Miehet kaipaatteko koskaan eksää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä välillä kaipaa exää, kuitenkin yhdessä oltiin kymmenen vuotta ja rakastin häntä paljon. Meillä oli hyvä kommunikaatio, ihan hyvä seksielämä, mutta ennen kaikkea tuntui että yhteistä tekemistä riitti ja oltiin samalla aaltopituudella. Hän oli rakastava, välittävä, empaattinen ja kaikin puolin upea ihminen. Valitettavasti emme olleet samalla aaltopituudella lasten hankinnasta ja koska halusin lapsia niin päädyin eroamaan. Tottakai hän oli myös kaunis. Voisi sanoa että ehkä hän oli muuten se ihannekumppani mutta tulevaisuuden suunnitelmat eivät lopulta menneet yhteen. Erosimme ystävinä.

Ehkä hän oli muuten se ihannekumppani : olet sä nyt uudessa suhteessa? Jos olet, miten oikein ihmeessä sä olet pystynyt rakentamaan ton uuden suhteesi? Sorry, kun puutun näin tähän, mutta mun yksi eksä roikkui kiinni omassa eksässään ja mun kanssa se näkyi joka v-tun päivä. Eihän siitä suhteesta tullut yhtikäs mitään.

Jos haluaa olla sen eksänsä kanssa, niin eläkööt sitten vaikka etäsuhteessa. Tollainen eksänsä haikailu on sen uuden kumppanin kiduttamista. Mä en enää ikinä rupee tollaiseen!!! Milloin se eksäni vertasi mun ja sen unelmaeksänsä vartaloa, milloin rintoja, milloin seksiä ja viettämiään hetkiä mun kanssa vietettyihin hetkiin ja aina se saa**nan eksä oli ihanampi ja parempi.

Hyvin pystynyt rakentamaan. En usko että on vain yhtä ihannekumppania. En vertaile nykyistä ja eksääni sanallisesti koskaan. Nykyisellä on upea kroppa, kaunis ja muutenkin minulle sopiva henkilö ketä rakastan. Nykyinen kumppani on nähnyt eksäni koska meillä on eksäni kanssa paljon yhteisiä kavereita, moikkaamme ja vaihdamme välillä kuulumisia mutta en haluaisi palata hänen kanssaan yhteen.

Aina välillä kaipaa hänen uskomattomia temppujaan makuuhuoneen puolella. Oli tosi kekseliäs, jos näin voisi sanoa. Mutta siitä on aikaa 20 vuotta kun oltiin kimpassa. Nyt kun käyn facessa katsomassa millaiseksi suklaa-sipsi-roskaruoka ihmiseksi hän on kasvanut (siis nimenomaan kasvanut), niin eipä tee enää tee mieli enää lempeä hänen kanssaan. Kaiken lisäksi on edelleen äärimmäisen lapsellinen. Kaksikymppisenä se ei menoa haitannut, mutta nyt nelikymppisenä en katselisi sitä kumppaniltani päivääkään.

En, koska sellaista ei ole.

m40

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa. Olimme yhdessä kolmetoista vuotta. Aika ikävä ja ilkeä ihminen. Seksiä pihtasi vuosikaudet ”katotaan sitten huomenna jooko?”-tyylillä.

Törmäsin uuteen, rakastuin ja erosin eksästä. Pelotti, mutta elämäni paras päätös. Nyt olemme olleet yhdessä 17 vuotta. Edelleen onnellinen nyksästäni.

Pieni vinkki; muistathan joka päivä kertoa puolisollesi miten onnellinen olet hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaipaan.

Kaipaan syvästi sitä perhe-elämää jota sain elää ja kuinka onnellinen olin silloin.

En koskaan, en koskaan milloinkaan ois tehnyt sitä hetkellistä harha-askelta, jos oisin voinut edes aavistaa, millaiset seuraukset siitä on.

Miten kukaan puoliso, kumppani voi hylätä koko yhteisen elämän ja kaiken sen, mitä on yhdessä eletty ja koettu ja saatu kaksi yhteistä ihanaa lasta.

Väärin tein, mutta pitikö koko elämä lopettaa siihen? Pitikö?

Eronnut sinkku 38.

Vaikea se on elää toisen kanssa, jos luottamus menee, eikä kykene saamaan sitä enää takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te miehet petätte? Tai eroatte, jos se eksä kerta on ollut n-i-i-n ihana? Miten on mahdollista, että ei ne riidat eksän kanssa enää muistu mieleen vuosien päästä ja eksän pihtaaminenkaan tunnu missään, eikä sekään juohdu mieleen?

Naisesta pitää pitää kunnolla kiinni ja huolta jo silloin kun ollaan yhdessä. Nykypäivän naiset ovat itsenäisiä eivätkä jää ruikuttamaan ku sipäiden perään.

Niin, erohan ei koskaan ole naisen päätös ja toive :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen uuden naisen pitää olla noin miljardi kertaa enemmän tajunnanräjäyttävä kuin miehen eksän. Silloin miehellä eksä jää historiaan ja mies on valmis koukuttumaan ja houkuttumaan uuteen. Silloin mies haluaa niin paljon pitää kiinni uudesta, että eksällä ei ole enää merkitystä ja miehen ei tarvitse "olla ajatuksissaan kiinni" eksässään, ja rakkaus uuteen tulee mahdolliseksi.

Saa olla eri mieltä, kokemukseni pohjalta kirjoitan näin.

Onnea vaan uusille naisille yritykseen. Jos eksä on jo lähtökohtaisesti suunnilleen jumalasta seuraava, ei ole helppo tehtävä.

Tällaisessa tilanteessa ongelma on miehellä, ei sillä uudella naisella.

Niin on ja se ongelma olisi hyvä hoitaa pois ennen kuin lähtee deittailemaan uusia. Ellei sitten ihan välttämättä halua aiheuttaa muille epämiellyttäviä fiiliksiä.

En kaipaa lainkaan. Hän petti, veti huumeita, viinaa, röökiä. Muuttui luonteeltaan aivan sietämättömäksi mulkuksi, vittuili ja oli väkivaltainen. Lisäksi lihoi läskiksi.

Olen iloinen että pääsin hänestä eroon. Aivan kauhea tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen uuden naisen pitää olla noin miljardi kertaa enemmän tajunnanräjäyttävä kuin miehen eksän. Silloin miehellä eksä jää historiaan ja mies on valmis koukuttumaan ja houkuttumaan uuteen. Silloin mies haluaa niin paljon pitää kiinni uudesta, että eksällä ei ole enää merkitystä ja miehen ei tarvitse "olla ajatuksissaan kiinni" eksässään, ja rakkaus uuteen tulee mahdolliseksi.

Saa olla eri mieltä, kokemukseni pohjalta kirjoitan näin.

Onnea vaan uusille naisille yritykseen. Jos eksä on jo lähtökohtaisesti suunnilleen jumalasta seuraava, ei ole helppo tehtävä.

Ei naisen tarvitse "tehdä" sen enempää kuin olla oma itsensä. Mies kiinnostuu, jos kiinnostuu. Kaikki riippuu kemiasta.

Näinhän sen pitäisi olla. Ja silti on niitä miehiä jotka ryhtyvät uuden naisen kanssa suhteeseen, vaikka haikailevat eksän perään edelleen. Ja tuovat kaipauksensa esille niin, että uusi sen varmasti huomaa, ihan tarkoituksella. Tietävät heti ettei uusi ole lähellekään eksän veroinen, mutta silti on pakko roikottaa.

Kaipaan. Jätin naisen seksin vähäisyyden vuoksi. Kadun paljon. Ei mikään seksi korvaa sitä yhteyttä, minkä tuon naisen kanssa koin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä välillä kaipaa exää, kuitenkin yhdessä oltiin kymmenen vuotta ja rakastin häntä paljon. Meillä oli hyvä kommunikaatio, ihan hyvä seksielämä, mutta ennen kaikkea tuntui että yhteistä tekemistä riitti ja oltiin samalla aaltopituudella. Hän oli rakastava, välittävä, empaattinen ja kaikin puolin upea ihminen. Valitettavasti emme olleet samalla aaltopituudella lasten hankinnasta ja koska halusin lapsia niin päädyin eroamaan. Tottakai hän oli myös kaunis. Voisi sanoa että ehkä hän oli muuten se ihannekumppani mutta tulevaisuuden suunnitelmat eivät lopulta menneet yhteen. Erosimme ystävinä.

Minun olisi vaikea aloittaa suhde sellaisen kanssa, joka kaipaa eksäänsä, olivatpa eronneet ystävinä tai ei. Jos on kiinni ajatuksissaan entisessä, miten voi olla uuden kanssa täysin 100%:sti?

Minulla on muutama suhde takana ennen tätä nyksääni; yks palava rakastuminen, yks ihastumissuhde ja viiden vuoden boyfriendsuhde, mutta rehellisesti sanottuna mä en kyllä kaipaa yhtään eksistäni. Nyksä valtaa ajatukseni täysin. Rakastuin häneen palavasti kymmenen vuotta sitten. Olen nainen.

Tuskin voikaan ja se uusi mitä luultavimmin sen huomaa. Jonkin aikaa tapailin tällaista eksähaikailijaa enkä haluaisi samaa kokea uudestaan. Oli kohtuullisen vaivaannuttavaa kun vähän väliä mies veti eksän mukaan keskusteluihin, joissa se ei olisi millään lailla ollut olennaista. Ja nimenomaan puhui positiivisessa mielessä, ettei jäänyt epäselväksi kuinka ihana se nainen oli ollut. Ilme ja äänensävykin muuttui aina haaveelliseksi kun hänet mainitsi. Ihan tosi, minä olen nyt tässä sinun kanssasi ja sinulla on vain se saakelin eksä ajatuksissa? Enpä taida kummoinen olla.

Ihan järkkyä. Olen kokenut saman (viiden vuoden ajan, olin hölmö kun edes suostuin moiseen!!!!!). Mulle vaan sanottiin että ei pidä olla mustasukkainen ja pitää tottua siihen että miehellä on naishistoriaa. Tällaiseen EI PIDÄ EIKÄ TARVITSE TOTTUA.

Täysin samaa mieltä. Mulla tämä oli elämäni eka suhde ja eka kunnon ihastuminen, joten en ehkä osannut toimia ihan siten kuin olisi ollut parasta - eli jättää se suhde heti ekojen kommenttien jälkeen. Ei tuollaista tarvitse kenenkään kuunnella. Olisin varmasti kuunnellut noita juttuja pidempäänkin, ellei mies olisi laittanut poikki. Vastaisuudessa pelkkä ihastuminen ei minulle enää riitä, toisen seurassa pitää olla myös kaikin puolin hyvä olla.