Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?

Olin täyttänyt muutama päivä aiemmin 18 vuotta. Viime vuonna tuli 40 yhteistä vuotta täyteen.

37 vuotiaana. 

16-vuotiaana luulin että se oli merkittävä mutta 20-vuotiaana se tapahtui kohteen muuttuessa toiseen.

En vielä tässä elämässä M50

Olin tavatessamme 18v. ,hän 25v.

Nyt ollaan 3 lapsen 18, 14 ja 9 vanhemmat.. Ikää nyt 38 ja 45 eli onhan tässä puolet elämästä toisia rakastettu

En ole vielä tavannut naista joka tuon merkittävimmän tittelin ansaitsisi.  Yks avioliitto ja neljä seurustelua kyl takana ja 60 panoa. Yks lapsi täysin kelvottoman paskantärkeen naisen kanssa (se avioliitto sentään toisin kuin monilla naisilla ).  Ikää siis 42 ja pinkka kunnossa ja kaikki hyvin. Tässä on aikaa katsella ja valkkailla. Vähän miettinyt jos filippiineiltä ottais jonkun hyvän naisen itselle. Rakkaus on elämässä toki tärkeintä mutta ystävien välinen rakkaus ja rakkaus omaan lapseen riittää kyllä ilman semmoista teatteria ja ehdollista rakkautta, jota naisilla on tarjota. 

20-vuotiaana meni neitsyys, 1. intohimoinen suhde

32-vuotiaana intohimoinen, pitkä avoliitto

40- vuotiaana todella myrskyinen viha-rakkaussuhde

pidän kaikkia yhtä merkityksellisinä ja kiitollinen kaikista

30. Ensirakkaus oli 16v ja sellaista kesänä -kemistä välimatkan vuoksi. Ruotsiin en halunnut lähteä ja siihen se kuivui. Onneksi.

28 vuotiaana yh äitinä tapasin elämäni rakkauden.Nyt ollaan oltu naimisissa jo 24 vuotta,ja yhteinen lapsikin jo aikuinen:)

Olin 41-vuotias kun tapsimme ja hän todellakin on elämäni rakkaus. Nykyään olemme onnellisesti naimisissa,

27-vuotiaana. Edelleen yhdessä 25 vuotta myöhemmin.

Tapasin hänet 16-vuotiaana koulussa, seurustelemaan aloimme vasta parikymppisinä.

32v. olin ja ensi kesänä ollaan oltu 20v yhdessä.

27-vuotiaana. Tänä vuonna olemme olleet 20v. yhdessä.

24-vuotiaana.

14v

42 v

19-vuotiaana tapasin lasteni isän, oltiin yhdessä yli 30v. Erottiin ja muutama vuosi erosta 52-vuotiaana tapasin nykyisen mieheni, häntä voi kutsua merkittävimmäksi rakkaudeksi, olemme tasapainoisen onnellisia yhdessä. t Mummo

31 vuotiaana ja hassua sinänsä, etten ollut hänestä aluksi yhtään kiinnostunut. Pikkuhiljaa päivä päivältä rakkaus kasvoi ja nyt olemme yhden lapsen onnellisia vanhempia

19-vuotiaana. Valitsin sitten toisin ja olen kärsinyt paljon. Jotakin tuhoutui pahasti kun jätin hänet ja tein väärän valinnan. Hänen kanssa tosin en kokenut mitään pahaa ja hajottavat, päinvastoin. Tuskin koskaan toivun sisäisesti täysin ennalleni.

Paljon on kyllä ollut ja on hyvääkin elämässäni. Mietin joskus, että todellisesta aarteesta ja rakkaudesta ei kannata luopua, jos joskus sellaisen löytää. Minä löysin ja päästin irti.