Perintöä minulle ja lapsilleni, ei miehelleni

Kuvasit kyllä aika sekavasti tilanteesi, mutta jos testamentin mukaan omaisuudests puolet perit sinä, ja puolet lapsesi, niin ei siinä mitkään valtakirjat verotukseen vaikuta. Verotus perustuu siihen testamenttiin. Jos sen lisäksi te ja lapset, eli ihan eri tahot kuin ne testamentin tekijät, teette jotain valtakirjoja ovat ko. valtakirjat asia erikseen.

Miehelläsi ei tule olemaan osuutta perintöön, se on sinun, ja lasten osuus on lasten. Jos he ovat alaikäisiä te holhoojina toimitte edunvalvojina eli teette omaisuuden hoidosts tiliä maistraattiin.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä, jos perintö olisi tullut minulle ja miehelleni, olisiko mieheni maksanut ikäänkuin omasta osuudestaan ns perintöveron?!

Jos miestä ei ole mainittu testamentissa edunsaajaksi, niin ei hän olet saamassa sinun vanhemmilta mitään perinnöksi. Onhan tämä provo? Onhan?

Siis minkä ihmeen takia miehesi perisi yhtään mitään kun hän ei ole perintökaareenkaan mitenkään osallinen? Ainoa miten miehesi voi osan rahoista saada olisi niin että vanhempiesi testamentissa ei olisi pykälää joka sen kieltää, ja teillä ei olisi avioehtoa joka erossa sen kieltää, ja sitten mies ottaisi eron, ja hän sattuisi olemaan pienivarainen, jolloin sinulta tulisi hänelle tasinkoa.

Ja kun sinä kuolet, niin miehesi ei peri sinua, vaan lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

Siis tossa tilanteessa lapset joutuis maksaa perintöveroa ilman, että voisivat esim. myydä perittyä osuuttaan saadakseen tarvittavia varoja veron maksuun tai oikeutta muutenkaan käyttää omaisuttaan haluamallaan tavalla 🤔

Vai olenko väärässä? Ei kuulosta lasten edun mukaiselta.

Riippuu vähän että minkä verran sitä perintö on tulossa? Alaikäisen veroraja on 80.000€. Jos alaikäiselle tulee verotettavaa perintö, niin olisi fiksua joko testamentissa tai perinnön jaossa huolehtia että alaikäiselle tulee käytettävissä olevia käteisvaroja sen verran että saa kuitattua veronsa, eikä tarvi alkaa myymään omaisuutta verot maksaakseen.

Jos esim. perinnönjaossa vanhemman ja lasten välillä on eturistiriita, tulisi hakea digi- ja väestövirastosta väliaikainen holhoaja lapsille perinnönjakoon.

Vierailija kirjoitti:

Oma appiukko on sellainen, että jos antaa rahaa esim lahjana vaimolleni, niin mukana tulee joku sopimuspaperi etc että sitä rahaa ei saa käyttää mitenkään minun hyödykseni. Esim maksaa yhteistä lomamatkaa tjsp. On kyllä ihana ukkeli <3

Tästä kirjoituksesta ei voi päätellä kumpi on se "ihana ukkeli". Voihan appiukko olla oikeassa.

Kunhan saivartelin.

Vierailija kirjoitti:

Siis minkä ihmeen takia miehesi perisi yhtään mitään kun hän ei ole perintökaareenkaan mitenkään osallinen? Ainoa miten miehesi voi osan rahoista saada olisi niin että vanhempiesi testamentissa ei olisi pykälää joka sen kieltää, ja teillä ei olisi avioehtoa joka erossa sen kieltää, ja sitten mies ottaisi eron, ja hän sattuisi olemaan pienivarainen, jolloin sinulta tulisi hänelle tasinkoa.

Ja kun sinä kuolet, niin miehesi ei peri sinua, vaan lapsesi.

Mies taitaa vain laskea että pääsee käyttämään vaimonsa omaisuutta.

Vanhempasi ovat siis elossa ja ovat kumpikin tehneet erikseen testamentin, jossa perintö ei menekään normaalisti lapselle vaan lapsi saa vain lakiosan ja lapsenlapset toisen puolen? Harvoin molemmat vanhemmat kuolevat yhtä aikaa, joten avio-oikeuden tasinko tulee aina ennen perinnönjakoa. Ovathan vanhempasi voineet tehdä myös keskinäisen testamentin ja määräys koskee vasta tilannetta, kun molemmat ovat kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tossa tilanteessa lapset joutuis maksaa perintöveroa ilman, että voisivat esim. myydä perittyä osuuttaan saadakseen tarvittavia varoja veron maksuun tai oikeutta muutenkaan käyttää omaisuttaan haluamallaan tavalla 🤔

Vai olenko väärässä? Ei kuulosta lasten edun mukaiselta.

Kyllä alaikäisen lapsen perintöä voi myydä, siihen pitää hakea lupa digi- ja väestötietovirastosta. Luvan hakemiseen tarvitaan virallinen asunnon hinta-arvio, jolla varmistetaan asunnon oikea hinta.

Mutta jos omaisuuden hallintaoikeus olisi lasten vanhemmilla niin voisiko lapset halutessaan myydä omaisuuttaan? Vai jäisivätkö epärehellisen isän aiheuttamaan velkaloukkuun verottajalle samalla kun isä nauttii heidän omaisuudestaan.

Tässä tapauksessa taitaisi olla parempi että kaikki omaisuus menisi suoraan lapsille ja virkaholhooja valvomaan varoja, eikä ap:lle, jonka ukko odottaa kielipitkällä että pääsisi tuhlaamaan puolisonsa perinnön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tossa tilanteessa lapset joutuis maksaa perintöveroa ilman, että voisivat esim. myydä perittyä osuuttaan saadakseen tarvittavia varoja veron maksuun tai oikeutta muutenkaan käyttää omaisuttaan haluamallaan tavalla 🤔

Vai olenko väärässä? Ei kuulosta lasten edun mukaiselta.

Kyllä alaikäisen lapsen perintöä voi myydä, siihen pitää hakea lupa digi- ja väestötietovirastosta. Luvan hakemiseen tarvitaan virallinen asunnon hinta-arvio, jolla varmistetaan asunnon oikea hinta.

Mutta jos omaisuuden hallintaoikeus olisi lasten vanhemmilla niin voisiko lapset halutessaan myydä omaisuuttaan? Vai jäisivätkö epärehellisen isän aiheuttamaan velkaloukkuun verottajalle samalla kun isä nauttii heidän omaisuudestaan.

Ei voisi myydä, koska se loukkaa hallintaoikeutta. Tai jos myytäisiin, niin hallinanoikuden menetys tulisi korvata jotenkin.

Koko hallintaoikeusjuttu pitäisi julistaa laittomaksi. Moni perillinen on kusessa siksi että hänen perintönsä on elossa olevan lesken hallinnassa.

Minulle tulee mieleen, että aloittajan vanhemmat ovat tekemässä testamenttia lapsenlasten hyväksi, koska epäilevät oman lapsensa ja tämän puolison kykyä säilyttää varat lapsenlasten tulevaisuutta varten. He siis olettavat, että ap:n puoliso haaskaisi ap:n saamat perintörahat johonkin turhuuteen eikä lapsenlapsille jäisi mitään.

Ovatko vanhemmat siis kovin huonossa kunnossa nyt ja onko oletettavaa, että he menehtyvät lähivuosina, vai miksi asia on tullut nyt puheeksi?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.

Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.

Olen omat perintörahani sijoittanut.

Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.

Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja  vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.

Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)

Vierailija kirjoitti:

Tässä tapauksessa taitaisi olla parempi että kaikki omaisuus menisi suoraan lapsille ja virkaholhooja valvomaan varoja, eikä ap:lle, jonka ukko odottaa kielipitkällä että pääsisi tuhlaamaan puolisonsa perinnön.

Jos vanhemmat suunnittelevat tällaista testamenttia, jossa tytär saa vain lakiosuutensa, niin ilmeisesti luottamus häneen ja tämän mieheen ei ole kummoinen. Näin halutaan varmistaa, että lapsenlapsille jää jotain isovanhempien perinnöstä.

Ihan fiksua. Verot pienenee ja jää yksi omisutusporras ja verot pois välistä.

Itse olen 50v ja vanhempani elää vilä. En tiedä onko vanhemmillani testamenttia, jos on niin sitä noudatetaan, mutta jos ei ole, niin minä luovun perinnöstä lasteni hyväksi.

En minä tarvitse enää heidän omaisuuttaan, mutta lapsilleni siitä voi olla hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tapauksessa taitaisi olla parempi että kaikki omaisuus menisi suoraan lapsille ja virkaholhooja valvomaan varoja, eikä ap:lle, jonka ukko odottaa kielipitkällä että pääsisi tuhlaamaan puolisonsa perinnön.

Jos vanhemmat suunnittelevat tällaista testamenttia, jossa tytär saa vain lakiosuutensa, niin ilmeisesti luottamus häneen ja tämän mieheen ei ole kummoinen. Näin halutaan varmistaa, että lapsenlapsille jää jotain isovanhempien perinnöstä.

No tässä tapauksessa vanhemmat haluavat kuitenkin että ap saa puolet. Voisivathan  he tehdä sellaisenkin testamentin että kaikki menee lapsenlapsille ja esittää toivomuksen että ap ei vaatisi lakiosaansa.

Ap annat vain nyt ne omat perintörahasi lemmessä miehellesi. - Sitähän sää kysyit.

Lasten perintörahoihin koskeminen vie teidät molemmat rikoksen poluille ja sinut loppuikäiseen velkavankeuteen, jos jotenkin onnistut keplottelemaan nekin miehesi haaskattaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.

Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.

Olen omat perintörahani sijoittanut.

Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.

Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja  vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.

Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)

No siis eihän se testamentissa mainittu puolison ulos sulkeminen estä perillistä käyttämästä rahoja puolisonsa hyväksi,  mutta se mahdollistaa perityn omaisuuden suojaamisen erossa pois osituksesta. Jos rahaa on käytetty tosiaan vaikka yhteiseen taloon, niin ei se kuitenkaan käytännössä kasvata toisen osapuoelen osuutta taloon. Kyllä se raha on menetetty silloin yhteiseksi. Eihän kiinteistön yhtiesomistuksenosuuksia voi muutenkaan keskenään muutella miten huvittaa, vaan aina pitää olla mukana kaupanvahvistaja ja maksaa varainsiirtoverot yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.

Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.

Olen omat perintörahani sijoittanut.

Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.

Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja  vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.

Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)

Avioehdon voi tehdä myös avioliiton solmimisen jälkeen, ihan vinkkinä vain. Nyt kun juhlapaikoista ei tarvitse enää stressata. Ja kun kerran ette aio erota, voitte suhtautua asiaan rennosti - kyse ei ole siitä ettei toinen saisi penniäkään, vaan jokaisen järkevän ihmisen varautumisesta epätodennäköiseen riskiin ja sen varmistsmisesta, että oikeudenmukaisuus toteutuu kaikissa tilanteissa. Otattehan palovakuutukdenkin, vaikka tulipalon toteutuminen on paljon epätodennäköisempää tilastollisesti kuin avioeron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.

Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.

Olen omat perintörahani sijoittanut.

Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.

Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja  vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.

Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)

Avioehdon voi tehdä myös avioliiton solmimisen jälkeen, ihan vinkkinä vain. Nyt kun juhlapaikoista ei tarvitse enää stressata. Ja kun kerran ette aio erota, voitte suhtautua asiaan rennosti - kyse ei ole siitä ettei toinen saisi penniäkään, vaan jokaisen järkevän ihmisen varautumisesta epätodennäköiseen riskiin ja sen varmistsmisesta, että oikeudenmukaisuus toteutuu kaikissa tilanteissa. Otattehan palovakuutukdenkin, vaikka tulipalon toteutuminen on paljon epätodennäköisempää tilastollisesti kuin avioeron.

Järkevä ja järkevä. Yhdessä on oltu teineistä asti ja eletty yhteisessä taloudessa. Minusta se on ihan vaan pelkästään reilua että liiton päättyessä pistetään omaisuus puoliksi, joten avioehtoa ei olla tekemässä. Eikä vanhemmilta ole tulossa mitää järisyttäviä omaisuuksia perintönä.