13v tyttöni on täydellinen.
Hän osaa kokata ja leipoa, tehdä kaikki kotityöt, hän osaa syödä terveellisesti, hän voi todella hyvin. Hänellä on normaalipaino.
Koulusta hän saa 9-10 kokeista aina. Aktiivinen tunneillakin, aina vain hyviä wilmaviestejä. Hänestä saa olla terveesti ylpeä.
Hän osaa vahtia pikkusiskoaan, kun olemme poissa. Hän osaa olla vapaa-ajalla ja rohkea pelaamaan ja kokeilemaan kaikkia pelejä. Hän on selvästi kiusaamista vastaan.
Hän on täydellinen, mutta vaatimaton. Hän on tainnut tulla minuun. Hän ei ylpeile turhista, hoitaa vaan hommansa reippaasti ja rohkeasti joka tilanteessa. Hän on ystävällinen ja avulias, kuinka ihana tyttö.
Kerran olimme bussissa ja vanhus oli jäädä ilman paikkaa. Tyttäreni antoi paikkansa hänelle reippaasti ja rohkeasti, todella kohteliasta ja ystävällistä. Aivan ihana. 🥰
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paikan antaminen heikompikuntoiselle ei varsinaisesti ole todella kohteliasta ja ystävällistä, vaan ihan inhimillisyyden perusvaatimus.
Minusta se on nykyään kohteliasta ja ystävällistä, kun muut ihmiset olivat kuin vanhusta ei olisi olemassakaan.
Verrattuna toisiin joo, tarkoitin vain sitä että minusta paikan antaminen on velvollisuus ja "todella kohteliaat ja ystävälliset" teot on sitten sellaisia joita tehdään toisten eteen vaikka mitään velvollisuutta ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää mielenterveysongelmaisia äitejä. Jos tulee vielä hallusinaatioita, niin lääkäriin yhteyttä.
En tiedä, näetkö sisälleni tjn.
Mutta minä näen silmilläni. Jos se olisi hallusinatio, jota sinä vain kadehdit siellä, en olisi kirjoittanut tänne tätä. :)
Tyttäresi on ilmeisen hyväkäytöksinen ja empaattinen, se ei tee kenestäkään täydellistä. Oma tyttäreni oli lapsena samanlainen ja on sittemmin suorittanut maisterin tutkinnon Suomessa ja Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä kirjoittaa tohtorin väitöskirjaa ja ei todellakaan ole täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös 13-vuotias tytär. Hän ei ole täydellinen, mutta toki aivan ihana. Omaa tyttöäni ja hänen kavereitaan seuratessa olen huomannut, että juuri tuon ikäisissä tytöissä on joskus sellaista rauhaa ja tyyneyttä, mikä saattaa hävitä vuoden parin sisään. He ovat monessa asiassa jo osaavia ja taitavia, voivat olla koulussa tai harrastuksessaan todella hyviä, murrosiän kuohut eivät ehkä vielä ole pahimmillaan, poikakavereita ja sydänsuruja ei niitäkään vielä ole. On aikaa olla oma itsensä. En tiedä oletteko muut huomanneet samaa vai olenko yksin näiden ajatusten kanssa. Itsehän olin 13-vuotiaan aivan täysi hirviö, murrosikäinen pahimmillaan, joten omilla hyvillä muistoillani en tässä asiassa kehu.
Voihan se olla. Tietenkin se riippuu nuoresta itsestään ja voi olla, että murrosikä tästä pahenee. En kuitenkaan lähtisi arvailemaan, koska sen näkee sitten muutaman vuoden päästä.. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää mielenterveysongelmaisia äitejä. Jos tulee vielä hallusinaatioita, niin lääkäriin yhteyttä.
En tiedä, näetkö sisälleni tjn.
Mutta minä näen silmilläni. Jos se olisi hallusinatio, jota sinä vain kadehdit siellä, en olisi kirjoittanut tänne tätä. :)Tyttäresi on ilmeisen hyväkäytöksinen ja empaattinen, se ei tee kenestäkään täydellistä. Oma tyttäreni oli lapsena samanlainen ja on sittemmin suorittanut maisterin tutkinnon Suomessa ja Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä kirjoittaa tohtorin väitöskirjaa ja ei todellakaan ole täydellinen.
Voi olla, että vähän liioittelin, mutta hän todella näyttää täydelliseltä. Hän on myös sisältä. Se on se tärkein. :)
Onko lääkärisi ehdottanut neuroleptejä? Kannattaisi kokeilla jos tuollaisessa fantasia -maailmassa elät. Ei mene kauan kun olet Niuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on normaalipaino? Siis kopio siitä kilogramman prototyypistä, jota säilytetään Pariisissa?
Normaalipainolla tarkoitan ei liian laiha, eikä lihava. :)
Siis hän on normaalipainoinen?
Minulla on myös 13-vuotias tytär. Hän ei ole täydellinen, mutta toki aivan ihana. Omaa tyttöäni ja hänen kavereitaan seuratessa olen huomannut, että juuri tuon ikäisissä tytöissä on joskus sellaista rauhaa ja tyyneyttä, mikä saattaa hävitä vuoden parin sisään. He ovat monessa asiassa jo osaavia ja taitavia, voivat olla koulussa tai harrastuksessaan todella hyviä, murrosiän kuohut eivät ehkä vielä ole pahimmillaan, poikakavereita ja sydänsuruja ei niitäkään vielä ole. On aikaa olla oma itsensä. En tiedä oletteko muut huomanneet samaa vai olenko yksin näiden ajatusten kanssa. Itsehän olin 13-vuotiaan aivan täysi hirviö, murrosikäinen pahimmillaan, joten omilla hyvillä muistoillani en tässä asiassa kehu.