Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat tukevat taloudellisesti, mutta vain miestäni
04.06.2020 |
Olemme nelikymppinen pariskunta. Puolisoni on vakavaraisten vanhempiensa ainoa lapsi.
Appivanhemmat tukevat miestäni taloudellisesti aika paljon. Hän on aina saanut esimerkiksi syntymä- ja joululahjaksi hyvin avokätisesti satoja, jopa tuhansia euroja kirjekuoressa tai todella arvokkaita lahjoja. Anoppi myös keskustelee mieheni kanssa paljon talousasioista ja pohtii esimerkiksi asunnon myyntiin liittyviä asioita. Hiljattain meille ostettiin uusi auto - Mies hoito autokaupat ja auto on hänen nimissään joskin koko perheen käytössä. Olen varma, että appivanhemmat kustansivat autosta suuren osan, vaikka mies ei sitä minulle kertonut.
Jotenkin tämä on aina tuntunut minusta oudolta. Olemme kumminkin jo keski-ikäinen pari. Jouluna minä saan lahjaksi kirjan, suklaalevyn ja kirjekuoressa 50 euroa rahaa. Mieheni saa seitsemän pakettia ja kirjekuoren, jossa on 2000 euroa rahaa.
Omat vanhempani ostavat meille yhteiset lahjat, esimerkiksi lumikolan pihalle tai taulun seinälle. Mutta paketti siis tulee molempien nimellä.
Olenko pikkumainen vai onko tässä tavassa teidän mielestä jotakin erikoista?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Me maksoimme pojalle kaiken siihen asti, kunnes hän muutti yhteen avovaimonsa kanssa. Tai oikeastaan avovaimo muutti omistamaamme asuntoon, jossa poika jo asui. Samantien tehtiin vuokrasopimus alueella tavallisesta vuokratasosta ja lopetettiin sähkön, vakuutusten jne. maksaminen.
Avovaimo hämmentyi kokonaan - että pitääkö hänenkin nyt maksaa asumisesta 600 e/kk eli puolet vuokrasta, vaikka poikamme oli siihen asti asunut ilmaiseksi. No toki pitää, jos on yhteiset rahat.
Aika tyly linja. Minunkin vanhempani kyllä nostivat "vuokraa" meidän tulojen mukaan, mutta eivät koskaan lähellekään markkinavuokraa, olihan asunto hankittu lapsia varten. Se, että puolisoni asui myös asunnossa ei muuttanut alkuperäistä ajatusta oman lapsen tukemisesta.
Reilua olisi ollut kertoa asiasta etukäteen, jos avopuolisolle tuo on liian kova vuokra, olisivat voineet etsiä sopivamman asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuuden nimissä minusta on aika omituista, että vanhemmat tavallaan elättävät edelleen keski-ikäistä naimisissa olevaa poikaansa, olkoonkin että vanhemmat ovat varakkaita. Jostain syystä minulla tulee mieleen, että vanhemmat haluavat tällä tavalla osoittaa ilmeisesti vähemmän varakkaista piireistä tulevalle miniälle paikkansa. No, voin tietysti olla ajatuksineni väärässäkin.
En ole koskaan seurustellut varakkaissa piireissä, joten osaan vain ihmetellä, miten eri tavoin ihmiset kohtelevat lapsiaan. Meillä oli itsestään selvää, että kun muutetaan omilleen, niin jokainen hoitaa siitä lähtien itse oman taloutensa eli ei ostettu asuntoja, ei maksettu vuokria tai sähkölaskuja. Oli opittava elämään suu säkkiä myöten, oli sitten yksin tai parisuhteessa.
Nuorelle perheelle saatettiin antaa jonkinlainen summa joululahjaksi, mutta heti sanottiin, että se on koko perheelle tarkoitettu. Toisin sanoen kaikkia kohdeltiin samanarvoisesti. Tuntuisi kummalliselta, jos aikuiselle perheelliselle lapselle annettaisiin suurehko rahasumma ja todettaisiin, että se on vain sinulle tarkoitettu. On eri asia, jos sitten lahjakirjassa tai testamentissa rajataan pois puolison avio-oikeus lahjaan tai perintöön. Varallisuus halutaan syystä tai toisesta säilyttää suvussa.
Ehkä tuo poika osaa jo elää suu säkkiä myöten ja käyttää rahaa viisaasti, joten mitään karaisukoulutuksia ei tarvita ja kaikki voivat nauttia rahoista, aikuiset lapsetkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut niin, että koska vaimo on ollut poissa työelämästä liki 20 vuotta, osittain sairauden takia, niin appivanhemmat antoivat hänelle n 100.000 euroa jolla vaimo maksoi osansa asunnostamme. Hän joutui myös maksamaan lahjaveroa siitä. Minä olen ollut töissä koko ajan joten olen pystynyt hoitamaan asuntolainaa ja asumiskustannuskia ja lisäksi maksaa vaimoni lääke- ja lääkärikulut jotka eivät ole mitään pieniä, lapsen menot ym.
Itse olen saanut mun vanhempieni kesämökin, tosin äidiläni on hallintaoikeus siihen. Isäni on jo kuollut eikä hän jättänyt paljoa rahaa lapsille. Mitään muuta perintöä en tule saamaan koska äiti asuu vuokralla. Kesämökistä tehtiin äitini pyynnöstä avioehto että vaimollani ei ole avio-oikeutta siihen. Siitä vaimo valittaa koko ajan. Se on mun ainoa perintö vanhuuden päivilleni, vaimo tulee perimään omien vanhempiensa kiinteistöt.
Reilua olisi tehdä avioehto myös vaimon perintöihin, jolloin teidän molempien perinnöt olisi yhtälailla suojatut.
Vierailija kirjoitti:
Me maksoimme pojalle kaiken siihen asti, kunnes hän muutti yhteen avovaimonsa kanssa. Tai oikeastaan avovaimo muutti omistamaamme asuntoon, jossa poika jo asui. Samantien tehtiin vuokrasopimus alueella tavallisesta vuokratasosta ja lopetettiin sähkön, vakuutusten jne. maksaminen.
Avovaimo hämmentyi kokonaan - että pitääkö hänenkin nyt maksaa asumisesta 600 e/kk eli puolet vuokrasta, vaikka poikamme oli siihen asti asunut ilmaiseksi. No toki pitää, jos on yhteiset rahat.
Musta tuossa oli paljon outoa... Itsekin haluan tukea aikuistuvia lapsiani. Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, millaisia merkityksiä siihen liittyy ja miten lapset avun kokee.
Ensinnäkin; miksi maksoitte aikuiselle lapsellenne kaiken? Ymmärsin, että siis maksoitte laskut ja asumisen kulut suoraan. Minulle tulee mieleen piiloviesti: olet pieni ja avuton lapsi, meidän vallan ja tarkkailun alla, et pärjää yksin, olet vanhemmista riippuvainen.
Toiseksi teitte täyskäännöksen kun poikasi muutti yhteen naisystävänsä kanssa. Näen tässäkin piiloviestin: teit virheen, saat rangaistuksen, sillä petit meidät etkä ollut kiitollinen lapsi, emme hyväksy että etenet elämässäsi.
Mitäs jos olisitte vain laittaneet tilille rahaa sen verran, kun teistä tuntuu hyvältä? Viesti: haluamme sinulle hyvää, luotamme että teey hyviä valintoja, et ole kiitollisuudenvelassa, etkä tarkkailun alla, et ole tilivelvollinen meille elämänvalinnoistasi.
Itse haluan taloudellisen tuen lisäksi antaa lapsilleni kokemuksen siitä, että arvostan heitä ihmisinä ja tuen heidän elämänvalintojaan ja puolisoitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi erikoista, jos appivanhempasi ukisivat sinua taloudellisesti muuten kuin miehesi kautta.
Jos teillä on yhteinen talous tai edes yhteisymmärrys rahan käytöstä, niin miehesihän voi käyttää nuo saamansa rahat teidän molempien hyväksi jos niin haluaa.
Minusta on ihmeellistä, että kenenkään pitää tukea nelikymppistä pariskuntaa taloudellisesti. Mutta tuo rahanjako miehelle on tavallaan ennakkoperintöä, kaikki mitä nyt laittaa jakoon, on sitten siitä maksettavasta perintoverosta pois. Johon sulla tuskin on mitään jakoa mutenkaan, eiköhän sieltä tule testamentti vastaan kun he kupsahtavat. Ja jos joku elättää, hänen puuttumisensa teidän hankintoihin on sitten vaan kestettävä,eikös? Mutta joo, olet pikkumainen ja ahne.
Saahan he lahjoittaa sen vajaan 10 000 euroa kolmen vuoden välein verottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut niin, että koska vaimo on ollut poissa työelämästä liki 20 vuotta, osittain sairauden takia, niin appivanhemmat antoivat hänelle n 100.000 euroa jolla vaimo maksoi osansa asunnostamme. Hän joutui myös maksamaan lahjaveroa siitä. Minä olen ollut töissä koko ajan joten olen pystynyt hoitamaan asuntolainaa ja asumiskustannuskia ja lisäksi maksaa vaimoni lääke- ja lääkärikulut jotka eivät ole mitään pieniä, lapsen menot ym.
Itse olen saanut mun vanhempieni kesämökin, tosin äidiläni on hallintaoikeus siihen. Isäni on jo kuollut eikä hän jättänyt paljoa rahaa lapsille. Mitään muuta perintöä en tule saamaan koska äiti asuu vuokralla. Kesämökistä tehtiin äitini pyynnöstä avioehto että vaimollani ei ole avio-oikeutta siihen. Siitä vaimo valittaa koko ajan. Se on mun ainoa perintö vanhuuden päivilleni, vaimo tulee perimään omien vanhempiensa kiinteistöt.
Reilua olisi tehdä avioehto myös vaimon perintöihin, jolloin teidän molempien perinnöt olisi yhtälailla suojatut.
Se nimenomaan koskee molempien saamia perintöjä ja lahjoja jos on kyseessä kiinteästä omaisuudesta tai asunto-osakkeista.
Vaimo vaan ei hyväksy sitä, hän on mm vedonnut siihen että os minä kuolen ennen häntä niin poikamme saa kesämökin kokonaan. Mielestäni ihan turha huoli.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kiusallista saada tonnitolkulla rahaa appivanhemmilta.
Jep, minäkään en edes ottaisi vastaan rahalahjoja muilta kuin omilta vanhemmiltani, osana perintösuunnittelua. Appivanhemmiltani saan joka joulu sukat, syntymäpäivänä kukkia ja se riittää vallan mainiosti. Aikuisen ihmisen lahjankinuaminen on pelkästään noloa, pyydetään niitä sitten puolisolta tai keneltä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärsin koko aloituksen ihan eri tavalla kuin te kaikki muut...
Ymmärsin, että ap kysyi enemmänkin sitä, että onko tuo rahalahjominen ylipäätään outoa, ei niin, että hän haluaisi itsekin saada appivanhemmiltaan rahaa, kun kerran puolisokin saa. Ja vastaan, että on tosi outoa! Miksi ihmeessä vanhemmat antaisivat ihan vaan lahjaksi isoja summia rahaa aikuiselle ihmiselle?! Ymmärrän, jos on esimerkiksi tekemässä jotain hankintaa ja saa vanhemmiltaan nimenomaan siihen tarkoitettua avustusta. Sen osaan ajatella ikään kuin ennakkoperintönä, ja se kuulostaa minusta ihan tavalliselta/normaalilta. Ja silloin toki saajana ihan vain perillinen itse.
Siihen en osaa vastata, että tulisiko isossa rahalahjassa olla saajana molempien nimet. Koko ajatus tuntuu todella absurdilta kaiken kaikkiaan, joten nimet on ihan muotoseikka...
En ole mistään varakkaasta perheestä, ihan vaan keskiluokkaisesta, mutta miksi ihmeessä vanhemmat eivät voisi ostella aikuisille lapsilleen juttuja ja/tai antaa rahaa?
Kyllä perään katsottiin aikanaan, että elämä lähtee sujumaan ja se piti tehdä omin voimin, mikä olikin hyvä, että sai harjoitettua siivet kantamaan, mutta kyllä sitten myöhemmin on maksettu remonttia, lomia, uusi viiden tonnin sänky jne. Miksi ihmeessä vanhemmat hilloaisivat rahojaan ja jälkipolvi sinnittelisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähemmäs viisikymppinen ainoa lapsi ja minullakin on anteliaat vanhemmat. Kyllä siirtyy lahjaraha vain minun tililleni. Miksi ihmeessä vanhemman pitäisi erikseen kirjata lapsensa puoliso johonkin lahjaan, jos sen haluaa lapselleen antaa. Lapsen asia on sitten jakaako rahan perheensä kanssa vai ei. Itse olen jakanut. Edellisestä lahjarahasta taisin maksaa miehen luottokorttivelkaa. Minusta olet lapsellinen ja pikkumainen. Puhu miehesi kanssa, jos haluat jaolle äläkä syytä appivanhempiasi.
Mulla on yksi sisko, perheetön. Jouluisin äiti antaa meille aina samankokoisen lahjarajan. Sisko saa sen kokonaan itselleen, kuinkas muutenkaan, minä saan omani saatesanoilla että jaat sen sitten Jorman ja lasten kanssa tasan, minkä tietysti teen. Onneksi en elä vanhempien lahjojen varassa.
No miksi jaat, jos ärsyttää tuo lahjan ehto? Totea, että ajattelit kyllä tänä vuonna ostaa sillä itsellesi asian x vaikka et aikoiskaan ja pidät itselläs. Aivan omaa pöljyyttä, jos sulle annetusta rahalahjasta vanhempien komennosta jaat muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kiusallista saada tonnitolkulla rahaa appivanhemmilta.
Jep, minäkään en edes ottaisi vastaan rahalahjoja muilta kuin omilta vanhemmiltani, osana perintösuunnittelua. Appivanhemmiltani saan joka joulu sukat, syntymäpäivänä kukkia ja se riittää vallan mainiosti. Aikuisen ihmisen lahjankinuaminen on pelkästään noloa, pyydetään niitä sitten puolisolta tai keneltä vaan.
Ap:lla ehkä on lahjavaje vrt. halipula niin se kirpaisee häntä aina kun näkee miehen saavan ihanan pakettiröykkiön ja tukun rahaa. Vähän kuin lapsuuden joulujen paha mieli jatkuisi aina vaan aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me maksoimme pojalle kaiken siihen asti, kunnes hän muutti yhteen avovaimonsa kanssa. Tai oikeastaan avovaimo muutti omistamaamme asuntoon, jossa poika jo asui. Samantien tehtiin vuokrasopimus alueella tavallisesta vuokratasosta ja lopetettiin sähkön, vakuutusten jne. maksaminen.
Avovaimo hämmentyi kokonaan - että pitääkö hänenkin nyt maksaa asumisesta 600 e/kk eli puolet vuokrasta, vaikka poikamme oli siihen asti asunut ilmaiseksi. No toki pitää, jos on yhteiset rahat.
Aika tyly linja. Minunkin vanhempani kyllä nostivat "vuokraa" meidän tulojen mukaan, mutta eivät koskaan lähellekään markkinavuokraa, olihan asunto hankittu lapsia varten. Se, että puolisoni asui myös asunnossa ei muuttanut alkuperäistä ajatusta oman lapsen tukemisesta.
Reilua olisi ollut kertoa asiasta etukäteen, jos avopuolisolle tuo on liian kova vuokra, olisivat voineet etsiä sopivamman asunnon.
Sitähän me yritimme selittää, että jos rahat ei riitä, ei ole pakko asua kaupungin parhaalla paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla exän vanhemmat maksoi kaikki sen menot aikuiselle ihmiselle. Kun tämä mulle paljastui, olin aika ihmeissäni ja lopulta suhde kaatui siihen, kun ei miehestä ollut kantamaan vastuuta mistään, oli aikuinen joka eli kuin lapsi ja vanhempansa tämän mahdollistivat.
Nykyisen miehen perhe on myös varakas ja mies saa just tuollaisia monen tonnin rahalahjoja. Aluksi sain minäkin, en ihan yhtä suuria mutta omaan makuun isoja rahoja. Kiitin ja sanoin että käytän ne lapsiin ja niin myös tein, koin ne jotenkin liialliseksi. Mies kai jotain sanoi vanhemmilleen tästä, ja nyt saan muutaman satasen max. ja se on hyvä. En tarviis ollenkaan, mutta ymmärrän et appikset tykkää muistaa. Ovat siis aivan ihania ihmisiä, antavat kaikille lapsilleen tasapuolisesti rahaa ja välillä ennakkoperintöä. Mies käyttää saamansa rahat joko perheen yhteiseksi hyväksi tai harrastuksensa rahoittamiseen.
Ainoa kerta kun oikeasti älähdin, oli auton osto, olisivat tulleet maksamaan meidän auton ja siihen sanoin, että jos appikset auton meille ostaa niin minä en sitä käytä, muistutti liikaa exän touhuja ja aikuisena haluan itse maksaa lainani ja autoni ja ruokani, eli arkimenot ei ole appiksien hoidettavia missään tapauksessa.
Kyllä meilläkin mies ja hänen sisaruksensa saavat usein jouluna rahakuoret vanhemmiltaan, enkä pidä sitä kummallisena. Minä saan kirjan tms. Voisivathan sinunkin vanhempasi ostaa jotain vain sinulle, ei siinä mitään outoa olisi. Ja jos nyt vaikka joku auto hyödyttää sinuakin, niin olisit kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten kyllä ymmärrän kaipuun perheen taloudelliseen itsenäisyyteen, mutta otsikko kertoo, ettei taloudellista apua sinänsä paheksuta, vaan sen suuntautumista miehelle. Appivanhemmat toimivat mielestäni hienotunteisesti, tuntevat lapsensa ja tietävät että järjestely sopii hänelle, tukisivat varmasti joka tapauksessa omasta tahdostaan. Olisi mielestäni kyseenalaista jos alkaisivat apta suoraan avustamaan, koska siinä astutaan eri lailla toisen tontille mestaroimaan kuin lapsi-vanhempisuhteessa. Muistavat sinua kuitenkin säällisellä lahjalla ja muut avustamiset miehen kautta.
Itse pitäisin outona jos appivanhemmat alkaisivat minulle rahaa syytämään, ei ole heidän paikkansa. Mutta olen iloinen miehen puolesta jos haluavat häntä tukea. Saavat siitä itsekin hyvän mielen, ei ole minulta pois. Ja useinhan siitä on sitten apua itsellekin, kuten teillä auton muodossa. Tavanomaiset lahjat erikseen, olisi kieltämättä outoa jos esim. lumikola tulisi vain toisen nimellä (toisaalta olisi kyllä kätevä syy laittaa se omistaja lumitöihin) :D Toisaalta seinällämme on arvokkaampi taulu, jonka sain vanhemmiltani, eikä sitä osoitettu "meille", puoliso taisi saada kirjan. En näe ongelmaa, sain kuitenkin lukea puolison saaman kirjan, kuten hän saa nauttia taulusta seinällä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me maksoimme pojalle kaiken siihen asti, kunnes hän muutti yhteen avovaimonsa kanssa. Tai oikeastaan avovaimo muutti omistamaamme asuntoon, jossa poika jo asui. Samantien tehtiin vuokrasopimus alueella tavallisesta vuokratasosta ja lopetettiin sähkön, vakuutusten jne. maksaminen.
Avovaimo hämmentyi kokonaan - että pitääkö hänenkin nyt maksaa asumisesta 600 e/kk eli puolet vuokrasta, vaikka poikamme oli siihen asti asunut ilmaiseksi. No toki pitää, jos on yhteiset rahat.
Musta tuossa oli paljon outoa... Itsekin haluan tukea aikuistuvia lapsiani. Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, millaisia merkityksiä siihen liittyy ja miten lapset avun kokee.
Ensinnäkin; miksi maksoitte aikuiselle lapsellenne kaiken? Ymmärsin, että siis maksoitte laskut ja asumisen kulut suoraan. Minulle tulee mieleen piiloviesti: olet pieni ja avuton lapsi, meidän vallan ja tarkkailun alla, et pärjää yksin, olet vanhemmista riippuvainen.
Toiseksi teitte täyskäännöksen kun poikasi muutti yhteen naisystävänsä kanssa. Näen tässäkin piiloviestin: teit virheen, saat rangaistuksen, sillä petit meidät etkä ollut kiitollinen lapsi, emme hyväksy että etenet elämässäsi.
Mitäs jos olisitte vain laittaneet tilille rahaa sen verran, kun teistä tuntuu hyvältä? Viesti: haluamme sinulle hyvää, luotamme että teey hyviä valintoja, et ole kiitollisuudenvelassa, etkä tarkkailun alla, et ole tilivelvollinen meille elämänvalinnoistasi.
Itse haluan taloudellisen tuen lisäksi antaa lapsilleni kokemuksen siitä, että arvostan heitä ihmisinä ja tuen heidän elämänvalintojaan ja puolisoitaan.
Verotuksellisista syistä vuokrat, sähköt, vakuutukset on maksettava suoraan saajalle. Silloin välttyy lahjaverolta.
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuuden nimissä minusta on aika omituista, että vanhemmat tavallaan elättävät edelleen keski-ikäistä naimisissa olevaa poikaansa, olkoonkin että vanhemmat ovat varakkaita. Jostain syystä minulla tulee mieleen, että vanhemmat haluavat tällä tavalla osoittaa ilmeisesti vähemmän varakkaista piireistä tulevalle miniälle paikkansa. No, voin tietysti olla ajatuksineni väärässäkin.
En ole koskaan seurustellut varakkaissa piireissä, joten osaan vain ihmetellä, miten eri tavoin ihmiset kohtelevat lapsiaan. Meillä oli itsestään selvää, että kun muutetaan omilleen, niin jokainen hoitaa siitä lähtien itse oman taloutensa eli ei ostettu asuntoja, ei maksettu vuokria tai sähkölaskuja. Oli opittava elämään suu säkkiä myöten, oli sitten yksin tai parisuhteessa.
Nuorelle perheelle saatettiin antaa jonkinlainen summa joululahjaksi, mutta heti sanottiin, että se on koko perheelle tarkoitettu. Toisin sanoen kaikkia kohdeltiin samanarvoisesti. Tuntuisi kummalliselta, jos aikuiselle perheelliselle lapselle annettaisiin suurehko rahasumma ja todettaisiin, että se on vain sinulle tarkoitettu. On eri asia, jos sitten lahjakirjassa tai testamentissa rajataan pois puolison avio-oikeus lahjaan tai perintöön. Varallisuus halutaan syystä tai toisesta säilyttää suvussa.
Mitä ihmeen paikan näyttämistä se on, jos tukee omaa lastaan oli tämä 20 tai 50 -vuotias? Olen lähes 50 ja kyllä meidän suvussa vanhemmat avustavat lapsiaan. Itsekään en tarvitsisi apua, sillä olen jo selvästi vanhempiani varakkaampi, mutta ei heilläkään ole enää sellaisia menoja, joihin sitä rahaa hassaisivat. Siirtelevät sitten tänne pikkuhiljaa. Samalla lailla äiti kantaa perintömaljakoita ja liinoja tänne. Mies on jo omat vanhempansa perinyt, joten sieltä ei enää avustuksia tule, mutta kyllä anoppikin siirteli varojaan tänne kun vielä eli.
Ymmärrän varallisuuden siirron miehellesi muuten, mutta joululahjojen, varsinkin pakettien, suhteen olisin tasapuolinen. On tylsää, jos toinen saa 7 pakettia ja toinen vaan pari. Kiva niitä sitten yhdessä availla. Vaikka kuinka olisi keski-ikäinen.
No ei noin kyllä pitäisi toimia. On vähän kuin syrjään jättämistä perheestä.
Vanhemmat yrittävät pitää kiinni aikuisesta lapsestaan eivätkä kunnioita tämän avioliittoa.
Alue: Aihe vapaa
Taidan olla vähemmistössä, mutta kyllä minusta on outoa. Ehkä jonkun nuoren parin kohdalla ymmärtäisin, mutta olette keski-ikäinen aviopari. Kyllä meillä molempien puolella vanhemmat kohtelevat meitä avioparina eli esimerkiksi lahjat ovat yhteisiä. Tosin kummankaan vanhemmat eivät ole niin varakkaita, että voisivat tuhansien eurojen lahjoja antaa, joten ei ole tällaista ongelmaa.