Appivanhemmat tukevat taloudellisesti, mutta vain miestäni

Vierailija kirjoitti:

No ei noin kyllä pitäisi toimia. On vähän kuin syrjään jättämistä perheestä.

Vanhemmat yrittävät pitää kiinni aikuisesta lapsestaan eivätkä kunnioita tämän avioliittoa.

Samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei noin kyllä pitäisi toimia. On vähän kuin syrjään jättämistä perheestä.

Vanhemmat yrittävät pitää kiinni aikuisesta lapsestaan eivätkä kunnioita tämän avioliittoa.

Samaa mieltä.

Kunnioitattehan itse puolisoina kumppaninne oikeutta itsenäiseen päätöksentekoon sekä henkilökohtaisiin suhteisiin yksilönä. Muihin vaikuttavista päätöksistä hyvä sopia ja neuvotella, mutta avioliitto ei ole mikään vankila. Puolisot eivät ole yhtä, vaan yhdessä. Älkää vaatiko muilta kunnioitusta, jos ette itse kunnioita muita.

Mun vanhemmat eivät auta jälkipolvet.

Sisko asui vuokralla, vaikka vanhemmilla on sijoitusasuntoja. Ei puhettakaan, että olisi päässyt vaikka vähän edullisemmin asumaan vanhempieni sijoitusasuntoon.

Koskaan ei ole tullut rahallista avustusta enkä kyllä aio pyytääkkään.

Viimeksi äitini soitti ja sanoi, että he aikovat jättää minut perinnöttä yms. En ole rikollinen enkä huumediileri vaan tavallinen kotiäiti.

Tasan ei käy onnen lahjat.

Näköjään on monenlaisia suhtautumisia rahaan ja jälkikasvun puolisoihin. Taidan olla onnekas, kun minun ja mieheni vanhemmilla on sattumalta samanlainen asenne meihin. Mun vanhemmat ovat ottaneet mun miehen tavallaan samaan asemaan, missä minä olen ja antavat hänelle aina saman arvoiset lahjat kun minulle. Tai sitten, esim. jouluna antavat meille yhteisen rahalahjan. Samoin appivanhempani pitävät minua tavallaan ekstralapsenaan ja kohtelevat minua tasapuolisesti omiensa kanssa. Mekin olemme keski-ikäisiä ja meillä on lapsia. Meitä kohdellaan yksikkönä, perheenä, erittelemättä sitä kuka on kenenkin biologinen jälkeläinen. Olemme olleet naimisissa jo 20 vuotta.

Ehkä tällainen avomielinen tasapuolisuus on helpompaa ihmisille, jotka eivät ole erityisen varakkaita. Mitä rikkaampia ihmiset ovat, sitä tarkempia he ovat omaisuudestaan. Onnekasta, että olen puolisoni kanssa samantapaisista perheistä. Ei köyhistä, mutta välittävistä ja avuliaista tavallisista perheistä.

Kylläpäs ihmiset on sekaisin rahasta. Kyllä vanhemmat saavat antaa lapsileen rahaa ja tavaroita, sohvia ja telkkuja. Miksi joku puhuu kuolinpsästä ?? Katelliset ovat kokoontuneet.  Meillä annetaan aina rahalahjoja. Lapset asuvat perheineen meidän asunnoissa. Jos ne asunnot olisivat lasten nimissä m e voisimme ne menettää eron tullessa. Miniä oli kuitenkin mukana valitsemassa asuntoa ja sai    toivoa mieleisensä.  Pakko on teidänkin uskoa että Suomessakin on ihmisiä joilla on enemmän rahaa kuin duunareilla.

Minulla on sama tilanne, kuin sulla ap. Joskus se ihmetytti ja aiheutti samoja tunnelmia kuin aloituksessa kuvailet. Mutta nyt olen tosi iloinen, että asiat ovat menneet lahjojen osalta juuri noin. Sillä nyt appivanhempani ovat vanhoja ja tarvitsevat usein apua. Yllättäen eivät halua sitä ostaa... Ja outoa kyllä, alkuun lähestyivät usein minua. Esimerkiksi anoppi luuli, että minä haluaisin jutella nätisti apelle, että menisi kuulotestiin. Tai lähtisin mukaan kuskiksi ja avustajaksi kauppakeskukseen, kun piti ostaa juhlavaatetta ja häälahja. Tai vaihtaisin verho ja tottakai se ikkunakin tulisi näppärästi pestyä samalla. Tai värjäisin anopin hiukset ja lyhentäisin vähäsen, kun ei koronan aikana voi kampaamoon. Tässä nyt vain muutamia esimerkkejä. On ollut helpompaa kieltäytyä, sillä  minulle on osoitettu, etten ole perhettä. En ole kiitollisuudenvelassa, kun olemme appivanhempien kanssa vaihtaneet suklaarasioita ja villasukkia.