Osa ihmisistä jäätyy ihastuksen edessä eikä pysty toimimaan luontevasti

No minä olin sellainen ekan ihastuksen kanssa. Pääsin eroon ihan sillä että aloin flirttailla paljon miehille ja jutella miesten kanssa niin koulussa kuin baareissa. Siitä sai itsevarmuutta enkä ole enää jäätynyt, vaikka onkin jalat viety alta.

Voivatko jotkut muka olla jäätymättä ja ujostelematta jos ovat oikeasti ihastuneita?

Vierailija kirjoitti:

No minä olin sellainen ekan ihastuksen kanssa. Pääsin eroon ihan sillä että aloin flirttailla paljon miehille ja jutella miesten kanssa niin koulussa kuin baareissa. Siitä sai itsevarmuutta enkä ole enää jäätynyt, vaikka onkin jalat viety alta.

Kerrankin joku joka on oivaltanut  oikean taktiikan.

Niimpä, onneksi ihastumisia ei ole enää ollut vuosiin.

Voiko tuommoinen jäätyminen johtua jostain muusta kuin ihastuksesta? Eräs ihminen jäätyy aina minut nähdessään ja mietin, mistä se voi johtua. Menee siis jotenkin tosi jännittyneen oloiseksi, jäykistyy ja vaikuttaa hermostuneelta. Emme ole koskaan edes jutelleet, mutta näemme toisiamme suht. säännöllisesti. 

Voisko joku copypasteta tuon maksumuurin takana olevan jutun tänne? Tai ainakin pääkohdat?

Minä menen tylyksi. Ihastukset luulee, että inhoan heitä.

Vierailija kirjoitti:

No minä olin sellainen ekan ihastuksen kanssa. Pääsin eroon ihan sillä että aloin flirttailla paljon miehille ja jutella miesten kanssa niin koulussa kuin baareissa. Siitä sai itsevarmuutta enkä ole enää jäätynyt, vaikka onkin jalat viety alta.

Kyllä minäkin pystyn flirttailemaan ja heittämään härskiäkin läppää kenen kanssa tahansa, mutta jos olen ihastunut, niin ei suusta tule mitään järkevää. Ei niin mitään. Outo paniikki päällä koko ajan, vaikka haluaisi vain olla normaali. Tai edes, että vaikuttaisi normaalilta :)

En pääse lukemaan juttua, mutta itse ihastuneena esitän välinpitämätöntä, olen kuin en huomaiskaan. En vahingossakaan hymyile (takaisin), naama neutraalina hiihtelen nopeasti ohitseen. Perua varmaan narsistisesta perheestä ja (koulu)kiusaamisista, en ole minkään tai kenenkään arvoinen, ei minuun voi edes ihastua kukaan, ja vaikka voisikin, ei siitä tulisi mitään, koska olen ruma ja tyhmä ja tylsä, masentunut epäonnistuja kaikessa enkä osaa rakastaa tai varsinkaan ottaa rakkautta vastaan, että näin. Ihastukset eivät etene pääni sisältä minnekään, mutta ehkä parempi niin. Sitten ei tarvitse kestää ainakaan taas uuttaa hylkäämistä.

Kaikki veri pakkautuu valtavaan elimeeni, ja meinaan pyörtyä.

Mä jäädyn aina. Joskus olen jopa sanonut tosi loukkavia juttuja. En tarkoituksella, mutta jännityksessä oon heittänyt kaikenlaisia sammakoita suustani. Enkä pysty ees silmiin katsomaan.

Minäkin pakenen. 

Juuri tässä keväällä sattui tapaus ihan ruokakaupassa että ihan söpön näköinen mies piti mulle maitokaapin ovea auki (no olihan se siis jo melkein treffikutsu ja kosinta hahaa) niin siitä tuli jo sellaiset sävärit että kiersin kaukaa etten vahingossakaan joutunut hänen kanssaan samaan aikaan kassajonoon. Tai no oli mulla siinä hävettäviä ostoksiakin punalapulla mutta silti. Näin teen aina, tyypillinen reaktio jo tuollaiseen arkipäivän tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä menen tylyksi. Ihastukset luulee, että inhoan heitä.

Mulla ihan sama homma.

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan juttua, mutta itse ihastuneena esitän välinpitämätöntä, olen kuin en huomaiskaan. En vahingossakaan hymyile (takaisin), naama neutraalina hiihtelen nopeasti ohitseen. Perua varmaan narsistisesta perheestä ja (koulu)kiusaamisista, en ole minkään tai kenenkään arvoinen, ei minuun voi edes ihastua kukaan, ja vaikka voisikin, ei siitä tulisi mitään, koska olen ruma ja tyhmä ja tylsä, masentunut epäonnistuja kaikessa enkä osaa rakastaa tai varsinkaan ottaa rakkautta vastaan, että näin. Ihastukset eivät etene pääni sisältä minnekään, mutta ehkä parempi niin. Sitten ei tarvitse kestää ainakaan taas uuttaa hylkäämistä.

Aika sama, mutta pelkään aina että ihastuksen kohteet on narsisteja. Ihastukset ei etene mihinkään, koska päällä vahva torjuminen.

Mitenkä teitä "jäätyjiä" tai "tylyttäjiä" voisi sitten lähestyä? Jos siis sattuisi, että olisi ihastuksenne kohde, tai edes epäilisi käytöksestänne johtuen näin olevan? Itsekin siis kiinnostunut, mutta vastaanotto on lievästi sanoen hämillistä. Ei kehtaa tai uskalla ujohkona ihmisenä kiusata toista, jos huomaa, että toisella on epämukava olo, niin sitä vaan menee pois. Jättää sen toisen rauhaan.

Nyt on aika pissisten tukea suomalaista journalismia. Kenen foorumilla olemme?

Yleensä spontaanin pikayhdynnän jälkeen se olo hälvenee ja on rennompaa keskustella tai vain hymyillä toiselle.

Se voi olla vain parikin minuuttia, siis se yhdyntä ja sitten voi keskustella.

Pitää saada vain se pois järjestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olin sellainen ekan ihastuksen kanssa. Pääsin eroon ihan sillä että aloin flirttailla paljon miehille ja jutella miesten kanssa niin koulussa kuin baareissa. Siitä sai itsevarmuutta enkä ole enää jäätynyt, vaikka onkin jalat viety alta.

Kyllä minäkin pystyn flirttailemaan ja heittämään härskiäkin läppää kenen kanssa tahansa, mutta jos olen ihastunut, niin ei suusta tule mitään järkevää. Ei niin mitään. Outo paniikki päällä koko ajan, vaikka haluaisi vain olla normaali. Tai edes, että vaikuttaisi normaalilta :)

Sama. Pahin on se, että olen saattanut ihastuksen kavereille heittää härskiä läppää ja kun ihastus kävelee paikalle, jäätynyt ja vaikuttanut tylyltä. Annan vääriä signaaleja kaverimiehille (että olisin kiinnostunut) ja vääriä signaaleja ihastukselle (kuin en olisi kiinnostunut). Käyttäydyn jännittyneenä aivan epäjohdonmukaisesti... Ehkä tämän tiedostaminen voi jo jotenkin auttaa.

Minä myös menen tylyksi, varsinkin jos en ole varma toisen tunteista. Saatan olla yli ystävällinen sitten muille läsnäolijoille. Törttöilen, törin yleensä kaikella tavalla, jotka on kliseitä. Elämäni ainut rakkaus kaatuikin siihen, kun mies ei kestänyt epäonnisuuttani, joka tapahtui aina vain hänen ja hänen lastensa kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä teitä "jäätyjiä" tai "tylyttäjiä" voisi sitten lähestyä? Jos siis sattuisi, että olisi ihastuksenne kohde, tai edes epäilisi käytöksestänne johtuen näin olevan? Itsekin siis kiinnostunut, mutta vastaanotto on lievästi sanoen hämillistä. Ei kehtaa tai uskalla ujohkona ihmisenä kiusata toista, jos huomaa, että toisella on epämukava olo, niin sitä vaan menee pois. Jättää sen toisen rauhaan.

- Lähesty tilanteessa, jossa ei ole muita paikalla. Itseäni ainakin nolottaa, jos ympärillä on tuttuja ihmisiä ja tuntuu että "kaikki" tuijottaa.

- Viestillä lähestyminen voi toimia joillekin paremmin. Vastapuolella on aikaa miettiä, ei mene paniikkiin ja sano jotain harkitsematonta.

- Ole mahdollisimman mukava. Monella tuo tylytys johtuu siitä, että pelkää ettei toinen olisi kiinnostunut. Tai toinen on ujo uusien ihmisten/melko tuntemattomien seurassa. Mun mielestä pahin on jos kuulen, että mies naureskelee muille kavereidensa kanssa. Tulee olo, että joudun itsekin naurun kohteeksi. Eli totaalinen turn off.