Miksi moni tietämäni psyk.sairaanhoitaja on ilkeä luonteeltaan.

Tiedän yhden psyk. hoitajan jolla on syömishäiriö ja päihdeongelma ja kasa muitakin psyyken ongelmia itselläänkin. Tarvitsisi selkeästi apua itse. Säälittää asiakkaat joita ”auttaa”, ovat haavoittuvassa asemassa olevia.

Niinhän sitä sanotaan että psykiatrin, psykologin, terapeutin ja vastaavien ammatti kiehtoo monia siksi että he haluavat sen avulla hoitaa omia mielenterveysongelmiaan. Usein ne on vielä täysin diagnosoimattomia ja siksi aiemmin hoitamattomia ongelmia. Diagnoosia ei ole kai uskallettu hakea leiman pelossa ja oireet on pidetty salassa. Ainoaksi keinoksi hoitaa itseä on nähty tuo alavalinta, niin että oma maine myös samalla säilyy. Alavalinnassa on myös se hyvä puoli, että jos joku potilas koittaa ilmoittaa jonnekin hoitavan tahon ongelmista, niin aina voi vedota potilaan mt-ongelmiin ja siten mitätöidä valitukset. On siis sillä tavoin loppuikänsä aika turvassa, teki sitten työssään mitä tahansa.

Missä päin Suomea noita huonoja hoitajia on? Helsingissä johto on joissain paikoissa surkeaa, mutta enemmistö rivihoitajista on hyvin empaattisia ja ammattitaitoisia. Työ on raskasta (paljolti huonon johdon takia), mutta suurin osa jaksaa tuntea myötätuntoa potilaita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän sitä sanotaan että psykiatrin, psykologin, terapeutin ja vastaavien ammatti kiehtoo monia siksi että he haluavat sen avulla hoitaa omia mielenterveysongelmiaan. Usein ne on vielä täysin diagnosoimattomia ja siksi aiemmin hoitamattomia ongelmia. Diagnoosia ei ole kai uskallettu hakea leiman pelossa ja oireet on pidetty salassa. Ainoaksi keinoksi hoitaa itseä on nähty tuo alavalinta, niin että oma maine myös samalla säilyy. Alavalinnassa on myös se hyvä puoli, että jos joku potilas koittaa ilmoittaa jonnekin hoitavan tahon ongelmista, niin aina voi vedota potilaan mt-ongelmiin ja siten mitätöidä valitukset. On siis sillä tavoin loppuikänsä aika turvassa, teki sitten työssään mitä tahansa.

Valitettavasti asia on näin ainakin joidenkin kohdalla. Asiakkaan ei juuri kannata kuin olla samaa mieltä. Hankalaksi heittäytyneet saavat kyllä tuta virallisen byrokratian kautta.

"halu auttaa"

onko jokaisen työn tekijällä  juuri halu tehdä sitä mitä tekee? 

ei. ja miksi pitäisi. Palkkaa siinä haetaan .

hoitsukouluun pääsee todella helposti jos aivot toimii edes jotenki,    ainaki miehet pääsee. Jos ei muuta keksi ,niin sinne vaa,kuten minäki tein.

t.psyk hoitsu. (mies)

Vierailija kirjoitti:

Missä päin Suomea noita huonoja hoitajia on? Helsingissä johto on joissain paikoissa surkeaa, mutta enemmistö rivihoitajista on hyvin empaattisia ja ammattitaitoisia. Työ on raskasta (paljolti huonon johdon takia), mutta suurin osa jaksaa tuntea myötätuntoa potilaita kohtaan.

No just siellä Helsingissä niitä huonoja on.

Vierailija kirjoitti:

Exän sisko kuulemma oli psyk. hoitaja. Ensitapaamisella haukkui minut basillip***uksi ja ties miksi, keskellä juhlia. Sääliksi käy potilaitaan.

Mistä tämä basillip nimitys oikein lähti??

Vierailija kirjoitti:

"halu auttaa"

onko jokaisen työn tekijällä  juuri halu tehdä sitä mitä tekee? 

ei. ja miksi pitäisi. Palkkaa siinä haetaan .

hoitsukouluun pääsee todella helposti jos aivot toimii edes jotenki,    ainaki miehet pääsee. Jos ei muuta keksi ,niin sinne vaa,kuten minäki tein.

t.psyk hoitsu. (mies)

Monessa ammattikouluhommassa olisit saanut vähemmän kuormittavalla työllä paremman palkan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exän sisko kuulemma oli psyk. hoitaja. Ensitapaamisella haukkui minut basillip***uksi ja ties miksi, keskellä juhlia. Sääliksi käy potilaitaan.

Mistä tämä basillip nimitys oikein lähti??

No en todellakaan tiedä. Mitään tautia ainakaan minulla ei ollut.

Minua kiusasi lapsena vuosia henkilö josta myöhemmin tuli psyk.sairaanhoitaja. Hyvin vahvatahtoinen ja ailahteleva ja jopa ilkeä ihminen.

HoitajaHUllut hankkivat koulutuksen, jotta he ”muka” olisivat terveitä.

Itse olin psykiatrisella puolella syömishäiriöstä johtuen kaksi viikkoa, ja voi että, miten ilkeitä olivat. Käyttäydyin niin hyvin kuin osasin ja noudatin kaikkia sääntöjä, silti valitettiin esimerkiksi liian hyvästä ryhdistä (Ilmeisesti koitin polttaa kaloreita näin). Muutenkin tiuskittiin kaikesta mahdollisesta, ei päästetty suihkuun ja jatkuvasti alistettiin ja oikein yritettiin saada mahdollisemman huono olo. Omahoitaja ymmärsi tahallaan väärin ja kertoi ylilääkäreille, että suunnittelin itsemurhaa vaikken mistään vastaavasta ollut mitään puhunut. Katkera olen yhä, että osastolle jouduin, kun niin huonosti kohdeltiin. Traumat jäi 

Pelkästään huonoja kokemuksia on, mutta toisaalta en ole tavannut kuin pari sellaista.

Sairaanhoitajaharjoittelijana psykiatrian harjoittelussa ohjaava sairaanhoitaja kysyi ensimmäisenä, että mitä omia ongelmiani yritän harjoittelun aikana parantaa. Vähän ihmetytti, ja teki mieli laukaista takaisin, että itseasiassa kiinnostaa somaattiset terveysasiat enemmän, mutta tämä nyt vain on pakollista suorittaa. Ja vielä kysyä vielä perään, että miten on oma laitasi, kun jäit psykiatrian puolelle hoitajaksi, että eikö ole omat ongelmat korjaantuneet edes mnen vuoden aikana.

Mutta minulla on onneksi käytöstapoja.

Oma hypoteesi on kyllä se, että ne potilaat on niin veemäisiä hoidettavia, että kiltit jää pois. Vähän samaa se on kyllä somaattisellakin puolella, veemäisiä potilaita. Onneksi vaihdoin ihan toiselle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Osalla kätilöistä on myös asennevamma. Hoitoalalla liikaa ilkeitä ihmisiä.

Samoin gynekologeista. Vaikka ei se mikään ihme ole, että psykiatrian ja naistentautien/synnytysten kaltaiset, hyvin hienotunteista lähestymistapaa vaativat erikoisalat, houkuttelevat vallanhaluisia ja narsistisia ihmisiä.

Tuo empatiauupumus on aivan käsittämöntä potaskaa. Todella raivostuttava keksitty uupumuksen muoto. Jos tosiaan ei kykene enään empatiaan, vaan on pakko kyykyttää, kiusata ja halveksia potilaita, niin eiköhän sitä kannattaisi vaihtaa alaa. Antaako empatiauupumus sitten vapaat kädet käyttäytyä törkeästi ja laittaa kaikki sen viaksi. Se ketä tällaisen empatiauupumuksen saa ja käyttää sitä tekosyynä, niin pitäisi laittaa itse johonkin laitokseen hoitoon ja vuosien terapiaan.

Ilkeitä ovat monet neuvolan terveydenhoitajatkin. Kuuluu heidän ammattikuvaansa olla ilkeä. Samoin kätilöissä on paljon ilkeitä luonteita. Toivottavasti nuorempia hoitoalan ihmisiä koulutetaan paremmin vuorovaikutustaitoihin ja empatiaan. Monella vanhemmalla tämä koulutus on jäänyt väliin. Mutta jos asiallinen käytös ei tule luonnostaan, sitä on vaikeaa opetella. Ihan normaaleja ihmisen käyttäytymissääntöjä.

Tunnen sekä yksityiselämän puolelta että työn puolesta useita psyk.sairaanhoitajia/psyk.puolen lähihoitajia/mielenterveyshoitajia.

Oikeastaan sellaisia välimuotoja ei juuri ole, joko ovat aivan maailman parhaita ihmisiä ja ihania ja menisin itsekin mieluusti potilaaksi tarvittaessa tai sitten ovat aivan todella erikoisia, ilkeitä, kummallisesti kommunikoivia, jopa julmia ihmisiä.

Tämä on hämmentävää, koska somatiikan puolella hajonta on aivan täydellä spektrillä kuten vaikkapa lääkäreissä ja kaikissa muissa ammattikunnissa. Myöskään psykiatreissa, psykologeissa tai psykoterapeuteissa en ole nähnyt samanlaista jakoa.

Öö

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusasi lapsena vuosia henkilö josta myöhemmin tuli psyk.sairaanhoitaja. Hyvin vahvatahtoinen ja ailahteleva ja jopa ilkeä ihminen.

Sama kokemus!!

Onko HML????