Väitän: Yksi-kolmelapsisten perheiden lapsilla on aikuis ja nuoruusiässä enemmän ystäviä, kuin suurperheiden lapsilla.

Mä olen suurpeerheestä (?). Mulla on 7 sisarrusta ja meillä kaikilla on T O D E L L A paljon hyviä ja läheisiä ystäviä, sekä frendejä :D



Vanhemmat ovat jaksaneet kuskata jokaista lasta monenlaisessa harrastuksessa. Helsingissä kun vietimme lapsuuttamme, niin leikkikavereita oli jo lapsena yllinkyllin, puhumattakaan teini-iästä, jolloin niitä frendejä oli vaikka kuinka paljon ympäri pk-seutua ja kauempaakin, kun matkailtiin paljon :) Sosiaalisten vanhempien kautta tutustui paljon myös muihin ihmisiin ja lapsiin :)



Kummit?! Mulla ja sisaruksillani on kummeja laidasta laitaan, osa sukua, osa vanhempien (julkkis) ystäviä.



Ollaan kaikki todella suvaitsevaisia ja tullaan monenlaisten ihmisten kanssa toimeen.

mä olen kaksilapsisesta perheestä ja mulla on 1 hyvä ystävä :)

ne joilla on sisaruksia leikkivät vain sen sisaruksensa kanssa ja ovat hyvin epäsosiaalisia suhteessa vieraisiin lapsiin. Kun taas oma ainokaiseni on sieltä sosiaalisimmasta päästä ja aina valmis tekemään tuttavuutta kenen tahansa kanssa ja myös käyttäytyy mallikkaasti.

Eräskin suostui pelaamaan Monopolia vain omilla säännöillään jolloin aina voitti.

oeln itse huomannut sen, että jos lapsia on vaan 1-3 lapset/aikuiset eivät osaa keskustella, olla avoimia, vaan nämä ovat juuri niitä tuppisuita jotka rohmuavat kaiken materiaalin itselleen

on isojen perheiden lapsille aina korkeampi. Ehkäpä ei ole tarvetta siihen. Itse en koskaan tekisi lapsia ainakaan siitä syystä, että heistä olisi seuraa toisilleen, koska niin kevyin perustein ei kannata tehdä. Jos ikäeroakin on +2 v, niin vauvan ekat pari vuotta menee vain rikkoessa isomman leikkejä, ja viedessä isommalta sylin, eli isompi hakeutuu ystävien seuraan aina ikätoveriensa ryhmiin.

näkökulmasta suurperheellinen vai ei. Minulla oli 3 nuorempaa sisarusta.

Ja myös tiiviiden varhaislapsuudesta asti jatkuneiden ystävyyssuhteiden myötä oppii sitä jakamista ja toisen tarpeiden huomioonottamista. Ja elämähän on koulu, kyllä sitä jakamista voi opetella vielä yhteiselämässä miehen kanssa ja äitiyden myötä oppii ottamaan toisia huomioon, eli ei tuollaisia asioita ole liian myöhäistä oppia pikkuhiljaakin. Meinaatko, että niitä lapsia pitäisi olla 10, ja kaikesta pitäisi tapella ja olla pulaa, että oppisi puhumaan aikuisten kanssa, ja arvostamaan mitään? Mun tuntemat ainokaiset on just niitä puheliaita, ja ison perheiden lapset niitä syrjäänvetäytyneitä sivustaseuraajia, ovat tieten tottuneet olemaan aina jonkun jaloissa ja tiellä, ja huomaamattomia, että eivät osaa tuoda itseään esille, ja itsetuntokaan tuskin heillä on sitä luokkaa, että pystyisivätkään olemaan kovin sosiaalisia.

vaan jos on vieraita lapsia niin leikkivät mielummin heidän kanssa?

ainokainen joka on kasvatettu kotona. Seurallinen, kiltti, ikäisekseen hyväkäytöksinen ja hyväsydäminen äidin silmäterä. :)))

voivat olla keskenäänkin luonteeltaan hyvinkin erilaisia, eli valitsevat aina mieluummin muuta seuraa, jos on tarjolla. Väitän, että esim. lestoilla monella ei ole paljoa kavereita, koka ovat olleet vain sisarustensa kanssa. vai miksi muuten niiden lasten kummit on AINA sisaruksia?

14

niin sosiaalinen, rohkea yms..



Lapsuudesta muistan juuri sen, että " ylös ja ulos" oli lähdettävä jos meinasi leikkikavereita saada. Ja ainahan sitä seuraa löytyi! Jospa nämä lapsuuden " onnistuneet" kokemukset ovat olleet pohjana aikuisuuden sosiaalisuudelle. Minulla on ns. tunneälyä, enkä ole vielä koskaan törmännyt ihmiseen, kenen kanssa en tulisi toimeen.

No, lapsemme on jo 4-vuotias ja uhmaa on nähty ihan riittävästi, mutta lopputulos on kerrassaan palkitsevaa seurattavaa!

teille on sattunut hyvä yksilö

niin fiksu ja hyväkäytöksinen yläasteikäinen. Todella lahjakas koulussa, hymypatsaita saanut, tosi tykätty persoona, menestynyt myös harrastuksissaan. Niin, ja hänet on 100% kotikasvatettu. Niin ja erittäin sosiaalinen ja kohtelias, helposti lähestyttävä, toisin kuin toisen puolen naapurin kymmenlapsisen perheen tenavat, niin eivät edes osaa tervehtiä, kun ei varmaan kukaan ole edes ehtinyt opettaa.

toinen viihtyy itsekseen, toinen haalii koko ajan seuraa itselleen, vaikka kaikkia sisaruksia tyyrätään tasapuolisesti kylään ja harrastuksiin.

Vierailija:

ainokainen joka on kasvatettu kotona. Seurallinen, kiltti, ikäisekseen hyväkäytöksinen ja hyväsydäminen äidin silmäterä. :)))

Eikä ne pikkusisarukset mitään syliä vie, tuntuu tekosyyltä, olla hankkimatta lisää. Ja mulla ainakin on mun isosisko mun luotettavin (!) ystävä!

Kiitos. Lapsemme temperamentti oli syntymästä lähtien todella ärhäkkä, ensimmäiset 2,5 vuotta olivat erittäin vaikeita mutta nykyään tämä äitiys palkitsee kuten kerroin. Uskon siis että kotikasvatuksella on jotain osuutta asiaan. Erilaisessa ympäristössä tällä temperamentilla lopputulos olisi voinut olla katastrofaalinen. Eli ei ole kyse mistään helposta yksilöstä todellakaan...