Miehet kaipaatteko koskaan eksää

Mies, joka kaipaa ja haikailee eksänsä perään, on kyllä uudelle naiselle uhka ja este. Mies on kiinni eksässään, häen ajatukseksensa, fokuksensa ovat eksässä.

Tilaisuuden tullen...

Aika kulkee. Vaikka olisikin vuosiakin välissä, voi pystyä jatkamaan siitä mihin jäivät. Ovat olleet joskus ennenkin yhdessä, kuvio on tuttu molemmille. On näitäkin tällaisia nähty.

En kaipaa. Rakkaus häntä kohtaan kuoli sillä hetkellä, kun sain tietää pettävän minua.

Kyllä kaipaan, häneltä sain parasta seksiä.

Sen uuden naisen pitää olla noin miljardi kertaa enemmän tajunnanräjäyttävä kuin miehen eksän. Silloin miehellä eksä jää historiaan ja mies on valmis koukuttumaan ja houkuttumaan uuteen. Silloin mies haluaa niin paljon pitää kiinni uudesta, että eksällä ei ole enää merkitystä ja miehen ei tarvitse "olla ajatuksissaan kiinni" eksässään, ja rakkaus uuteen tulee mahdolliseksi.

Saa olla eri mieltä, kokemukseni pohjalta kirjoitan näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä välillä kaipaa exää, kuitenkin yhdessä oltiin kymmenen vuotta ja rakastin häntä paljon. Meillä oli hyvä kommunikaatio, ihan hyvä seksielämä, mutta ennen kaikkea tuntui että yhteistä tekemistä riitti ja oltiin samalla aaltopituudella. Hän oli rakastava, välittävä, empaattinen ja kaikin puolin upea ihminen. Valitettavasti emme olleet samalla aaltopituudella lasten hankinnasta ja koska halusin lapsia niin päädyin eroamaan. Tottakai hän oli myös kaunis. Voisi sanoa että ehkä hän oli muuten se ihannekumppani mutta tulevaisuuden suunnitelmat eivät lopulta menneet yhteen. Erosimme ystävinä.

Minun olisi vaikea aloittaa suhde sellaisen kanssa, joka kaipaa eksäänsä, olivatpa eronneet ystävinä tai ei. Jos on kiinni ajatuksissaan entisessä, miten voi olla uuden kanssa täysin 100%:sti?

Minulla on muutama suhde takana ennen tätä nyksääni; yks palava rakastuminen, yks ihastumissuhde ja viiden vuoden boyfriendsuhde, mutta rehellisesti sanottuna mä en kyllä kaipaa yhtään eksistäni. Nyksä valtaa ajatukseni täysin. Rakastuin häneen palavasti kymmenen vuotta sitten. Olen nainen.

Tuskin voikaan ja se uusi mitä luultavimmin sen huomaa. Jonkin aikaa tapailin tällaista eksähaikailijaa enkä haluaisi samaa kokea uudestaan. Oli kohtuullisen vaivaannuttavaa kun vähän väliä mies veti eksän mukaan keskusteluihin, joissa se ei olisi millään lailla ollut olennaista. Ja nimenomaan puhui positiivisessa mielessä, ettei jäänyt epäselväksi kuinka ihana se nainen oli ollut. Ilme ja äänensävykin muuttui aina haaveelliseksi kun hänet mainitsi. Ihan tosi, minä olen nyt tässä sinun kanssasi ja sinulla on vain se saakelin eksä ajatuksissa? Enpä taida kummoinen olla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaipaan, häneltä sain parasta seksiä.

Ja tuollaisen kanssa tuli ero? Great!

En tosiaan, hyi helekkari sentään.

Jopa kun nyt mietin, niin on ihan käsittämätöntä miten olen ikinä koskaan voinut häntä panna, ja saatu jopa 2 lastakin aikaan. Kuin suoraan jostain toisesta elämästä.

Nykyinen jos kuolisi tai jättäisi, niin en sitä kyllä kestäisi. Niin on eri planeetalta  nämä naiset, ja itsekin tietysti paljon viisaampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä välillä kaipaa exää, kuitenkin yhdessä oltiin kymmenen vuotta ja rakastin häntä paljon. Meillä oli hyvä kommunikaatio, ihan hyvä seksielämä, mutta ennen kaikkea tuntui että yhteistä tekemistä riitti ja oltiin samalla aaltopituudella. Hän oli rakastava, välittävä, empaattinen ja kaikin puolin upea ihminen. Valitettavasti emme olleet samalla aaltopituudella lasten hankinnasta ja koska halusin lapsia niin päädyin eroamaan. Tottakai hän oli myös kaunis. Voisi sanoa että ehkä hän oli muuten se ihannekumppani mutta tulevaisuuden suunnitelmat eivät lopulta menneet yhteen. Erosimme ystävinä.

Minun olisi vaikea aloittaa suhde sellaisen kanssa, joka kaipaa eksäänsä, olivatpa eronneet ystävinä tai ei. Jos on kiinni ajatuksissaan entisessä, miten voi olla uuden kanssa täysin 100%:sti?

Minulla on muutama suhde takana ennen tätä nyksääni; yks palava rakastuminen, yks ihastumissuhde ja viiden vuoden boyfriendsuhde, mutta rehellisesti sanottuna mä en kyllä kaipaa yhtään eksistäni. Nyksä valtaa ajatukseni täysin. Rakastuin häneen palavasti kymmenen vuotta sitten. Olen nainen.

Tuskin voikaan ja se uusi mitä luultavimmin sen huomaa. Jonkin aikaa tapailin tällaista eksähaikailijaa enkä haluaisi samaa kokea uudestaan. Oli kohtuullisen vaivaannuttavaa kun vähän väliä mies veti eksän mukaan keskusteluihin, joissa se ei olisi millään lailla ollut olennaista. Ja nimenomaan puhui positiivisessa mielessä, ettei jäänyt epäselväksi kuinka ihana se nainen oli ollut. Ilme ja äänensävykin muuttui aina haaveelliseksi kun hänet mainitsi. Ihan tosi, minä olen nyt tässä sinun kanssasi ja sinulla on vain se saakelin eksä ajatuksissa? Enpä taida kummoinen olla.

Ihan järkkyä. Olen kokenut saman (viiden vuoden ajan, olin hölmö kun edes suostuin moiseen!!!!!). Mulle vaan sanottiin että ei pidä olla mustasukkainen ja pitää tottua siihen että miehellä on naishistoriaa. Tällaiseen EI PIDÄ EIKÄ TARVITSE TOTTUA.

On kova ikävä sitä fantastista naista, joka hän oli ennen kuin sairastui riippuvuuteen. Voisi melkein sanoa, että kaikkea hänessä. Pala kerrallaan kaikki mureni, kun asioita alkoi paljastumaan. Säästöt, lasten säästöt, hänen tulonsa ja lapsilisät ja kaikki katosivat ongelman rahoittamiseen lyhyessä ajassa. Luottamus meni täysin, eikä palaa koskaan. Hänellä ei ole aikomustakaan hoitaa ongelmaansa kuntoon, joten minä keskityn lähivanhempana lapsiimme ja jatkan elämääni. Ero oli kaikesta huolimatta elämäni kovin kolaus.

En kaipaile. Mietin kyllä joskus, että mitähän hänen elämänsä nykyisin kuuluu? Se nyt on ihan normaalia. Mutta mitään tunnesidettä eksän suuntaan ei kyllä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te miehet petätte? Tai eroatte, jos se eksä kerta on ollut n-i-i-n ihana? Miten on mahdollista, että ei ne riidat eksän kanssa enää muistu mieleen vuosien päästä ja eksän pihtaaminenkaan tunnu missään, eikä sekään juohdu mieleen?

Naisesta pitää pitää kunnolla kiinni ja huolta jo silloin kun ollaan yhdessä. Nykypäivän naiset ovat itsenäisiä eivätkä jää ruikuttamaan ku sipäiden perään.

Eivät jää ei. Ottavat uuden ku sipään siihen tilalle.

En kyllä kaipaa siinä mielessä että haluaisin millään lailla takaisin suhteeseen. Ei edes seksi kiinnosta vaikka se olikin suhteemme ainoita toimivia puolia. Ihan aiheesta erosimme yhteisellä päätöksellä. Elämä oli liian tuskaisaa yhdessä. Tietysti joskus haikeudella muistelen vanhoja hyviä aikoja, kun vielä oli tunteita ja uskoa tulevaan. Eroprosessi oli kivulias ja paljon surua ja pettymystä on itketty. Mutta ei se ole kaipuuta siihen ihmiseen niinkään kuin elämän kokonaan uusiksi laittaneen mullistuksen toipumiskäsittelyä.

Joskus.

Tapaan häntä lasten takia hyvin usein ja tullaan hyvin toimeen. Sitä sitten muistaa kaikki mukavat ajat ja unohtaa huonot ajat. Puhutaan niitä näitä ja juttu luistaa ja nauretaan samoille jutuille. Sitä ajattelee että ehkä sitä joskus kuitenkin.

Sitten tulee se hetki, vaikka vaan pelkästä äänen sävystä tai miten puhuu lapsille ja sitä herää että ehkä näin on sittenkin parempi.

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan, hyi helekkari sentään.

Jopa kun nyt mietin, niin on ihan käsittämätöntä miten olen ikinä koskaan voinut häntä panna, ja saatu jopa 2 lastakin aikaan. Kuin suoraan jostain toisesta elämästä.

Nykyinen jos kuolisi tai jättäisi, niin en sitä kyllä kestäisi. Niin on eri planeetalta  nämä naiset, ja itsekin tietysti paljon viisaampi.

Mikä hänessä niin kamalaa oli, olethan lapsiakin silti tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Sen uuden naisen pitää olla noin miljardi kertaa enemmän tajunnanräjäyttävä kuin miehen eksän. Silloin miehellä eksä jää historiaan ja mies on valmis koukuttumaan ja houkuttumaan uuteen. Silloin mies haluaa niin paljon pitää kiinni uudesta, että eksällä ei ole enää merkitystä ja miehen ei tarvitse "olla ajatuksissaan kiinni" eksässään, ja rakkaus uuteen tulee mahdolliseksi.

Saa olla eri mieltä, kokemukseni pohjalta kirjoitan näin.

Onnea vaan uusille naisille yritykseen. Jos eksä on jo lähtökohtaisesti suunnilleen jumalasta seuraava, ei ole helppo tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen uuden naisen pitää olla noin miljardi kertaa enemmän tajunnanräjäyttävä kuin miehen eksän. Silloin miehellä eksä jää historiaan ja mies on valmis koukuttumaan ja houkuttumaan uuteen. Silloin mies haluaa niin paljon pitää kiinni uudesta, että eksällä ei ole enää merkitystä ja miehen ei tarvitse "olla ajatuksissaan kiinni" eksässään, ja rakkaus uuteen tulee mahdolliseksi.

Saa olla eri mieltä, kokemukseni pohjalta kirjoitan näin.

Onnea vaan uusille naisille yritykseen. Jos eksä on jo lähtökohtaisesti suunnilleen jumalasta seuraava, ei ole helppo tehtävä.

Ei naisen tarvitse "tehdä" sen enempää kuin olla oma itsensä. Mies kiinnostuu, jos kiinnostuu. Kaikki riippuu kemiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen uuden naisen pitää olla noin miljardi kertaa enemmän tajunnanräjäyttävä kuin miehen eksän. Silloin miehellä eksä jää historiaan ja mies on valmis koukuttumaan ja houkuttumaan uuteen. Silloin mies haluaa niin paljon pitää kiinni uudesta, että eksällä ei ole enää merkitystä ja miehen ei tarvitse "olla ajatuksissaan kiinni" eksässään, ja rakkaus uuteen tulee mahdolliseksi.

Saa olla eri mieltä, kokemukseni pohjalta kirjoitan näin.

Onnea vaan uusille naisille yritykseen. Jos eksä on jo lähtökohtaisesti suunnilleen jumalasta seuraava, ei ole helppo tehtävä.

Tällaisessa tilanteessa ongelma on miehellä, ei sillä uudella naisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen uuden naisen pitää olla noin miljardi kertaa enemmän tajunnanräjäyttävä kuin miehen eksän. Silloin miehellä eksä jää historiaan ja mies on valmis koukuttumaan ja houkuttumaan uuteen. Silloin mies haluaa niin paljon pitää kiinni uudesta, että eksällä ei ole enää merkitystä ja miehen ei tarvitse "olla ajatuksissaan kiinni" eksässään, ja rakkaus uuteen tulee mahdolliseksi.

Saa olla eri mieltä, kokemukseni pohjalta kirjoitan näin.

Onnea vaan uusille naisille yritykseen. Jos eksä on jo lähtökohtaisesti suunnilleen jumalasta seuraava, ei ole helppo tehtävä.

Tällaisessa tilanteessa ongelma on miehellä, ei sillä uudella naisella.

lisäys: ongelma/haaste 

-> eli miksi mies on edelleen kiinni eksässään, miksi ei osaa päästää irti, millä tasolla kaipaus on, mitkä ovat realiteetit

En kaipaa. Olimme yhdessä kolmetoista vuotta. Aika ikävä ja ilkeä ihminen. Seksiä pihtasi vuosikaudet ”katotaan sitten huomenna jooko?”-tyylillä.

Törmäsin uuteen, rakastuin ja erosin eksästä. Pelotti, mutta elämäni paras päätös. Nyt olemme olleet yhdessä 17 vuotta. Edelleen onnellinen nyksästäni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te miehet petätte? Tai eroatte, jos se eksä kerta on ollut n-i-i-n ihana? Miten on mahdollista, että ei ne riidat eksän kanssa enää muistu mieleen vuosien päästä ja eksän pihtaaminenkaan tunnu missään, eikä sekään juohdu mieleen?

Naisesta pitää pitää kunnolla kiinni ja huolta jo silloin kun ollaan yhdessä. Nykypäivän naiset ovat itsenäisiä eivätkä jää ruikuttamaan ku sipäiden perään.

Tämä. Mun mies jätti mut siksi koska ei halunnut minun tanssivan muiden miesten kanssa tanssilavalla. Siinä meni viiden vuoden suhde. Olihan siinä mustasukkaisuutta ja kontrollointia miehen puolelta muutenkin. Kesän ajan eksä oli tyytyväisenä sinkkuna ja syksyllä alkoi lähetellä kukkakimppuja ja runoja ja ties mitä. Oli sitten kerrottava että on jo uusi mies. Siitä se kyttääminen ja soittojen pommitus vasta alkoi. Estin joka paikassa ja edelleen olen tuon uuden miehen kanssa. Minulla ei ole tapana alkaa seurustella jos en ole tosissaan.