Miehet kaipaatteko koskaan eksää

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaipaan.

Kaipaan syvästi sitä perhe-elämää jota sain elää ja kuinka onnellinen olin silloin.

En koskaan, en koskaan milloinkaan ois tehnyt sitä hetkellistä harha-askelta, jos oisin voinut edes aavistaa, millaiset seuraukset siitä on.

Miten kukaan puoliso, kumppani voi hylätä koko yhteisen elämän ja kaiken sen, mitä on yhdessä eletty ja koettu ja saatu kaksi yhteistä ihanaa lasta.

Väärin tein, mutta pitikö koko elämä lopettaa siihen? Pitikö?

Eronnut sinkku 38.

Syytät eksää siitä kun olit uskoton ja hän erosi? 😁

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaipaan.

Kaipaan syvästi sitä perhe-elämää jota sain elää ja kuinka onnellinen olin silloin.

En koskaan, en koskaan milloinkaan ois tehnyt sitä hetkellistä harha-askelta, jos oisin voinut edes aavistaa, millaiset seuraukset siitä on.

Miten kukaan puoliso, kumppani voi hylätä koko yhteisen elämän ja kaiken sen, mitä on yhdessä eletty ja koettu ja saatu kaksi yhteistä ihanaa lasta.

Väärin tein, mutta pitikö koko elämä lopettaa siihen? Pitikö?

Eronnut sinkku 38.

Siis sinähän sen yhteisen elämän tuhosit ja hylkäsit pettämällä puolisoasi :O

Välillä kyllä. Oli kuuma mimmi (ei varsinaisesti kaunotar), mutta kun oli sitä toisellekin ja kolmannellekin, niin kiitti mulle riitti.

En.

Liitto oli loppuaikoinaan elämäni ahdistavinta aikaa.

Kyllä. Hän oli elämäni nainen. Oltiin muutama vuosikymmen yhdessä. Niihin vuosiin mahtui paljon hyviä hetkiä. Erottiin sovussa.

Kaipaan hetkittäin niitä onnellia aikoja joita meillä oli. Perhearkea kun oli niitä hyvä hetkiä. Mutta sitten muistan myös ne kärsimykset, vähättelyn ja huonon kohtelun. Varsinkin eron yhteydessä. Eron jälkeen olen tajunnut ettei vaimoni oikeasti rakastanut minua, en koskaan ollut hänen mielestään tarpeeksi hyvä hänelle.

Yhteenpaluu ei enää ole mahdollista, koska eksällä on uusi mies ja lapsia tämän kanssa. Kipuilin eron yhteydessä tosi paljon kun olin jätetty, mutta seurattuani eksän uutta perhe-elämää olen alkanut ajatella, että ehkä ero sittenkin oli parempi ratkaisu minulle.

Haluaisin keskustella exän kanssa mm. siitä, miten hyviä juttuja hän teki, esim. kutoi mulle sukkia, tumppuja. Emme koskaan juuri riidelleet, mutta olisin voinut huomioda häntä paremmin.

Kun tämä kopsautti lasisen kahvipannun lavuaarin reunaan ja se halkesi, pyysin ostamaan uuden. Ei se olisi ihan noin kuulunut mennä.

Sukupuolielämässä oli ongelmia, johtuen lähinnä omista ongelmistani. Tämä taisi olla yksi suurempi syy siihen, että suhde loppui. Kiinnostuin siinä suhteen aikana hieman muistakin naisista, jos saisin jotain, mitä puuttui. Nyt 43v mies. Olisi vaan mukava puhua siitä, miten kumpikin nähtiin tuo muutaman vuoden suhde omilta kannoiltamme. Ja kyllä, minä olin se pahis (ilman väkivaltaa, ja toivottavasti en henkisestikään ollut aivan kamala).

En voi sanoa, että kaipaisin. Sekopäitä hulluja.

Pari kolme niistä oli hyviä panoja, että siinä mielessä kyllä.

En kaipaa, joskus mietin tissejä ja pilluja, osa jo kuollut.

Mietin

Vierailija kirjoitti:

En voi sanoa, että kaipaisin. Sekopäitä hulluja.

Pari kolme niistä oli hyviä panoja, että siinä mielessä kyllä.

Existä voi oikein valita pari-kolme hyvää panoa ja kaikki vaikuttaa sekopäisille hulluille? Olisi varmaan hyvä katsoa pelistä sitä yhteistä nimittäjää, mikä teki ne hulluiksi? Kenelläkään normaalilla ihmisellä ei ole lukuisia parisuhteita joista vielä valita kolmea hullua. Kolme parisuhdetta alkaa olla jo maksimin puolella aikuisellakin ihmisellä. Kellään muulla kuin persoonallisuushäiriöisillä ei ole lukuisia parisuhteita ja yllättäen ne kaikki exätkin hulluja.

Oli sillä mahtava anus.

Erottiin sovussa ja kyllä välillä kun ajattelee mitä menetti niin tulee surumielinen olo. Ei ollut pettämistä silloin, mutta masennusta ja kai jotain ikäkriisiä ja lääkitys poisti tunteet. Sitten kun ne palasivat oli jo myöhäistä eikä ollut enää omissa käsissäni tehdä asialle mitään. Vaikka siitä on yli kymmenen vuotta aikaa ja olen onnellisesti taas naimisissa niin edelleen joskus jää miettimään miten olisi voinut toimia paremmin ja ehkä pelastaa sen liiton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaipaan.

Kaipaan syvästi sitä perhe-elämää jota sain elää ja kuinka onnellinen olin silloin.

En koskaan, en koskaan milloinkaan ois tehnyt sitä hetkellistä harha-askelta, jos oisin voinut edes aavistaa, millaiset seuraukset siitä on.

Miten kukaan puoliso, kumppani voi hylätä koko yhteisen elämän ja kaiken sen, mitä on yhdessä eletty ja koettu ja saatu kaksi yhteistä ihanaa lasta.

Väärin tein, mutta pitikö koko elämä lopettaa siihen? Pitikö?

Eronnut sinkku 38.

Siis sinähän sen yhteisen elämän tuhosit ja hylkäsit pettämällä puolisoasi :O

Jännittävintä, ettei mies voinut etukäteen edes aavistaa, että pettäminen voi johtaa eroon, vaikka se on ihan yleinen pettämisen seuraus. Niinkö nyrkin ja hellan välissä miehen vaimo oli, ettei mies voinut edes kuvitella, että vaimo voisi kuvitella hänellä olevan oikeus erota? Nyt sitten mies uhriutuu.

Kyllähän sitä välillä kaipaa exää, kuitenkin yhdessä oltiin kymmenen vuotta ja rakastin häntä paljon. Meillä oli hyvä kommunikaatio, ihan hyvä seksielämä, mutta ennen kaikkea tuntui että yhteistä tekemistä riitti ja oltiin samalla aaltopituudella. Hän oli rakastava, välittävä, empaattinen ja kaikin puolin upea ihminen. Valitettavasti emme olleet samalla aaltopituudella lasten hankinnasta ja koska halusin lapsia niin päädyin eroamaan. Tottakai hän oli myös kaunis. Voisi sanoa että ehkä hän oli muuten se ihannekumppani mutta tulevaisuuden suunnitelmat eivät lopulta menneet yhteen. Erosimme ystävinä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä välillä kaipaa exää, kuitenkin yhdessä oltiin kymmenen vuotta ja rakastin häntä paljon. Meillä oli hyvä kommunikaatio, ihan hyvä seksielämä, mutta ennen kaikkea tuntui että yhteistä tekemistä riitti ja oltiin samalla aaltopituudella. Hän oli rakastava, välittävä, empaattinen ja kaikin puolin upea ihminen. Valitettavasti emme olleet samalla aaltopituudella lasten hankinnasta ja koska halusin lapsia niin päädyin eroamaan. Tottakai hän oli myös kaunis. Voisi sanoa että ehkä hän oli muuten se ihannekumppani mutta tulevaisuuden suunnitelmat eivät lopulta menneet yhteen. Erosimme ystävinä.

Minun olisi vaikea aloittaa suhde sellaisen kanssa, joka kaipaa eksäänsä, olivatpa eronneet ystävinä tai ei. Jos on kiinni ajatuksissaan entisessä, miten voi olla uuden kanssa täysin 100%:sti?

Minulla on muutama suhde takana ennen tätä nyksääni; yks palava rakastuminen, yks ihastumissuhde ja viiden vuoden boyfriendsuhde, mutta rehellisesti sanottuna mä en kyllä kaipaa yhtään eksistäni. Nyksä valtaa ajatukseni täysin. Rakastuin häneen palavasti kymmenen vuotta sitten. Olen nainen.

No en helvetissä. Suurin osa oli narkkareita.

Vierailija kirjoitti:

Oli sillä mahtava anus.

Kyllä, ho.motkin saa tänne vastata.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä välillä kaipaa exää, kuitenkin yhdessä oltiin kymmenen vuotta ja rakastin häntä paljon. Meillä oli hyvä kommunikaatio, ihan hyvä seksielämä, mutta ennen kaikkea tuntui että yhteistä tekemistä riitti ja oltiin samalla aaltopituudella. Hän oli rakastava, välittävä, empaattinen ja kaikin puolin upea ihminen. Valitettavasti emme olleet samalla aaltopituudella lasten hankinnasta ja koska halusin lapsia niin päädyin eroamaan. Tottakai hän oli myös kaunis. Voisi sanoa että ehkä hän oli muuten se ihannekumppani mutta tulevaisuuden suunnitelmat eivät lopulta menneet yhteen. Erosimme ystävinä.

Ehkä hän oli muuten se ihannekumppani : olet sä nyt uudessa suhteessa? Jos olet, miten oikein ihmeessä sä olet pystynyt rakentamaan ton uuden suhteesi? Sorry, kun puutun näin tähän, mutta mun yksi eksä roikkui kiinni omassa eksässään ja mun kanssa se näkyi joka v-tun päivä. Eihän siitä suhteesta tullut yhtikäs mitään.

Jos haluaa olla sen eksänsä kanssa, niin eläkööt sitten vaikka etäsuhteessa. Tollainen eksänsä haikailu on sen uuden kumppanin kiduttamista. Mä en enää ikinä rupee tollaiseen!!! Milloin se eksäni vertasi mun ja sen unelmaeksänsä vartaloa, milloin rintoja, milloin seksiä ja viettämiään hetkiä mun kanssa vietettyihin hetkiin ja aina se saa**nan eksä oli ihanampi ja parempi.

Miksi te miehet petätte? Tai eroatte, jos se eksä kerta on ollut n-i-i-n ihana? Miten on mahdollista, että ei ne riidat eksän kanssa enää muistu mieleen vuosien päästä ja eksän pihtaaminenkaan tunnu missään, eikä sekään juohdu mieleen?

Naisesta pitää pitää kunnolla kiinni ja huolta jo silloin kun ollaan yhdessä. Nykypäivän naiset ovat itsenäisiä eivätkä jää ruikuttamaan ku sipäiden perään.