Ihmettelen tuota psykologiaketjua, miksi ihmeessä ihmiset haaveilevat psykologin ammatista ja pyrkivät vuosi toisen jälkeen...
Ihme juttu. Eikö ihmisillä ole realistista käsitystä siitä, millainen ammatti tämä on? Ei varmaan. Lukiossa oli niin mielenkiintoista. Palkka ei ole kummoinen, pääset sitten jonnekin kutvaiseen loukkoon testaamaan ihmisiä liukuhihnalta tai kiertämään kouluja vailla työyhteisöä. En suosittele
t: psykologi vm. 69
Kommentit (111)
Ehkä jotain 5%? Luku tietty pitää sisällään kaikki missit ja mallit, jotka a:n papereilla yrittävät mielikuvan perässä sisään..
Opiskeltavat asiat on mielenkiintoisia, mutta työ useimmilla ei? Ei sitä ajatella nuorena.
No siis olihan se psykologia aivan hurjan kiinnostavaa lukiossa ja tieteenalana muutenkin. Itse työ on kuitenkin aika erilaista, toki riippunee siitä missä on töissä.
Minä taas ymmärrän hyvinkin. Ollut psykologina vasta viitisen vuotta ja rakastan työtäni yli kaiken. Ihmisten tarinat ja heidän auttaminen on kyllä itselläni verissä. Ap:lle vinkiksi, että siirrypä yksityiselle puolelle, niin palkka helposti tuplautuu, jollei kolminkertaistu. Se kieltämättä pitää työmotivaation korkeana.
T. Psykologi myös
Sehän on silkkaa tilastotiedettä, hullun hommaa. Kelpaavat lähinnä rekrytointiin. Lääketieteelliset opinnot erikseen.
Psykologi täällä myös ja ihmettelen sitä että psykologia vuodesta toiseen pystyy yhtenä suosituimmista hakukohteista. Tai siis ihan kivaa työtä tämä mun mielestä on mutta ei mitään tajunnanräjäyttää. Itse valmistuin psykalta, koska halusin akateemisen mutta käytännön ammatin. Mietin lääkäriä ja juristia myös mutta kammoan verta, joten lääkärivaihtoehto jäi. Oikiksen pääsykokeeseen luin ja pääsinkin mutta en ottanut paikkaa vastaan kun koin jo pääsykokeeseen lukemisen niin tylsänä.
Psykologia kiinnostaa mua ainakin jossain määrin edelleenkin ja ihan kiva käydä koulutuksissa ja lukea ammattikirjallisuutta mutta silti ei tämä ole muuta kuin tavallista työtä. Olen vuosien varrella ohjannut todella paljon harjoittelijoita ja perehdyttänyt uusia työntekijöitä ja kokemukseni mukaan parhaat ja työssä parhaiten jaksavat psykologit ovat juuri niitä, joille tämä on vaan ammatti, ei unelma-ala. Ne joille psykologia on ollut maailman suurin haave, pettyvät, kipuilevat ammatti-identiteetin kanssa ja kokevat työnsä raskaana. Ihan noin ankeaa kuvaa psykologin töistä mulla ei tosin ole mitä AP:lla.
Ihmettelen samaa. Olen ainakin pari sellaista ihmistä tavannut, joita en kertakaikkiaan voisi kuvitella psykologina. Itsekin tykkäsin siitä lukiossa aineena, mutta en keskinyt yhtäkään sellaista ammattia, mikä sopisi minulle jos opiskelisin sitä - matikan opinnot hylkäsin samasta syystä. Erityisesti ihmetyttää, että ujo, todella arka ja epäselvästi puhuva tyttö hakee opiskelemaan psykologiaa. En tiedä pääsikö. Ammatinvalintapsykologina olisin voinut pärjätä, mutta niitä paikkoja ei ole hirveästi tarjolla ja taidanpa nyt menin mihin satuin pääsemään -insinöörinä tienata suunnilleen saman.
Vierailija kirjoitti:
No siis olihan se psykologia aivan hurjan kiinnostavaa lukiossa ja tieteenalana muutenkin. Itse työ on kuitenkin aika erilaista, toki riippunee siitä missä on töissä.
No ei ollut kiinnostavaa, vaan järkyttävää typistettyä luokittelua. Sitä sitten opeteltiin kuin hullut puuronsyöntiä. Onneksi täällä Keski-Euroopassa se ei kuulu edes lukion oppiaineisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ymmärrän hyvinkin. Ollut psykologina vasta viitisen vuotta ja rakastan työtäni yli kaiken. Ihmisten tarinat ja heidän auttaminen on kyllä itselläni verissä. Ap:lle vinkiksi, että siirrypä yksityiselle puolelle, niin palkka helposti tuplautuu, jollei kolminkertaistu. Se kieltämättä pitää työmotivaation korkeana.
T. Psykologi myös
Tsemppiä sinulle elämään! Itse en pystyisi ko. ammattiin.
Juu sama. Itse johtavana psykologina ja tiimissä 6 muuta psykologia. Kolme heistä ollut saikulla uupumuksen vuoksi, loput kolme vastavalmistuneita. Yksi työkaveri juuri vaihtoi alaa.
Raskas työ, palkka alle 4000 e. Tänne pitäisi saada rennompia ihmisiä. Ei kympin täydellisiä oppilaita, joille on järkytys, kun kaikkeen ei pysty, tulee huonoa palautetta ja valitusta. Sellaisia, joille työ on vain työtä. Ei liian empaattisia, mutta ammattitaitoisia.
Vaikka esimiehenä kuinka hokee, että nyt tasoa alemmaksi, niin ihmiset ei usko. Ei, vaikka kerron omista mokailuista ja sluibailuista. Mä haluisin meille "huonompia" työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Juu sama. Itse johtavana psykologina ja tiimissä 6 muuta psykologia. Kolme heistä ollut saikulla uupumuksen vuoksi, loput kolme vastavalmistuneita. Yksi työkaveri juuri vaihtoi alaa.
Raskas työ, palkka alle 4000 e. Tänne pitäisi saada rennompia ihmisiä. Ei kympin täydellisiä oppilaita, joille on järkytys, kun kaikkeen ei pysty, tulee huonoa palautetta ja valitusta. Sellaisia, joille työ on vain työtä. Ei liian empaattisia, mutta ammattitaitoisia.
Vaikka esimiehenä kuinka hokee, että nyt tasoa alemmaksi, niin ihmiset ei usko. Ei, vaikka kerron omista mokailuista ja sluibailuista. Mä haluisin meille "huonompia" työntekijöitä.
Miksi käsket laskemaan tasoa etkä anna keinoja nostaa sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu sama. Itse johtavana psykologina ja tiimissä 6 muuta psykologia. Kolme heistä ollut saikulla uupumuksen vuoksi, loput kolme vastavalmistuneita. Yksi työkaveri juuri vaihtoi alaa.
Raskas työ, palkka alle 4000 e. Tänne pitäisi saada rennompia ihmisiä. Ei kympin täydellisiä oppilaita, joille on järkytys, kun kaikkeen ei pysty, tulee huonoa palautetta ja valitusta. Sellaisia, joille työ on vain työtä. Ei liian empaattisia, mutta ammattitaitoisia.
Vaikka esimiehenä kuinka hokee, että nyt tasoa alemmaksi, niin ihmiset ei usko. Ei, vaikka kerron omista mokailuista ja sluibailuista. Mä haluisin meille "huonompia" työntekijöitä.
Miksi käsket laskemaan tasoa etkä anna keinoja nostaa sitä?
Kun asiakkakaita tulee ovista ja ikkunoista, meidän tehtävänä on vain tehdä nopea arvio, muutama käynti. Ei antaa mitään vuoden kestävää terapiaa. Ihmiset ottavat selvittääkseen asioita, vaikka voisi vaan sanoa, että laita kirjallinen lähete.
Psykologeilla on ihan älyttömiä vaatimustasoja itselleen. Esim. kysyvät minulta, että jos palaveri naaputikunnassa on loppunut jo 15.30 ja työpäivä loppuisi 15.39, niin mitä tehdä. No kuule lähde kotiin ja ole tyytyväinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu sama. Itse johtavana psykologina ja tiimissä 6 muuta psykologia. Kolme heistä ollut saikulla uupumuksen vuoksi, loput kolme vastavalmistuneita. Yksi työkaveri juuri vaihtoi alaa.
Raskas työ, palkka alle 4000 e. Tänne pitäisi saada rennompia ihmisiä. Ei kympin täydellisiä oppilaita, joille on järkytys, kun kaikkeen ei pysty, tulee huonoa palautetta ja valitusta. Sellaisia, joille työ on vain työtä. Ei liian empaattisia, mutta ammattitaitoisia.
Vaikka esimiehenä kuinka hokee, että nyt tasoa alemmaksi, niin ihmiset ei usko. Ei, vaikka kerron omista mokailuista ja sluibailuista. Mä haluisin meille "huonompia" työntekijöitä.
Miksi käsket laskemaan tasoa etkä anna keinoja nostaa sitä?
Kun asiakkakaita tulee ovista ja ikkunoista, meidän tehtävänä on vain tehdä nopea arvio, muutama käynti. Ei antaa mitään vuoden kestävää terapiaa. Ihmiset ottavat selvittääkseen asioita, vaikka voisi vaan sanoa, että laita kirjallinen lähete.
Psykologeilla on ihan älyttömiä vaatimustasoja itselleen. Esim. kysyvät minulta, että jos palaveri naaputikunnassa on loppunut jo 15.30 ja työpäivä loppuisi 15.39, niin mitä tehdä. No kuule lähde kotiin ja ole tyytyväinen!
Aika kammottavan huonot ongelmanratkaisutaidot jos esimieheltä tarvitsee kysyä...
Mitä psykologi edes tekee? On kuitenkin vain kirjanikkari. Kiinteistönvälitystä? Rekrytointia? Vai onko sairaanhoidossa? Pakolaiskeskuksissa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä psykologi edes tekee? On kuitenkin vain kirjanikkari. Kiinteistönvälitystä? Rekrytointia? Vai onko sairaanhoidossa? Pakolaiskeskuksissa?
Höpöttelee. Ratkoo omia mielenterveysongelmiaan. Jotain kivaa tyttöjen asiantuntijatyötä, niinku kosmetologi mut papereiden kanssa. Täähän on se mielikuva, syy ja seuraus miksi tietty ihmisryhmä hakeutuu alalle.
Minua kiinnostaa se ammatti mutta olen itsekin terapian tarpeessa. Niin ei varmaan ole hyvä? xD
Muakin kiinnostaa ja just siks koska itelläkin ollut ja on mielenterveysongelmii :D
Sairaita ihmisiä, jotka haluavat ensi sijassa terapiaa ihan itselleen!
En arvosta.
Montako prosenttia sinne pääsee?