Lue keskustelun säännöt.
Mies käyttää aikalailla päivittäin tällaisia ilmaisuja minusta? Olen kuulemma liian herkkä.
04.06.2020 |
Tässä nyt joitain esimerkkejä, jotka ovat yleisessä käytössä.
Urpo, hölmö, tyhmä, perunankuorija, vajaa, vauva, herkkis ym.
Sitten on kaikenlaisia sivulauseessa tuomiaan hauskaksi vitsiksi nimettyjä vähätteleviä lausahduksia, pilkallisia.
Mistään ei saa suuttuu koska jos näin käy niin: "Älä ole urpo! Ei näistä mun jutuista kannata välittää"
Ilkikurisen oloinen, kaikesta heittää vitsiä murjoen ja joskus taas hämmennyksekseni kehuen. Pyytää anteeksi mutta jatkuu.
En usko enää itseeni ja joudun peittelemään tunteitani, niitä todellisia.
Mies jo kyselee, pitäisikö minun mennä lääkäriin koska näkee jo masennukseni.
Olen henkisesti totaalisesti väsynyt mutta yritän peitellä koska sen näyttämisestä ei hyvää seuraa.
Lähden pian.
Kommentit (60)
Valmistaudu ap henkisesti siihen että hän palaa unelmavävyksi saadakseen kelattua pytistelevän saaliin takaisin. Pysy kovana ja muista että unelmavävy on naamio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haiskahtaa aika lailla narsistiselta, vaikkei nyt ihan täysi narsisti olisikaan.
Ap, jätä se ja pliiiiis, käytä aikaa itsesi parantamiseen! Tarvitset toipumisaikaa ja resursseja siihen, että saat itsetuntosi ja -arvostuksesi takaisin. Et halua enää uudelleen joutua tällaiseen suhteeseen, ja se on aina vaarana, jos on jo kerran joutunut alistetuksi.
Hyyyi. Ihan kamala mies. Aika usein kun itselle tulee vastaan asiakaspalvelutilanteessa, tai muualla arjessa vastaan törkeä ihminen, joka käyttäytyy asiattomasti, niin lohduttaudun sillä ajatuksella että kohtaaminen kesti vain X määrän minuutteja. Joku on niiden kanssa parisuhteessa/naimisissa ja joutuu kestämään sitä käytöstä kotonaan 24/7.
Kävisin miehen kanssa vielä yhden keskustelun asiasta ja tekisin selväksi että jos ei lopu heti niin lähdet suhteesta eikä asiasta enää seuraavan kerran jälkeen keskustella vaan mies tekee siinä valintansa eron suhteen. Ei toisen haukkumista ja nöyryyttämistä alentavilla termeillä voi kuitata sillä, että olet liian herkkä ja älä ota tosissasi. Sinun olisi pitänyt jo ensimmäisen kerran jälkeen tehdä selväksi ettei suhde jatku jos sinusta ei puhuta kauniisti ja kunnioittavaan sävyyn. Jos rakastaa niin silloin myös tietysti kunnioittaa puolisoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävisin miehen kanssa vielä yhden keskustelun asiasta ja tekisin selväksi että jos ei lopu heti niin lähdet suhteesta eikä asiasta enää seuraavan kerran jälkeen keskustella vaan mies tekee siinä valintansa eron suhteen. Ei toisen haukkumista ja nöyryyttämistä alentavilla termeillä voi kuitata sillä, että olet liian herkkä ja älä ota tosissasi. Sinun olisi pitänyt jo ensimmäisen kerran jälkeen tehdä selväksi ettei suhde jatku jos sinusta ei puhuta kauniisti ja kunnioittavaan sävyyn. Jos rakastaa niin silloin myös tietysti kunnioittaa puolisoaan.
Ei sitä osaa. Ne tilanteet ovat jollain ihmeen tavalla kieroutuneita tai outoja niin että sitä menee ihan kipsiin eikä syystä tai toisesta osaa pitää puoliaan. En tiedä johtuuko se siitä, että toinen pelaa ikään kuin eri pelin säännöillä kuin itse. Kun molemmilla on sama sääntökirja, on helpompi toimia. Luonnehäiriöisen kanssa kompassi menee niin sekaisin, ettei itsekään enää tiedä paljonko vikaa on itsessä ja paljonko toisessa ja mitä ihmettä oikein tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Kävisin miehen kanssa vielä yhden keskustelun asiasta ja tekisin selväksi että jos ei lopu heti niin lähdet suhteesta eikä asiasta enää seuraavan kerran jälkeen keskustella vaan mies tekee siinä valintansa eron suhteen. Ei toisen haukkumista ja nöyryyttämistä alentavilla termeillä voi kuitata sillä, että olet liian herkkä ja älä ota tosissasi. Sinun olisi pitänyt jo ensimmäisen kerran jälkeen tehdä selväksi ettei suhde jatku jos sinusta ei puhuta kauniisti ja kunnioittavaan sävyyn. Jos rakastaa niin silloin myös tietysti kunnioittaa puolisoaan.
Ap, älä tee näin. Tuosta ei seuraa mitään muuta kuin että ap:n piina jatkuu vielä kuukausia tai vuosia koska mies vaivautuu taas näyttelemään hetken ja taas mennään. Mies on jo oikean karvansa näyttänyt. Voihan sitä tietysti ruveta terapoimaan ja kouluttamaan tuosta ihmistä mutta kuka haluaa sillä elämänsä pilata ja vasiten tehdä vaikeaksi. Kun voisi elää hyvää elämää ilmaisena terapeuttina ja aikuisen kasvattajana toimimisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että olet liian "herkkä". Mies sen sijaan on ihan liian urpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hän sitten sanoo sinulla noin, jos " niistä ei tarvitse välittää"?
Kysy kerran, ja tule sitten kertomaan meillekin.
Toiseksi kysy itseltäsi, onko tuon miehen ulkonäkö, ammatti, palkka, talo ja muu omaisuus kadehdittavai ja sinulle niin tärkeitä, että et voi millään luopua niistä ja ryhtyä elämään omaa kivaa elämää vaan siedät mokomaa.
Ja miksi ihmeessä hän sietää sinua, vaikka olet hänen mielestään niin kamala? Minäpä kerron: sinä olet ainoa, joka on huolinut hänet. Muistuta miehelle, että sinä olet kuitenkin paras mahdollinen nainen, jonka hän on saanut. Eikä ole parempaa ansainnutkaan.
Se on miehen huonoutta, kun ei ole parempaa vaimoa saanut vaan joutui tyytymään sinuun.
Mies on jo kiusannut sinut masennuksen partaalle. Jatkuvasti lyö lyötyä ja sama meno jatkuu. Eihän tuollaisen kanssa voi käydä mitään normaalien, henkisesti terveiden ihmisten keskusteluja. Kuten tuossa jo joku yllä kommentoi, mies varmasti taas pyytää "anteeksi", joskaan ei ole aidosti pahoillaan, teeskentelee vähän aikaa, kunnes taas vetää sinulta maton jalkojen alta. Ja sama ralli jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu mies pyytää anteeksi tosiaan ja jatkaa sitten.
Kun huomaa lähtöaikeeni niin muuttuu, suunnittelee niitä yhteisiä kesämökkejä ja muuta sellaista. Hellii enemmän ja sitä rataa.
Kylmää, kuumaa....
Osa tietää näköjään mistä puhun.
Olette hyvin kuvailleet asioiden kulkua.
Lisäksi se keskustelu on aivan turhaa tai minä en siinä voita yhtään mitään. Menen vain enemmän pohjalle.
Hyvin myös joku kuvaili tuota kieroutuneisuutta, hämilleen menemistä kun tilanteita tulee eteen. Se tilanne tulee puskista ensimmäisillä kerroilla jonkun hienon hetken jälkeen esimerkiksi, on vaikea keskustella vakavasti asioista sen ensimmäisen tai toisen kerran jälkeen kun oikeasti tulkitset sen tilannekohtaisesti ja vitsiksi.
Lopulta tulee puolustuskyvyttömäksi mitä enemmän kuitenkin hankaat vastaan.
Ei tässä pysty oikeasti tekemään mitään muuta kuin lähtemään.
Ne muut keinot ovat masennukseen saakka käytetty ja tietysti olen surullinen, eniten itseni takia kun liikaa olen sinnitellyt ja uskonut, mennyt mukaan tähän sairaaseen leikkiin.
Ap
Tsemppiä, ap!
Arvaa mitä. Kun itse lähdin, en itkenyt enää kertaakaan. Itkut oli itketty suhteen aikana ja eroa valmistellessa. Kun eron hetki tuli, olo oli huojentunut ja iloinen, uusi elämä alkoi. Masennus ja ahdistusongelmat poistuivat saman tien. Kaikki oli kevyempää ja helpompaa.
Ja tosiaan, ei niitä keskusteluja voi käydä, kun siinä ei ole mitään yhteistä tarttumapintaa. Ne ovat jotenkin niin outoja eikä toinen osoita mitään normaalin keskustelun vuorovaikutuksen merkkejä. Se on vaan loputonta jankkaamista puolin ja toisin ja keskustelun jälkeen ei ole selkeämpi ja huojentumeempi olo vaan uuvuttaa koko pitkä - ja turha - keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävisin miehen kanssa vielä yhden keskustelun asiasta ja tekisin selväksi että jos ei lopu heti niin lähdet suhteesta eikä asiasta enää seuraavan kerran jälkeen keskustella vaan mies tekee siinä valintansa eron suhteen. Ei toisen haukkumista ja nöyryyttämistä alentavilla termeillä voi kuitata sillä, että olet liian herkkä ja älä ota tosissasi. Sinun olisi pitänyt jo ensimmäisen kerran jälkeen tehdä selväksi ettei suhde jatku jos sinusta ei puhuta kauniisti ja kunnioittavaan sävyyn. Jos rakastaa niin silloin myös tietysti kunnioittaa puolisoaan.
Ap, älä tee näin. Tuosta ei seuraa mitään muuta kuin että ap:n piina jatkuu vielä kuukausia tai vuosia koska mies vaivautuu taas näyttelemään hetken ja taas mennään. Mies on jo oikean karvansa näyttänyt. Voihan sitä tietysti ruveta terapoimaan ja kouluttamaan tuosta ihmistä mutta kuka haluaa sillä elämänsä pilata ja vasiten tehdä vaikeaksi. Kun voisi elää hyvää elämää ilmaisena terapeuttina ja aikuisen kasvattajana toimimisen sijaan.
TÄMÄ. Itse olin tällainen hölmö jumissa luonnevikaisen kanssa lähes 10 vuotta, alkoi samalla tavalla kuin AP:llakin mutta loppua kohden oltiin melkein its'arin partaalla kun manipulointi ja hulluus vain kiristyi, enkä ymmärrä vieläkään itseäni miksen poistunut jo ensimmäisten vuosien jälkeen.. Ole AP kiltti äläkä jää suhteeseen. :(
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, ap!
Arvaa mitä. Kun itse lähdin, en itkenyt enää kertaakaan. Itkut oli itketty suhteen aikana ja eroa valmistellessa. Kun eron hetki tuli, olo oli huojentunut ja iloinen, uusi elämä alkoi. Masennus ja ahdistusongelmat poistuivat saman tien. Kaikki oli kevyempää ja helpompaa.
Ja tosiaan, ei niitä keskusteluja voi käydä, kun siinä ei ole mitään yhteistä tarttumapintaa. Ne ovat jotenkin niin outoja eikä toinen osoita mitään normaalin keskustelun vuorovaikutuksen merkkejä. Se on vaan loputonta jankkaamista puolin ja toisin ja keskustelun jälkeen ei ole selkeämpi ja huojentumeempi olo vaan uuvuttaa koko pitkä - ja turha - keskustelu.
Tämä niin totta myös. Vaikka kaikki aina painottaa että sen rakkaan kanssa on tärkeää keskustella asiat halki, mutta näiden ihmisten kanssa siitä ei ihan oikeasti tule mitään vaan aiheet vain kiertää kehää ja jankataan ja lopulta vika on aina sinussa, vaikka ei olisi. Sille vaan ei tule stoppia, asiat menevät vain entisestään omituisemmaksi.
Kannattaa lähteä ajoissa. Jos sulla on jo masennusoireita, jossain kohtaa et vain enää jaksa lähteä. Mutta älä kerro etukäteen. Hanki vaan kämppä ja sitten ilmoitat että lähdet nyt. Tässä kohtaa on aina korkein fyysisen väkivallan mahdollisuus, eli ota joku mukaan siihen tilanteeseen ja muuttotavaroitasi keräämään.
Eroilmoituksen kohdalla ja sen jälkeen et vietä hetkeäkään miehen kanssa kaksistaan.
Hyvä lähde vaan,viisas päätös.Oletteko olleet kauan yhdessä?Alkoiko nopeasti ja räjähtävästi / tosi intensiivisesti?Oliko hän olemassa just sua varten,olit kaikki?Toi sun kuvaus tuossa nimittäin kuullostaa lyhyestikin kirjoitettuna narsistimaiselta henkilöltä.Eritoten toi millainen olo sulle on tullut,sun hämmennys,kun mies vetää laidasta toiseen,pyytää anteeksi,mutta jatkaa.Ja,se ei lopu,mutta vaikeutuu.
Jos alkoi hälytyskellot tän tekstin jälkeen soida,niin se on sit merkki.Kuuntele itseä,älä luule,että keskustelulla mikään muuttuu (paitsi kaikki kääntyy sua vastaan).
Mulla on kokemusta narsistisesta henkilöstä,siis oikeasti.Se ei edes kaikkien tutkimusten mukaan ole kovin harvinaista.
Tsemppiä!
Tämän tyylinen mies tulee kyllä sitten vonkaamaan kun hänet jätetään. Luulee että voi mennä aina liian pitkälle ja rajan yli koska nainen ei ole lähtenyt. Ja sitten kun lähtee, tulee "yllätyksenä". Monet miehet ovat aika usein tuollaisia. Pihalle vaan!
Sori, ei sun tarvitse naista etsiä, mieskin käy XD