Lue keskustelun säännöt.
Äitini läheisriippuvuus
03.06.2020 |
Äitini on tehnyt minusta myös läheisriippuvaisen eikä päästä minua itsenäistymään kotoa. Aina kun otan muuton puheeksi, hän suuttuu ja keksii jonkun tekosyyn miksen voisi muuttaa. Olen jo 26-vuotias. Olen alistunut kohtalooni jotenkin eikä tee mieli etsiä edes enää kämppää.
Kommentit (36)
sosiaalityöntekijät ovat meitä varten, heille maksetaan siitä että auttavat kun on tarvis.
Sulla on siivet, ne kantaa kyllä kun uskallat lähteä lentoon. Niin ne linnunpoikasetkin lähtevät kun aika on, ei ne jää pesään kököttämään. Kaikki me ollaan lähdetty, vaikeaa se on välillä muillakin. Haluatko opetella aikuisen elämään vasta 50-60 vuotiaana kun äidistä aika jättää? Yhtälailla se vaikeaa on silloinkin, vielä vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä muutakkaan vielä, säästä palkastasi mahdollisimman paljon (maksata kaikki mahdollinen äidilläsi) ja osta vuoden/parin päästä oma asunto jostain tarpeeksi kaukana olevasta isommasta kaupungista.
Olen työtön ja mt ongelmainen. Mielnterveys vain pahenee äidin luona asuessani koska äitini on myös itse mielenterveysongelmainen ja lisäksi riippuvainen minusta! Pelkään että jämähdän tänne äidin kontrolloivaksi loppuikäkseni!
Kiva äityli. Tottahan se on että hän voi pahoin ollessaan yksin. Ehkä jopa musertuu
Vierailija kirjoitti:
Kiva äityli. Tottahan se on että hän voi pahoin ollessaan yksin. Ehkä jopa musertuu
Sitten ainakin saisi apua mt ongelmiinsa. Nyt hän purkaa minuun pahaa oloaan eikä suostu hakea edes apua
t. AP
Vierailija kirjoitti:
sosiaalityöntekijät ovat meitä varten, heille maksetaan siitä että auttavat kun on tarvis.
Sulla on siivet, ne kantaa kyllä kun uskallat lähteä lentoon. Niin ne linnunpoikasetkin lähtevät kun aika on, ei ne jää pesään kököttämään. Kaikki me ollaan lähdetty, vaikeaa se on välillä muillakin. Haluatko opetella aikuisen elämään vasta 50-60 vuotiaana kun äidistä aika jättää? Yhtälailla se vaikeaa on silloinkin, vielä vaikeampaa.
En saa asuntoa koska olen työtön ja mielenterveysongelmainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä sossuun uudestaan ja kysy mahdollisuudesta kuntouttavaan asumiseen.
Yhteydenotossa ei ole mitään noloa. Ne ihmiset on siellä sua varten.
Ei välttämättä ole kovin helppoa onnistua pääsemään irti läheisriippuvaisesta vanhemmasta. Jos posti tulee kotiin, nuuskii läpi ja jos on esimerkiksi ilmoitus kaupungin vuokrakämpän saamisesta voi soittaa ja perua ja piilottaa ilmoituksen. Sen jälkeen ei sitten enää kaupungin asunnon saaminen onnistukaan kun on kertaalleen peruttu.
Narsisti-isäni meni jopa niin pitkälle että kun jostain onnistui aavistamaan että olen ostamassa omaa asuntoa, järjesti omaisuuten mm pankkitilin vakuustakavarikkoon enkä pystynyt maksamaan omarahoitusosuutta eikä pankki uskaltanut myöntää lainaa. Menetin useiden tuhansien eurojen käsirahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä sossuun uudestaan ja kysy mahdollisuudesta kuntouttavaan asumiseen.
Yhteydenotossa ei ole mitään noloa. Ne ihmiset on siellä sua varten.
Mitä on kuntouttava asuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia, että ihminen pelkää yksin jäämistä ja yksinäisyyttä.
Se on mm. yksi syy siihen, miksi ihmiset jatkavat epäonnistuneessa avio /avoliitossa.
Erityisesti äidit, jotka ovat nuoruudestaan saakka tottuneet siihen, että aina on ympärillä ihmisiä tai ainakin yksi ihminen, se ainoa lapsi.
Eroaminen toisesta ihmisestä ottaa koville, mutta se on kestettävä.
Ei lapsi voi rakenttaa elämäänsä äidin tai isänsä ympärille, eivätkä he lapsen.
Tämä on totuus, joka kaikkien osapuolten on ymmärrettävä.
Irtaantuminen koskee ja on vaikeaa, mutta se kestää vain aikansa, ja siihen tottuu.
Viehän kuolemakin ihmisiä pois toisen läheisyydestä, ja se on lopullista.
Mutta jokin kotoa muutto ei ole lopullista, ihminen on edelleen olemassa ja tavattavissa.
Mulla on kaveri, joka valittelee vähän samaa. Elämänsä on kurjaa ja pimeää äitisymbioosissa.
Mutta kun ehdotan, että pitäisi varmaan irrottautua siitä symbioosista, niin valitsee kuitenkin aina äidin.
Jotenkin mystisesti odottaa, etyä asiat muuttuisivat ilman, että hänen itsensä tarvitsee muuttaa mitään.
Olen jo aikaa sitten todennut, etten voi auttaa asiassa, kun ihminen ei itse halua auttaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaveri, joka valittelee vähän samaa. Elämänsä on kurjaa ja pimeää äitisymbioosissa.
Mutta kun ehdotan, että pitäisi varmaan irrottautua siitä symbioosista, niin valitsee kuitenkin aina äidin.
Jotenkin mystisesti odottaa, etyä asiat muuttuisivat ilman, että hänen itsensä tarvitsee muuttaa mitään.
Olen jo aikaa sitten todennut, etten voi auttaa asiassa, kun ihminen ei itse halua auttaa itseään.
Miten auttaisit minua? Olen työtön ja kuntoutuja ja kärsin masennuksesta.
T. Ap
Kehoitan lukemaan tämän ketjun, jossa on hyvät neuvot ihmisiltä, joilla selvästi on elämänkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehoitan lukemaan tämän ketjun, jossa on hyvät neuvot ihmisiltä, joilla selvästi on elämänkokemusta.
Ei sosiaalitoimi mitää auta.
Ei ihme, että kärsii masennuksesta, jos elämä on tuollaista. Nyt hanki oma paikka, vaikka soluhuone alkuun. Niissä asuu nykyään aikuisia työssäkäyviä ihmisiäkin. Asuin vuoden 5 hengen solussa. Meistä oli vain yksi opiskelija ja hänkin jo 26v. Yksi oli työtön/osa-aikatyöläinen eli minä. Loput 25-45v. työssäkäyviä.
Älä kerro äitille, että muutat, ennenku muutit jo. Kyllä se sen sitten hyväksyy, kun ei muutakaan voi.
Olen kuntoutuja mutta olen sairastunut uudelleen masennukseen.