Perintöä minulle ja lapsilleni, ei miehelleni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, mutta ette te pidä koko perintöä tuossa tapauksessa. Vaan lapset perivät puolet. se on heidän rahaansa ja siihen osuuteen vanhemmat eivät saa kajota, vaan kajoaminen on pässinselvä rikos, ja siitä on tullut oikeudesta kavallus-tuomioita.

Toisekseen perintö on sinun, ja ainakin itse olen varjellut miestäni siihen käsiksi pääsemästä muutama katkeran erokeissin nähtyäni. Isäni laittoi testamenttiinsa, että aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Hyvä että laittoi, koska kuoli 64-vuotiaana leukemiaan. Sama ehto on äidilläni. Jos isovanhempasi ovat vielä hengissä, pyydä tämä lisäys siihen. Silloin ei erotilanteessa sinun sukusi perinnöstä mene penniäkään puolisosi taskuun.

Olen omat perintörahani sijoittanut.

Tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, jos mielii käyttää perintörahoja vaikkapa yhteisen talon kunnostamiseen. 10 000 e kattoon, ja 3 000 e pihaan. Sitten kun ero tulee, niin pitäisi olla paperit siitäkin kuka on maksanut talosta mitäkin, ja kun talo on 50-50 omisteinen, ja laina ollut yhteinen, niin miten suu sitten pannaan? Perintörahat kannattaa siis laittaa suoraan vaikkapa autoon, tai kesämökkiin jne, jolloin on selkeästi osoitettavissa millä rahalla ne on hommattu. Myös tilanne jossa perijä syytää perintörahoja yhteisiin hotelliviikonloppuihin, ja kalliisiin reissuihin puolison kanssa, on lopulta käsissä se, että perintörahat on menneetkin puoliksi puolisolle, eikä niitä eron tullessa saa enää takaisin.

Me pyöriteltiin miehen kanssa näitä asioita ennen kuin mentiin naimisiin, ja lopulta todettiin että ei tehdä avioehtoa, koska alkoi näyttämään siltä että sen sijaan että meidän pitäisi miettiä innoissaan juhlapaikkaa, ja  vieraslistaa, ja keskittyä nauttimaan toisistamme, me mietimmekin mahdollista eroa ja miten toinen ei vain saisi penniäkään.

Ja ei, ei erottu, eikä olla eroamassa joskus, vaikka heti tuli kateellisille se mieleen ;)

No siis eihän se testamentissa mainittu puolison ulos sulkeminen estä perillistä käyttämästä rahoja puolisonsa hyväksi,  mutta se mahdollistaa perityn omaisuuden suojaamisen erossa pois osituksesta. Jos rahaa on käytetty tosiaan vaikka yhteiseen taloon, niin ei se kuitenkaan käytännössä kasvata toisen osapuoelen osuutta taloon. Kyllä se raha on menetetty silloin yhteiseksi. Eihän kiinteistön yhtiesomistuksenosuuksia voi muutenkaan keskenään muutella miten huvittaa, vaan aina pitää olla mukana kaupanvahvistaja ja maksaa varainsiirtoverot yms.

Sitä juuri sanoinkin, että avioehto ei sulje pois, eikä vainajien laatima testamenttikaan sitä, jos perijä  haluaa käyttää perintörahat puolisonsa hyväksi. Moni kun näin ajattelee.

Tavallaan voi olla vaikea jäljittää näitä, mutta lauseke "tai sen tilalle tulleeseen omaisuuteen" kyllä vaikuttaa jos perijällä jälkeläisiä. Jos puoliso, jonka vanhemmat sulkeneet puolisot pois testamentissaan, käyttää rahaa vaikka yhteiseen asuntoon, voidaan alkup. summa vähentää yhteisen asunnon arvosta ja sitten loppu puolitetaan. Yleensä pystytään jäljittämään tai jos on siirretty huomattavia summia "yhteisomistukseen" toisen eduksi, tulisi kuitenkin lahjaveroseuraamukset. Avioliitossahan kaikki ei ole yhteistä ja edes puolisolle ei voi lahjoitella/siirrellä omaisuutta hänen hyödyksi noin vain. Rahaa on nykyisin vaikeaa "hävittää".

Ei pysty jäljittämään karibianristeilyjä, eikä yteisen talon kunnostustöitä. Tuossa tilanteessa pitäisi sitten tehdä paperit jossa toisen osuutta asuntoon pienennetään. Muuten ei onnistu.

Kunnostustöistä voi maksaja säästää kuitit, ihan kuten avopareja neuvotaan tekemään.......jos talo saa kunnostusrahojen aiheuttamien toimien myötä arvonnousua, siinä se sitten eron jaossa huomioidaan eli kulut päältä pois ja loput puoliksi. Tämä on ihan simppeli juttu, jos voi osoittaa maksaneensa.

Lomamatkat ja rilluttelu on sitten ihan eri asia. Niiden periminen erossa on mahdotonta. Se katsotaan elatuksen piikkiin.

Toki säilyy vain jos on yksilöitävissä. Mutta jos perintö on kohtuullinen, kuka hullu pitää vain tilillä suuria summia juokseviin kuluihin? Heti jos on omistusten muodossa, mm. osakkeissa, on yksilöitävissä. Ja kuolinhetkellä tililläkin jäljellä oleva summa on osituksesta vapaata. Toisen nimiin tai hyödyksi ei voi siirtää ilman veroseuraamuksi. Toki myös perilliset voivat moittia perunkirjoitusta kohtuuttomana, jos selvää vilppiä kuulumattoman omaisuuden siirtelystä on.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni luopui perinnöstään ja perintö siirtyi suoraan lapsille. Näin säästetään myös perintöveroissa.

Tämä on ihan fiksua, jos perintö on jossain järkevässä muodossa. Mutta liian monet vanhukset pitävät kynsin hampain kiinni jostain kesämökistä, jossa itse eivät enää terveytensä vuoksi pysty käymään ja jota kukaan perillinenkään ei halua. Ja mökki kerätty täyteen romua ja muutenkin pientä fiksausta vailla, on vähän saunan viemäri tukossa ja keittiön vesivahingon korjaus jäänyt vajaaksi jne. Ja sitten on se kerrostaloasunto, johon leski jää asumaan ja johon on tehty keittiöremppa 90-luvulla. Eipä tuollaisesta mökinpuolikkaasta ole lapselle mitään iloa!

Itse en meinaa kyllä omalle lapselle tuollaista savottaa jättää. Hyvissä ajoin pitää katsoa haluaako lapsi mökin riesakseen vai myydäänkö se pois. Oman asunnonkin voi myydä ja vaihtaa vaikka ASO-asuntoon, josta pääsee sulavasti eroon. Hyvä perintö on riittävästi käteistä hautajaisiin ja perintöveroihin ja loput sitten osakkeina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Avioliitossahan kaikki ei ole yhteistä ja edes puolisolle ei voi lahjoitella/siirrellä omaisuutta hänen hyödyksi noin vain. Rahaa on nykyisin vaikeaa "hävittää".

Elatuksen kautta niitä omaisuuksia voi siirrellä. Minä kun sain pienen perinnön ja mies oli elättänyt perhettä jo pitkään ja maksanut lainaa asunnosta, joka omistettiin puoliksi, minä tasasin puolet perinnöstäni miehelle. Sain verojen jälkeen 90000€ ja kymppitonnilla ostettiin meidän perheen ensimmäinen auto. Sitten jäi vielä 80000€ ja maksoin siitä kaikki perheen laskut, kunnes jäljellä oli 40000€ ja mies oli saanut säästettyä palkastaan sen samat 40000€. Vuoden verran siihen taisi mennä.

Nuo tuossahan auto olisi hyvin selvästi osituksen ulkopuolista omaisuutta, kuten jäljellä oleva 40 000, jos ositus realisoituisi.

Vierailija kirjoitti:

Oma appiukko on sellainen, että jos antaa rahaa esim lahjana vaimolleni, niin mukana tulee joku sopimuspaperi etc että sitä rahaa ei saa käyttää mitenkään minun hyödykseni. Esim maksaa yhteistä lomamatkaa tjsp. On kyllä ihana ukkeli <3

Appiukko ei kyllä pysty mitenkään määräämään lahjarahan käytöstä. Kun lahjan on antanut, se on lahjan saajan omaisuutta ja lahjansaaja käyttää sen niin kuin tahtoo, vaikka ostaa teille yhteisen lomamatkan. Ihan sama kuin yrittäisi kieltää vaikka lahjarahalla ostamasta viinaa. Ei niissä seteleissä mitään merkintää ole, joka piippaisi Alkon kassalla ja kieltäisi myymästä. 

Jos vaimosi taas on niin nössö, että antaa isänsä manipuloida teidän elämää niin se on sitten oma ongelmansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tapauksessa taitaisi olla parempi että kaikki omaisuus menisi suoraan lapsille ja virkaholhooja valvomaan varoja, eikä ap:lle, jonka ukko odottaa kielipitkällä että pääsisi tuhlaamaan puolisonsa perinnön.

Jos vanhemmat suunnittelevat tällaista testamenttia, jossa tytär saa vain lakiosuutensa, niin ilmeisesti luottamus häneen ja tämän mieheen ei ole kummoinen. Näin halutaan varmistaa, että lapsenlapsille jää jotain isovanhempien perinnöstä.

Usein kyse on siitä, että lapsenlapsen vanhemmat ovat itse ihan hyvätuloisia. Turhaan kierrätetään isovanhempien perintöä ja maksetaan veroja kahteen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tapauksessa taitaisi olla parempi että kaikki omaisuus menisi suoraan lapsille ja virkaholhooja valvomaan varoja, eikä ap:lle, jonka ukko odottaa kielipitkällä että pääsisi tuhlaamaan puolisonsa perinnön.

Jos vanhemmat suunnittelevat tällaista testamenttia, jossa tytär saa vain lakiosuutensa, niin ilmeisesti luottamus häneen ja tämän mieheen ei ole kummoinen. Näin halutaan varmistaa, että lapsenlapsille jää jotain isovanhempien perinnöstä.

Ei välttämättä ole kyse luottamuspulasta. Kun omat vanhempani vielä elossa ollessaan halusivat siirtää osan omaisuudestaan meille lapsille, me pidimme hyvänä, että mahdollisimman paljon siirtyy suoraan lastenlapsille sekä varoituksen takia, että myös siksi, että he ovat elämänsä alkutaipaleella. Heillä on huomattavasti suurempi rahantarve kuin meillä lapsilla. Nyt perinnön turvin voivat hankkia pikku omistusasunnot yms.

Miehesi ei ole vanhempiesi lapsi, joten perintö on sinun. Jos vanhempasi testamenttaisi miehellesi jotain niin saavat he sen tehdä mutta ei ole pakko, ja sitäpaitsi hänellä menee korkeampi vero koska hän ei ole sukulainen. Miehesi perii sitten omat vanhempansa.

Jos ap:n vanhemmat tekevät testamentin, jonka mukaan ap saa perinnöstä puolet ja ap:n lapset toisen puolet, ei ap pysty mitenkään pidättämään itsellään hallintaoikeutta lasten osuuteen muuten kuin siinä tapauksessa, että lapset ovat täysi-ikäisiä ja antavat tähän luvan. Perintö jaetaan testamentin mukaan ja koska ap on joka tapauksessa saamassa lakiosansa, ei hänellä ole mitään mahdollisuutta muuttaa testamentin mukaista jakoa.

Ap:n mieshän ei ole missään tapauksessa perimässä ap:n vanhempia muuten kuin siinä tapauksessa, että ap:n vanhemmat tekevät miehen hyväksi testamentin. Miksi he sellaisen tekisivät? Mies voi kuitenkin saada tasinkona osan ap:n perinnöstä, jos mies eroaa ap:stä tai ap kuolee ennen miestään ja vanhemmat eivät ole testamentissaan sulkeneet ap:n miehen avio-oikeutta pois (yleensä tällainen sulku kirjoitetaan testamenttiin, jos testamentti tehdään).

Suosittelen myös ap:tä tarkistamaan, mitä hallintaoikeus tarkoittaa. Jos ap:llä on osaan perinnöstä hallintaoikeus, hän ei saa käyttää tuon osan pääomaa mitenkään - ei esim. nostaa tilillä olevia rahoja tai myydä tuohon perintöosaan kuuluvaa asuntoa. Hän saa vain itselleen pääoman tuoton - esim. tilille maksettavan koron tai asunnosta saadun vuokratuoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tossa tilanteessa lapset joutuis maksaa perintöveroa ilman, että voisivat esim. myydä perittyä osuuttaan saadakseen tarvittavia varoja veron maksuun tai oikeutta muutenkaan käyttää omaisuttaan haluamallaan tavalla 🤔

Vai olenko väärässä? Ei kuulosta lasten edun mukaiselta.

Kyllä alaikäisen lapsen perintöä voi myydä, siihen pitää hakea lupa digi- ja väestötietovirastosta. Luvan hakemiseen tarvitaan virallinen asunnon hinta-arvio, jolla varmistetaan asunnon oikea hinta.

Mutta jos omaisuuden hallintaoikeus olisi lasten vanhemmilla niin voisiko lapset halutessaan myydä omaisuuttaan? Vai jäisivätkö epärehellisen isän aiheuttamaan velkaloukkuun verottajalle samalla kun isä nauttii heidän omaisuudestaan.

Ei voisi myydä, koska se loukkaa hallintaoikeutta. Tai jos myytäisiin, niin hallinanoikuden menetys tulisi korvata jotenkin.

Koko hallintaoikeusjuttu pitäisi julistaa laittomaksi. Moni perillinen on kusessa siksi että hänen perintönsä on elossa olevan lesken hallinnassa.

Pitääkö perintöverot maksaa ennen kuin tuo hallintaoikeus raukeaa?

Pitääkö perintöverot maksaa ennen kuin tuo hallintaoikeus raukeaa?[/quote]

Pitää tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tossa tilanteessa lapset joutuis maksaa perintöveroa ilman, että voisivat esim. myydä perittyä osuuttaan saadakseen tarvittavia varoja veron maksuun tai oikeutta muutenkaan käyttää omaisuttaan haluamallaan tavalla 🤔

Vai olenko väärässä? Ei kuulosta lasten edun mukaiselta.

Kyllä alaikäisen lapsen perintöä voi myydä, siihen pitää hakea lupa digi- ja väestötietovirastosta. Luvan hakemiseen tarvitaan virallinen asunnon hinta-arvio, jolla varmistetaan asunnon oikea hinta.

Mutta jos omaisuuden hallintaoikeus olisi lasten vanhemmilla niin voisiko lapset halutessaan myydä omaisuuttaan? Vai jäisivätkö epärehellisen isän aiheuttamaan velkaloukkuun verottajalle samalla kun isä nauttii heidän omaisuudestaan.

Ei voisi myydä, koska se loukkaa hallintaoikeutta. Tai jos myytäisiin, niin hallinanoikuden menetys tulisi korvata jotenkin.

Koko hallintaoikeusjuttu pitäisi julistaa laittomaksi. Moni perillinen on kusessa siksi että hänen perintönsä on elossa olevan lesken hallinnassa.

Pitääkö perintöverot maksaa ennen kuin tuo hallintaoikeus raukeaa?

Kyllä pitää. Omassakin lähipiirissäni on tapaus, jossa aikuiset lapset ovat maksaneet jo neljä vuotta sitten yhteensä yli 30 000 euroa perintöveroja, mutta eivät ole vielä saaneet senttiäkään perintöä käyttöönsä, koska leskellä on testamentin nojalla kaikkeen hallintaoikeus. Testamentti on taas laadittu siten, että vaikka lapsilla olisi periaatteessa mahdollisuus vaatia lakiosaansa, niin he sen tekemällä menettäisivät puolet perinnöstään (eli saisivat vain lakiosansa).

Tilanne on tuskin testamentin tehneen pariskunnan alkuperäinen tarkoitus, mutta koska leski on dementian vuoksi edunvalvonnassa, ei hänellä ole käytännössä mahdollisuutta luopua hallintaoikeudestaan.