Appivanhemmat tukevat taloudellisesti, mutta vain miestäni

Kokisin äärimmäisen kiusalliseksi jos minulle, aikuiselle ihmiselle, toinen aikuinen antaisi lahjaksi rahaa. Ei raha ole lahja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähemmäs viisikymppinen ainoa lapsi ja minullakin on anteliaat vanhemmat. Kyllä siirtyy lahjaraha vain minun tililleni. Miksi ihmeessä vanhemman pitäisi erikseen kirjata lapsensa puoliso johonkin lahjaan, jos sen haluaa lapselleen antaa. Lapsen asia on sitten jakaako rahan perheensä kanssa vai ei. Itse olen jakanut. Edellisestä lahjarahasta taisin maksaa miehen luottokorttivelkaa.  Minusta olet lapsellinen ja pikkumainen. Puhu miehesi kanssa, jos haluat jaolle äläkä syytä appivanhempiasi. 

Mulla on yksi sisko, perheetön. Jouluisin äiti antaa meille aina samankokoisen lahjarajan. Sisko saa sen kokonaan itselleen, kuinkas muutenkaan, minä saan omani saatesanoilla että jaat sen sitten Jorman ja lasten kanssa tasan, minkä tietysti teen. Onneksi en elä vanhempien lahjojen varassa.

No omapahan on mokasi, kun olet niin tyhmä XDDDDD Ei kukaan määrää sinun omaisuudestasi XD Teet lahjarahalla ihan mitä itse lystäät, turha leikkiä marttyyria. Tuo menee samaan kastiin kuin se, että minulta ostetaan torin kautta tavaraa ja saan koko rahan itselleni, vaikka ostajat maksavat sen usein puoliksi keskenään XDDDD

Mitä ihmettä ap? Minusta olisi todella noloa ottaa isoja rahalahjoja vastaan appivanhemmilta. Isäni on aika varakas ja antaa minulle muutaman vuoden välein isomman summan rahaa. Olisi todella outoa jos siinä pitäisi jotenkin mieheni nimi olla. Tottakai mieheni saattaa hyötyä rahasta kun osan käytän yleensä perheen yhteisiin asioihin, osan omiin juttuihin. Jos mieheni alkaisi ahnehtia ja vaatia minun vanhempieni rahoja, en kyllä antaisi sille muuta kuin ehkä kengänkuvan persuksille.

On outoa. Eivät kohtele teitä avioparina. 

Ap, minunkin mieheni antaa onille aikuisille lapsilleen tonnin lahjat jouluna ja synttärinä, minä saan ehkä satasen lahjan. En oo jaksanut asialla itseäni vaivata.

Jos oisin sun appivanhempi, niin antaisin jouluna (jolloin lahjotaan useampaa henkilöä) saman ”arvoisen” lahjan kaikille ja sitten diskreetisti jonain muuna hetkenä lykkäisin miehesi taskuun isomman summan kirjekuoren. Ei tulisi vertailua lahjojen saajien kesken.

Minä olen lähes 50 v nainen ja minulla varakas vanhempi.  Olen aina ollut töissä tai opiskellut ja yleensä pärjännyt omillani. Elämä on kuitenkin heitellyt, työttömyysjaksoja ollut ja välillä olen ollut matalapalkkainen. Oli myös pidempi jakso että mulla meni taloudellisesti tosi hyvin, jäi jopa sästöön. Säästöt kuitenkin kuluivat kun olin yhtä putkeen 2 v työtön ja päälle pienipalkkainen jakso (huom, oikeasti sitä mitä katsotaan pieneksi palkaksi). Olen näinä vaikeina aikoina joutunut lainaamaan ja ottamaan vastaan lahjoja vanhemmaltani. Lainat maksettu takaisin, verolliset lainat ilmoitettu. 

En tällä hetkellä seurustele mutta kerronpa minkälaista se on ollut.  Nuorempana pelkäsin, että minua käytettäisiin hyväksi varakkaan taustani johdosta. Mitä te täällä kaikki tekopyhät oikein inisette aloittajan huonoudesta. Päin vastoin, ajatteleva ihminen. En sano mikä on oikein tai väärin, mielestäni on positiivista, että tilanne mietityttää häntä.

 Yli nelikymppisenä seurustelin erään "pappabetalar"tyypin kanssa ja se oli rasittaavaa mm siksi, ettei hän ymmärtäny että oikeasti taistelin töissä ja sain rahaa vaan jos tilanne meni vakavaksi.  Muuten elin pienellä palkallani, enkä esim matkustellut lahjarahollani. Yleensä ne meni velkoihin, auton korjaukseen, vältämättömään remppaan (ei mitään kylpyhuoneen marmorointia). Miesystäväni oli saanut juuri ennen kun tavattiin isot erorahat duunistaan, mutta sai silti fyffeä vanhemmiltaan esim sijoittamiseen.  Lopulta oli todettava, että pikkasen eri planeetoilla elimme, mm kun ei tuo lahjavero tuntunu miehen perheessä tärkeältä, kun taas minun vanhempani oli sen kanssa todella tarkka.  Emme seurustelleet kauaa, emme asuneet yhdessä. Ei olis onnistunu.  Mietin nytkin, kun vanhempani om arvokkaan kiinteistön, että mitä mahdollinen seurustelukumppani suhtautuisi siihen.  Veljen haaska olis nimittäin halunnu pistää sen heti vuoden seurusteltuaan rahoiksi. 

Kyse voi olla myös kateudesta. Jotkut ihmiset provosoivat sitä. Aloittelijassa on nyt varmaan itämässä kateuden siemen. En tuomitse. Sillä se joka aiheuttaa toisessa kateutta, eikä ymärrä toista ei ole hyvä ihminen. Suosittelen että keskustelette miltä tämä sinusta tuntuu. Ja jos mies/anoppi ei yhtään ymärrä niin lähtisin vetämään. Itse olen miel yksin kun katselen tuollaista. Kyseessä on sentään aikuinen omillaan toimeentuleva joka saa rahaa vaan huvin vuoksi. mun exä sai enemmän lahjoja kun sen veli. Eivät olleet veljensä kanssa missään väleissä juurikaan, en keskustellut veljen kanssa. Mutta anoppi pikku dementioissaan kerran kertoi, että ei ole antanut saman verran toiselle lapselle, "saa sitten perintönä". Jaahas, verollisena sitten jos on enää mitään perittävää kun lempipojalle annettu jo. Mulle tuli myös semmoinen fiilis, että exäni mielisteli vanhempiaan kun tilanne oli tämä. Veli pysyi poissa, asui muualla. 

Kyllä enempi ihmettelen sinun miestäsi, jos hän jättää sinut ulkopuolelle saamastaan tuesta. Ihan oikein appivanhemmiltasi on tukea omaa lastaan eikä sinua, mutta miehesi voisi kyllä jakaa kanssasi sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähemmäs viisikymppinen ainoa lapsi ja minullakin on anteliaat vanhemmat. Kyllä siirtyy lahjaraha vain minun tililleni. Miksi ihmeessä vanhemman pitäisi erikseen kirjata lapsensa puoliso johonkin lahjaan, jos sen haluaa lapselleen antaa. Lapsen asia on sitten jakaako rahan perheensä kanssa vai ei. Itse olen jakanut. Edellisestä lahjarahasta taisin maksaa miehen luottokorttivelkaa.  Minusta olet lapsellinen ja pikkumainen. Puhu miehesi kanssa, jos haluat jaolle äläkä syytä appivanhempiasi. 

Mulla on yksi sisko, perheetön. Jouluisin äiti antaa meille aina samankokoisen lahjarajan. Sisko saa sen kokonaan itselleen, kuinkas muutenkaan, minä saan omani saatesanoilla että jaat sen sitten Jorman ja lasten kanssa tasan, minkä tietysti teen. Onneksi en elä vanhempien lahjojen varassa.

No kuinka äitisi sitten tulisi antaa lahjarahaa lapsilleen, jotta olisit tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Ap, minunkin mieheni antaa onille aikuisille lapsilleen tonnin lahjat jouluna ja synttärinä, minä saan ehkä satasen lahjan. En oo jaksanut asialla itseäni vaivata.

Jos oisin sun appivanhempi, niin antaisin jouluna (jolloin lahjotaan useampaa henkilöä) saman ”arvoisen” lahjan kaikille ja sitten diskreetisti jonain muuna hetkenä lykkäisin miehesi taskuun isomman summan kirjekuoren. Ei tulisi vertailua lahjojen saajien kesken.

Tuotakin mietin. Mutta sitä vaan, että tämäkään toimintatapa ei ole reilu ja avoin. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Parasta olisi mielestäni antaa kaikille lapsilleen rehellisesti ja avoimesti ns ennakkoperintöä.  Eikä smusslata ihme kirjekuorilla, putsata tulevaa kuolinpesää omien mieltymyksen mukaisesti, lietsoa kateellisuutta sisrausten tai puolisoiden kesken. Kyllä on ihme touhua, että tää on niin yleistä!? 

Kysyn itseltäni haluaisinko elää ihmisen kanssa joka saa salaa rahaa vanhemmaltaan. EN. Ihan sama saako salaa huumeiden myynnistä tms. No thanks.

Mielestäni on vain järkevää verosuunnittelua ennakkoon jaella rahaa pois, niin ei mene niin paljoa perintöveroa. Huonekalujen ostaminen, laskujen/vakuutusten maksaminen on myös hyväksyttäviä tapoja "siirtää" omaisuutta jälkipolville.

Me maksoimme pojalle kaiken siihen asti, kunnes hän muutti yhteen avovaimonsa kanssa. Tai oikeastaan avovaimo muutti omistamaamme asuntoon, jossa poika jo asui. Samantien tehtiin vuokrasopimus alueella tavallisesta vuokratasosta ja lopetettiin sähkön, vakuutusten jne. maksaminen.

Avovaimo hämmentyi kokonaan - että pitääkö hänenkin nyt maksaa asumisesta 600 e/kk eli puolet vuokrasta, vaikka poikamme oli siihen asti asunut ilmaiseksi. No toki pitää, jos on yhteiset rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minunkin mieheni antaa onille aikuisille lapsilleen tonnin lahjat jouluna ja synttärinä, minä saan ehkä satasen lahjan. En oo jaksanut asialla itseäni vaivata.

Jos oisin sun appivanhempi, niin antaisin jouluna (jolloin lahjotaan useampaa henkilöä) saman ”arvoisen” lahjan kaikille ja sitten diskreetisti jonain muuna hetkenä lykkäisin miehesi taskuun isomman summan kirjekuoren. Ei tulisi vertailua lahjojen saajien kesken.

Tuotakin mietin. Mutta sitä vaan, että tämäkään toimintatapa ei ole reilu ja avoin. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Parasta olisi mielestäni antaa kaikille lapsilleen rehellisesti ja avoimesti ns ennakkoperintöä.  Eikä smusslata ihme kirjekuorilla, putsata tulevaa kuolinpesää omien mieltymyksen mukaisesti, lietsoa kateellisuutta sisrausten tai puolisoiden kesken. Kyllä on ihme touhua, että tää on niin yleistä!? 

Kysyn itseltäni haluaisinko elää ihmisen kanssa joka saa salaa rahaa vanhemmaltaan. EN. Ihan sama saako salaa huumeiden myynnistä tms. No thanks.

Sisarusten tasapuolinen kohtelu on tärkeää, mutta miksi tuohon pitää puolisoita sotkea? Outo ajatus, että appivanhempien pitäisi antaa saman arvoisia lahjoja lastensa puolisoille kuin omille lapsilleen. Ja toisaalta, kyllä perinnön antaja voi lainmukaan ihan itse päättä, miten sitä perintöä ja omaisuuttaan jakaa. 

Mä ymmärsin koko aloituksen ihan eri tavalla kuin te kaikki muut...

Ymmärsin, että ap kysyi enemmänkin sitä, että onko tuo rahalahjominen ylipäätään outoa, ei niin, että hän haluaisi itsekin saada appivanhemmiltaan rahaa, kun kerran puolisokin saa. Ja vastaan, että on tosi outoa! Miksi ihmeessä vanhemmat antaisivat ihan vaan lahjaksi isoja summia rahaa aikuiselle ihmiselle?! Ymmärrän, jos on esimerkiksi tekemässä jotain hankintaa ja saa vanhemmiltaan nimenomaan siihen tarkoitettua avustusta. Sen osaan ajatella ikään kuin ennakkoperintönä, ja se kuulostaa minusta ihan tavalliselta/normaalilta. Ja silloin toki saajana ihan vain perillinen itse.

Siihen en osaa vastata, että tulisiko isossa rahalahjassa olla saajana molempien nimet. Koko ajatus tuntuu todella absurdilta kaiken kaikkiaan, joten nimet on ihan muotoseikka...

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärsin koko aloituksen ihan eri tavalla kuin te kaikki muut...

Ymmärsin, että ap kysyi enemmänkin sitä, että onko tuo rahalahjominen ylipäätään outoa, ei niin, että hän haluaisi itsekin saada appivanhemmiltaan rahaa, kun kerran puolisokin saa. Ja vastaan, että on tosi outoa! Miksi ihmeessä vanhemmat antaisivat ihan vaan lahjaksi isoja summia rahaa aikuiselle ihmiselle?! Ymmärrän, jos on esimerkiksi tekemässä jotain hankintaa ja saa vanhemmiltaan nimenomaan siihen tarkoitettua avustusta. Sen osaan ajatella ikään kuin ennakkoperintönä, ja se kuulostaa minusta ihan tavalliselta/normaalilta. Ja silloin toki saajana ihan vain perillinen itse.

Siihen en osaa vastata, että tulisiko isossa rahalahjassa olla saajana molempien nimet. Koko ajatus tuntuu todella absurdilta kaiken kaikkiaan, joten nimet on ihan muotoseikka...

Ennakkoperintö voi olla myös ihan puhdasta rahaa. Niin... minustakin kuulostaa "oudolta", että keski-ikäinen lapsi saa vanhemmiltaan kasapäin joulupaketteja. Mutta jos vanhemmat ovat varakkaita, eivätkä tiedä mitä muutakaan rahoillaan tekisivät. Tuolla rahan antamisella siirtävät luultavasti omaisuuttaan pikkuhiljaa lapsilleen, ja pienentävät siten perintöveroa. Käteisen antaminen viittaa siihen, että kiertävät myös lahjaveroa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on vain järkevää verosuunnittelua ennakkoon jaella rahaa pois, niin ei mene niin paljoa perintöveroa. Huonekalujen ostaminen, laskujen/vakuutusten maksaminen on myös hyväksyttäviä tapoja "siirtää" omaisuutta jälkipolville.

Rahalahjoilla on siis hyvä ihminen raja, paljonko saa antaa verotta. On täällä tekopyhiä ja tyhmiä ihmisä.  Kulutusta saa tietyin edellytyksin kustantaa verotta. 

Sitä vaan että jos tuota "ennakkoperintöä" harrastaa eikä pidä siitä kirjaa eikä anna kaikille perillisille oikein, niin voi tulla  takaisinsaanti yllättävänä takaiskuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on vain järkevää verosuunnittelua ennakkoon jaella rahaa pois, niin ei mene niin paljoa perintöveroa. Huonekalujen ostaminen, laskujen/vakuutusten maksaminen on myös hyväksyttäviä tapoja "siirtää" omaisuutta jälkipolville.

Rahalahjoilla on siis hyvä ihminen raja, paljonko saa antaa verotta. On täällä tekopyhiä ja tyhmiä ihmisä.  Kulutusta saa tietyin edellytyksin kustantaa verotta. 

Sitä vaan että jos tuota "ennakkoperintöä" harrastaa eikä pidä siitä kirjaa eikä anna kaikille perillisille oikein, niin voi tulla  takaisinsaanti yllättävänä takaiskuna. 

Sitä nyt ei kukaan selvittele kenen tililtä maksettiin marraskuun sähkölasku tai kesä lomamatka. Toki, jos on useampi lapsi, kannattaa olla tasapuolinen, jos välien haluaa säilyvän hyvinä. 

Meillä on ollut niin, että koska vaimo on ollut poissa työelämästä liki 20 vuotta, osittain sairauden takia, niin appivanhemmat antoivat hänelle n 100.000 euroa jolla vaimo maksoi osansa asunnostamme. Hän joutui myös maksamaan lahjaveroa siitä. Minä olen ollut töissä koko ajan joten olen pystynyt hoitamaan asuntolainaa ja asumiskustannuskia ja lisäksi maksaa vaimoni lääke- ja lääkärikulut jotka eivät ole mitään pieniä, lapsen menot ym.

Itse olen saanut mun vanhempieni kesämökin, tosin äidiläni on hallintaoikeus siihen. Isäni on jo kuollut eikä hän jättänyt paljoa rahaa lapsille. Mitään muuta perintöä en tule saamaan koska äiti asuu vuokralla. Kesämökistä tehtiin äitini pyynnöstä avioehto että vaimollani ei ole avio-oikeutta siihen. Siitä vaimo valittaa koko ajan. Se on mun ainoa perintö vanhuuden päivilleni, vaimo tulee perimään omien vanhempiensa kiinteistöt.

Tasapuolisuuden nimissä minusta on aika omituista, että vanhemmat tavallaan elättävät edelleen keski-ikäistä naimisissa olevaa poikaansa, olkoonkin että vanhemmat ovat varakkaita. Jostain syystä minulla tulee mieleen, että vanhemmat haluavat tällä tavalla osoittaa ilmeisesti vähemmän varakkaista piireistä tulevalle miniälle paikkansa. No, voin tietysti olla ajatuksineni väärässäkin.

En ole koskaan seurustellut varakkaissa piireissä, joten osaan vain ihmetellä, miten eri tavoin ihmiset kohtelevat lapsiaan. Meillä oli itsestään selvää, että kun muutetaan omilleen, niin jokainen hoitaa siitä lähtien itse oman taloutensa eli ei ostettu asuntoja, ei maksettu vuokria tai sähkölaskuja. Oli opittava elämään suu säkkiä myöten, oli sitten yksin tai parisuhteessa.

Nuorelle perheelle saatettiin antaa jonkinlainen summa joululahjaksi, mutta heti sanottiin, että se on koko perheelle tarkoitettu. Toisin sanoen kaikkia kohdeltiin samanarvoisesti.  Tuntuisi kummalliselta, jos aikuiselle perheelliselle lapselle annettaisiin suurehko rahasumma ja todettaisiin, että se on vain sinulle tarkoitettu. On eri asia, jos sitten lahjakirjassa tai testamentissa rajataan pois puolison avio-oikeus lahjaan tai perintöön. Varallisuus halutaan syystä tai toisesta säilyttää suvussa.

Appivanhempasi eivät tue taloudellisesti minuakaan. 

Jos ap haluaa muuttaa lahjakäytäntöä niin noilla spekseillä se tarkoittaisi sitä, että appivanhemmatkin alkaisivat kirjan, suklaan ja viisikymppisen sijaan ostaa yhden yhteisen lahjan ap:lle ja miehelle esim. lumilapion, lakana- tai pyyhesetin, salaattiottimet tms.

Miehelle sitten annettaisiin erikseen lisäksi rahaa sopivaksi katsottava summa (tuo 2000 euroa vuosittain tai useamman kerran vuodessa on kyllä veronäkökulmasta liikaa).