Haluaisin tähän selkeän vastauksen naisilta jotta voin päättää elämäni suunnan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa tekemästä tosta kokemattomuudesta niin kauheaa numeroa ja kynnystä elämääsi. Kyse on vain seksistä ja jokainen uusi kumppani on aina eka kerta, koska et tiedä miten se toinen toimii. Seksin aikana on tarkoitus kommunikoida ja opetella sitä toista, siitä se kokemus sitten tulee.

Rohkeasti nyt vaan treffeille.

Kyse on vain asiasta x. Tämä nyt vain korostaa miten tavallinen ja arkinen asia seksi suurimmalle osasta ihmisiä on. Ei voida ymmärtää miten aikuinen ihminen voi moista asiaa jännittää tai itseään asian suhteen epäillä.

En mä edes tiedä pelkäänkö tai jännitänkö eniten sitä mahdollista seksin harrastamista. Kai mulla on eniten mielessä oma erilaisuus, toisen suhtautuminen ja ne syyt miksi olen elänyt keski-ikäiseksi kokematta ensimmäistäkään kertaa seksin parissa. Eli mulle kyse ei ole vain seksistä - vaikka tuollainen asennoituminen, jos siihen kykenisin, olisi varmaan hyvä - vaan enemmänkin on kyse siitä, että löytäisin jonkun, joka hyväksyy mut ja pitää mua haluttavana. Siksi tunteeton seksi vain sen takia, että kokisin mitä se on, ei ole asia tai suunta, jota kovin usein edes harkitsen.

ap

En mä kehottanut harrastamaan tunteetonta seksiä? Totesin että turha tehdä siitä kynnyskysymystä kun se on jokaisen uuden kanssa pelottavaa joka tapauksessa. Kaikille. Ei ole siis väliä sillä, monesko kerta sulla kaikkiaan on, on väliä sillä monesko kerta sen tietyn kanssa on.

Aivan. Joka kerta sen ekan kerran joutuu käymään läpi uuden kumppanin kanssa. Aina se on yhtä kiusallista..

Lisää tähän ap:n kokemattomuus ja kiusallisuus kohoaa uuteen potenssiin.

Heräsin tähän. Ei välttämättä ole väärin, mutta epäilisin, jos ei ole koskaan mua tavannut.

Mennään jäätelölle ja katsotaan miten kiusallista on.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä että. Tavoittele parisuhdetta, mutta pyri elämään mahdollisimman hyvää elämää myös ilman sitä.

Tämä on varmaan oikea vastaus. Mietin vain miten paljon saisin panostettua muihin asioihin enemmän, jos lopettaisin parisuhteen tavoittelun.

ap

Älä mieti vaan ala tekemään! Märehtiminen ei ainakaan vie asioita eteenpäin. Kuuntele itseäsi: minkä tekemisestä nautit, kuulutko jo harrastusporukoihinn jne. Liika kelailu saman asian ympärillä lamauttaa.

Koko ajatus parisuhteen tavoittelusta saa homman kuulostamaan tuskaiselta. Älä tavoittele niin paljon vaan panosta omaan hyvinvointiisi, pidä itseäsi arvokkaana ilman kumppaniakin. Meitä on paljon ja huonoja suhteita on myös paljon. Jos olet aidosti kiinnostunut ja innostunut jostain asiasta se lisää vetovoimaasi. Passiivinen uhrius ei sitä tee. Ja ne tuttavat/kaveritkin on tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä että. Tavoittele parisuhdetta, mutta pyri elämään mahdollisimman hyvää elämää myös ilman sitä.

Tämä on varmaan oikea vastaus. Mietin vain miten paljon saisin panostettua muihin asioihin enemmän, jos lopettaisin parisuhteen tavoittelun.

ap

Älä mieti vaan ala tekemään! Märehtiminen ei ainakaan vie asioita eteenpäin. Kuuntele itseäsi: minkä tekemisestä nautit, kuulutko jo harrastusporukoihinn jne. Liika kelailu saman asian ympärillä lamauttaa.

Koko ajatus parisuhteen tavoittelusta saa homman kuulostamaan tuskaiselta. Älä tavoittele niin paljon vaan panosta omaan hyvinvointiisi, pidä itseäsi arvokkaana ilman kumppaniakin. Meitä on paljon ja huonoja suhteita on myös paljon. Jos olet aidosti kiinnostunut ja innostunut jostain asiasta se lisää vetovoimaasi. Passiivinen uhrius ei sitä tee. Ja ne tuttavat/kaveritkin on tärkeitä.

Yritän tehdä. Olen Tinderissä, yritän puhua naisille, olen elämässä avoin.

En voi olla vain oma itseni ja odottaa. Se ei toimi. Olen toiminut noin 40, vuotta ja olen vielä yksin. En uhriudu, mutta mun on oltava proaktiivinen ja yritettävä, koska muuten ei tapahdu mitään.

ap