Missä vaiheessa muistisairas voi päästä hoitokotiin asumaan?
Tuskastuttava tilanne, muistisairas omainen asuu iäkkään puolisonsa kanssa. Toistaiseksi pärjäävät jotenkuten mutta tilanne heikkenee pikkuhiljaa. Lääkkeet käy perheenjäsen jakamassa dosetteihin mutta ihan perusasiat kuten syöminen ja lääkkeenotto ei onnistu ilman valvontaa. Puoliso väsyy, tunnelma on kireä, muistisairas on hankala ja muiden sairauksien hoito vaatisi tarkkuutta lääkkeiden ja syömisen kanssa jne. On tehty palvelukartoitusta ja haettu omaishoitajuutta, ei myönnetä mitään ja pariskuntaa pidetään hyvin pärjäävänä. Mutta kun oikeasti se pärjääminen on niinsunnäin, muut omaiset joutuvat tarkistamaan päivittäin onko syöty ja onko lääkkeet otettu. Muistisairasta ei voi jättää enää yksin kotiin edes muutamaksi tunniksi ja nyt koronan myötä muiden omaisten mahdollisuus auttaa on kutistunut karanteenimääräysten takia. Onko tätä vaan pakko jaksaa kunnes vessassakäynti ei enää suju omatoimisesti?
Onko omaisten tosiaan pakko jaksaa hoitaa vaippakuntoon asti kotona?
Kommentit (24)
Äitini sairasti Alzheimeria, ja pääsi hoitokotiin vasta silloin, kun muiden käytösoireiden lisäksi mukaan tuli väkivaltaisuus. Hänellä oli todella pahoja vainoharhoja, ja hän yritti mm. lyödä teini-ikäistä tytärtäni (eli omaa lapsenlastaan) paistinpannulla päähän, koska ei tunnistanut häntä. Hän kävi myös isääni käsiksi useamman kerran, eli raapi, puri, potki ja löi.
Kyllä hoitoonpääsy edellyttää jo todella huonoa kuntoa., hengenvaaraa kotona tai karkailua ja eksymistä. Ei riitä hoitopaikkoja kuin vaikeimmille tapauksille.
Todella hankalia tilanteita ja henkisesti raskasta omaisille on jo paljon aikaisemmin. On tuskallista kun läheisen persoonallisuus muuttuu ja huoli on jatkuvaa, mutta omaishoitajaksi ei kenenkäänntarvitse ryhtyä.
Läheiselläni yli 93 vuotias isä, joka on vielä fyysisesti suhteellisen hyvässä kunnossa, linnoittautuu kotiinsa, ei suostu lähtemään lääkäriin, ei päästä ketään vieraita sisään, dementia selvästi jo pitkällä, mutta vointi vaihtelee. Välillä on aika skarppi mutta välillä raivopäinen sekopää. Yli 70 vuotias tyttärensä asuu 200 km päässä ja käy viikottain junalla edestakaisin isänsä luona viemässä ruokaa ja saa useimmiten kiitokseksi haukut päällensä. Isä syyttää tytärtä varkaaksi ja valehtelijaksi, aina on jotain lusikoita tai kalsareita ”kadonnut”. Uskoo myös naapureiden käyvän yöllä viemässä tai tuomassa asuntoonsa jotain tavaroita. Toistaiseksi ei ole antanut lupaa pyytää apua mistään, ei huoli turvapuhelintakaan.
Muisti voi palautuakin, kun vähentää turhat lääkkeet pois ja tekee itse hyvät ruoat:-)
Joo sen he saivat 8kk tappelun jälkeen - 15 min 3 kertaa viikossa. Eli joku kävi heittämässä ruuat mikroon, täytti dosetin (milloin lie syönyt ja mitä lääkkeitä siitä) ja katsoi ettei ollut paskonut lattialle eikä sohvalle (puhdistaminen ei sitten kyllä kuulunut heille). Yhtä tyhjän kanssa. Ruoka oli yhä mikrossa klo 18 kun ystäväni ehti paikalle, dosetti purettu pöydälle jne.