80-luvulla syntyneet, eikö tukkapölly ollut ihan normaalia?

Voisi tehdä pikkutukkapöllyt poikaa muutamille nykykakaroillekin. 

Olihan se. Ei jäänyt suuria traumoja. Se oli sitä aikaa, itse en tekisi tänä päivänä niin.

Kyllä oli. Muistan kun mun vanhemmat selitti tarhan tädeille, että kyllä hekin saavat vetää mua hiuksista ihan luvan kanssa ja tarhan tädit koettivat selittää, että laki kieltää sen. Muistan miten mua vitutti tarhalaisena silloin mun vanhempieni käytös. 

Ukko37 kirjoitti:

Mä sain lapsena tukkapöllyä, luunappeja, korvatillikoita ja piiskaa.

Ymmärsin toki että ne olivat seurausta pöljäilystä, mutta sitä jo silloin ihmettelin että miksi äiti tekee niin lapselle?

Ei väkivalta opettanut minua käyttäytymään paremmin.

Se opetti vain peittämään pahanteon jälkeni paremmin.

Omat lapseni opetan suusanallisesti ja esimerkin voimalla.

En väkivallalla, sen pelolla tai uhalla.

Mutta jos lapset eivät syystä tai toisesta halua noudattaa ohjeitasi tai esimerkkiäsi, niin olet avuton ja voimaton. Koko kurinpitostrategiasi siis perustuu sille oletukselle, että lapsi automaattisesti haluaa totella sinua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli. Muistan kun mun vanhemmat selitti tarhan tädeille, että kyllä hekin saavat vetää mua hiuksista ihan luvan kanssa ja tarhan tädit koettivat selittää, että laki kieltää sen. Muistan miten mua vitutti tarhalaisena silloin mun vanhempieni käytös. 

Jos joku nykyään yrittäisi antaa vastaavan luvan tarhatädeille, niin tuskin näkisi lastaan enää iltapäivällä. Lasu lähtisi jo aamusta ja viimeistään päiväunien jälkeen tulisi lastenkodin auto noutokeikalle tarhan pihaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli. Muistan kun mun vanhemmat selitti tarhan tädeille, että kyllä hekin saavat vetää mua hiuksista ihan luvan kanssa ja tarhan tädit koettivat selittää, että laki kieltää sen. Muistan miten mua vitutti tarhalaisena silloin mun vanhempieni käytös. 

Jos joku nykyään yrittäisi antaa vastaavan luvan tarhatädeille, niin tuskin näkisi lastaan enää iltapäivällä. Lasu lähtisi jo aamusta ja viimeistään päiväunien jälkeen tulisi lastenkodin auto noutokeikalle tarhan pihaan.

Tämä kertookin olennaisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Pikku tukisteluun puututaan tuolla tavalla, mutta oikeat ongelmat lakaistaan maton alle. 

Vierailija kirjoitti:

Ukko37 kirjoitti:

Mä sain lapsena tukkapöllyä, luunappeja, korvatillikoita ja piiskaa.

Ymmärsin toki että ne olivat seurausta pöljäilystä, mutta sitä jo silloin ihmettelin että miksi äiti tekee niin lapselle?

Ei väkivalta opettanut minua käyttäytymään paremmin.

Se opetti vain peittämään pahanteon jälkeni paremmin.

Omat lapseni opetan suusanallisesti ja esimerkin voimalla.

En väkivallalla, sen pelolla tai uhalla.

Mutta jos lapset eivät syystä tai toisesta halua noudattaa ohjeitasi tai esimerkkiäsi, niin olet avuton ja voimaton. Koko kurinpitostrategiasi siis perustuu sille oletukselle, että lapsi automaattisesti haluaa totella sinua.

Lapsilla on sisäsyntyinen halu uskoa mitä heidän vanhempansa sanovat. Siis edellyttäen, että vanhemmat ovat halunneet positiivisesti vahvistaa luottamussuhdetta lapseensa eivätkä ole pilanneet lapsen luottamusta rankaisemalla lasta.

Vierailija kirjoitti:

Muistan että kaverini isä antoi hänelle tukkapöllyä joskus 10 v, mutta kaveri sanoi että se on laitonta ja sen jälkeen ei antanut. En tosin tiedä milloin siitä oikeasti tuli laitonta, sikäli kun tuli.

Taisin olla alle kouluikäinen tai korkeintaan ekalla oppiessani, että lapsen ruumiillinen kuritus oli ollut laissa kiellettyä valtaosan elämästäni (laki astui voimaan 1.1.1984). Erään kerran äitini minua taas retuuttaessa ja antaessa luunappeja kerroin hänelle tämän faktan. Muistan näin yli 30 vuoden jälkeenkin hyvin tuon tilanteen ja hänen silmissään läikähtäneen pelon siitä, että kertoisin asiasta jollekin kodin ulkopuolella - tärkeintä kun oli pitää kulissit pystyssä, viis siitä, mitä seinien sisäpuolella tapahtui. Fyysisesti hän ei tuon jälkeen kiinni käynyt, henkinen väkivalta sen sijaan jatkui sitäkin pahempana aina siihen asti, kunnes kolmenkympin kieppeillä katkaisin yhteydet häneen kokonaan, oman hyvinvointini vuoksi.

Äitini on pahasti persoonallisuushäiriöinen ja tätä ketjua lukiessa herää väkisinkin ajatus, että niin on tainnut olla monen muunkin äiti tai isä. On vaikea uskoa, että täysin tasapainoinen ja päästään terve vanhempi tahtoisi pahoinpidellä ketään, vähiten omaa lastaan. Surullista, että moni yhä suhtautuu asiaan toteamalla, että ihan normaalia oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko37 kirjoitti:

Mä sain lapsena tukkapöllyä, luunappeja, korvatillikoita ja piiskaa.

Ymmärsin toki että ne olivat seurausta pöljäilystä, mutta sitä jo silloin ihmettelin että miksi äiti tekee niin lapselle?

Ei väkivalta opettanut minua käyttäytymään paremmin.

Se opetti vain peittämään pahanteon jälkeni paremmin.

Omat lapseni opetan suusanallisesti ja esimerkin voimalla.

En väkivallalla, sen pelolla tai uhalla.

Mutta jos lapset eivät syystä tai toisesta halua noudattaa ohjeitasi tai esimerkkiäsi, niin olet avuton ja voimaton. Koko kurinpitostrategiasi siis perustuu sille oletukselle, että lapsi automaattisesti haluaa totella sinua.

Lapsilla on sisäsyntyinen halu uskoa mitä heidän vanhempansa sanovat. Siis edellyttäen, että vanhemmat ovat halunneet positiivisesti vahvistaa luottamussuhdetta lapseensa eivätkä ole pilanneet lapsen luottamusta rankaisemalla lasta.

Hienosti näkyy tämä "sisäsyntyinen halu" esim. Prismassa :D Piltit mellastaa miten sattuu ja vanhemmat kädettöminä seuraavat vieressä. 

Pitäs antaa vieläkin! Nykyään ei saa edes moittia ettei tule paha mieli!!!!!

Joo, sain luunappeja ja tukkapöllyjä, vyöllä hakkaamista ja uhkaamista.

Oli kivaa pelätä kotona ja koulussa sitten kiusattiin.

En tiedä, kai se on syynä, että olen ollut pitkään vakavasti masentunut.

Mä olen syntynyt vuonna 1961. Muistan että isot veljeni aa remmiä joskus kun olin pieni. mutta se loppui, ja en muista enää koululaisena ketään kuritetun niin. Itse muistan yhden tukkapöllyn saaneeni. Muistan järkyttyneenä kun n 10 v näin kun naapurin rouva antoi piiskaa tyttärelleen, se syöpyi mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli. Muistan kun mun vanhemmat selitti tarhan tädeille, että kyllä hekin saavat vetää mua hiuksista ihan luvan kanssa ja tarhan tädit koettivat selittää, että laki kieltää sen. Muistan miten mua vitutti tarhalaisena silloin mun vanhempieni käytös. 

Jos joku nykyään yrittäisi antaa vastaavan luvan tarhatädeille, niin tuskin näkisi lastaan enää iltapäivällä. Lasu lähtisi jo aamusta ja viimeistään päiväunien jälkeen tulisi lastenkodin auto noutokeikalle tarhan pihaan.

Tämä kertookin olennaisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Pikku tukisteluun puututaan tuolla tavalla, mutta oikeat ongelmat lakaistaan maton alle. 

Väkivalta pahenee aina ja on myös oire jostain. Jos "pikku tukisteluun" ei puututa, niin lapsi joutuu yleensä aina vaan vakavamman fyysisen ja psyykkisen pahoinpitelyn kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli. Muistan kun mun vanhemmat selitti tarhan tädeille, että kyllä hekin saavat vetää mua hiuksista ihan luvan kanssa ja tarhan tädit koettivat selittää, että laki kieltää sen. Muistan miten mua vitutti tarhalaisena silloin mun vanhempieni käytös. 

Jos joku nykyään yrittäisi antaa vastaavan luvan tarhatädeille, niin tuskin näkisi lastaan enää iltapäivällä. Lasu lähtisi jo aamusta ja viimeistään päiväunien jälkeen tulisi lastenkodin auto noutokeikalle tarhan pihaan.

Tämä kertookin olennaisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Pikku tukisteluun puututaan tuolla tavalla, mutta oikeat ongelmat lakaistaan maton alle. 

Väkivalta pahenee aina ja on myös oire jostain. Jos "pikku tukisteluun" ei puututa, niin lapsi joutuu yleensä aina vaan vakavamman fyysisen ja psyykkisen pahoinpitelyn kohteeksi.

Jännästi suurin osa 80-luvulla lapsilleen tukkapöllyä jaelleita oli ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, jotka rakastivat lapsiaan pitivät heistä hyvää huolta. Eikä tullut mitään pahempaa väkivaltaa eikä oireita. Nykyajan hupatusta tämä, että pikkuinen kurittaminen rikkoo lapset ja perheet. 

Terveisin useammankin tukkapöllyn saanut, jota ei koskaan ole muulla tavoin satutettu vanhempien toimesta

Kyllä oli ihan normaalia ja pitäisi olla edelleen.

Minä olen antanut tukkapöllyä lapselleni enkä pode siitä mitään syyllisyyttä. Lapsellani on turvallinen kasvuympäristö, riittävästi ruokaa ja vaatetta sekä rakastavat ja välittävät vanhemmat. Noita ei moni "sanoittaja" pysty tarjoamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko37 kirjoitti:

Mä sain lapsena tukkapöllyä, luunappeja, korvatillikoita ja piiskaa.

Ymmärsin toki että ne olivat seurausta pöljäilystä, mutta sitä jo silloin ihmettelin että miksi äiti tekee niin lapselle?

Ei väkivalta opettanut minua käyttäytymään paremmin.

Se opetti vain peittämään pahanteon jälkeni paremmin.

Omat lapseni opetan suusanallisesti ja esimerkin voimalla.

En väkivallalla, sen pelolla tai uhalla.

Mutta jos lapset eivät syystä tai toisesta halua noudattaa ohjeitasi tai esimerkkiäsi, niin olet avuton ja voimaton. Koko kurinpitostrategiasi siis perustuu sille oletukselle, että lapsi automaattisesti haluaa totella sinua.

Lapsilla on sisäsyntyinen halu uskoa mitä heidän vanhempansa sanovat. Siis edellyttäen, että vanhemmat ovat halunneet positiivisesti vahvistaa luottamussuhdetta lapseensa eivätkä ole pilanneet lapsen luottamusta rankaisemalla lasta.

Hienosti näkyy tämä "sisäsyntyinen halu" esim. Prismassa :D Piltit mellastaa miten sattuu ja vanhemmat kädettöminä seuraavat vieressä. 

Eikö sinusta olet hyvä, että lapsi saa olla rehellisesti lapsi ja oma itsensä?

Pitäisikö lapsen mieluummin elää jatkuvassa vanhempiensa aggression pelossa? Siis siihen tyyliin kuin on ilmeisesti joskus vanhaan aikaan(?) toimittu, että lapsia on pidetty pelon avulla hiljaisina.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen antanut tukkapöllyä lapselleni enkä pode siitä mitään syyllisyyttä. Lapsellani on turvallinen kasvuympäristö, riittävästi ruokaa ja vaatetta sekä rakastavat ja välittävät vanhemmat. Noita ei moni "sanoittaja" pysty tarjoamaan. 

Väkivalta vanhemman taholta = turvallinen kasvuympäristö sekä rakastavat ja välittävät vanhemmat?

Toivottavasti joku tekee teistä lasun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko37 kirjoitti:

Mä sain lapsena tukkapöllyä, luunappeja, korvatillikoita ja piiskaa.

Ymmärsin toki että ne olivat seurausta pöljäilystä, mutta sitä jo silloin ihmettelin että miksi äiti tekee niin lapselle?

Ei väkivalta opettanut minua käyttäytymään paremmin.

Se opetti vain peittämään pahanteon jälkeni paremmin.

Omat lapseni opetan suusanallisesti ja esimerkin voimalla.

En väkivallalla, sen pelolla tai uhalla.

Mutta jos lapset eivät syystä tai toisesta halua noudattaa ohjeitasi tai esimerkkiäsi, niin olet avuton ja voimaton. Koko kurinpitostrategiasi siis perustuu sille oletukselle, että lapsi automaattisesti haluaa totella sinua.

Lapsilla on sisäsyntyinen halu uskoa mitä heidän vanhempansa sanovat. Siis edellyttäen, että vanhemmat ovat halunneet positiivisesti vahvistaa luottamussuhdetta lapseensa eivätkä ole pilanneet lapsen luottamusta rankaisemalla lasta.

Hienosti näkyy tämä "sisäsyntyinen halu" esim. Prismassa :D Piltit mellastaa miten sattuu ja vanhemmat kädettöminä seuraavat vieressä. 

Eikö sinusta olet hyvä, että lapsi saa olla rehellisesti lapsi ja oma itsensä?

Pitäisikö lapsen mieluummin elää jatkuvassa vanhempiensa aggression pelossa? Siis siihen tyyliin kuin on ilmeisesti joskus vanhaan aikaan(?) toimittu, että lapsia on pidetty pelon avulla hiljaisina.

Ei, minusta ei ole hyvä että lapset saavat mellastaa miten sattuu ja olla vaaraksi sekä itselleen että ympäristölleen. On olemassa myös keskitie täysin rajattoman mellastuksen ja vanhempien pelon välissä. Rajat ovat rakkautta ja joskus sitä rakkautta on osoitettava vähän tiukemmin (enkä nyt viittaa remmillä lyömiseen tms.)

Nojoo, vaikutti olevan. Äitini mielestä oli tosin ihan normaalia lyödä lasta kirjallakin päähän. Itse en lapseen käsiksi käymistä hyväksy. Toki lapsen kiinnipitäminen yms. eri asia, mutta satuttamisella en kyllä usko olevan mitään positiivisia vaikutuksia lapsen käytökseen.