Osa ihmisistä jäätyy ihastuksen edessä eikä pysty toimimaan luontevasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole jäätynyt koskaan kyllä kenenkään epämiellyttävän ominaisuuden takia. Vain yksi mies saa jäätymään koska jostain syystä tunnen järjetöntä vetoa häntä kohtaan, en edes tiedä miksi. Syke nousee aina kun näen. Ja haluan paeta.

Onko jollakin mennyt tuo vaihe ohitse, tai siis onko saanut itsensä ihastuneena lähempään kanssakäymiseen sen jäätymisen aiheuttavan henkilön kanssa? Kuinka se tapahtui? Miten kävi?

Minä olen saanut lähempään kanssakäymiseen, vaikkei jäätyily miessään vaiheessa mennyt ohi. Eipä siinä kovin paljon hyvää muisteltavaa ole :'D

Höh! Mikä meni pieleen?

Vierailija kirjoitti:

Voiko tuommoinen jäätyminen johtua jostain muusta kuin ihastuksesta? Eräs ihminen jäätyy aina minut nähdessään ja mietin, mistä se voi johtua. Menee siis jotenkin tosi jännittyneen oloiseksi, jäykistyy ja vaikuttaa hermostuneelta. Emme ole koskaan edes jutelleet, mutta näemme toisiamme suht. säännöllisesti. 

Sosiaalisesti ahdistunut ihminen voi ahdistua lähes mistä vaan.

Nim. Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole jäätynyt koskaan kyllä kenenkään epämiellyttävän ominaisuuden takia. Vain yksi mies saa jäätymään koska jostain syystä tunnen järjetöntä vetoa häntä kohtaan, en edes tiedä miksi. Syke nousee aina kun näen. Ja haluan paeta.

Onko jollakin mennyt tuo vaihe ohitse, tai siis onko saanut itsensä ihastuneena lähempään kanssakäymiseen sen jäätymisen aiheuttavan henkilön kanssa? Kuinka se tapahtui? Miten kävi?

Minä olen saanut lähempään kanssakäymiseen, vaikkei jäätyily miessään vaiheessa mennyt ohi. Eipä siinä kovin paljon hyvää muisteltavaa ole :'D

Höh! Mikä meni pieleen?

No just se jäätyilyn jatkuminen, joka ulottui ihan kaikkiin tilanteisiin. Ei se toinen osapuoli jaksanut kauaa katella.

Vierailija kirjoitti:

Voi apuja mitä muistoja. Olin täydellisen ihastunut ystäväni isoveljeen teini-iässä, ja menetin aivan täysin kykyni ajattelemiseen ja puhuiseen hänen läsnäollessaan. Varmaan mietti, että tuokin tuossa on joku debiili. Ja sydänongelmia varmaan, kun se on aina yhtä punainen kuin paloauto.

Kykenisinköhän nykyään jo keskusteluun hänen kanssaan? :D

Hei taas tämä ketju! Lisään vielä, että se poika yritti monesti jutella kanssani, mutta minä vain hymyilin typerästi ymmärtämättä sanaakaan enkä sitten vastannut. Kirkkaanpunaisena ja autuaan dorkan näköisenä seisoin vaan ja toljotin. Kaveria kuulemma hävetti aivan mielettömän paljon. Näin kävi monesti. Mutta hitsi vie, että se isoveli oli upea! Kiusallisia muistoja, mutta sitä nuortamiestä muistelen mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko tuommoinen jäätyminen johtua jostain muusta kuin ihastuksesta? Eräs ihminen jäätyy aina minut nähdessään ja mietin, mistä se voi johtua. Menee siis jotenkin tosi jännittyneen oloiseksi, jäykistyy ja vaikuttaa hermostuneelta. Emme ole koskaan edes jutelleet, mutta näemme toisiamme suht. säännöllisesti. 

Sosiaalisesti ahdistunut ihminen voi ahdistua lähes mistä vaan.

Nim. Kokemusta on

Samaistun.

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Tuo juttu keskittyi siis vain teini-iän kokemuksiin- ei mitään lapsuudesta tai ajasta sen jälkeen tai ylipäätään sosiaalisesta kontektista tai ylipäätään mistään. Sinänsä ihan hyviä huomioita sisälsi, mutta pelkkää lässytystä siitä, miten ihminen kasvaa henkisesti läpi leämän. Daaaa?

"Olipa missä kasvunsa vaiheessa tahansa, on Rannalla yksinkertainen neuvo ihastuneille: kerro tunteistasi suoraan ja itselle sopivalla tavalla."

No v*ttu kun ei pysty, kun jäätyy.

Hahhah.

Aina voi lähettää viestin.

Olen totaalijäätyjä, ihastuin mieheen työkeikan aikana. Onnistuin jotenkin tutustumaan tyyppiin, mikä oli ihme kun en juuri pystynyt miehelle puhumaan. Työkeikka kuitenkin loppui ja oli todennäköistä että en juuri olisi tyyppiä nähnyt, joten lähetin sähköpostia johonkin löytämääni osoitteeseen.

Kului pitkähkö aika, ja tyyppi huomasi vihdoin viestini (osoite ei ollut aktiivikäytössä). Muistaakseni osasi ottaa megaihastukseni ihan myönteisesti mutta ilmoitti tosiaan että ei semmoista kiinnostusta ollut hänen puoleltaan.

Hyvähän se oli että asia tuli läpikotaisen selväksi, mutta koville se silti otti.

Minä muistan kuinka nuorena jäädyin aina kun luokkakaveri, johon olin ihastunut, tuli juttelemaan. Siis aivan täydellinen jäätyminen. En saanut sanaakaan suusta. Lopulta aloin kirjaimellisesti karata paikalta välttääkseni sen kiusallisen tilanteen, siis oikeasti juoksin pois, jos hän lähestyi.

MUTTA minäpä tapasin hänet yöelämässä jokunen vuosi sitten ja ME IHAN OIKEASTI JUTTELIMME. Mies sanoi, että onpas mukavaa, että nykyään osaat puhua. Naurettiin yhdessä niille muistoille. Kerroin, että olin ihastunut, ja siksi en saanut sanaakaan suustani. Mies sanoi, että ei muuten olisikaan tullut aina juttelemaan, mutta kun itsekin oli ihastunut. Pyysi puhelinnumeroa, mutten antanut, koska olin parisuhteessa.

Oli mukavaa huomata, että tuossa tilanteessa ikä teki noin suuren muutoksen. Ihana se mies edelleen oli :)

Viimeksi tänään näin naisen johon olen ollut ihastunut monta vuotta. Luulin että olen päässyt yli ja unohtanut hänet, mitä vielä. Syy miksi en lähesty on se että hän on parisuhteessa. Kyllä elämä heitti taas totaalisesti häränp*llyä. Pikkuhiljaa toivutaan..

M28

Ehkä valtio maksaisi saman kurssin kuin Kulmunkillekin.

Up

"yksinäinen

päältä jäinen

rakkaudessa kerjäläinen"-Maija Vilkkumaa

That's me:/ ("ja mun sydän syväjäätä kasvattaa")

Up

.

,

Mitenkäs tällainen tilanne? Ihastuksen kohteen kanssa kahdestaan ollessa kaikki on ihan ok. Toinen on ihana ja juttelevainen, ehkä hieman jännittynyt ja hermostunut. Mutta sitten kun muita on myös paikalla, tuo nainen on aivan poissa tolaltaan!? Luulisi että tilanne olisi päinvastoin?