Abortti vai ei?!!
Yritimme mieheni kanssa lasta ja nyt viikkoja on 8.
Ajatus lapsesta ahdistaa enemmän ja enemmän. Miehestä on kuoritutunut uusia piirteitä ja myönnän, etten tuntenut häntä kunnolla. Hän on ilm patologinen valehtelija ja ollut myös itsetuhoinen humalassa ollessaan, kun on suuttunut. Pelottaa ajatuskin siitä, että joudun mahdollisesti tällaisen ihmisen kanssa pitämään lapsen. Todennäköisesti tulemme eroamaan oli päätös mikä tahansa, koska en vain kykene enää rakastamaan häntä. Tekisittekö abortin? Kokemuksia siitä?
Kommentit (54)
Abortti. Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää
Teidän parisuhde tavallaan jatkumaan vielä vuosia, vaikka eroisitte. On riitaa rahasta, tapaamisista, jne...
Vierailija kirjoitti:
Teidän parisuhde tavallaan jatkumaan vielä vuosia, vaikka eroisitte. On riitaa rahasta, tapaamisista, jne...
Juu siinä on hyvä laittaa lapsi isälleen, kun ei tiedä mitä tämä keksii esim. humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee aborttia jos sitä pitää täältä kysyä. Muuten olisit varma, ettet halua lasta jos pystyisit valitsemaan abortin. Mies on aasi kuten useimmat miehet, mutta voit sinä lasta silti rakastaa ja asiat järjestyvät. Toivottavasti sinulla on läheisiä, joihin tukeutua vaikeana aikana. Jonain päivänä helpottaa ja elämä hymyilee teille.
Tuota samaa logiikkaa voisi käyttää täysin päin vastoin eli älä hanki lasta, jos pitää täältä tulla kysymään.
Abortti. Ihan lapsen kannalta, jos mies on tuollainen.
Tee, mutta sen jälkeen pidä jalkasi ristissä.
Et ole kykenevä tekemään järkeviä päätöksiä elämästäsi.
Synnytä ja pistä adoptoitavaksi. On monia suomalaisia pariskuntia, jotka haluavat adobtoida ja jonottavat lasta.
Vierailija kirjoitti:
Abortti. Ihan lapsen kannalta, jos mies on tuollainen.
Ei, vaan ero. Se on sekä ap:n että lapsen kannalta paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Missä on sen syntymättömän lapsen oikeudet?
Niitä ei ole, eikä pidäkkään olla.
Vierailija kirjoitti:
Missä on sen syntymättömän lapsen oikeudet?
Missä on rojaltit kirjoittamattomasta kirjastani?
Vierailija kirjoitti:
Abortti. Ihan lapsen kannalta, jos mies on tuollainen.
Ihan lapsen kannalta kannattaa tappaa lapsi itse.
Aukotonta logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on sen syntymättömän lapsen oikeudet?
Missä on rojaltit kirjoittamattomasta kirjastani?
Montako kirjaa kirjoittuu itsestään sen jälkeen kun jollain välähtää idea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on sen syntymättömän lapsen oikeudet?
Missä on rojaltit kirjoittamattomasta kirjastani?
Montako kirjaa kirjoittuu itsestään sen jälkeen kun jollain välähtää idea?
Moni kirjailija on sanonut kirjan kirjoittaneen itsensä, kun inspiraatio on ottanut vallan.
Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että ei kannata tehdä aborttia.
Olen ollut raskaana kahdesti; toisen abortoin ja toisen pidin (ja jäin yksinhuoltajaksi). Se aborttiin päättynyt raskauteni alkoi kun olin 24-vuotias, ja olin silloin parisuhteessa viinaan menevän ja täysin vastuuttoman miehen kanssa. Ajattelin, että on parempi tehdä abortti ja yrittää sitten joskus jonkun paremman miehen kanssa uudestaan. Ei se kuitenkaan ollut niin yksinkertaista, vaan abortti jäi vaivaamaan mieltä vuosikausiksi ja vielä nykyäänkin tulee ahdistunut olo jos se tulee mieleen. Olin pitkään hyvin masentunut ja surin abortoitua lastani (ja suren edelleen).
No, kymmenen vuotta myöhemmin löysin mukavalta ja kunnolliselta vaikuttavan miehen. Hän oli korkeasti koulutettu, vakaassa työssä ja kaikinpuolin "unelmaisä". Raskausaikana miehestä alkoi kuitenkin paljastua väkivaltaisia ja sairaalloisen kontrolloivia piirteitä, ja päätin että lapsi ei tähän paskaan jää. Nuoruuden abortin jälkeen en kuitenkaan halunnut tehdä sitä samaa virhettä enää toiste, joten pidin lapsen.
Otin eron ja valehtelin miehelle, että lapsi on jonkun toisen. Olen saanut olla nyt 17 vuotta rauhassa tämän kullannuppuni kanssa, ja olen todella onnellinen etten abortoinut häntäkin.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että ei kannata tehdä aborttia.
Olen ollut raskaana kahdesti; toisen abortoin ja toisen pidin (ja jäin yksinhuoltajaksi). Se aborttiin päättynyt raskauteni alkoi kun olin 24-vuotias, ja olin silloin parisuhteessa viinaan menevän ja täysin vastuuttoman miehen kanssa. Ajattelin, että on parempi tehdä abortti ja yrittää sitten joskus jonkun paremman miehen kanssa uudestaan. Ei se kuitenkaan ollut niin yksinkertaista, vaan abortti jäi vaivaamaan mieltä vuosikausiksi ja vielä nykyäänkin tulee ahdistunut olo jos se tulee mieleen. Olin pitkään hyvin masentunut ja surin abortoitua lastani (ja suren edelleen).
No, kymmenen vuotta myöhemmin löysin mukavalta ja kunnolliselta vaikuttavan miehen. Hän oli korkeasti koulutettu, vakaassa työssä ja kaikinpuolin "unelmaisä". Raskausaikana miehestä alkoi kuitenkin paljastua väkivaltaisia ja sairaalloisen kontrolloivia piirteitä, ja päätin että lapsi ei tähän paskaan jää. Nuoruuden abortin jälkeen en kuitenkaan halunnut tehdä sitä samaa virhettä enää toiste, joten pidin lapsen.
Otin eron ja valehtelin miehelle, että lapsi on jonkun toisen. Olen saanut olla nyt 17 vuotta rauhassa tämän kullannuppuni kanssa, ja olen todella onnellinen etten abortoinut häntäkin.
Sitä nykyistä kullannuppuasi ei olisi olemassa, jos et olisi tehnyt aiemmin aborttia.
Vierailija kirjoitti:
Ei aborttia.
Kyllä aborttia.
Abortti on murha -hullut löytäneet taas tännekin ilmeisesti. Ei se ole. Ei lain edessä eikä muutenkaan, jos ei kysy teiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti. Ihan lapsen kannalta, jos mies on tuollainen.
Ihan lapsen kannalta kannattaa tappaa lapsi itse.
Aukotonta logiikkaa.
Just näin! Koska et voi tietää etukäteen, kuinka kamala lapsen elämästä ehkä tulee, niin tapa se! Näin varmaan kannattaisi ihan jokaisen odottavan tehdä, koska elämä on kärsimystä kuitenkin.... Joo aukoton logiikka :(
Älä tee aborttia jos sitä pitää täältä kysyä. Muuten olisit varma, ettet halua lasta jos pystyisit valitsemaan abortin. Mies on aasi kuten useimmat miehet, mutta voit sinä lasta silti rakastaa ja asiat järjestyvät. Toivottavasti sinulla on läheisiä, joihin tukeutua vaikeana aikana. Jonain päivänä helpottaa ja elämä hymyilee teille.