Tahattomasti lapseton, mikä on pahinta mitä sinulle on sanottu?

Olen saanut raskausonnittelut, kun vatsa pömpötti pahan menkkaturvotuksen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

"Lapsia syntyy niille, jotka ansaitsevat ne" -_-

Sekä niille, jotka eivät ansaitse niitä. Se on vaan biologiaa; hedelmöittyminen tapahtuu ja lapsi kehittyy ja syntyy, mikäli hedelmöittymisessä ja yksilönkehityksessä kaikki menee putkeen. Nuo ovat vain ihmisten antamia merkityksiä ja sääntöjä. Surullista, kun niitä niin auliisti tuputetaan muille.

Vierailija kirjoitti:

Eihän elämällä ole mitään merkitystä, ellei ole lapsia.

Siis voiko joku oikeasti olla niin tyhmä että sanoo näin päin naamaa? Jotenkin vielä ymmärrän että mt-potilas kirjoittelee netissä vauvapalstalle mutta että oikeassa elämässä?

Olin yhden ulkomaalaisen ystäväni juhlissa. Hänen appensa kehui miten hän on muuttanut Suomeen ja tehnyt tänne lapsiakin. Muuten tämä olisi ollut ihan okei, mutta seuraava puhuja oli samaa mieltä ja totesi että teidän muidenkin pitäisi kantaa kortenne kekoon. Ja sitten nimesi kaikki paikalla olevat naiset, joilla ei ollut lapsia.

"Te lapsettomat olette niin alhaisia, kun kadehditte meidän perheellisten kelaetuisuuksia ja hoitovapaita ja syyllistätte meitä ÄITEJÄ niiden aiheuttamista kuluista."

En siis ollut sanonut tälle kottaraiselle aiheesta mitään.

Miksi luullaan, että parin lapsettomuus on aina naisen vika? Yhtä usein "syy" löytyy miehestäkin. Ensimmäinen mieheni ei saa lapsia. Oikein on lääkäri todennut. Emme halunneet kuitenkaan kertoa tästä kenellekään. Liian intiimi asia. Minä naisena sain kuitenkin vihjailevat huomautukset osakseni. Varsinkin mieheni suku löysi minusta aina vikaa: olin liian laiha yms.

Nyt minulla on kaksi aikuista lasta. Ex-mieheni on kolmatta kertaa aviossa eikä niitä lapsia vieläkään ole.  Ehkä miehen suku on pikkuhiljaa ymmärtänyt kenessä se vika oli.  Ja vielä, lapsettomuus ei ollut syy eroomme.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsia syntyy niille, jotka ansaitsevat ne" -_-

Sanooko joku siis noin päin naamaa? Voisin viedä tämän kierrokselle erääseen narkomaanien tukiasuntoon, joissa kaikkien asukkaiden lapset on huostaanotettu lähes synnäriltä.

"Nyt sinulta jää välistä ne ensimmäiset ihanat potkut ja liikkeet"

Kyllä muuten tuon kommentin jälkeen mieltä lämmitti (not) ja itkua pidättelin.

Off topic, mutta olen vähän kateellinen siskolleni jolla on lapsia. Vaikka lapset ovat minulle rakkaita ja tapaan heitä mielelläni, niin välillä yksinään itken sitä, miten en saa samanlaista perhe-elämää kuin siskoni.

Sisareni halusi raskausaikana minut eräälle lääkärikäynnille mukaan, kun miehensä ei päässyt töiden vuoksi ja mielelläni lähdin. Vaan olipahan itkussa pidättelemistä, kun sisko halusi minut mukaan huoneeseen ja näin ultrasta vauvan liikehdinnän. En unohda sitä, miten ajattelin, etten itse tule ultraäänikuvissa käymään ja kauhean syyllinen olo oli, koska kumminkin halusin olla siskoni puolesta iloinen.

En tietenkään koko aikaa kihise kateudesta tai surusta ylipäätään, mutta aika ajoin näitä tuntemuksia tulee. Ja olen onnellinen ja iloinen sisareni puolesta, ja etenkin siitä että minulla on ihania täditettäviä.

Ps. Tuon kommentin laukaisija ei ollut sisareni, vaan eräs läheinen kaveri.

Mulle ei ole suoraan sanottu mitään, mutta meni tunteisiin kun Tanja Vienonen (Karpela mikä lie, sillähän on sukunimet vaihtuneet miesten vaihtuessa monta kertaa) sanoi joskus lehtihaastattelussa, ettei nainen ole nainen ennen kuin saa lapsen.

Eli kiva tietää että koska en voi saada lapsia, olen epänainen naisen ruumiissa koko elämäni. Siitä huolimatta että olen ollut vain yhden miehen kanssa enkä ole koskaan keikistellyt puolialastomana julkisuudessa kroppaani esittelemässä kuten hän.

Vierailija kirjoitti:

"Nyt sinulta jää välistä ne ensimmäiset ihanat potkut ja liikkeet"

Kyllä muuten tuon kommentin jälkeen mieltä lämmitti (not) ja itkua pidättelin.

Off topic, mutta olen vähän kateellinen siskolleni jolla on lapsia. Vaikka lapset ovat minulle rakkaita ja tapaan heitä mielelläni, niin välillä yksinään itken sitä, miten en saa samanlaista perhe-elämää kuin siskoni.

Sisareni halusi raskausaikana minut eräälle lääkärikäynnille mukaan, kun miehensä ei päässyt töiden vuoksi ja mielelläni lähdin. Vaan olipahan itkussa pidättelemistä, kun sisko halusi minut mukaan huoneeseen ja näin ultrasta vauvan liikehdinnän. En unohda sitä, miten ajattelin, etten itse tule ultraäänikuvissa käymään ja kauhean syyllinen olo oli, koska kumminkin halusin olla siskoni puolesta iloinen.

En tietenkään koko aikaa kihise kateudesta tai surusta ylipäätään, mutta aika ajoin näitä tuntemuksia tulee. Ja olen onnellinen ja iloinen sisareni puolesta, ja etenkin siitä että minulla on ihania täditettäviä.

Ps. Tuon kommentin laukaisija ei ollut sisareni, vaan eräs läheinen kaveri.

Sama täällä siskon suhteen. Joskus tuntuu, että vaikeinta tässä on kestää se syyllisyys, joka tulee siitä, että toisten onnesta tulee niin paha olo toisinaan.  Samaan aikaan sitä on tietenkin tosi iloinen toisten puolesta, eikä toivo heiltä mitään pois. Tätä tunnetta ei ehkä tajua sellainen ihminen, joka ei ole itse tätä joutunut kokemaan.

Itse en pystyisi menemään siskon ultraan, ei onneksi ole pyydettykään.

Mitä noihin vauvan liikkeisiin ja raskauden ihanuuteen tulee, aika monella lapsettomalla on takanaan keskenmenoja, ei se raskausaika todellakaan ole kaikille ihanaa ja autuasta, monella se on pelon täyttämää ahdistusta, kun pelkää, koska taas tapahtuu se pahin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole suoraan sanottu mitään, mutta meni tunteisiin kun Tanja Vienonen (Karpela mikä lie, sillähän on sukunimet vaihtuneet miesten vaihtuessa monta kertaa) sanoi joskus lehtihaastattelussa, ettei nainen ole nainen ennen kuin saa lapsen.

Eli kiva tietää että koska en voi saada lapsia, olen epänainen naisen ruumiissa koko elämäni. Siitä huolimatta että olen ollut vain yhden miehen kanssa enkä ole koskaan keikistellyt puolialastomana julkisuudessa kroppaani esittelemässä kuten hän.

Todella inhottavasti sanottu. Ehkä hän ei sitten ollut nainen ennen kuin sai lapsen, mutta ei kannattaisi yleistää. Minä ainakin olen nainen, vaikka ei lapsia ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi luullaan, että parin lapsettomuus on aina naisen vika? Yhtä usein "syy" löytyy miehestäkin. Ensimmäinen mieheni ei saa lapsia. Oikein on lääkäri todennut. Emme halunneet kuitenkaan kertoa tästä kenellekään. Liian intiimi asia. Minä naisena sain kuitenkin vihjailevat huomautukset osakseni. Varsinkin mieheni suku löysi minusta aina vikaa: olin liian laiha yms.

Nyt minulla on kaksi aikuista lasta. Ex-mieheni on kolmatta kertaa aviossa eikä niitä lapsia vieläkään ole.  Ehkä miehen suku on pikkuhiljaa ymmärtänyt kenessä se vika oli.  Ja vielä, lapsettomuus ei ollut syy eroomme.

Niin ja kaikki eivät halua erota vaikka lapsettomuus olisikin miehestä kiinni. Mutta nainen on se, jota automaattisesti syytetään.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole suoraan sanottu mitään, mutta meni tunteisiin kun Tanja Vienonen (Karpela mikä lie, sillähän on sukunimet vaihtuneet miesten vaihtuessa monta kertaa) sanoi joskus lehtihaastattelussa, ettei nainen ole nainen ennen kuin saa lapsen.

Eli kiva tietää että koska en voi saada lapsia, olen epänainen naisen ruumiissa koko elämäni. Siitä huolimatta että olen ollut vain yhden miehen kanssa enkä ole koskaan keikistellyt puolialastomana julkisuudessa kroppaani esittelemässä kuten hän.

Jotkut naiset tuntuvat vähän "pimahtavan" päästään lapsia saatuaan. Hurmosmammoista joskus puhuttiin. Kyllä sitä tapahtuu joillekin miehillekin. Kun on saatu lapsi, ollaan niin koppavana ja muututaan ylimieliseksi.

Aletaan hyökkäämään lapsia saamattomien miesten kimppuun, verbaalisesti. Kai se on jokin stressireaktio.

Lapsiperhe-elämä on raskasta, mutta sitten se oma paha olo puretaan lapsettomien niskaan syyllistämällä heitä siitä, etteivät joudu kokemaan samaa stressiä. 

Se sama pätee vähän kaikkeen muuhunkin, kaikki stressaavampaa elämää kokeneet katsovat alaspäin heitä jotka eivät ole kokeneet sitä samaa stressiä kuin he itse. Ottamatta huomioon, että heillä on sitten vaan erilaiset stressin aiheet elämässään kuin itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole suoraan sanottu mitään, mutta meni tunteisiin kun Tanja Vienonen (Karpela mikä lie, sillähän on sukunimet vaihtuneet miesten vaihtuessa monta kertaa) sanoi joskus lehtihaastattelussa, ettei nainen ole nainen ennen kuin saa lapsen.

Eli kiva tietää että koska en voi saada lapsia, olen epänainen naisen ruumiissa koko elämäni. Siitä huolimatta että olen ollut vain yhden miehen kanssa enkä ole koskaan keikistellyt puolialastomana julkisuudessa kroppaani esittelemässä kuten hän.

Jotkut naiset tuntuvat vähän "pimahtavan" päästään lapsia saatuaan. Hurmosmammoista joskus puhuttiin. Kyllä sitä tapahtuu joillekin miehillekin. Kun on saatu lapsi, ollaan niin koppavana ja muututaan ylimieliseksi.

Aletaan hyökkäämään lapsia saamattomien miesten kimppuun, verbaalisesti. Kai se on jokin stressireaktio.

Lapsiperhe-elämä on raskasta, mutta sitten se oma paha olo puretaan lapsettomien niskaan syyllistämällä heitä siitä, etteivät joudu kokemaan samaa stressiä. 

Se sama pätee vähän kaikkeen muuhunkin, kaikki stressaavampaa elämää kokeneet katsovat alaspäin heitä jotka eivät ole kokeneet sitä samaa stressiä kuin he itse. Ottamatta huomioon, että heillä on sitten vaan erilaiset stressin aiheet elämässään kuin itsellä.

Kaikilla mittareilla tahaton lapsettomuus on isompi stressi kuin lapsiperhe-elämä. Lapsettomuus on suru, kriisi, trauma ja elämänmittainen tuska. Lapsiperhearki on raskasta, mutta normaalia elämää.

Ihan yksiselitteisesti: lapsen saaneiden tulee hakea tuki omaan lapsiperhestressiinsä joltain muulta kuin sellaiselta ihmiseltä, jonka tietää surevan omaa lapsettomuuttaan. Vaikka voi olla maailman raskainta ja ärsyttävinä kun se oma lapsi kiipeilee verhoissa tai haluaa että sille luetaan sama astu uudestaan ja uudestaan, tahattomasti lapseton ei kertakaikkiaan ole se ihminen, jolle näistä valitetaan. Samoin kuin en alkaisi valittamaan kaverille, jolta on jalka amputoitu kuinka ikävää on kun nilkka nyrjähti lenkillä ja nyt en voi kahteen viikkoon juosta. Tai sokealle, että aurinko häikäisee.

Valittaisiko joku rikas köyhälle kaverilleen kuinka raskasta on pitää huolta huvijahdista ja saaristohuvilasta ja että Eiran kodin sisutuskin on taas uusittava? Raskastahan se tietenkin on sekin.

"Meillä on uutena vuotena juhlat, mutta nää on tarkoitettu nyt vain perheellisille".

Olin yksin kotona.

Ei mitään yksittäistä ilkeyttä. Mutta takana on pari aika raskasta vuotta, kun minulla on ollut opiskelukaverina suurperheen äiti. Hänellä on paljon pieniä mielipiteitä lapsettomista ja sinkuista (elävät helppoa elämää, ovat itsekkäitä, elämä ilman lapsia on sisällötöntä jne.) ja niiden säännöllinen kuunteleminen on kyllä ollut raskasta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään yksittäistä ilkeyttä. Mutta takana on pari aika raskasta vuotta, kun minulla on ollut opiskelukaverina suurperheen äiti. Hänellä on paljon pieniä mielipiteitä lapsettomista ja sinkuista (elävät helppoa elämää, ovat itsekkäitä, elämä ilman lapsia on sisällötöntä jne.) ja niiden säännöllinen kuunteleminen on kyllä ollut raskasta. 

Onpas ärsyttävää! Oletko sanonut mitään hänelle? Mä saattaisin tokaista ykskantaan, että noi sun puheet on todella loukkaavia, ja kannattaa muistaa, ettei kaikilla ole mahdollisuutta saada lasta vaikka kuinka haluaisi.

Kun mun avoliitto päättyi, koska mies ei halunnutkaan lapsia, mäkin muutuin yhdessä yössä itsekkääksi pinnalliseksi sinkuksi, jonka elämässä ei ole mitään sisältöä. Edellisenä päivänä olin vielä kunnon aikuinen ja potentiaalinen lisääntyjä.

Varmasti kaverillasi itsellään on identiteetti aika heikoilla ja jollain tavalla paha olla, kun sitä omaa olemista pitää rakentaa ja oikeuttaa muita polkemalla.

"Ehkä sä et vaan ansaitse lasta" kiva kiitti 🙄