En enää yhtään ihmettele, että koiranpentuja ostetaan ties miltä pentutehtailijoilta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään. 

Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.

Jos ei ole kiinnostusta näyttelyihin, vaan haluaa vain kaverin lenkkipolulle ja harrastukaiin, niin sit kannattasi laajentaa hakua sekarotuisiin. Tämä on ihan hyvä kehityssuunta, sillä lemmikeitä yleensä saa ihan liian helposti, vaikka niiden hoitamiseen ei olisi kykyä eikä resursseja. Et sä lastakaan adoptoi tosta vain.

Ai koira ei voi elää hyvää, virikkeellistä, liikunnallista ja tervettä elämää, jos sen kanssa ei virallisesti harrasta jotakin? Koiranäyttelykö on koiran elämää enemmän, kuin omistajan kanssa leikkiminen ja vaikka jäljittäminen tai kotipihan agility? 

Ihan ihme ajatusmaailma sinulla. 

Onko sulla lukutaito hukassa vai mikä sun ongelma on? Jos ei näyttelyt kiinnosta, niin silloin koiran ei tarvi olla rotukoira. Ap sanoo, että haluaisi rotukoiran, mutta ei aio harrastaa näyttelyitä. Joten miksi on pakko olla rotukoira? Siksi totesin, että kannattaisi miettiä ihan seropia myös. Agilityä ja jäljittämistä käsittääkseni voi harrastaa minkä tahansa koiraksi luokiteltavan elukan kanssa. Ja se nyt on vaan fakta, että on paljon lemmikkien omistajia, joilla lemmikkiä ei pitäisi olla. Koirat on nykyisin kivasti kiven alla, ettei niitä kovin mielijohteesta voi ottaa, mutta esim. kissat ovat vieläkin aika alttiina huonolle pidolle.

Miksi rotukoiran - vaikka nyt puhdasrotuinen Bichon Frisée - pitäisi käydä näyttelyissä? Mitä iloa siitä on sille koiralle? Vai onko se koira näille fanaatikoille siis vain joku jalostuksen ja suvun jatkamisen väline ja sillä koiralla ei sinänsä ole suurta väliä, kunhan saa jotain mitaleja?

Ehkäpä moni haluaa mahdollisimman terveen koiran, jonka vanhemmat ovat tiedossa. Mutta haluavat viettää sen koiran kanssa ihan tavallista arkea.

Mieheni veljen perhe "teetti" pentuja. Siis huolehtivat tietenkin viimeisen päälle koko homman, hoitivat ja valvoivat ja valitsivat pentujen perheet, mutta ilman fanaattisuutta, yksityishenkilöinä. Puhdasrotuisesta Bichonista yhtälailla puhtaan Bichonin kanssa. Kaikki menivät ihan normaaleille perheille, ei mitään näyttelypakkoa jne. kun ei kumpikaan vanhemmistakaan ollut mikään näyttelykoira, vaikka molemmat olivat näyttelyissä menestyneiden jälkeläisiä. Ainoat pennut heidän narttukoirallaan, uroskoiralla taisi olla toinen ja viimeinen pentue. Eli ei mitään tehtailua.

Eikö tuollainen näyttelymeininki ole aika mennyttä aikaa? Että koiraa puunataan ja pakotetaan johonkin, seisomaan arvioitavana? Eihän tuollaista oikein ihmisillekään enää hyväksytä.

Mitä järkeä tuossa oli? Ainoastaan se, että lankosi sai hommasta rahaa.

Rotua se ei vienyt eteenpäin mitenkään, ainoa hyötyjä oli lankosi rahallisesti.

Jaa. He nauttivat pentujen seuraamisesta. Pitivöt yhden itse ja yksi tuli meille. Kolme muuta meni ihan tavallisiin koteihin. Ehkä juuri siksi, että näitä ihan tavallisia pentuja tavallisiin perheisiin on niin vähän saatavilla? Sitä omaa narttua pidettiin kyllä kuin kukkaa kämmenellä. Ei kai siitä sen kummempaa hyötyä aina tarvitse olla? Ei kai sen nyt tarvitse mitään rodunjalostusta olla? Eihän lasten hankkiminenkaan ole mitään rodunjalostusta tai rodun eteenpäin viemistä? Miksi ihan kelpoa rotua olisi pitänyt viedä jotenkin eteenpäin ja olisiko se todella edistynyt siitä, että kaksi näyttelyissä pönöttänyttä olisi tehnyt jälkeläisiä?

Ihan outoa ajatusmaailmaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Väärinymmärtämisen kapinen kuningatarko se siellä? Ap haluaa itse päättää kilpailuttaako koiraansa. Hän haluaa mukavan perhekoiran. Sinä paskapää yrität vääntää hänestä jotain lapsellista minä-minä -hahmoa, vaikka ongelmana on ylikunnianhimoiset kasvattajat.

Ap saa etsiä mukavaa perhekoiraa ja kasvattaja saa päättää kenelle pennut myy.

"Olen soittanut useamman koirarodun kaikki Etelä-Suomen kasvattajat läpi ja jokaisella vastaus on sama: pennut varattuja JA emme myy pentuja lapsiperheeseen tai sellaiseen, jossa ei kilpailla koiran kanssa, tai käydä näyttelyissä."

Tämän kyllä pitäisikin soittaa hälytyskelloja kasvattajien päissä: kysellään jo syntyneitä pentuja, pentu on saatava läheltä (Etelä-Suomi) ja rodullakaan ei ole niin suurta väliä, pääasia että pennun saisi heti.

Miksi ei saisi haluta tietyn näköistä, kokoista ja luonteista koiraa, mutta ei viihdy ihmisenä muiden koiraihmisten kanssa vaan haluaa olla koiransa kanssa keskenään? Jos ei halua liian isoa koiraa, ei halua haukkuherkkää, tai haluaa älykkään koiran (kuten bordecollie esim.) niin mikä vika siinä on? 

Eikö silloin nimenomaan halua tarjota koiralle hyvän, koiramaisen elämän? Kun ei ole väliä kilpailutuloksilla ja pakonomaisella suorittamisella. 

Olen nuori parikymppinen nainen. En saanut kasvattajalta pentua koska en ollut valmis kaikkeen hömppään koiran kanssa. Etsin siis koiraa ihan seuraksi, lenkille, kotiin, ystäväksi.. Olisi pitänyt viedä pentua junalla ties minne että sosiaalistuu :D Etsin koiraa ihan perus harrastus ystäväksi.

Onhan se kasvattajaan tutustuminen ja pentujen luona vierailu hieman helpompaa, kun ei ole ajettava Espoosta Ouluun ja takaisin. Siitä tulisi muuten yön yli reissu, kivaa pennun kanssa jos ei karavaanari-ihminen (harvempi on) ja pitää hotellissa yöpyä. 

Minulla, sinkkunainen hoitoalalla, jäi Shiba saamatta, kun en lupautunut näyttelyihin ja elinikäiseen yhteydenpitoon kasvattajan kanssa...

Tämän langan perusteella tulee kieltämättä sellainen olo, että rotukoirat on tarkoitettu koiraihmisille, jotta nämä voisivat harrastaa niiden kanssa näyttelyitä, agilityä ja ties mitä muuta. Seropit om sitten tavallisille kuolevaisille, jotka koiran haluavat, ikään kuin tavallinen elämä ojanreunuksia lenkillä haistellessa olisi jotenkin sopimatonta rotukoirien valioyksilöille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.

Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään. 

Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.

Jos ei ole kiinnostusta näyttelyihin, vaan haluaa vain kaverin lenkkipolulle ja harrastukaiin, niin sit kannattasi laajentaa hakua sekarotuisiin. Tämä on ihan hyvä kehityssuunta, sillä lemmikeitä yleensä saa ihan liian helposti, vaikka niiden hoitamiseen ei olisi kykyä eikä resursseja. Et sä lastakaan adoptoi tosta vain.

Ai koira ei voi elää hyvää, virikkeellistä, liikunnallista ja tervettä elämää, jos sen kanssa ei virallisesti harrasta jotakin? Koiranäyttelykö on koiran elämää enemmän, kuin omistajan kanssa leikkiminen ja vaikka jäljittäminen tai kotipihan agility? 

Ihan ihme ajatusmaailma sinulla. 

Onko sulla lukutaito hukassa vai mikä sun ongelma on? Jos ei näyttelyt kiinnosta, niin silloin koiran ei tarvi olla rotukoira. Ap sanoo, että haluaisi rotukoiran, mutta ei aio harrastaa näyttelyitä. Joten miksi on pakko olla rotukoira? Siksi totesin, että kannattaisi miettiä ihan seropia myös. Agilityä ja jäljittämistä käsittääkseni voi harrastaa minkä tahansa koiraksi luokiteltavan elukan kanssa. Ja se nyt on vaan fakta, että on paljon lemmikkien omistajia, joilla lemmikkiä ei pitäisi olla. Koirat on nykyisin kivasti kiven alla, ettei niitä kovin mielijohteesta voi ottaa, mutta esim. kissat ovat vieläkin aika alttiina huonolle pidolle.

Miksi rotukoiran - vaikka nyt puhdasrotuinen Bichon Frisée - pitäisi käydä näyttelyissä? Mitä iloa siitä on sille koiralle? Vai onko se koira näille fanaatikoille siis vain joku jalostuksen ja suvun jatkamisen väline ja sillä koiralla ei sinänsä ole suurta väliä, kunhan saa jotain mitaleja?

Ehkäpä moni haluaa mahdollisimman terveen koiran, jonka vanhemmat ovat tiedossa. Mutta haluavat viettää sen koiran kanssa ihan tavallista arkea.

Mieheni veljen perhe "teetti" pentuja. Siis huolehtivat tietenkin viimeisen päälle koko homman, hoitivat ja valvoivat ja valitsivat pentujen perheet, mutta ilman fanaattisuutta, yksityishenkilöinä. Puhdasrotuisesta Bichonista yhtälailla puhtaan Bichonin kanssa. Kaikki menivät ihan normaaleille perheille, ei mitään näyttelypakkoa jne. kun ei kumpikaan vanhemmistakaan ollut mikään näyttelykoira, vaikka molemmat olivat näyttelyissä menestyneiden jälkeläisiä. Ainoat pennut heidän narttukoirallaan, uroskoiralla taisi olla toinen ja viimeinen pentue. Eli ei mitään tehtailua.

Eikö tuollainen näyttelymeininki ole aika mennyttä aikaa? Että koiraa puunataan ja pakotetaan johonkin, seisomaan arvioitavana? Eihän tuollaista oikein ihmisillekään enää hyväksytä.

Mitä järkeä tuossa oli? Ainoastaan se, että lankosi sai hommasta rahaa.

Rotua se ei vienyt eteenpäin mitenkään, ainoa hyötyjä oli lankosi rahallisesti.

Tämähän se on tässä yhteiskunnassa vikana ihmistenkin osalta. Ihmiset lisääntyvät, vaikka he eivät mitenkään vie rotuaan eteenpäin. Nostavat niistä lapsista vielä rahaakin. Eiku...

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kasvattajaan tutustuminen ja pentujen luona vierailu hieman helpompaa, kun ei ole ajettava Espoosta Ouluun ja takaisin. Siitä tulisi muuten yön yli reissu, kivaa pennun kanssa jos ei karavaanari-ihminen (harvempi on) ja pitää hotellissa yöpyä. 

Ilmeisesti pääkaupunkiseutulainen ap oli valmis hakemaan koiran vaikka ulkomailta, muttei Keski-Suomesta. :D

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori parikymppinen nainen. En saanut kasvattajalta pentua koska en ollut valmis kaikkeen hömppään koiran kanssa. Etsin siis koiraa ihan seuraksi, lenkille, kotiin, ystäväksi.. Olisi pitänyt viedä pentua junalla ties minne että sosiaalistuu :D Etsin koiraa ihan perus harrastus ystäväksi.

Kannattaa ihan suosiolla valehdella vaan että juu juu, käydään kaikki näyttelyt ja mennään pentukerhoon ja soitetaan joka päivä facetimella että kuinka se pikku puppe voi. Kun perävalot katoaa niin numero estoon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi haluta tietyn näköistä, kokoista ja luonteista koiraa, mutta ei viihdy ihmisenä muiden koiraihmisten kanssa vaan haluaa olla koiransa kanssa keskenään? Jos ei halua liian isoa koiraa, ei halua haukkuherkkää, tai haluaa älykkään koiran (kuten bordecollie esim.) niin mikä vika siinä on? 

Eikö silloin nimenomaan halua tarjota koiralle hyvän, koiramaisen elämän? Kun ei ole väliä kilpailutuloksilla ja pakonomaisella suorittamisella. 

Ei siinä ole mitään vikaa jos joku on valmis sinulle sellaisen myymään. Se on oikeasti ok. Mutta jos kasvattajat (eli ne ihmiset, jotka ovt tehneet siitä koirasta sen näköisen, sen kokoisen ja sen luontoisen viettämällä satoja vuosia ja lukuisia sukupolvia arvioiden koirien ominaisuusia jatkojalostusta ajatellen) ei jostain syystä halua sinulle sellaista myydä, niin niiden ei oikeasti ole pakko. Eikä siinä ole mitään väärää eikä epäreilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kasvattajaan tutustuminen ja pentujen luona vierailu hieman helpompaa, kun ei ole ajettava Espoosta Ouluun ja takaisin. Siitä tulisi muuten yön yli reissu, kivaa pennun kanssa jos ei karavaanari-ihminen (harvempi on) ja pitää hotellissa yöpyä. 

Ilmeisesti pääkaupunkiseutulainen ap oli valmis hakemaan koiran vaikka ulkomailta, muttei Keski-Suomesta. :D

Veikkaan, että siellä Ulkomailla on tervepäisempiä ihmisiä ja terveempiä koiria.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan myisi huippuratsun varsaakaan vain lasten piharatsastukseen.

Tämä ei pidä paikkaansa. Hevoset tavataan myydä korkeimman tarjouksen mukaan. Ravihevosia myydään huutokaupalla, ja niitä tuodaan Suomeen esim. ruotsalaisista hevoshuutokaupoista.

Huippuratsujen varsoja myydään tarjousten mukaan ja ostetaan jopa täysin näkemättä eläintä. Myyjä tarjoaa videon myytävästä hevosesta, josta näkee hevosen ruumiinrakenteen, askellajit ja hypyt.

Osa kasvattajista myös peruskouluttaa itse myytäviä hevosiaan. Puolitoistavuotiaasta hevosesta saa paremman hinnan kuin varsasta, kolmevuotiaasta paremman kuin puolitoistavuotiaasta. Moni ostaa ratsuhevoseksi 3-5 vuoden ikäisen hevosen, jolloin säästyy perusratsuttamisen vaivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori parikymppinen nainen. En saanut kasvattajalta pentua koska en ollut valmis kaikkeen hömppään koiran kanssa. Etsin siis koiraa ihan seuraksi, lenkille, kotiin, ystäväksi.. Olisi pitänyt viedä pentua junalla ties minne että sosiaalistuu :D Etsin koiraa ihan perus harrastus ystäväksi.

Kannattaa ihan suosiolla valehdella vaan että juu juu, käydään kaikki näyttelyt ja mennään pentukerhoon ja soitetaan joka päivä facetimella että kuinka se pikku puppe voi. Kun perävalot katoaa niin numero estoon.

No tää. Suomen lainsäädännön mukaan eläin on tavaraan verrattava ostos, jonka uusi omistaja kaupan tehtyään omistaa. Velvoitteet käyttää koiraa näyttelyissä eivät ole päteviä, eikä kasvattaja sellaiseen voi velvoittaa. Tässä kohdin voi ihan vapaasti valehdella kasvattajalle.

Eikö se tue pentutehtailua, jos annetaan tiukat raamit, millaiseen kotiin The Rotukoira annetaan? 

Kai koirapentueisiinkin syntyy "ihan tavallisia" yksilöitä? Ainakin kissoilla on näin, että lupaavimmat valioyksilöt menevät näyttelyharrastajille ja lemmikkitasoiset esim värivirheelliset ihan vain lemmikin ostajille.

Hieman kyllä huvittaa vanhat lemmikkioppaat, että kun ostajana menet kenneliin, niin valitse sellainen ja tällainen pentu, joka tulee reippaasti luo. Tosiasiassa sinulla ei ole paljoa valinnan varaa. Jos kasvattaja juuri sinulle jotain tarjoaa, niin se on take it or leave it.

Vierailija kirjoitti:

Tämän langan perusteella tulee kieltämättä sellainen olo, että rotukoirat on tarkoitettu koiraihmisille, jotta nämä voisivat harrastaa niiden kanssa näyttelyitä, agilityä ja ties mitä muuta. Seropit om sitten tavallisille kuolevaisille, jotka koiran haluavat, ikään kuin tavallinen elämä ojanreunuksia lenkillä haistellessa olisi jotenkin sopimatonta rotukoirien valioyksilöille.

Ei suinkaan. Sä voit sen seropin kanssa nimenomaan harrastaa kaikkea sitä mitä jonkun kahden rotunsa muotovalion jälkeläisen kanssa, paitsi niitä näyttelyitä. Täällä ennemminkin kuulostaa, että jengi jostain syystä välttämättä haluaa jonkun huolellisesti jalostetun yksilön sohvakoiraksi ja iltapissatettavaksi, koska rotukoira on rotukoira. Miksi seropi ei kelpaa, jos kerta näyttelyihin ei tee mieli? Varmasti joku collie-belgi mikälie mix voisi olla ihan yhtä hyvä vaikka siinä agilityssä kuin puhdasrotuinenkin. Ja olisi todennäköisesti omistajilleen ihan yhtä rakas.

Vierailija kirjoitti:

Minulla, sinkkunainen hoitoalalla, jäi Shiba saamatta, kun en lupautunut näyttelyihin ja elinikäiseen yhteydenpitoon kasvattajan kanssa...

Miksi ihmeessä nuo kasvattajat käyttäytyy kuin heidän myymänsä koira olisi edelleen kaupan jälkeen heidän omaisuuttaan? Aivan kuin myisivät pelkän elatusvelvollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus koirankasvattaja.

Joskus möin koiria lapsiperheeseen mutta en mielelläni, varsinkaan jos ei näyttelyt (junior handling, agility tms) kiinnostaneet.

AP:n asenne vaikuttaa epämiellyttävältä, ja jos hän perheineen puhuu ja käyttäytyy samalla tavalla puhelimessa tai tavatessa, en minäkään olisi myynyt.

Hyvä kasvattaja haluaa olla yhteydessä kasvattinsa perheeseen, varmistaa ja auttaa että kaikki menee hyvin, ja siitä vuorovaikutuksesta tulee parempi jos tullaan toimeen.

Eli kasvattajat siis haluavat että se pentu uudessa perheessä mainostaa kasvattajaa ja luo sukupuuta paremmaksi näyttelyissä ja agilityssä ym että koirista voidaan pyytää vielä suurempaa hintaa?? Kaikki siis rahan takia? Ei koiran onnellisuuden tai terveyden vuoksi? Onko tämä nyt terve suuntaus koiranjalostuksessa? Vaikka kyllä nykyihmiselle tärkein on raha, onhan se huomattu. Olen kyllä kuullut että kasvattajat ottaa varausjonon ohi sellaisia koiranpennun ostajia jotka näihin sitoutuu eli mainostamaan kasvattajaa. Bisnestä se tämäkin on näköjään.