Voisitteko lohduttaa keski-ikäkammoista kolmikymppistä ettei se ikääntyminen ole niin kauhiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On minullakin keski-ikä kammo. Nyt on ikää 42 ja mietin kauhulla sitä jos joskus olen niin vanha kuin 50. Epäilen elänkö edes niin vanhaksi. Se tuntuu olevan jossain todella kaukana. Nytkin säästän ja sijoitan ja mietin nauttiiko edes niin vanhat enää mistään rahoistaan ja ymmärtääkö niin... hitto sentään :D Oikeasti joku 50v on hel-ve-tin kurppa! Mutta kokemuksesta tietää, että minun piti myös olla vanhuuteen harmaantunut ja kuollut 40 vuotiaana. Joten ehkä olen nipinnapin elossa ja kai niinkin vanhat jostain vielä ymmärtää.

Täällä 53 vuotias "kurppa"

Ihoni on vaalea ja sileä (en ota aurinkoa)

Hiukset pitkät silkkiset ja ruusukullan väriset

Olen hoikka ja muodokas

Pukeudun "jenkki" tyyliin ..pillihousuja, mukavia kauniita korkosandaaleja

Istuvia "rock" nahkatakkeja

Kevyitä kirjailtuja tunikoita, minimekkoja tai tyköistuvia toppeja

Kauniista kasvoistani näkee että len aikuinen, mutta suuret siniset silmät ja sileä iho kompensoi:)

hymyilen paljon..ja olen sosiaalinen

Mutta silti. Haistan Nivean tänne asti ja vanhan ihmisen hajun. Kaikki viidenkympin päälle olevat luulevat olevansa sileitä ja nuorekkaita. Ei ne ole. Näkö on vain huonontunut.

Ikäkriisit kuuluvat asiaan, mutta ne eivät saa viedä suhteettomasti energiaa. Ikäkriisi on pysähtymisen paikka, jotta siitä voi sitten jatkaa matkaa eteenpäin kypsempänä. Nykyään monella ihmisellä on liikaakin aikaa tutkiskella itseään , ja niille pohdinnoille ei ole useinkaan kattoa. Pidä itsesi sopivasti kiireisenä ja huolehdi, että joudut keskittymään myös itsesi ulkopuolella oleviin haasteisiin. Sieltä löytyy elämänsisältöä ja mielenrauhaa, mutta omaa itseään liikaa penkomalla sitä tuskin löytyy. Älä pelkää epäonnistumisia ja asettaa itseäsi alttiiksi uusiin tilanteisiin ja jopa sattumille. Sieltä saattaa se onnikin löytyä.

No ihan paskaa olla 50-vuotias. Kyllä se keho alka silloin varoitella, ettei ole enää samalla tavalla toimintakykyinen kuin nuorena. Alkaa tulla kremppaa ja vaivaa. Olen itse perusterve, on normaalipaino ja terveelliset elämäntavat, mutta ei se kaikkeen näytä riittävän. Jotta numeroilla on väliä ja pienemmät numerot ovat parempia. 

Vierailija kirjoitti:

No ihan paskaa olla 50-vuotias. Kyllä se keho alka silloin varoitella, ettei ole enää samalla tavalla toimintakykyinen kuin nuorena. Alkaa tulla kremppaa ja vaivaa. Olen itse perusterve, on normaalipaino ja terveelliset elämäntavat, mutta ei se kaikkeen näytä riittävän. Jotta numeroilla on väliä ja pienemmät numerot ovat parempia. 

itse olen kohta 60, ja kyllä, kremppaa on, erityisesti kun on istunut huonolla tuolilla neljä tuntia peräkkäin, mutta ihmiset tapaavat yliarvoida sen kärsimyksen, jota joku pieni kremppa aiheuttaa (suuret ovat sitten eri asia). Hiukan hitaamminkin pääsee edelleen perille, ja matkan aikana voi nähdä jotakin kiinnostavaa, jota kiireisemmät eivät huomaa.

Aivan varmasti on myös ihanaa olla kaunis, itse olen aina ollut enemmän sitä tavallista sorttia, mutta ei sen ympärille nyt voi koko itsetuntoaan/-varmuuttaan/-luottamustaan rakentaa - vain lapsi kaipaa ja odottaa rajatonta ihailua. Ulkomuodon lisäksi ihan kaikissa on ominaisuuksia, jotka ovat hyviä, joiden takia muut pitävät tai kunnioittavat ihmistä, ja jollei ole, niitä on syytä ruveta pikaiseen hankkimaan ettei se vanheneminen näyttäydy aivan niin helvetilliseltä.

Mä oon kohta 35 enkä koskaan ole ollut näin hyvännäköinen. 

Henkinen kypsyminen on nautinto, kannattaa satsata asioihin joita pitää tärkeinä. Kiinnostavuus on myös karismasta kiinni.