päivittäin uskotella itselleni, että ei kai mies kanssani olisi, jos en olisi tarpeeksi hyvä hänelle. Mutta kun se ei auta. En ajatuksiani kuitenkaan hänelle ole kertonut. Pitäisi minua varmasti ihan pähkähulluna. No, niin minäkin pitäisin miestäni, jos saisin kuulla hänen olevan mustasukkainen jostain Masked singerin heinäseipäästä ja ajattelevan minun tuntevan sitä kohtaan seksuaalista vetoa.
On ihan äärimmäisen rankkaa olla näin mustasukkainen. Tekstistä saa varmaan kuvan, että olisin jotenkin todella takertuva ja riippuvainen ja kieltäisin häneltä kaikki menot mahdollisten uhkien varalta, mutta näin ei kuitenkaan ole. Osoitan hänelle, että välitän ja hän saa mennä miten haluaa, annan omaa tilaa.
Nyt todellakin kaipaisin asiallisia vastauksia ja vinkkejä, miten esimerkiksi sinä olet päässyt mustasukkaisuudesta eroon yms? Pahoittelut mahdollisesti epäselvästä tekstistä, mutta nyt oli pakko purkautua.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ihan samanlainen parikymppisenä. Aika auttaa. Siitä sitten en tiedä, jaksaako mies katsoa tuota touhua niin kauan.
Miten pääsit tästä eroon? En koskaan kuvitellut olevani tällainen...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ihan samanlainen parikymppisenä. Aika auttaa. Siitä sitten en tiedä, jaksaako mies katsoa tuota touhua niin kauan.
Miten pääsit tästä eroon? En koskaan kuvitellut olevani tällainen...
Ap
Oivalsin, että ihan sama mitä teen, en voi estää sitä, jos mies on pettääkseen. Ja tajusin, ettei jokainen kaunis nainen ole uhka mun asemalle parisuhteessa.
Mies pettää jos pettää, mun on ihan turha tuhlata energiaa sen stressaamiseen etukäteen.
Ja kontrolloimalla ja mustismeiningillä ajaa miestä vain kauemmas.
Kehittämällä itsetuntoa olen päässyt eroon mustasukkaisuudesta.
Toi amppari juttu :D
Tsemppiä ap, aika auttanee
Voi apua, kun muistelen itseäni keskenkasvuisena parisuhteessa :D Ei voinut leffavuokraamossakaan käydä ilman hirveää riitaa, kun mies kuitenkin katsoi niitä elokuvakansia, joissa oli vähäpukeisia naisia.
Aika todellakin auttaa. Kun täytät 30, naurat nykyiselle itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Kehittämällä itsetuntoa olen päässyt eroon mustasukkaisuudesta.
Miten tämä tehdään. Olisi aika kultaakin kalliimpi vinkki tännekkin...
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, kun muistelen itseäni keskenkasvuisena parisuhteessa :D Ei voinut leffavuokraamossakaan käydä ilman hirveää riitaa, kun mies kuitenkin katsoi niitä elokuvakansia, joissa oli vähäpukeisia naisia.
Aika todellakin auttaa. Kun täytät 30, naurat nykyiselle itsellesi.
Nään jostain syystä itseni aika hyvin kertomuksessasi :D
Tilanne on vielä ihan hyvä kun pystyt kirjoittamaan siitä etkä kiellä tunteen olemassaoloa.
Oletko tätä katsonut? https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Mustasukkaisuus vähenee sitä myötä kun itsetunto kasvaa. Näin nelikymppisenä, hyvää vauhtia rupsahtavana palstamammana ei huoli enää paina.
Ihana aloitus ja ihanaa oman käyttäytymisen kriittistä arviointia. Ole itsellesi armollinen, ap.
Itse olen ollut mustasukkainen miehen eksistä ilman mitään syytä, sullako ei sellaista kuitenkaan ole? Hyvä niin.
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehittämällä itsetuntoa olen päässyt eroon mustasukkaisuudesta.
Miten tämä tehdään. Olisi aika kultaakin kalliimpi vinkki tännekkin...
Elämällä, tutustumalla itsee, onnistumalla ja epäonnistumalla. Koulutus auttaa, parisuhde tai itselläni parisuhteet on ollut hyvä peili joka auttaa tutustumaan itseen. Opettelemalla hyväksymään itsensä sekä ne hyvät että huonot puolet. Hyväksymällä se että asioiden muuttaminen vaatii tietoista toimintaa, hyväksymällä se että kaikkeen ei voi vaikuttaa eikä kaikkea tarvitse hallita. Hyväksymällä se että koskaan ei tule itse valmiiksi eikä kukaan ole täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Huh, onpas teillä ollut hurjaa. Vähän ikävä tarinan alku, mutta mahtavaa, että sussa on tapahtunut noin iso muutos! Mieletöntä, miten noinkin mustasukkaisesta on tullut noin rento ja avoin. Tämä toi itseenikin toivoa, ehkä pystyn itsekin joku päivä suhtautumaan noin rempseästi asioihin
Ap
Paljon kiitoksia teille kaikille, eiköhän tämä tästä vielä helpota <3
Minullakin ollut joskus tuollaista. Kun suhde syvenee, luottamuski kasvaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Huh, onpas teillä ollut hurjaa. Vähän ikävä tarinan alku, mutta mahtavaa, että sussa on tapahtunut noin iso muutos! Mieletöntä, miten noinkin mustasukkaisesta on tullut noin rento ja avoin. Tämä toi itseenikin toivoa, ehkä pystyn itsekin joku päivä suhtautumaan noin rempseästi asioihin
Ap
Se oli puhdasta helvettiä molemmille osapuolille. Onneksi siitä päästiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sua lohduttaa, niin mä olin sua paljon pahempi. Rajoitin kaikin mahdollisin keinoin miestä. Kävin läpi facebook-kaverit, jotka piti poistaa (myös liian kauniit serkut, huom!), koko ajan ulkona ollessa kyttäsin ettei vahingossakaan vilkaisisi toisia naisia ja sitten huusin ja löin (!!!) kun mielestäni oli katsonut. Älypuhelinta ei saanut hankkia, koska "ei sillä mitään muuta kuitenkaan tehdä kuin katsotaan pokea". Kannettavasta tehtiin yhteinen, koska mun piti saada kytätä. Mitähän vielä? Toi leffavuokraamo-juttu on ihan tuttu. Leffoissa ei saanut olla seksikohtauksia ja jos oli -> riita ja mä löin. CD-levyjen kannetkin kävin läpi ja poistin kansipaperit niistä missä oli kauniita naisia. Mä voisin kertoa miljardi esimerkkiä näistä, mutta saatte käsityksen.
Nykyään bongailen miehelle hyvännäköisiä naisia kaupungilla. Jos törmään johonkin hyvännäköiseen naisen kuvaan nettiä selatessani, lähetän sen miehen iloksi. Myös pokea laitan, jos törmään sellaiseen josta uskon hänen pitävän. En ole vähäisimmässäkään määrin mustasukkainen enää, ja meidän parisuhde kukoistaa. Olen onnellisempi kuin koskaan ja korvia myöten rakastunut. Ei ole tarvetta kontrolloida enää. Jopa se, että mies kävisi ilman tunteita sängyssä toisen naisen kanssa, olisi ihan ok. Tunteet pelissä ei, mutta sen kai käsittää.
En mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kasvoin henkisesti. Ikä teki tehtävänsä.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehelle, että se jaksoi katsella mua silloin aikoinaan. Nykyään se niittää sitä satoa.
Huh, onpas teillä ollut hurjaa. Vähän ikävä tarinan alku, mutta mahtavaa, että sussa on tapahtunut noin iso muutos! Mieletöntä, miten noinkin mustasukkaisesta on tullut noin rento ja avoin. Tämä toi itseenikin toivoa, ehkä pystyn itsekin joku päivä suhtautumaan noin rempseästi asioihin
ApSe oli puhdasta helvettiä molemmille osapuolille. Onneksi siitä päästiin.
Paljonko aikaa tähän meni, että tuosta päästiin?
Ap
Mä olin ihan samanlainen parikymppisenä. Aika auttaa. Siitä sitten en tiedä, jaksaako mies katsoa tuota touhua niin kauan.