Onko minulla 34-vuotiaana lapsettomana miehenä oikeus vaatia lapsetonta naista?

Miten minusta tuntuu että joku tehtailee näitä aloituksia ihan vaan pahoittaakseen yksin jääneiden äitien mielen? 😂

Ei kyllä kiinnosta pätkän vertaa mitä joku lapseton 34 v sinkkumies vaatii, sen verran kiinnostaa, että jos jo tinderissä vois ilmoittaa ettei halua lapsia omaavaa naista, niin voi laittaa itsekkin suoraan vasuriin :)

En takerru vaatia -sanaan, mutta mielestäni voi, eikä se ole mitään kuuta taivaalta pyytämistä. Itsekin ajattelen lapsettomana samanikäisenä naisena, että mun on oikeus pyytää/laittaa kriteeriksi kumppanille lapsettomuus. Tavallaan että kun en itse ole mennyt sitä virhettä tekemään niin voin pyytää sellaista "tasokkuutta" toiseltakin. Sen sijaan en koe että voin hakea varsinaisesti sellaista joka ei olisi esim ollut naimisissa, koska olen itse ollut ja eronnut, eli olen siis sen verran "huonompi" etten voisi itsekään mainita kriteerinä ettei saisi olla entistä avioliittoa. Tuntuisi vaan tyhmältä alkaa ns vaatia jotain mitä ei itsekään täytä.

Jäin 35 -vuotiaana lapsettomaksi leskeksi yllättäen. Aikanaan meni nettitreffisivustoille ja sain huomattavan paljon kiinnostusta ikäisiltäni ja hieman vanhemmilta miehiltä. Monella oli hyvin suoraviivaisesti toive perheen perustamisesta ja lapsen hankkimisesta naisen kanssa, jolla ei ollut aiempia lapsia. Miksi sitä toivetta ei saisi esittää, jos sellainen kuitenkin potentiaaliselle kumppanille on olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Jäin 35 -vuotiaana lapsettomaksi leskeksi yllättäen. Aikanaan meni nettitreffisivustoille ja sain huomattavan paljon kiinnostusta ikäisiltäni ja hieman vanhemmilta miehiltä. Monella oli hyvin suoraviivaisesti toive perheen perustamisesta ja lapsen hankkimisesta naisen kanssa, jolla ei ollut aiempia lapsia. Miksi sitä toivetta ei saisi esittää, jos sellainen kuitenkin potentiaaliselle kumppanille on olemassa?

Toki voi toivoa, mutta ketään ihmistä ei voi itselleen vaatia.

Suomessa näyttää olevan todella paljon järkiliittojen perään olevia miehiä. Asia tahdotaan kieltää, mutta tässä tämä taas nähtiin. Ei ap., duunarin tuloilla saat kyllä jonkun tuotua muttet välttämättä kovin kaukaa. Varaudu kuitenkin nostamaan luottokortin limiittiä.

Jos itselläni ei olisi lapsia niin kyllä suosisin enemmän lapsettomia miehiä. 

Jos nykytilanteessani eroaisin niin etsisin mielummin eronneita ja lapsen saaneita miehiä koska itsellänikin on lapsi. Olettamusena se, että voidaan samaistua tilanteisiimme paremmin ja jakaa samanlaisia elämänarvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 30-vuotias neitsyt. Voinko vaatia neitsyyyttä kumppaniltakin?

Toki voin, mutta luultavasti jään yksin.

MIKSi pitää käyttää tuollaista ilmaisua? Kuvitellaan, että olet rakastunut johonkuhun tai edes ihastunut, joka tapauksessa siinä vaiheessa, että haluat "alkaa olla hänen kanssaan". Oikeastiko kysyt, voitko siinä kohtaa vaatia häneltä neitsyyttä? "Hei, muuten, vaadin, että olet neitsyt!" Noinko?

Noh. Seksi ja suhteet kuuluu ihmissuhteisiin yleensä. Joskus niistä seuraa lapsia, se on elämää.

Neitsyyden vaatiminen on yhtä pöljää kun lapsettomuuden vaatiminen mutta toki sitä voi pyytää kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

En takerru vaatia -sanaan, mutta mielestäni voi, eikä se ole mitään kuuta taivaalta pyytämistä. Itsekin ajattelen lapsettomana samanikäisenä naisena, että mun on oikeus pyytää/laittaa kriteeriksi kumppanille lapsettomuus. Tavallaan että kun en itse ole mennyt sitä virhettä tekemään niin voin pyytää sellaista "tasokkuutta" toiseltakin. Sen sijaan en koe että voin hakea varsinaisesti sellaista joka ei olisi esim ollut naimisissa, koska olen itse ollut ja eronnut, eli olen siis sen verran "huonompi" etten voisi itsekään mainita kriteerinä ettei saisi olla entistä avioliittoa. Tuntuisi vaan tyhmältä alkaa ns vaatia jotain mitä ei itsekään täytä.

Jaa. Minusta ehkä kannattaisi harkita jotain terapiaa, jos kokee olevansa vähemmän tasokas tai laadukas ihmisenä, koska on elettyä elämää takana, tai että ylipäätään arvottaa ihmisiä noin.

On toki ymmärrettävää ettei voi ottaa lapsellista kumppania jos ei halua toisten lapsia elämäänsä, ja se on ihan ok. Eikä varmaan kukaan täysipäinen, lapsia omaava vanhempi edes sellaista kumppania itsekkään halua. Faktahan sekin kuitenkin on että harvoin noin eronneet äidit/isät yksin jää.. elleivät sitten itse niin valitse. Joten ei se maailmanloppu ole jos ei joku lapsellinen halua.

Itse kuitenkin ehkä ajattelisin että se on pieni itsetutkiskelun paikka, jos aitona haluna on löytää RAKKAUTTA ja sitä ei ole vielä +30 vuotiaana lähellekkään löytänyt. Että hakeeko siinä sit kuitenkaan rakkautta - jossa hyväksytään kumppani sellaisena kuin hän on, puolin ja toisin. Vai etsiikö enemmän jotain “edustuskelpoista” kumppania itselleen, jossa pääasiassa on status, asema, raha, ulkonäkö ym. ulkokultaiset asiat.

Moni muukin sinkku haluaa laspettoman puolison. Lapsettomia on enemmän. Kyllä sulla on oikeus ja hyvinkin saattaa onnistaa.

Me oltiin 35 ja 38 -vuotiaat sinkut ilman lapsia, Nyt meillä on kolme yhteistä lasta.

Jotkut haluaa valmiina lapset. Heilläkin on oikeus.

Samaa kuin sinä, sanoi mun mies, että ei ollut mielenkiintoa valmiisiiin perheisiin.

Harrastuksista ne samanhenkiset löytyy. Usein.

Kukaan ei voi vaatia mitään.  Voit vain siis tehdä valintoja.  Sitäkään et voi vaatia, että sinua varten olisi lapsettomia naisia tarjolla pilvin pimein.  Mutta siis voit valita, siihen sinulla on oikeus ja oikeus jopa perustella valintaasi.  Ja sinulla on siis oikeus valita se lapseton nainen.

Mieluummin teekin niin.  Jos on nimenomaan niissä omissa vaateissa se, että haluaa lapsettoman naisen, niin silloin kannattaa todella pitääkin siitä periaatteestaan kiinni.  Et missään nimessä olisikaan hyvä isäpuoli, jos jo alun alkaen karsastaisit lasten olemassaoloa.

Kyllä sinä sen lapsettomankin naisen löydät.  En ymmärrä tuota, että kuka nainen edes yrittäisi kääntää päätäsi asian suhteen.  Sellaista naista pidän aika typeränä, koska hänen pitää pystyä valitsemaan myös, ja valita paitsi itselleen hyvä puoliso, myös lapselleen hyvä isäpuoli.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En takerru vaatia -sanaan, mutta mielestäni voi, eikä se ole mitään kuuta taivaalta pyytämistä. Itsekin ajattelen lapsettomana samanikäisenä naisena, että mun on oikeus pyytää/laittaa kriteeriksi kumppanille lapsettomuus. Tavallaan että kun en itse ole mennyt sitä virhettä tekemään niin voin pyytää sellaista "tasokkuutta" toiseltakin. Sen sijaan en koe että voin hakea varsinaisesti sellaista joka ei olisi esim ollut naimisissa, koska olen itse ollut ja eronnut, eli olen siis sen verran "huonompi" etten voisi itsekään mainita kriteerinä ettei saisi olla entistä avioliittoa. Tuntuisi vaan tyhmältä alkaa ns vaatia jotain mitä ei itsekään täytä.

Jaa. Minusta ehkä kannattaisi harkita jotain terapiaa, jos kokee olevansa vähemmän tasokas tai laadukas ihmisenä, koska on elettyä elämää takana, tai että ylipäätään arvottaa ihmisiä noin.

On toki ymmärrettävää ettei voi ottaa lapsellista kumppania jos ei halua toisten lapsia elämäänsä, ja se on ihan ok. Eikä varmaan kukaan täysipäinen, lapsia omaava vanhempi edes sellaista kumppania itsekkään halua. Faktahan sekin kuitenkin on että harvoin noin eronneet äidit/isät yksin jää.. elleivät sitten itse niin valitse. Joten ei se maailmanloppu ole jos ei joku lapsellinen halua.

Itse kuitenkin ehkä ajattelisin että se on pieni itsetutkiskelun paikka, jos aitona haluna on löytää RAKKAUTTA ja sitä ei ole vielä +30 vuotiaana lähellekkään löytänyt. Että hakeeko siinä sit kuitenkaan rakkautta - jossa hyväksytään kumppani sellaisena kuin hän on, puolin ja toisin. Vai etsiikö enemmän jotain “edustuskelpoista” kumppania itselleen, jossa pääasiassa on status, asema, raha, ulkonäkö ym. ulkokultaiset asiat.

Olet oikeassa monesta asiasta, ainakin siitä terapian tarpeesta. Tällä hetkellä itse asiassa seurustelen miehen kanssa joka on lisääntynyt, ja jatkuvasti saan kuitenkin itseni kiinni miettimästä että ansaitsisin edes siinä suhteessa parempaa (muutoin itsearvostus on aika nolla). Välillä saan itseni kiinni ajattelemasta että nainen tai mies jolla on lapsia ja joka on eronnut, on jämätavaraa jota ei kannata ottaa jos parempaakin olisi tarjolla. Että menköön he sitten yhteen, ymmärtävät varmaan toisiaan paremmin ja voivat aina pitää sitä parisuhdetta rauhassa toissijaisena, koska se on sitä molemmille kun lapset menee aina edelle.

Tämä on mielessäni, vaikka rakastuin ja olen rakastunut tähän ihmiseen, ja se on ihan kamalaa, koska en oikeasti ole näin konservatiivinen. Ehkä tämän palstan hullut uusperhevihallaan ovat oikeasti vaikuttaneet mun ajatteluun näin paljon, että ajattelen että ihmiset noin yleisesti pitää uusperheitä halveksuttavana. Jostain syystä ajattelen että jos perustaisimme perheen se olisi jo valmis rikkinäinen halveksuttava uusperhe, ei koskaan voisi olla ns ehjä.

Mutta pitäisin itselleni vieraana mennä vain swaippaamaan tinderiä ja etsimään ihan vain joku kunhan sopii tiettyihin kriteereihin.

T. Se jolle vastasit.

Totta kai kannattaa ottaa lapseton, jos vaan saa. Heitä on vain niin vähän, että todnäk joutuu tyytymään kuitenkin yhäriin. Aina joutuu jonkun kompromissin tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla oli kaksikin vaatimusta ap. Ensinnäkin että naisella ei saa jo olla lapsia. Toiseksi hänen pitää haluta niitä sinun kanssasi hankkia. Ja olet 34 v. eli kovaa vauhtia siirtymässä keski-iän puolelle. Sanoisin että sulla alkaa olla vähän kiire tuolla vaatimuslistalla. Toivon että täytät omalta osaltasi naisten vaatimukset, muuten voi tulla hankalaa.

Ilmeisesti kuitenkin katosit ketjusta ja olet porvoolainen kellariolmi, joka ei edes tapaa ihmisiä.

34v mies on mitä parhaimmassa iässä lasten hankkimista ajatellen. Tämä sapettaa naisia, koska se ei ole tasa-arvoista kuinka mies voi venyttää lasten hankkimista vaikka 40-vuotiaaksi asti.

Presidenttimmekin näytti mallia ja tuli isäksi 69-vuotiaana.

Sama ei naisilta onnistu, ei vaikka he hyppisivät tasajalkaa raivoten...Miehien etuoikeus.

34-vuotias mies on toki ihan hyvässä iässä lasten hankintaa ajatellen, jos se lasten äiti on jo valmiiksi katsottuna. Sen sijaan jos 34-vuotiaana vasta alkaa etsimään, kiirettä kyllä alkaa pitämään.

Sopivan kumppanin löytämiseen voi kulua aikaa ja harva haluaa perheenperustamispuuhiin heti seurustelun alussa ryhtyä. Tässä vaiheessa puolestaan voi jo se kumppanin ikä vaikeuttaa hedelmöittymistä. 34-vuotiaan miehen pitäisi siis löytää itseään nuorempi kumppani, mikä taas käy sitä vaikeammaksi, mitä enemmän ikää tulee. Jostain syystä lasten hankintaa viivyttelevät miehet tuntuvat usein unohtavan pari pikkuseikkaa:

a) myös mies itse vanhenee ihan samaa tahtia kuin naisetkin

b) presidentti on eri asia kuin tavisteemu ja naapurinniko

Vierailija kirjoitti:

Palstan yhärit yrittää lytätä kuorossa mutta totuus on, että tuonikäinen mies on parisuhdestatuksen huipulla ja jos ei Suomessa lapsettomat naiset kiinnostu niin ulkomailta löytyy.

No hyvänen aika! Jos näin on asiat, niin mitä se ap täällä kyselee! Nuoria lapsettomia naisia varmaan pyörii ympärillä kyllästymiseen saakka ja jos ei, niin eikun sinne ulkomaille sitten sopivaa hakemaan! 😊

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä vain nainen saa asettaa vaatimuksia mitä tahansa asiaa tai ominaisuutta kohtaan, ja se hyväksytään kaikkialla. Mies puolestaan ei saa ikinä edes teoriassa ehdottaa vaativansa jotain asiaa tai ominaisuutta.

Miten niin ei saa? Kuka sen kieltää? Onhan tässäkin ketjussa pääasiassa aloittajalle todettu, että saahan sitä vaatia ihan mitä haluaa. Eri asia on sitten saako sitä mitä haluaa ja siihenkin kannattaa varautua, jos hyvin korkeita kriteerejä pitää.

Ja kyllä, ihan takuuvarmasti samanlaista palautetta saisi myös 34-vuotias nainen, joka kertoisi haluavansa sekä lapsettoman miehen että yhteisiä lapsia sen miehen kanssa. Vai veikkaatko ettei ap:n ikäiselle naiselle muka yhtään kerrottaisi biologisia tosiasioita, jopa enemmän kuin aloittajalle on kerrottu?

Olen ikäisesi lapseton mies. En ole ikinä käynyt edes treffeillä lisääntyjän kanssa, eikä ole aikeissakaan. 20-40-vuotiaissa naisissa on vaikka kuinka paljon lapsettomia. Älä huolehdi asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisia yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia kuvaa useimpia erittäin hyvin englanninkielen sana 'entitled'. Ainakin yh-naiset luulee olevansa oikeutettuja ihan mihin tahansa, ja naisten kertomusten perusteella sama vaivaa myös yh-miehiä. Kumma että Nyky-Suomessa ankara mokaaminen parisuhteessa (josta seurauksena yh) oikeuttaa vaatimaan yhteiskunnalta ja vastakkaiselta sukupuolelta jopa enemmän kuin mitä lapsettomat vaativat. Luulisi, että ihmisiä vähän hävettäisi se että on mokattu ankarasti parisuhteen ja perheen kanssa, eikä suinkaan oltaisi vaatimassa aiempaakin enemmän.

M/40

Jaa, mä kyllä ymmärrän ihan hyvin, jos yh:lla, sukupuoleen katsomatta, on enemmän kriteerejä kumppanin suhteen kuin lapsettomana oli. Siinä kun on ne lapset ja heidän hyvinvointinsa myös ajateltavana eikä ainoastaan se, mitä itse haluaa. Ymmärtääkseni aika harvoin myöskään se edellisen parisuhteen päättyminen ihan pelkästään toisen osapuolen syytä on. Kaikki suhteet eivät nyt vain kestä, eikä siihen aina ole tarvetta erityistä syyllistäkään hakea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä saat vaatia ihan mitä vain, vaikka kuuta taivaalta. Se on sitten eri asia että saatko sä sitä.

Toisin sanoen suomessa on yhtä vaikeaa löytää nainen joka ymmärtää näkemyksesi tai on lapseton kuin saada kuun taivaalta. juuri tällaisen vallitsevan arvomaailman takia haen vaimoa ulkomailla  kun käyn vuosittain ulkomailla.

M30

Onnea hakuun. Yksi vuosittainen reissu ei tuota kovin suurta todennäköisyyttä mutta vilpittömästi toivon, että löydät ulkomailta etsimäsi.

Olen aina 6kk kerralla. mutta nyt tuo korona hieman sotki... nyt seurustelen ja jos suhde etenee samaanmalliin arvioisin hääkellojen soivan 2023.

M30

M30

Jokainen saa vaatia ihan mitä haluaa. Tärkeintä on että TIETÄÄ mitä haluaa ja myös toimii sen mukaisesti, eikä "tyydy" johonkin jota ei edes oikeasti halua ja sitten vittuile suhteessa kun ei saanut sitä mitä halusi. Olen paljon mieluummin kokonaan kelpaamatta, kuin että mut vaan huolitaan paremman puutteessa ja teeskennellyn alkuhuuman jälkeen alkaa se nälviminen ja vittuilu koska miehellä ei ollut alunperinkään munaa kertoa suoraan mitä halusi. 

En minäkään vaan huoli jotain miestä jonka tiedän olevan sellainen mitä en halua ja sitten kiukuttele suhteessa hänelle omatekemästäni virhevalinnasta. Ja jos koette että ulkomailta löytyy se haluamanne unelmien nainen, ei muuta kuin meette hakemaan sellaisen naisen. Ei se ole minulta pois. Olen ihan tyytyväinen että sieltä huonoista oloista pelastetaan naisia tänne.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisia yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia kuvaa useimpia erittäin hyvin englanninkielen sana 'entitled'. Ainakin yh-naiset luulee olevansa oikeutettuja ihan mihin tahansa, ja naisten kertomusten perusteella sama vaivaa myös yh-miehiä. Kumma että Nyky-Suomessa ankara mokaaminen parisuhteessa (josta seurauksena yh) oikeuttaa vaatimaan yhteiskunnalta ja vastakkaiselta sukupuolelta jopa enemmän kuin mitä lapsettomat vaativat. Luulisi, että ihmisiä vähän hävettäisi se että on mokattu ankarasti parisuhteen ja perheen kanssa, eikä suinkaan oltaisi vaatimassa aiempaakin enemmän.

M/40

Saanko kysyä, onko sinulla ollut yhtään ainutta parisuhdetta elämässäsi? Jos on, niin kuinka sinä mokasit sen niin ankarasti, että tuli ero? Ruoskitko itseäsi paljonkin tuosta erosta ja onko se opettanut sinulle vähäisempää vaatimustasoa kumppanin suhteen?