Lue keskustelun säännöt.
Perintöä minulle ja lapsilleni, ei miehelleni
05.06.2020 |
Mitä voi päätellä sellaisesta testamentista jossa isovanhemmat haluavat jättää perintönsä minulle (tyttärelle) puolet sekä lapsilleni puolet. Mieheni sanoo sen olevan vain verosyistä näin muotoiltu.
Ja että tarkoitus on myös välttää sitten aikanaan tupla perintövero joka tulisi jos koko perintö tulisi minulle suoraan ja siitä kuolemani jälkeen lapsille. Ts. Hänen näkemyksensä on se että me (minä ja mieheni) pidämme koko perinnön - lapsilta valtakirja omaisuuden hallinnasta. Että näin lapset välttyvät perintöverosta isovanhempien perinnöstä..
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.
Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.
Olen omat perintörahani sijoittanut.
Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.
Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.
Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)
Avioehdon voi tehdä myös avioliiton solmimisen jälkeen, ihan vinkkinä vain. Nyt kun juhlapaikoista ei tarvitse enää stressata. Ja kun kerran ette aio erota, voitte suhtautua asiaan rennosti - kyse ei ole siitä ettei toinen saisi penniäkään, vaan jokaisen järkevän ihmisen varautumisesta epätodennäköiseen riskiin ja sen varmistsmisesta, että oikeudenmukaisuus toteutuu kaikissa tilanteissa. Otattehan palovakuutukdenkin, vaikka tulipalon toteutuminen on paljon epätodennäköisempää tilastollisesti kuin avioeron.
Hienoa että olet saanut selville että voit tehdä avioehdon nyt myöhemminkin, vaikka ehdit jo naimisen poluille, mahtava juttu! Kannattaa teidän se tehdäkin, onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että mitä voi päätellä? No sen, että isovanhemmat haluavat huolehtia myös lastenlastensa tulevaisuudesta.
Olen itse ollut osallisena isovanhempieni kuolinpesissä, joissa testamentilla haluttiin jättää koko omaisuus lapsenlapsille ja että rintaperilliset eivät vaatisi lakiosaansa. Kaikki rintaperilliset vaativat lakiosansa toiveista huolimatta. Isovanhemmat tekivät testamentin lapsenlapsilleen, koska lapsenlapset ja isovanhemmat olivat ns. hyvää pataa keskenään ja toisilleen äärimmäisen tärkeitä ihmisiä. Isovanhempien ja rintaperillisten välillä oli kinaa, joten siksi myös rintaperilliset vaativat lakiosaansa. Tetamentissa on rajattu avo- ja aviopuolisot pois.
Puolisoni äiti on tehnyt testamentin, jossa määrää puolet lapsilleen ja puolet lapsenlapsilleen. Testamentti on tehty siksi, että yksi rintaperillisistä hassaisi kaiken menemään ja testamentin jättäjällä on kuitenkin toive, että myös lapsenlapset hyötyisivät jäljelle jäävästä. Testamentissa on rajattu avo- ja aviopuolisot pois.
Minun ja puolisoni ei ole koskaan tarvinnut vetää mitään tulkintoja siitä, että testamentista pitäisi päätellä. Ne on selviä asioita meille ja kunnioitamme testamentin tekijöiden tahtoa.
Tuossa säästetään se vero, minkä lapset joutuisivat maksamaan siinä kohtaa kun perivät sinut. Monet luopuu omasta perinnöstään ja silloin se siirtyy suoraan lapsille, koska he ovat sinusta katsoen seuraavat perijät. Nyt vaan tuon päätöksen ovat tehneet vanhempasi, et sinä tai miehesi voi mennä sanomaan että rahat ovat teidän. On kyllä alaikäisten lasten kohdalla hankalaa, mutta et voi sille mitään. Ja perintöveroa menee ihan sama määrä (jos vaan se perintöveron raja ylittyy, voihan olla että nyt jää teillä alle sen rajan kun menee useammalle jakoon), maksajina vaan nyt sinä ja lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.
Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.
Olen omat perintörahani sijoittanut.
Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.
Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.
Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)
No siis eihän se testamentissa mainittu puolison ulos sulkeminen estä perillistä käyttämästä rahoja puolisonsa hyväksi, mutta se mahdollistaa perityn omaisuuden suojaamisen erossa pois osituksesta. Jos rahaa on käytetty tosiaan vaikka yhteiseen taloon, niin ei se kuitenkaan käytännössä kasvata toisen osapuoelen osuutta taloon. Kyllä se raha on menetetty silloin yhteiseksi. Eihän kiinteistön yhtiesomistuksenosuuksia voi muutenkaan keskenään muutella miten huvittaa, vaan aina pitää olla mukana kaupanvahvistaja ja maksaa varainsiirtoverot yms.
Sitä juuri sanoinkin, että avioehto ei sulje pois, eikä vainajien laatima testamenttikaan sitä, jos perijä haluaa käyttää perintörahat puolisonsa hyväksi. Moni kun näin ajattelee.
Tavallaan voi olla vaikea jäljittää näitä, mutta lauseke "tai sen tilalle tulleeseen omaisuuteen" kyllä vaikuttaa jos perijällä jälkeläisiä. Jos puoliso, jonka vanhemmat sulkeneet puolisot pois testamentissaan, käyttää rahaa vaikka yhteiseen asuntoon, voidaan alkup. summa vähentää yhteisen asunnon arvosta ja sitten loppu puolitetaan. Yleensä pystytään jäljittämään tai jos on siirretty huomattavia summia "yhteisomistukseen" toisen eduksi, tulisi kuitenkin lahjaveroseuraamukset. Avioliitossahan kaikki ei ole yhteistä ja edes puolisolle ei voi lahjoitella/siirrellä omaisuutta hänen hyödyksi noin vain. Rahaa on nykyisin vaikeaa "hävittää".
Vierailija kirjoitti:
Ai että mitä voi päätellä? No sen, että isovanhemmat haluavat huolehtia myös lastenlastensa tulevaisuudesta.
Olen itse ollut osallisena isovanhempieni kuolinpesissä, joissa testamentilla haluttiin jättää koko omaisuus lapsenlapsille ja että rintaperilliset eivät vaatisi lakiosaansa. Kaikki rintaperilliset vaativat lakiosansa toiveista huolimatta. Isovanhemmat tekivät testamentin lapsenlapsilleen, koska lapsenlapset ja isovanhemmat olivat ns. hyvää pataa keskenään ja toisilleen äärimmäisen tärkeitä ihmisiä. Isovanhempien ja rintaperillisten välillä oli kinaa, joten siksi myös rintaperilliset vaativat lakiosaansa. Tetamentissa on rajattu avo- ja aviopuolisot pois.
Puolisoni äiti on tehnyt testamentin, jossa määrää puolet lapsilleen ja puolet lapsenlapsilleen. Testamentti on tehty siksi, että yksi rintaperillisistä hassaisi kaiken menemään ja testamentin jättäjällä on kuitenkin toive, että myös lapsenlapset hyötyisivät jäljelle jäävästä. Testamentissa on rajattu avo- ja aviopuolisot pois.
Minun ja puolisoni ei ole koskaan tarvinnut vetää mitään tulkintoja siitä, että testamentista pitäisi päätellä. Ne on selviä asioita meille ja kunnioitamme testamentin tekijöiden tahtoa.
Voivoi, mieheni isovanhempien olisi pitänyt tehdä näin!
Mieheni vanhemmat myivät molemmilta puolilta saadut maat ja mannut (arvokkaista alueita kun myivät, arvottomia kun saivat ne perinnöksi), ja ovat hassanneet näitä rahoja 20 vuotta jo. Kuulemma talo jää sitten lapsille kolmeen pekkaan perinnöksi. Jeepjep, talo pikkukylällä, huonosti peltojen ja rasiteteiden takana. Isovanhemmat varmasti olisivat toivoneet että lapsenlapsillekin jäisi jotain. Mieheni isän eli perusti yrityksen, ja kun hän siirtyi manan majoille muutama vuosi sitten, peri hänen kaksi lastaan suuriliikevaihtoisen vakavaraisen yrityksen. Mieheni äidin veli kerkesi kuolla pian perinnön saamisen jälkeen, ja ne menivätkin sitten hänen lapsilleen.
Kyllä ison perinnön vastaanottaessaan pitäisi perinnönsaajankin hieman miettiä, ja jakaa vaikka ennakkoperintönä lapsille/lapsenlapsille, ette edes jotain saisivat. Tuskin kukaan on halunnut suvun isoa omaisuutta yhden pariskunnan hassattavaksi laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.
Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.
Olen omat perintörahani sijoittanut.
Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.
Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.
Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)
No siis eihän se testamentissa mainittu puolison ulos sulkeminen estä perillistä käyttämästä rahoja puolisonsa hyväksi, mutta se mahdollistaa perityn omaisuuden suojaamisen erossa pois osituksesta. Jos rahaa on käytetty tosiaan vaikka yhteiseen taloon, niin ei se kuitenkaan käytännössä kasvata toisen osapuoelen osuutta taloon. Kyllä se raha on menetetty silloin yhteiseksi. Eihän kiinteistön yhtiesomistuksenosuuksia voi muutenkaan keskenään muutella miten huvittaa, vaan aina pitää olla mukana kaupanvahvistaja ja maksaa varainsiirtoverot yms.
Sitä juuri sanoinkin, että avioehto ei sulje pois, eikä vainajien laatima testamenttikaan sitä, jos perijä haluaa käyttää perintörahat puolisonsa hyväksi. Moni kun näin ajattelee.
Tavallaan voi olla vaikea jäljittää näitä, mutta lauseke "tai sen tilalle tulleeseen omaisuuteen" kyllä vaikuttaa jos perijällä jälkeläisiä. Jos puoliso, jonka vanhemmat sulkeneet puolisot pois testamentissaan, käyttää rahaa vaikka yhteiseen asuntoon, voidaan alkup. summa vähentää yhteisen asunnon arvosta ja sitten loppu puolitetaan. Yleensä pystytään jäljittämään tai jos on siirretty huomattavia summia "yhteisomistukseen" toisen eduksi, tulisi kuitenkin lahjaveroseuraamukset. Avioliitossahan kaikki ei ole yhteistä ja edes puolisolle ei voi lahjoitella/siirrellä omaisuutta hänen hyödyksi noin vain. Rahaa on nykyisin vaikeaa "hävittää".
Kyllä perintörahaa voi "hävittää" puolisonsa hyväksi helpostikin. Kun sillä hankkii muuta kuin kiinteää omaisuutta, esim. matkoja, ravintolaillallisia jne. Kukaan ei kiellä tilaamasta matkaa itselleen ja perheelleen ja maksamasta kaikkia heidän kulujaan matkalla. Ei noita enää kukaan jälkeenpäin missään osituksissa laske.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.
Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.
Olen omat perintörahani sijoittanut.
Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.
Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.
Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)
No siis eihän se testamentissa mainittu puolison ulos sulkeminen estä perillistä käyttämästä rahoja puolisonsa hyväksi, mutta se mahdollistaa perityn omaisuuden suojaamisen erossa pois osituksesta. Jos rahaa on käytetty tosiaan vaikka yhteiseen taloon, niin ei se kuitenkaan käytännössä kasvata toisen osapuoelen osuutta taloon. Kyllä se raha on menetetty silloin yhteiseksi. Eihän kiinteistön yhtiesomistuksenosuuksia voi muutenkaan keskenään muutella miten huvittaa, vaan aina pitää olla mukana kaupanvahvistaja ja maksaa varainsiirtoverot yms.
Sitä juuri sanoinkin, että avioehto ei sulje pois, eikä vainajien laatima testamenttikaan sitä, jos perijä haluaa käyttää perintörahat puolisonsa hyväksi. Moni kun näin ajattelee.
Tavallaan voi olla vaikea jäljittää näitä, mutta lauseke "tai sen tilalle tulleeseen omaisuuteen" kyllä vaikuttaa jos perijällä jälkeläisiä. Jos puoliso, jonka vanhemmat sulkeneet puolisot pois testamentissaan, käyttää rahaa vaikka yhteiseen asuntoon, voidaan alkup. summa vähentää yhteisen asunnon arvosta ja sitten loppu puolitetaan. Yleensä pystytään jäljittämään tai jos on siirretty huomattavia summia "yhteisomistukseen" toisen eduksi, tulisi kuitenkin lahjaveroseuraamukset. Avioliitossahan kaikki ei ole yhteistä ja edes puolisolle ei voi lahjoitella/siirrellä omaisuutta hänen hyödyksi noin vain. Rahaa on nykyisin vaikeaa "hävittää".
Ei pysty jäljittämään karibianristeilyjä, eikä yteisen talon kunnostustöitä. Tuossa tilanteessa pitäisi sitten tehdä paperit jossa toisen osuutta asuntoon pienennetään. Muuten ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.
Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.
Olen omat perintörahani sijoittanut.
Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.
Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.
Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)
No siis eihän se testamentissa mainittu puolison ulos sulkeminen estä perillistä käyttämästä rahoja puolisonsa hyväksi, mutta se mahdollistaa perityn omaisuuden suojaamisen erossa pois osituksesta. Jos rahaa on käytetty tosiaan vaikka yhteiseen taloon, niin ei se kuitenkaan käytännössä kasvata toisen osapuoelen osuutta taloon. Kyllä se raha on menetetty silloin yhteiseksi. Eihän kiinteistön yhtiesomistuksenosuuksia voi muutenkaan keskenään muutella miten huvittaa, vaan aina pitää olla mukana kaupanvahvistaja ja maksaa varainsiirtoverot yms.
Sitä juuri sanoinkin, että avioehto ei sulje pois, eikä vainajien laatima testamenttikaan sitä, jos perijä haluaa käyttää perintörahat puolisonsa hyväksi. Moni kun näin ajattelee.
Tavallaan voi olla vaikea jäljittää näitä, mutta lauseke "tai sen tilalle tulleeseen omaisuuteen" kyllä vaikuttaa jos perijällä jälkeläisiä. Jos puoliso, jonka vanhemmat sulkeneet puolisot pois testamentissaan, käyttää rahaa vaikka yhteiseen asuntoon, voidaan alkup. summa vähentää yhteisen asunnon arvosta ja sitten loppu puolitetaan. Yleensä pystytään jäljittämään tai jos on siirretty huomattavia summia "yhteisomistukseen" toisen eduksi, tulisi kuitenkin lahjaveroseuraamukset. Avioliitossahan kaikki ei ole yhteistä ja edes puolisolle ei voi lahjoitella/siirrellä omaisuutta hänen hyödyksi noin vain. Rahaa on nykyisin vaikeaa "hävittää".
Kuulostaa aivan fantasitselt asuhteelta! Kaikki vain pyörii sen ympärillä mikä on kenenkin rahaa ja omaisuutta. Juuri tuosta syystä lapset eivät tiedä raha-asioistamme mitään, eikä meillä ole mitään avioehtoja sun muita. Paljon käytetään käteistä myös.
Mieheni luopui perinnöstään ja perintö siirtyi suoraan lapsille. Näin säästetään myös perintöveroissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.
Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.
Olen omat perintörahani sijoittanut.
Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.
Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.
Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)
No siis eihän se testamentissa mainittu puolison ulos sulkeminen estä perillistä käyttämästä rahoja puolisonsa hyväksi, mutta se mahdollistaa perityn omaisuuden suojaamisen erossa pois osituksesta. Jos rahaa on käytetty tosiaan vaikka yhteiseen taloon, niin ei se kuitenkaan käytännössä kasvata toisen osapuoelen osuutta taloon. Kyllä se raha on menetetty silloin yhteiseksi. Eihän kiinteistön yhtiesomistuksenosuuksia voi muutenkaan keskenään muutella miten huvittaa, vaan aina pitää olla mukana kaupanvahvistaja ja maksaa varainsiirtoverot yms.
Sitä juuri sanoinkin, että avioehto ei sulje pois, eikä vainajien laatima testamenttikaan sitä, jos perijä haluaa käyttää perintörahat puolisonsa hyväksi. Moni kun näin ajattelee.
Tavallaan voi olla vaikea jäljittää näitä, mutta lauseke "tai sen tilalle tulleeseen omaisuuteen" kyllä vaikuttaa jos perijällä jälkeläisiä. Jos puoliso, jonka vanhemmat sulkeneet puolisot pois testamentissaan, käyttää rahaa vaikka yhteiseen asuntoon, voidaan alkup. summa vähentää yhteisen asunnon arvosta ja sitten loppu puolitetaan. Yleensä pystytään jäljittämään tai jos on siirretty huomattavia summia "yhteisomistukseen" toisen eduksi, tulisi kuitenkin lahjaveroseuraamukset. Avioliitossahan kaikki ei ole yhteistä ja edes puolisolle ei voi lahjoitella/siirrellä omaisuutta hänen hyödyksi noin vain. Rahaa on nykyisin vaikeaa "hävittää".
Ei pysty jäljittämään karibianristeilyjä, eikä yteisen talon kunnostustöitä. Tuossa tilanteessa pitäisi sitten tehdä paperit jossa toisen osuutta asuntoon pienennetään. Muuten ei onnistu.
Kunnostustöistä voi maksaja säästää kuitit, ihan kuten avopareja neuvotaan tekemään.......jos talo saa kunnostusrahojen aiheuttamien toimien myötä arvonnousua, siinä se sitten eron jaossa huomioidaan eli kulut päältä pois ja loput puoliksi. Tämä on ihan simppeli juttu, jos voi osoittaa maksaneensa.
Lomamatkat ja rilluttelu on sitten ihan eri asia. Niiden periminen erossa on mahdotonta. Se katsotaan elatuksen piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Toki voi iskeä kynsille jos lapsella on vaikka opintojen aikana tarvetta toimeentulotukeen, koska silloin oletetaan että omaisuutta käytetään omaan elatukseen.
Oletko nyt ihan hourupää? Tästä viisaasta verosuunnittelusta päätellen tässä on nyt kyseessä satojen tuhansien eurojen perintö. Oletetaan vaikka, että koko perintö on 400000€. Luultavasti on enemmänkin, mutta se on selvä ettei pienten perintöjen jättäjät edes tajua näitä verojuttuja. Ne joilla on enemmän omaisuutta, osaa miettiä fiksusti miten se siirretään jälkipolville ja miten huolehditaan, ettei se häviä avioerossa johonkin toiseen sukuun.
Ottaisitko itse mieluummin 100000€ perinnön vai mahdollisuuden saada toimeentulotukea opintojen aikana? Mieti nyt ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni luopui perinnöstään ja perintö siirtyi suoraan lapsille. Näin säästetään myös perintöveroissa.
Tämä on se hyvä tapa tehdä, jos vanhemmat luottaa aikuiseen lapseensa. Kun lapsella voi olla siinä kohtaa kun täyttää 18 ties mitä vaikeuksia jne ja ymmärryksen puutetta ja pistää siinä kohtaa perinnön heti menemään. Mutta jos vanhemmat voi tehdä sen päätöksen hypätäänkö heidän yli vai meneekö suoraan jälkeläisille, voi vähän käyttää pelisilmää.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat suunnittelevat tällaista testamenttia, jossa tytär saa vain lakiosuutensa, niin ilmeisesti luottamus häneen ja tämän mieheen ei ole kummoinen. Näin halutaan varmistaa, että lapsenlapsille jää jotain isovanhempien perinnöstä.
Voi olla kyse myös siitä, että perintö on niin suuri, että siitä riittää jaettavaa ja se lakiosakin on ap:lle ihan riittävä. Verot tulevat tuolla systeemillä pienemmiksi ja enempihän ne lapset tarvii rahaa opiskeluihin ja ensiasuntoon kuin ap, jolla on varmaan talot ja mökit hankittuna ja hyvän matkaa maksettuna.
Me tehtiin sellainen testamentti, jonka voi ottaa vastaan osittain. Tytär voi sitten ihan oman elämäntilanteensa mukaan miettiä minkä verran ottaa itselleen ja minkä verran antaa lapsille. Tämä on mahdollista vain, jos testamentti on laadittu niin, että sen voi vastaanottaa osittain. Juristilla käytiin tekemässä tämä sen jälkeen kun tytär meni naimisiin. Aviomies on suljettu ulos, mutta ei tämä tietenkään estä sitä, etteikö tytär silti voisi käyttää perintöä perheen hyväksi.
Tällainen joustava testamentti on hyvä, koska muuten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa perintö vastaan kokonaan tai luopua siitä kokonaan. Monelle olisi varmaan kätevämpää, että ottaa itselleen sen verran mitä katsoo tarvitsevansa ja jättää lapsille loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni luopui perinnöstään ja perintö siirtyi suoraan lapsille. Näin säästetään myös perintöveroissa.
Mun isä teki myös näin äitinsä kuollessa, tosin minä ja siskoni olimme tuolloin jo aikuisia (eli mitään edunvalvontahommia ei tarvittu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.
Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.
Olen omat perintörahani sijoittanut.
Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.
Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.
Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)
No siis eihän se testamentissa mainittu puolison ulos sulkeminen estä perillistä käyttämästä rahoja puolisonsa hyväksi, mutta se mahdollistaa perityn omaisuuden suojaamisen erossa pois osituksesta. Jos rahaa on käytetty tosiaan vaikka yhteiseen taloon, niin ei se kuitenkaan käytännössä kasvata toisen osapuoelen osuutta taloon. Kyllä se raha on menetetty silloin yhteiseksi. Eihän kiinteistön yhtiesomistuksenosuuksia voi muutenkaan keskenään muutella miten huvittaa, vaan aina pitää olla mukana kaupanvahvistaja ja maksaa varainsiirtoverot yms.
Sitä juuri sanoinkin, että avioehto ei sulje pois, eikä vainajien laatima testamenttikaan sitä, jos perijä haluaa käyttää perintörahat puolisonsa hyväksi. Moni kun näin ajattelee.
Tavallaan voi olla vaikea jäljittää näitä, mutta lauseke "tai sen tilalle tulleeseen omaisuuteen" kyllä vaikuttaa jos perijällä jälkeläisiä. Jos puoliso, jonka vanhemmat sulkeneet puolisot pois testamentissaan, käyttää rahaa vaikka yhteiseen asuntoon, voidaan alkup. summa vähentää yhteisen asunnon arvosta ja sitten loppu puolitetaan. Yleensä pystytään jäljittämään tai jos on siirretty huomattavia summia "yhteisomistukseen" toisen eduksi, tulisi kuitenkin lahjaveroseuraamukset. Avioliitossahan kaikki ei ole yhteistä ja edes puolisolle ei voi lahjoitella/siirrellä omaisuutta hänen hyödyksi noin vain. Rahaa on nykyisin vaikeaa "hävittää".
Kuulostaa aivan fantasitselt asuhteelta! Kaikki vain pyörii sen ympärillä mikä on kenenkin rahaa ja omaisuutta. Juuri tuosta syystä lapset eivät tiedä raha-asioistamme mitään, eikä meillä ole mitään avioehtoja sun muita. Paljon käytetään käteistä myös.
Kuulostaa rikolliselta... joko rahat on saatu rikoksella tai niitä käytetään rikollisiin tarkoituksiin. Tai sitten suunnitellaan talousrikosta tai on tehty semmoinen jo. Todennäköisesti on jo tehty, montakin.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossahan kaikki ei ole yhteistä ja edes puolisolle ei voi lahjoitella/siirrellä omaisuutta hänen hyödyksi noin vain. Rahaa on nykyisin vaikeaa "hävittää".
Elatuksen kautta niitä omaisuuksia voi siirrellä. Minä kun sain pienen perinnön ja mies oli elättänyt perhettä jo pitkään ja maksanut lainaa asunnosta, joka omistettiin puoliksi, minä tasasin puolet perinnöstäni miehelle. Sain verojen jälkeen 90000€ ja kymppitonnilla ostettiin meidän perheen ensimmäinen auto. Sitten jäi vielä 80000€ ja maksoin siitä kaikki perheen laskut, kunnes jäljellä oli 40000€ ja mies oli saanut säästettyä palkastaan sen samat 40000€. Vuoden verran siihen taisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tossa tilanteessa lapset joutuis maksaa perintöveroa ilman, että voisivat esim. myydä perittyä osuuttaan saadakseen tarvittavia varoja veron maksuun tai oikeutta muutenkaan käyttää omaisuttaan haluamallaan tavalla 🤔
Vai olenko väärässä? Ei kuulosta lasten edun mukaiselta.Riippuu vähän että minkä verran sitä perintö on tulossa? Alaikäisen veroraja on 80.000€. Jos alaikäiselle tulee verotettavaa perintö, niin olisi fiksua joko testamentissa tai perinnön jaossa huolehtia että alaikäiselle tulee käytettävissä olevia käteisvaroja sen verran että saa kuitattua veronsa, eikä tarvi alkaa myymään omaisuutta verot maksaakseen.
Kannattaa huomioida, että jos alaikäinen perii isovanhemmaltaan omaisuutta testamentilla tilanteessa, jossa hänen vanhempansa (eli isovanhemman lapsi) on elossa, niin alaikäinen ei saa alaikäisyysvähennystä perintöverotuksessa. Sama tilanne on silloin kuin isovanhemman lapsi luopuisi perinnöstä oman lapsensa (eli isovanhemman lapsenlapsen) hyväksi. Alaikäisyysvähennyksen saa vain välittömästi perillisasemassa oleva alaikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan fantasitselt asuhteelta! Kaikki vain pyörii sen ympärillä mikä on kenenkin rahaa ja omaisuutta. Juuri tuosta syystä lapset eivät tiedä raha-asioistamme mitään, eikä meillä ole mitään avioehtoja sun muita. Paljon käytetään käteistä myös.
Jos ette lasten kanssa rahoista ole mitään puhuneet, niin eikö tuossa talouskasvatuskin ole jäänyt puolitiehen? Jos teiltä jää joku miljoonaperintö, niin luuletko että teidän lapsilla on hyvät valmiudet sellaisen omaisuuden järkevään hallinnointiin?
En oikein näe järkeä tuossa pimittämisessä. Melkein tärkein mitä lapsille voi opettaa on se, että suuren omaisuuden kartuttaminen on vuosikymmenten projekti. Mutta jos sitä samaa omaisuutta lähtee tuhlaamaan, ei kestä kauankaan kun siitä ei ole mitään jäljellä.
Moni, jolla ei ole rahaa, erehtyy kuvittelemaan että vaikkapa joku 200000€ on iso raha ja sillä voi elää herroiksi. No ehkä vuoden sillä voi elää herroiksi, mutta kuinkas sitten suu pannaan kun mitään ei ole enää jäljellä? Fiksumpi tajuaa, että tuosta rahasta voi olla omaan elämään iso apu, mutta ei sitä parane tuhlata, tai muuten siitä ei ole mitään iloa.
Itse olen juristin neuvosta kirjoittanut testamenttiini, että perintöoikeutta ei ole lasteni aviopuolisoilla, ei nykyisillä eikä tulevilla. Jos lapseni perii jotain minulta, ei puolisolla ole mahdollisen eronkaan sattuessa oikeutta siihen. Miksi joku vieras mies perisi minun keräämääni omaisuutta.
Ihan fiksua verosuunnittelua isovanhemmilta, jää yhdet verot maksamatta kun osa menee suoraan lapsenlapsille.
Sitä juuri sanoinkin, että avioehto ei sulje pois, eikä vainajien laatima testamenttikaan sitä, jos perijä haluaa käyttää perintörahat puolisonsa hyväksi. Moni kun näin ajattelee.