Olen 41 vuoden ikäinen ja tein tänään positiivisen raskaustestin

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon! Tuossa iässä raskautuminen on harvinaista. Ikä ja mummoäitiys on asennekysymys, jonka sinä itse päätät. Itse sinuna pitäisin lapsen ja olisin onnellinen. Tässä iässä (44 v.) saan pelkkiä keskenmenoja.

No ei kyllä ole kovin harvinaista. Itse tulin raskaaksi 44 v ja ei minua suurena ihmeenä pidetty äitipolilla.

En käytä mummoäiti-sanaa enkä muista edes törmänneeni siihen koskaan. 41-v. voi vielä olla jaksavainen ja hyvässä kunnossa.

Onnea, siunausta ja varjelusta! 

Tasan ei käy onnen lahjat, todellakaan. Nyyh.

Minä samanikäinen ja 1,5 vuotta yritetty raskautta ilman plussan plussaa.

Voisittepa olla onnellisia asiasta!

Vierailija kirjoitti:

Mitä nää pölkkypäät kohkaa että vammainen lapsi? Sen saa ETUKÄTEEN 99,99% varmuudella tietää kun teettää nipt testin, testi selvittää kromosomien terveyden.

Toinen asia on se että aivan törkeää ilkkua vammaisia. Vammaiset, downit ym ovat täysin yhtä arvokkaita, jonkun rakkaita lapsia.

Mulle olisi hyvin kelvannut downikin.

Niinpä. Vaikka vammaisuuden riski kasvaa vanhempien iän myötä, saa 41-vuotias kuitenkin todennäköisemmin terveen lapsen. Keskimäärinhän iäkkäämpien äitien lapset pärjäävät elämässään paremmin kuin nuorten.

Olen 55 ja nyt olen alkanut miettimään, että jos olisi silloin nuorena, alle 45-vuotiaana saanut lapsen, elämässä olisi enemmän sisältöä ja osaisin antaa lapselle vakautta jota ei nuorena ollut.

Nuorena olin liian kiltti ja se houkutteli ilkeitä poikaystäviä. Eli vauvansiemeniä olisi ollut, mutta miehet ilkeitä, joten yhtään vauvaa ei tullut. Ihmisyyden nimissä ehkä onkin parempi että on vähemmän tuskaa. Mutta jos miehelläsi on pisarakin ihmisyyttä, anna palaa ap.

Toki tiedät, että sinulla on kolme vaihtoehtoa: synnytä ja pidä lapsi, synnytä ja anna lapsi adoptoitavaksi, tee abortti.

mieti siis mitä itse haluat, pyydä miestäsi miettimään mitä hän haluaa, keskustelkaa kahdestaan, tehkää päätös ja pysykää siinä.  Tokihan olet kuusikymppinen kun lapsesi on aikuinen, mutta voihan siinä käydä niinkin, että sinä kuolet synnytykseen, tai että kuolet vaikka viisikymppisenä, tai lapsi kuolee jne, jne, joten eikö ole ihan turha pohtia sitä minkä ikäinen olet kun lapsi on aikuinen. pääasia, että teet päätöksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon! Tuossa iässä raskautuminen on harvinaista. Ikä ja mummoäitiys on asennekysymys, jonka sinä itse päätät. Itse sinuna pitäisin lapsen ja olisin onnellinen. Tässä iässä (44 v.) saan pelkkiä keskenmenoja.

No ei kyllä ole kovin harvinaista. Itse tulin raskaaksi 44 v ja ei minua suurena ihmeenä pidetty äitipolilla.

Kyllä se on harvinaista. Tilastojen mukaan yli 44-vuotiaille on syntynyt Suomessa 116 lasta vuonna 2018. Vuonna 2016 niitä oli 37 kpl. Sitä vanhemmalle vielä vähemmän. Hoidoilla ehkä mahdollista, mutta se on erittäin kallista ja usein tuloksetonta varsinkin omilla sukusoluilla. Onneksi olkoon kaikille niille, joilla se on onnistunut.

Anna mennä vaan, jos tunnet itsesi terveeksi.

Omat lapseni, terveet pojat, olen saanut iässä 35 ja 40. Onnea sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon! Tuossa iässä raskautuminen on harvinaista. Ikä ja mummoäitiys on asennekysymys, jonka sinä itse päätät. Itse sinuna pitäisin lapsen ja olisin onnellinen. Tässä iässä (44 v.) saan pelkkiä keskenmenoja.

No ei kyllä ole kovin harvinaista. Itse tulin raskaaksi 44 v ja ei minua suurena ihmeenä pidetty äitipolilla.

Kyllä se on harvinaista. Tilastojen mukaan yli 44-vuotiaille on syntynyt Suomessa 116 lasta vuonna 2018. Vuonna 2016 niitä oli 37 kpl. Sitä vanhemmalle vielä vähemmän. Hoidoilla ehkä mahdollista, mutta se on erittäin kallista ja usein tuloksetonta varsinkin omilla sukusoluilla. Onneksi olkoon kaikille niille, joilla se on onnistunut.

Mun mielestä 116 on paljon, koska suurin osa on jo lapsensa tuolloin tehnyt eikä enää lapsia halua, joten käyttää ehkäisyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon! Tuossa iässä raskautuminen on harvinaista. Ikä ja mummoäitiys on asennekysymys, jonka sinä itse päätät. Itse sinuna pitäisin lapsen ja olisin onnellinen. Tässä iässä (44 v.) saan pelkkiä keskenmenoja.

No ei kyllä ole kovin harvinaista. Itse tulin raskaaksi 44 v ja ei minua suurena ihmeenä pidetty äitipolilla.

Kyllä se on harvinaista. Tilastojen mukaan yli 44-vuotiaille on syntynyt Suomessa 116 lasta vuonna 2018. Vuonna 2016 niitä oli 37 kpl. Sitä vanhemmalle vielä vähemmän. Hoidoilla ehkä mahdollista, mutta se on erittäin kallista ja usein tuloksetonta varsinkin omilla sukusoluilla. Onneksi olkoon kaikille niille, joilla se on onnistunut.

Mun mielestä 116 on paljon, koska suurin osa on jo lapsensa tuolloin tehnyt eikä enää lapsia halua, joten käyttää ehkäisyä.

Varmasti niin onkin, että ehkäisevät. Mutta on myös niin, että ne, jotka yli 40-vuotiaana alkaa lasta yrittämään, usein epäonnistuvat. Hedelmöityishoidoissa ravaa todella paljon vanhempia naisia, koska luonnollisesti eivät enää raskaudu. Jos se sinulla onnistui, niin mahtavaa. Se on silti erittäin harvinaista, jos katsotaan tilastoja niistä ihmisistä, jotka nimenomaan yrittävät raskautta.

Mulla oli sama tilanne 45v, mutta oli esikoiseni, olin järkyttynyt ja peloissani, mutta en pystynyt aborttiin, oli vahinko. Nyt aivan ihana 3v :)

Raskasta toki välillä ollut, mutta en kadu! En edes teettänyt mitään extra testejä, kun niskapoimukaan ei hälyttänyt. Tsemppiä päätökseen!

Abortti. Heti. Ehkäisy. Heti.

N18

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon ja mahdollisimman tervettä ja onnellista odotusaikaa. Toivottavasti lapsi tulee myös terveenä maailmaan. Näytät hyvää esimerkkiä, kun lisää veronmaksajia me tähän yhteiskuntaan tarvitaan. Suosittelen sinulle ja miehellesi kuntoilua, että jaksatte juosta taaperovuodet pikkuisen perässä.

Lapset tehdään itselle ei yhteiskunnalle!

Ja kenenkään ei tarvitse tehdä tänne yhtään uutta veronmaksajaa hyvä tavaton.

Nyt on kyse ainoastaan siitä, haluatko sinä tämän lapsen. Ja tietysti isältäkin voi kysyä😀 Oma äitini sai minut, toivotun esikoisensa, 44-vuotiaana, tuolloin oli vuosi 1968... Eikä mitään ongelmia terveydessä eikä muutenkaan, ja siitä lääketiede jonkin verran kehittynytkin...