Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Raskauden yrittäminen - kauanko yrititte esikoista?
Olemme mieheni kanssa jo jonkun aikaa yrittäneet raskautta, olemme molemmat kolmikymppisiä. Raskaus ei ole alkanut ja tämä kuukausittaisessa syklissä eläminen turhauttaa ja väsyttää. Menkkojen alkamisaikaan saa jännittää ja lopulta pettyä, kun menkat alkaa. Sen jälkeen on pari viikkoa ns. normaalia elämää ja sitten yrittämistä ovulaation aikoihin. Yrityksen jälkeen elän seuraavien kuukautisten alkuun niin kuin olisin raskaana, jotta en ruokavaliolla tm. vahingoittaisi mahdollista raskautta. Kuukautisten lähestyessä pohdin, ovatko oireet raskausoireita vai kuukautisiin liittyviä. Kun kuukautiset taas alkaa, niin harmittaa ja olen pettynyt. Kauanko te muut yrititte esikoista? Miltä teistä tuntui, jos lasta ei kuulunut?
Kaipaisin tähän ketjuun vertaistukea. Raskaus on meille molemmille toivottu asia, joten en kaipaa kommentteja, että kannattaisi jättää lapset tekemättä.
Ap
Kommentit (516)
Ensimmäisen kohdalla meni kolme vuotta. Raskaus sai alkunsa monen kuukauden clomifen-kuurin lopuksi, kun olin 30. Esikoisen syntymän jälkeen käytettiin kondomia vuoden verran. Sen jälkeen menikin sitten yli vuosi ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Olin jo käynyt uudestaan lääkärin luona hakemassa clomifen-reseptin, mutta yllätys oli melkoinen, sillä tulin täysin luomusti raskaaksi juuri ennen kuin olisin aloittanut lääkkeiden syömisen uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me yritämme nyt ensimmäistä eikä ole tärpännyt aktiivisesta yrittämisestä huolimatta. YK6 pian alkamassa, eli ei sinänsä tietenkään pitkä aika.
Ikää on 28v ja 32v.
Vierailija kirjoitti:
E-pillereiden lopettamisen jälkeen meni 2 vuotta. Muutama yrityskerta jäi kyllä ihan tarkoituksella väliin, että ei tarvinnut "stressata". Ja ironista kyllä, raskaus alkoi kuitenkin sitten juuri silloin, kun olin ihan varma, että siitä kierrosta en enää voi raskaaksi tulla.
Vältit raskauden 2 vuotta, kun mietit ovulaation väärin.
Heti tulin raskaaksi, kun ehkäisy jätettiin pois. 30-vuotiaita oltiin ja ehkäisynä oli kondomi. Heillä saattaa mennä kauemmin kierron käynnistymiseen, joilla ollut hormonaalinen ehkäisy.
Miksi ihmeessä rajoitat ruokavaliota ennen kuin edes testiä olet tehnyt? Siihen ei kyllä ole tarvetta (poislukien alkoholi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esilkoinen heti kun alettiin yrittää. Toinen kesti kolme kuukautta, sekin jo ehti turhauttaa.
Esikoisesta meni 8kk, toisesta 10kk ja ikää meillä esikoisen aikaan 23 ja 24v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
E-pillereiden lopettamisen jälkeen meni 2 vuotta. Muutama yrityskerta jäi kyllä ihan tarkoituksella väliin, että ei tarvinnut "stressata". Ja ironista kyllä, raskaus alkoi kuitenkin sitten juuri silloin, kun olin ihan varma, että siitä kierrosta en enää voi raskaaksi tulla.
Vältit raskauden 2 vuotta, kun mietit ovulaation väärin.
En miettinyt. Tikutinkin ihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
E-pillereiden lopettamisen jälkeen meni 2 vuotta. Muutama yrityskerta jäi kyllä ihan tarkoituksella väliin, että ei tarvinnut "stressata". Ja ironista kyllä, raskaus alkoi kuitenkin sitten juuri silloin, kun olin ihan varma, että siitä kierrosta en enää voi raskaaksi tulla.
Vältit raskauden 2 vuotta, kun mietit ovulaation väärin.
En miettinyt. Tikutinkin ihan.
Paitsi toki silloin en tiputtanut, kun raskaaksi lopulta tulin, koska olin tosiaankin varma, että raskaus ei voi enää silloin alkaa + tosiaankin 2 vuotta yritystä takana, niin what were the odds?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä onnistunut nopeasti, mutta lähes kaikilla ystävilläni ollut haastavaa, joten esim vuoden yrittäminen ei tosiaankaan ole mitenkään poikkeuksellista. Henkisesti vaikeinta on ollut niillä, jotka raskautuvat helposti, mutta raskaus menee aina kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmannesta kierrosta raskauduin. Oltiin sillä mielellä, että iik, ollaanko valmiita tähän? No, aloitetaan nyt kun siinä voi kuitenkin mennä vuosikin helposti. Tuntuu, että se tapahtui niin helposti juuri siksi kun ei vielä stressattu asiaa. Vaikka vaikea se varmasti on olla stressaamatta jos vanhemmaksi todella kaipaa. Onnea matkaan!
1v5kk. Kolmenkympin korvilla oltiin mekin. Olihan se, todella turhauttavaa aikaa.
Ensimmäisellä kerralla tulin raskaaksi 5. kierrolla. Toisella kerralla 3. kierrolla. Ensimmäisen raskauden alkaessa olin 28 ja toisen 31. Mies pari vuotta nuorempi. Kaksi lasta siis. Ensimmäistä lasta yrittäessä saattoi olla hyvin varhainen keskenmeno jo yhdellä aiemmalla yrityskierrolla, koska muistelen minulla olleen joitakin raskausoireita, mutta en ollut vielä ehtinyt testata, vaan tein sen sitten vasta, kun kuukautiset kunnolla myöhässä.
Alkoi naurattaa, kun luin aloitusta joka oli melkein kuin suoraan mun suusta. Jos mun mies eksyy tänne palstalle niin luulee varmaan et oon AP. Meillä tosiaan ihan sama homma, ollaan yritetty "vasta" melkein puoli vuotta, mutta se hajottaa jo nyt. Itse teen samalla tavalla eli elän ikään kuin olisin jo raskaana ja vältän alkoholin lisäksi monia kiellettyjä ruoka-aineita. Alan ylianalysoimaan kaikkia "raskausoireita" menkkojen lähestyessä ja tulee aina kauhea pettymys kun ne alkaa.
Olen kokenut elämässäni paljon vastoinkäymisiä ja tottunut siihen, että joudun aina tekemään enemmän töitä saavuttaakseni haluamiani asioita. Olen kuitenkin aina unelmoinut lapsista ja lapsiarjesta hyvin vahvasti ja pelottaa jo etukäteen miten kestäisin jos se unelma ei toteutuisi. Tätä myös pahentaa se, että lähipiiristäni lähestulkoon kaikki ovat tulleet raskaaksi heti tai parin kuukauden sisään yrityksen aloittamisesta. Olen myös mielestäni huomannut trendin, että naiset ovat keskustelupalstojen ja kuulemani perusteella joko raskautuneet 1-3 kk sisään tai sitten yritetään melkein vuosi tai enemmänkin ja mahdolliset lapsettomuushoidot. Toivon, että tämä ei pidä paikkansa :D
Olen kuitenkin huomannut, että raskautumiseen suhtautuminen pakkomielteisesti tekee itselleni (ja varmasti myös muille samassa tilanteessa oleville) vain hallaa ja yritän jatkossa suhtautua tähän vähän rennommin. Se on toki helpommin sanottu kuin tehty ja itse ainakin pyrin miettimään muita asioita mitä haluan elämältäni (esim. lemmikki, uusi harrastus, matkailu, tulevaisuuden urahaaveet) ja keskityn jatkossa enemmän niihin.
Olen myös tutkinut adoptiota ja sijaisvanhemmuutta jo valmiiksi, mutta huomannut harmikseni että kumpaakaan prosessia ei voi ilmeisesti aloittaa samaan aikaan jos yrittää itse lasta ja erityisesti adoptio on aika pitkä, vaikea ja epävarma prosessi. Se on sinänsä tosi harmillista, koska maailma on pullollaan orpoja lapsia ja vanhemmiksi haluavia lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia.
Vierailija kirjoitti:
Alkoi naurattaa, kun luin aloitusta joka oli melkein kuin suoraan mun suusta. Jos mun mies eksyy tänne palstalle niin luulee varmaan et oon AP. Meillä tosiaan ihan sama homma, ollaan yritetty "vasta" melkein puoli vuotta, mutta se hajottaa jo nyt. Itse teen samalla tavalla eli elän ikään kuin olisin jo raskaana ja vältän alkoholin lisäksi monia kiellettyjä ruoka-aineita. Alan ylianalysoimaan kaikkia "raskausoireita" menkkojen lähestyessä ja tulee aina kauhea pettymys kun ne alkaa.
Olen kokenut elämässäni paljon vastoinkäymisiä ja tottunut siihen, että joudun aina tekemään enemmän töitä saavuttaakseni haluamiani asioita. Olen kuitenkin aina unelmoinut lapsista ja lapsiarjesta hyvin vahvasti ja pelottaa jo etukäteen miten kestäisin jos se unelma ei toteutuisi. Tätä myös pahentaa se, että lähipiiristäni lähestulkoon kaikki ovat tulleet raskaaksi heti tai parin kuukauden sisään yrityksen aloittamisesta. Olen myös mielestäni huomannut trendin, että naiset ovat keskustelupalstojen ja kuulemani perusteella joko raskautuneet 1-3 kk sisään tai sitten yritetään melkein vuosi tai enemmänkin ja mahdolliset lapsettomuushoidot. Toivon, että tämä ei pidä paikkansa :D
Olen kuitenkin huomannut, että raskautumiseen suhtautuminen pakkomielteisesti tekee itselleni (ja varmasti myös muille samassa tilanteessa oleville) vain hallaa ja yritän jatkossa suhtautua tähän vähän rennommin. Se on toki helpommin sanottu kuin tehty ja itse ainakin pyrin miettimään muita asioita mitä haluan elämältäni (esim. lemmikki, uusi harrastus, matkailu, tulevaisuuden urahaaveet) ja keskityn jatkossa enemmän niihin.
Olen myös tutkinut adoptiota ja sijaisvanhemmuutta jo valmiiksi, mutta huomannut harmikseni että kumpaakaan prosessia ei voi ilmeisesti aloittaa samaan aikaan jos yrittää itse lasta ja erityisesti adoptio on aika pitkä, vaikea ja epävarma prosessi. Se on sinänsä tosi harmillista, koska maailma on pullollaan orpoja lapsia ja vanhemmiksi haluavia lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia.
Niin tutulta kuulostaa. :D Samoin tuntuu, että menkkaoireet ennen kuukautisia ovat vain pahentuneet yritysten myötä. Ennen oli kuukausia, jolloin ei ollut lainkaan kipuja ja nyt neppailut ja krampit alkavat jo päiväkausia ennen menkkojen alkua. Ärsyttävän psykosomaattista tämä raskauden yrittäminen, kun kuvittelen varmasti osan näistä oireista.
Heti kun jätettiin ehkäisy (keskeytetty yhdyntä) pois ja oltiin aktiivisia oviksen aikaan. Tämä siis vasta nyt, tein positiivisen testin eilen! :)
Alue: Aihe vapaa
Yksi lapsi, raskautumiseen meni vajaat 3v. Olin yrityksen alkaessa 27v, mies vähän nuorempi. Yksi alkuraskauden keskenmeno ennen. Nyt lukuisia keskenmenoja parin vuoden aikana. Yritetty toista kolmisen vuotta. Ei mennyt kuten suunniteltiin.