En enää yhtään ihmettele, että koiranpentuja ostetaan ties miltä pentutehtailijoilta!

Me haluttaisiin lapsiperheeseen keskikokoinen villakoira, mutta haaveeksi jää.. kaikki kasvattajat sanovat etteivät myy jos on lapsia. Villakoira siksi että minulla on niistä kokemusta, ovat siistejä ja älykkäitä koiria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän langan perusteella tulee kieltämättä sellainen olo, että rotukoirat on tarkoitettu koiraihmisille, jotta nämä voisivat harrastaa niiden kanssa näyttelyitä, agilityä ja ties mitä muuta. Seropit om sitten tavallisille kuolevaisille, jotka koiran haluavat, ikään kuin tavallinen elämä ojanreunuksia lenkillä haistellessa olisi jotenkin sopimatonta rotukoirien valioyksilöille.

Ei suinkaan. Sä voit sen seropin kanssa nimenomaan harrastaa kaikkea sitä mitä jonkun kahden rotunsa muotovalion jälkeläisen kanssa, paitsi niitä näyttelyitä. Täällä ennemminkin kuulostaa, että jengi jostain syystä välttämättä haluaa jonkun huolellisesti jalostetun yksilön sohvakoiraksi ja iltapissatettavaksi, koska rotukoira on rotukoira. Miksi seropi ei kelpaa, jos kerta näyttelyihin ei tee mieli? Varmasti joku collie-belgi mikälie mix voisi olla ihan yhtä hyvä vaikka siinä agilityssä kuin puhdasrotuinenkin. Ja olisi todennäköisesti omistajilleen ihan yhtä rakas.

Mutta jos haluaa rotukoiran? Miksei sohvakoira saisi olla rotukoira?

I rest my case.

Mitä jos sen sijaan vastaisit esitettyyn kysymykseen?

Vierailija kirjoitti:

Ei se kasvattajalta hankittu rotukoira olisi kuitenkaan sun ja sun perheen, vaikka kuinka kävisit näyttelyissä yms. Se kasvattaja kyyläisi koko ajan, miten se koira elää ja mitä sen kanssa tehdään ja sillä olisi oikeus käyttää koiraa pentutehtailuun, josta se kasvattaja saisi rahallisen hyödyn, vaikka sä olet maksanut siitä koirasta hankittaessa ja kaikki sen jälkeen tulevat kulut.

Höpö höpö. Sinä puhut nyt sijoituskoirasta.

Ei koiria ä päräperheisiin! Koira kärsii ja jää aina viiMeiseksi.

Suomessa on aivan liikaa koiria, ja monilla perheillä on koira eivätkä he edes perehdy koiran pitoon kunnolla.

Vastailen niihin asioihin mitä tästä ketjusta muistan.

Ennemmin olisin huolissani jos kasvattaja ei olisi kiinnostunut enää ollenkaan koirasta jonka on myynyt. Ne eivät ole tavaroita hyvälle kasvattajalle vaan rakkaita eläimiä joiden hyvin voinnista on oikeasti huolissaan. Niiden kanssa on ollut jo syntymästä asti ja jo ainakin emä on rakas perheenjäsen. Kasvattajana on kuitenkin vastuussa siitä kasvatistaan nykyään koko sen elämän eli korvausvastuussa jos tulee jotain minkä voi luetella perinnölliseksi. Hän on tarkasti miettinyt yhdistelmän että tulisi mahdollisimman terveitä ja hyvä luontoisia koiria.

Ystäväni otti vuosia sitten hakatun, sairaalloisen aliravitun ja potkitun koiran lapsiperheestä eikä kasvattaja tiennyt mitään koiran tilanteesta. Ystäväni ilmoitti tälle kasvattajalle ostaneensa torin kautta ja toki koira on nykyään ystävälläni. Kasvattaja ei edes tiennyt että perheessä oli lapsia. Voitte vaan kuvitella sen pahan olon mitä kasvattajalla on ollut valitessaan huonon kodin koiralle. Ystäväni on tehnyt todella hyvää työtä koiran kanssa mutta edelleen sieltä pukkaa huonoja muistoja siltä 6kk helvetistä.

Se että sekarotuiset olisivat terveempiä on tuulesta temmattu. Itsellänikin on ollut sekarotuinen eka koira ja sillä oli iho ongelmia. Lisäksi kuinka moni kuvauttaa tai muuten tutkii sekarotuisen? Ei kukaan. Tutkimaton koira ei ole yhtä kuin terve koira. Lisäksi siinä vasta ostatkin sikaa säkissä. Et tiedä yhtään minkä kokoinen tai luontoinen koirasta tulee. Se on voinut asua ulkona joten kaikki kontaktit ja sosiaalistamiset on huonompia. Hyvä rotukasvattaja panostaa myös luonteeseen eikä vaan teetä mukavalla sessellä naapurin koiran kanssa pentuja. Sekarotuisetko ei sitten ole pentutehtailijoita? Et tidellakaan voi tietää, koska sitä vähääkään valvontaa mitä kennelliitto tekee ei ole.

Koiran hankintaa kannattaa harkita ja rotua mikä itselle sopii. Se on kuitenkin loppu elämän kaveri.

Niin ja siihen että juoksutetaan vaan näyttelyissä ja agilityssa. Suomessa kasvatus on niin pienimuotoista että ihan kaikki koirat on myös kotikoiria. Suurimman osan ajasta ne köllöttelee omistajan kainalossa ja käy lenkkeilemässä.

Mitä tulee agilityyn niin se on ihana harrastus. Kukaan koira ei siellä radalla mene jos ei siitä nauti. Huiput käy myös fysioterapeutilla, hierojalla ja ruoka on optimaallinen.

Tässä tulee myös se miksi rotukoira on parempi. Tietää minkälaisen tyypin kanssa sitä harrastaa tai mihin se rotu on jalostettu. Sekarotuisen kanssa ei voi mennä arvokisoihin joten se voi harmittaa jos omistaja innostuukin lajista ja koira onkin huippu

Terveisin aloitteleva kasvattaja

Vierailija kirjoitti:

Minulla, sinkkunainen hoitoalalla, jäi Shiba saamatta, kun en lupautunut näyttelyihin ja elinikäiseen yhteydenpitoon kasvattajan kanssa...

Minä taas sinkkunaisena sain heti haluamani koiran (yleensä jonotetaan parikin vuotta), kun lupauduin käymään näyttelyissä. No olihan siinä muitakin syitä tokin, kuten koirani ei tarvitse olla yksin pitkiä päiviä. Ei tuo näyttelyssä käynti niin iso homma ollut, tosin olihan ne päivät aika pitkiä, kun melkein aina mentiin myös ryhmäkehään. 

Kasvattajalle lähetän kuvia silloin tällöin. Ei ole iso vaiva tuokaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, me ollaan ostettu koira asuessamme ulkomailla. Sellainen rotu, jota jonotetaan Suomessa pitkään. Kuitenkin sellainen seurakoira, pieni ja kiva, turkki hiukan työläs jos sitä pakottautuu hoitamaan rotuyhdistyksen ohjeiden mukaan, joissa takku on sama kuin koiran rääkkääminen.

Otettiin silloisessa kotimaassamme yhteyttä Kenneliin ja koira saatiin reilusti alle puolessa vuodessa, en muista tarkkaan. Virallisesti rekisteröity Kennel, jolla julkiset nettisivut, päästiin tutustumaan sekä Kennelin oloihin, että pentumme vanhempiin ja saatiin heidän taustastaan tietoa ja kaikki paperit. Kiihkotonta ja asiallista meininkiä. Kaikista rokotuksista jne. huolehdittiin Kennelissä ja olivat ensimmäisenä vuotena tosi tarkkoja siitä, että rokotukset otettiin ja merkattiin sekä sikäläiseen korttiin, että koiran EU-passiin, rokotusampullin sinetteineen kaikkineen. Pennuilla oli "takuu", eli jos pentu esim. kuolee ensimmäisen kolmen kuukauden aikana johonkin sellaiseen, joka ei johdu isäntäperheen laiminlyönnistä, vaan kyseessä on joku sairaus, saa rahat takaisin tai uuden pennun seuraavasta pentueesta. Meidän pentumme sitten sairastui, hoidettiin viimeisen päälle kuntoon: noudettiin kotoa, pidettiin sairaalassa ja lääkittiin, kotiutettiin vsta kun oli varmasti terve ja myös seurattiin. Tää onkin ainoa kerta kun ollaan eläinlääkäriä muuhun kuin rokotuksiin ja terveystarkastuksiin kahdeksan vuoden aikana tarvittu.

Kyllä itse olen hiukan hämmästellyt Suomen tiukkapipoista meininkiä juuri tuossa, että pakko on käyttää näyttelyissä tai kilpailla jossain agilityssa. Ilmeisesti siksi, että kaikki kasvattajat on jotain yksityishenkilöitä, joiden business perustuu siihen. että on jotain menestyshistoriaa?

Miksi oletetaan, että tämä olisi koiralle jotenkin hyvää elämää? Jos saa kodin, jossa on rakkautta ja huolenpitoa, koulutusta sopivasti, liikuntaa ja virikkeitä ja vaikka kesämökki jossa saa olla vapaana. Lapsia, jotka myös kiintyvät ja huolehtivat - ne lapset kasvavat siinä missä koirakin ja oppivat huolehtimaan todella mainiosti, ainakin oman kokemukseni mukaan. Miksi tällainen olisi koiralle huonompi elämä kuin pönöttää jossain trimmissä föönattavana  ja näyttelyissä tai juosta henki hieverissä jotain esteitä ajan kanssa? Lasten missikisat ja kilpaurheilu on paheksuttavaa, mutta koiran kohdalla pakonomainen näyttelyissä juokseminen ja joku pakotettu agility on aina parempi kuin mökillä vapaana juokseminen?

Ja tässä esimerkki koiranomistajien aatelista! Kehtaatkin kertoa että pidät koiraa irti mökillä, montako linnunpoikaa ja jäniksenpentua koirasi on jo tappanut?

Tietääkseni ei kyllä yhtään, koska pihapiiri on iso ja koira pysyy siellä, ei lähde metsiin haahuilemaan. Kun se on kasvatettu, vaikka onkin ns. vapaa.

Hei, nyt koronakeväänä on hankala saada koiranpentua. Kaikki haluavat nyt koiran, kun on aikaa hoitaa eikä olla ulkomaille lähdössä. Kysyntä on räjähtänyt tänä keväänä!!!!

Olen kasvattajana pahoittanut noin 50 ihmisen mielen, kun sanonut, että ei ole ja kaikki varattuja. Meille syntyi pentue maaliskuussa, mutta ei syntynyt kuin 3 (alustavia kyselyitä tuli montakymmentä). Nyt toukokuussa syntyi toinen pentue (4 ihanaa vauvaa), ja kaikki oli etukäteen varattu. Siitä huolimatta tulee viestejä päivittäin, jossa kysellään näistä pennuista.

Meillä ei ole suunnitelmissa enää pentuetta kesälle, vaikka juoksuaika on odotettavissa, koska se pentujen syntymä on aika raskasta myös kasvattajalle ja yleensä olen omasta päivätyöstäni ottanut pari viikkoa vuosilomaa siihen pentujen syntymän aikoihin. Emmekä myöskään tehtaile pentuja vain Koronan aiheuttaman kysyntäpiikin vuoksi. Vaikka osa onkin pahoittanut mielensä tästä.

Meilläkin tuo tilanne, että haluaisin yhden pennun kanssa käytävän näyttelyissä (se on aivan oleellista rodun terveiden sukuhaarojen jatkamisen kannalta), mutta vain yhden. Kaikki muut 6 pennun omistajaa voivat itse olla joko aktiivisia näyttelyissä tai sitten ei, ihan kuinka haluavat.

Olen jokseenkin järkyttynyt tätä ketjua lukiessani.

Siis oikeasti koirien kasvattajat pitävät niitä koiria näyttelyitä ja jotain ohjattua harrastusta varten ja tehtailevat niillä pentuja tarkasti harkiten, näyttelystä siittäjää etsien. Ja sitten ne pennut on syntymästä asti pakotettu samanlaiseen elämään, tarkkaan dieettiin, hikoilemaan näyttelyissä ja trimmattavana ja kantamaan/siittämään uusia valioyksilöitä rääkättäviksi.

Tämä kyllä oikeasti kuulostaa pentutehtailulta jos mikä.

Ajatteleeko nää kasvattajat siis koiran nauttivan tällaisesta elämästä? Että on vaan joku rodunjalostuksen väline ja elämän kohokohtia on seisoa pöydällä arvioitavana? Tai siis tietenkin varmaan nauttivat kun eivät muusta tiedä.

Ajatelkaa, jos sama tehtäisiin lapselle!

Olen kyllä aina ajatellut, että fanaattiset koiraharrastajat on jotenkin pikkuisen sekaisin, mutta että näin sekaisin.

Jos vielä kasvattajan roolissa kommentoisin tuohon lapsiperheasiaan, niin kyllä meiltä lähtee lapsiperheisiin koiria todennäköisesti yhtä usein kuin lapsettomiin. Minä tapaan kaikki koiran varanneet henkilökohtaisesti ennen luovutusta ja toivon, että lapset ovat mukana katsomassa pentua. Siinä saa kuvan, osataanko koiran kanssa olla rauhallisesti. Joskus on käynyt niin, että olen perunut kaupat. Yhden perheen muistan, jossa oli todella vilkkaat lapset, joita eivät vanhemmat komentaneet. Eipä jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kertoa, että minusta tuntuu, että lasten olisi hyvä kasvaa vielä pari vuotta.

Toisaalta olen perunut pari vuotta sitten varauksen myös siksi, että pentua tuli katsomaan huonosti liikkuva eläkeläinen. Jouduin sanomaan, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta en voi antaa koiraa henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita, sillä koira tarvitsee säännöllistä liikuntaa, kesät talvet. Ajatelkaas kun tulee liukkaat kelit, niin koiran ulkoilutus ja alentunut liikuntakyky ei sovi yhteen. Itkuksihan se meni, puolin ja toisin. Ymmärrän myös ikääntyneitä, jotka kaipaavat rakasta ystävää, mutta sillä karvaisella ystävällä on tarve lenkkeillä.

Yksin asuvilla, työikäisillä henkilöillä on monesti huonompi tilanne kuin lapsiperheissä. Työpäivät saattavat olla matkoineen pitkiä. Kysyn yleensä aina jo varausvaiheessa, kauanko koira joutuisi olemaan yksin. Koira on laumaeläin ja tarvitsee seuraa. Meillä on ollut välillä päivähoidossa pari koiraa, jotka muuten joutuisivat olemaan yksin päivät pitkät. Koira ei yleensä kärsi siitä, että se käy välillä kylässä tai päivähoidossa, se voi olla koiralle virkistävääkin, mutta yksinäisyydestä se masentuu.

Vierailija kirjoitti:

Hei, nyt koronakeväänä on hankala saada koiranpentua. Kaikki haluavat nyt koiran, kun on aikaa hoitaa eikä olla ulkomaille lähdössä. Kysyntä on räjähtänyt tänä keväänä!!!!

Olen kasvattajana pahoittanut noin 50 ihmisen mielen, kun sanonut, että ei ole ja kaikki varattuja. Meille syntyi pentue maaliskuussa, mutta ei syntynyt kuin 3 (alustavia kyselyitä tuli montakymmentä). Nyt toukokuussa syntyi toinen pentue (4 ihanaa vauvaa), ja kaikki oli etukäteen varattu. Siitä huolimatta tulee viestejä päivittäin, jossa kysellään näistä pennuista.

Meillä ei ole suunnitelmissa enää pentuetta kesälle, vaikka juoksuaika on odotettavissa, koska se pentujen syntymä on aika raskasta myös kasvattajalle ja yleensä olen omasta päivätyöstäni ottanut pari viikkoa vuosilomaa siihen pentujen syntymän aikoihin. Emmekä myöskään tehtaile pentuja vain Koronan aiheuttaman kysyntäpiikin vuoksi. Vaikka osa onkin pahoittanut mielensä tästä.

Meilläkin tuo tilanne, että haluaisin yhden pennun kanssa käytävän näyttelyissä (se on aivan oleellista rodun terveiden sukuhaarojen jatkamisen kannalta), mutta vain yhden. Kaikki muut 6 pennun omistajaa voivat itse olla joko aktiivisia näyttelyissä tai sitten ei, ihan kuinka haluavat.

Tämän ymmärrän, että kasvattaja haluaa joidenkin pentujen käyvän näyttelyissä. Itse olisin ottanut mielellään sellaisen shibayksilön, jolla ei olisi niin suurta potentiaalia näyttelyihin. Oma koirahaaveeni on ollut jo vuosia, noin 5, mutta viimeisen vuoden aikana elämäntilanne on suotuisa. Olen säästänyt rahaa noin 10 000€ Shiban hankintaan ja kuluihin, lenkkeilen paljon luonnossa ja siskollani tuossa lähellä on ihana koira, joten olen todellakin Shibaa harkinnut.

Se hoitoalan ihminen

Vierailija kirjoitti:

Hei, nyt koronakeväänä on hankala saada koiranpentua. Kaikki haluavat nyt koiran, kun on aikaa hoitaa eikä olla ulkomaille lähdössä. Kysyntä on räjähtänyt tänä keväänä!!!!

Olen kasvattajana pahoittanut noin 50 ihmisen mielen, kun sanonut, että ei ole ja kaikki varattuja. Meille syntyi pentue maaliskuussa, mutta ei syntynyt kuin 3 (alustavia kyselyitä tuli montakymmentä). Nyt toukokuussa syntyi toinen pentue (4 ihanaa vauvaa), ja kaikki oli etukäteen varattu. Siitä huolimatta tulee viestejä päivittäin, jossa kysellään näistä pennuista.

Meillä ei ole suunnitelmissa enää pentuetta kesälle, vaikka juoksuaika on odotettavissa, koska se pentujen syntymä on aika raskasta myös kasvattajalle ja yleensä olen omasta päivätyöstäni ottanut pari viikkoa vuosilomaa siihen pentujen syntymän aikoihin. Emmekä myöskään tehtaile pentuja vain Koronan aiheuttaman kysyntäpiikin vuoksi. Vaikka osa onkin pahoittanut mielensä tästä.

Meilläkin tuo tilanne, että haluaisin yhden pennun kanssa käytävän näyttelyissä (se on aivan oleellista rodun terveiden sukuhaarojen jatkamisen kannalta), mutta vain yhden. Kaikki muut 6 pennun omistajaa voivat itse olla joko aktiivisia näyttelyissä tai sitten ei, ihan kuinka haluavat.

Tässäpä ensimmäinen järkevä vastaus tässä ketjussa! Siis kasvattajalta. Ymmärrän täysin, että pentueessa halutaan esim. juuri yhtä pitää näyttelykoirana ja varmasti löytyy myös omistaja, joka näin haluaa tehdä ja huolehtii siitä koirasta viimeisen päälle. Mutta että muut saavat vapaan elämän ilman näyttelypakkoa ja pakkoharrastamista.  Tietenkään ei pidä lähteä tekemään pentuja ihan vaan kysynnän vuoksi ja tyhmää tällainen "koronakoiran" hankkiminen. Mutta siis järki päässä kasvattajillakin. Se, ettei koiraa myydä jollekulle vain sen vuoksi, ettei halua käyttää näyttelyssä on hölmöä.

Jotenkin nuo näyttelyt ovat ihan kummallinen juttu, miten edes nykyään sallittuja?

Sinänsä ymmärrän kasvattajan vaatimukset. Hänellä on todennäköisesti syy miksi ei lapsiperhe ja sitä voi tiedustella vallan hyvin. Hyvä kasvattaja perustelee vaatimuksensa. Tosin epäilen kyllä että oli mikä rotu tahansa, oletko k a i k k i e-suomen kasvattajat soittanut läpi.

Esimerkiksi omassa rodussa, joka on metsästysrotu, pennut luovutetaan ainoastaan metsästävään kotiin, mikä on toki ihan luonnollista. Toisessa harrastamassani rodussa, joka pkrotu, pennut luovutetaan ensisijaisesti harrastavaan kotiin. Tottakai jos jonossa on 10 harrastavaa kotia, ei pelkkää sohvaperuna kaipaava koti kiilaa harrastavien kotien ohi.

Miksi näyttelyvaatimus olisi sen kummempi kuin vaikka juuri metsästävä koti metsästyskoiralle? Jos pentue on suunniteltu näyttelyitä silmällä pitäen, ei silloin kotikoiraa etsivä kiilaa tietenkään näyttelykodin ohi. Ja korona takia tosiaan pennuilla on nyt ihan valtava kysyntä.

Lisäksi pieni koira ja varsinkin pienet lapset on riski. Pienirotuinen pentu on todellakin pieni ja altis vahingossa tapahtuneelle tapaturmille yleensä vilkkaassa lapsiperheessä.

En muista nyt minkä vuoden Koiramme, mutta siinä oli haastateltu ehkä 6 eri kasvattajaa siitä, kelle myydään pentu. Se miksei myyty lapsiperheeseen useinkaan pieniä rotuja, niin kasvattajat perusteli epäilyksiään mm lapsiperheen ajankäytöllä ja juuri tapaturmalla jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen jokseenkin järkyttynyt tätä ketjua lukiessani.

Siis oikeasti koirien kasvattajat pitävät niitä koiria näyttelyitä ja jotain ohjattua harrastusta varten ja tehtailevat niillä pentuja tarkasti harkiten, näyttelystä siittäjää etsien. Ja sitten ne pennut on syntymästä asti pakotettu samanlaiseen elämään, tarkkaan dieettiin, hikoilemaan näyttelyissä ja trimmattavana ja kantamaan/siittämään uusia valioyksilöitä rääkättäviksi.

Tämä kyllä oikeasti kuulostaa pentutehtailulta jos mikä.

Ajatteleeko nää kasvattajat siis koiran nauttivan tällaisesta elämästä? Että on vaan joku rodunjalostuksen väline ja elämän kohokohtia on seisoa pöydällä arvioitavana? Tai siis tietenkin varmaan nauttivat kun eivät muusta tiedä.

Ajatelkaa, jos sama tehtäisiin lapselle!

Olen kyllä aina ajatellut, että fanaattiset koiraharrastajat on jotenkin pikkuisen sekaisin, mutta että näin sekaisin.

Käytin koiraani muutaman kerran näyttelyssä. Ei se ainakaan ollut moksiskaan noista reissuista. Rauhallisena nukkui kopassaan tai kulki mukanani, kun ajankuluksi kiertelin näyttelyalueella. 

Sitten käytiin kehässä pyörimässä pari kertaa ja tuomarit kertoivat millainen koira on. 

Useimmilla on joku ihme käsitys, että kasvattajien toivoma näyttelytys tässä tarkoittaa jotain missiuraa ja vuoden ympäri näyttelyissä kiertämistä. No ei tarkoita. Harvasta koirasta edes on näyttelytähdeksi ja harva oikeasti niitä tosissaan harrastaa. Heitäkin toki on ja useimmat heistä kasvattavat itse.

Tällä näyttelytoiveella tarkoitetaan yleensä sitä, että koiraa käytetään yhdessä tai parissa näyttelyssä sen elämän aikana. Näyttely on kuitenkin ainoa paikka missä saa koiran rotu- ja jalostusominaisuuksista ja rakenteesta virallisen ulkopuolisen arvion. Ja kasvattajalle tämä on tärkeä tieto, koska hän jatkaa kasvatustoimintaansa näillä tiedoilla. Eli esim. jos jokaisesta pentueen koirasta on edes yksi tai kaksi näyttelytulosta, se antaa hyödyllistä tietoa tämän linjan ominaisuuksista. Eli kannattaako näillä geeneillä jatkaa vai ei. Toki käyttölinjaisilla on myös omat käyttöominaisuuksiin liittyvät koetulokset, esim. palveluskoirakokeet, metsästyskokeet, agilitytulokset jne.

Useimmilla koirilla näyttely vaatii sen, että koira on puhdas, osaa liikkua nätisti hihnassa vetämättä ja riekkumatta, antaa vieraan ihmisen katsoa hampaat, sivellä kropan rakenne käsin ja kokeilla, onko uroksilla kivekset paikallaan. Kehässä kävellään ryhmässä ympyrää ja tuomari katsoo liikkeet ja rakenteen vielä yksitellen. Aikaa tähän menee muutama minuutti. Odotellessa tietty aikaa kuluu vähän enemmän. Mutta ei tämä näyttelyura nyt mitään ihmeellistä pidä sisällään, jos ei halua. Tosiaan se yksi tai kaksi tulosta riittää. Toki turkkiroduilla näyttelyyn on vaativampi valmistautuminen, koska kunnollisen turkin kasvattaminen ja hoito vie aikaa. Näillä turkkiroduillakin on kuitenkin se turkin alla oleva rakenne, joka ratkaisee. Jos rakenne ja liikkeet on huonot, sitä ei kaunis turkkikaan pelasta. Näyttely ei siis ole mikään missikisa vaan se on oikeasti jalostusarvio: onko koira rotumääritelmän mukainen ja rodunomainen, miten se liikkuu, käyttäytyy ja esiintyy.

Pennusta ei tiedä, tuleeko koirasta näyttelytähteä tai jalostuskoiraa vai ei. Kasvattajat pitävät lupaavimmat pennut itse tai antavat ne sijoitukseen. Sijoituspentuja koskee eri säännöt kuin omistuskoiraa. Kasvattaja omistaa sijoituskoiran, kunnes näyttelyissä on käyty ja yksi tai kaksi pentuetta tehty, miten sopimuksessa nyt on sovittukaan. Vasta sitten omistus siirtyy. Tavisomistajaa ei kasvattajan toiveet näyttelyistä tms. ei toki sido mitenkään mutta jos kasvattaja voi valita, antaako hän pennun aktiiviseen harrastavan kotiin, josta ehkä ne pari näyttelytulostakin saadaan hommattua, hän toki mieluummin myy pennun sellaiselle perheelle kuin "vain lemmikiksi". Jos ottajia on paljon, niin kasvattaja voi vapaasti valita ostajien jonosta ihan sellaisin kriteerein kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

No, me ollaan ostettu koira asuessamme ulkomailla. Sellainen rotu, jota jonotetaan Suomessa pitkään. Kuitenkin sellainen seurakoira, pieni ja kiva, turkki hiukan työläs jos sitä pakottautuu hoitamaan rotuyhdistyksen ohjeiden mukaan, joissa takku on sama kuin koiran rääkkääminen.

Otettiin silloisessa kotimaassamme yhteyttä Kenneliin ja koira saatiin reilusti alle puolessa vuodessa, en muista tarkkaan. Virallisesti rekisteröity Kennel, jolla julkiset nettisivut, päästiin tutustumaan sekä Kennelin oloihin, että pentumme vanhempiin ja saatiin heidän taustastaan tietoa ja kaikki paperit. Kiihkotonta ja asiallista meininkiä. Kaikista rokotuksista jne. huolehdittiin Kennelissä ja olivat ensimmäisenä vuotena tosi tarkkoja siitä, että rokotukset otettiin ja merkattiin sekä sikäläiseen korttiin, että koiran EU-passiin, rokotusampullin sinetteineen kaikkineen. Pennuilla oli "takuu", eli jos pentu esim. kuolee ensimmäisen kolmen kuukauden aikana johonkin sellaiseen, joka ei johdu isäntäperheen laiminlyönnistä, vaan kyseessä on joku sairaus, saa rahat takaisin tai uuden pennun seuraavasta pentueesta. Meidän pentumme sitten sairastui, hoidettiin viimeisen päälle kuntoon: noudettiin kotoa, pidettiin sairaalassa ja lääkittiin, kotiutettiin vsta kun oli varmasti terve ja myös seurattiin. Tää onkin ainoa kerta kun ollaan eläinlääkäriä muuhun kuin rokotuksiin ja terveystarkastuksiin kahdeksan vuoden aikana tarvittu.

Kyllä itse olen hiukan hämmästellyt Suomen tiukkapipoista meininkiä juuri tuossa, että pakko on käyttää näyttelyissä tai kilpailla jossain agilityssa. Ilmeisesti siksi, että kaikki kasvattajat on jotain yksityishenkilöitä, joiden business perustuu siihen. että on jotain menestyshistoriaa?

Miksi oletetaan, että tämä olisi koiralle jotenkin hyvää elämää? Jos saa kodin, jossa on rakkautta ja huolenpitoa, koulutusta sopivasti, liikuntaa ja virikkeitä ja vaikka kesämökki jossa saa olla vapaana. Lapsia, jotka myös kiintyvät ja huolehtivat - ne lapset kasvavat siinä missä koirakin ja oppivat huolehtimaan todella mainiosti, ainakin oman kokemukseni mukaan. Miksi tällainen olisi koiralle huonompi elämä kuin pönöttää jossain trimmissä föönattavana  ja näyttelyissä tai juosta henki hieverissä jotain esteitä ajan kanssa? Lasten missikisat ja kilpaurheilu on paheksuttavaa, mutta koiran kohdalla pakonomainen näyttelyissä juokseminen ja joku pakotettu agility on aina parempi kuin mökillä vapaana juokseminen?

Samaa mieltä mutta ehkä  näillä määräyksillä voivat hilata pentujen hintoja aina ylemmäs ja ylemmäs ahneuttaan.

Aloitteleva kasvattaja jatkaa vielä.

Kyllä myyn lapsiperheeseenkin koiran. Onhan meillä itselläkin lapsia. Se vaan että lapsia ja perheitä on erilaisia. Se onko lapsia ei ole siinä se tärkein vaan se onko koiralle varmasti aikaa vai otetaanko kun lapset haluaa. Tosin on niitä nuoria jotka oikeasti ovat kiinnostuneitakin koiran kanssa touhuamaan.

Kävelin tässä aamulla Helsingin keskustassa. Sokkelin vierustat ja kadut olivat täynnä valuvaa koiranvirtsaa. . Olisiko mahdollista viedä koira toimilleen muualle kuin kadulle?

Vierailija kirjoitti:

Kävelin tässä aamulla Helsingin keskustassa. Sokkelin vierustat ja kadut olivat täynnä valuvaa koiranvirtsaa. . Olisiko mahdollista viedä koira toimilleen muualle kuin kadulle?

Oliko siellä Bambin pisut?