Lue keskustelun säännöt.
En enää yhtään ihmettele, että koiranpentuja ostetaan ties miltä pentutehtailijoilta!
29.05.2020 |
Ihan oikeasti. Tavallinen, hyvin voiva, hyväkäytöksinen ja rauhallinen lapsiperhe ei kelpaa kasvattajille. Olen soittanut useamman koirarodun kaikki Etelä-Suomen kasvattajat läpi ja jokaisella vastaus on sama: pennut varattuja JA emme myy pentuja lapsiperheeseen tai sellaiseen, jossa ei kilpailla koiran kanssa, tai käydä näyttelyissä.
Koira saisi siis hyvän kodin, vakuutuksen, paljon liikuntaa, paljon virikkeitä. Mutta ongelma on, että en pidä näyttelyistä tai kilpailemisesta. Ja ongelma näyttää olevan koiramakuni, joka on kieltämättä rajallinen oman koiran suhteen.
Mikä tässä on niin vaikeaa?! Lapset eivät ole pieniä enää, ja asumme rivitalossa, jossa iso piha. Ja minä tosiaan liikkuisin PALJON koiran kanssa, kun liikun muutenkin.
Seuraava askel on hakea ulkomailta, mutta kun on toi korona.
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
No, me ollaan ostettu koira asuessamme ulkomailla. Sellainen rotu, jota jonotetaan Suomessa pitkään. Kuitenkin sellainen seurakoira, pieni ja kiva, turkki hiukan työläs jos sitä pakottautuu hoitamaan rotuyhdistyksen ohjeiden mukaan, joissa takku on sama kuin koiran rääkkääminen.
Otettiin silloisessa kotimaassamme yhteyttä Kenneliin ja koira saatiin reilusti alle puolessa vuodessa, en muista tarkkaan. Virallisesti rekisteröity Kennel, jolla julkiset nettisivut, päästiin tutustumaan sekä Kennelin oloihin, että pentumme vanhempiin ja saatiin heidän taustastaan tietoa ja kaikki paperit. Kiihkotonta ja asiallista meininkiä. Kaikista rokotuksista jne. huolehdittiin Kennelissä ja olivat ensimmäisenä vuotena tosi tarkkoja siitä, että rokotukset otettiin ja merkattiin sekä sikäläiseen korttiin, että koiran EU-passiin, rokotusampullin sinetteineen kaikkineen. Pennuilla oli "takuu", eli jos pentu esim. kuolee ensimmäisen kolmen kuukauden aikana johonkin sellaiseen, joka ei johdu isäntäperheen laiminlyönnistä, vaan kyseessä on joku sairaus, saa rahat takaisin tai uuden pennun seuraavasta pentueesta. Meidän pentumme sitten sairastui, hoidettiin viimeisen päälle kuntoon: noudettiin kotoa, pidettiin sairaalassa ja lääkittiin, kotiutettiin vsta kun oli varmasti terve ja myös seurattiin. Tää onkin ainoa kerta kun ollaan eläinlääkäriä muuhun kuin rokotuksiin ja terveystarkastuksiin kahdeksan vuoden aikana tarvittu.
Kyllä itse olen hiukan hämmästellyt Suomen tiukkapipoista meininkiä juuri tuossa, että pakko on käyttää näyttelyissä tai kilpailla jossain agilityssa. Ilmeisesti siksi, että kaikki kasvattajat on jotain yksityishenkilöitä, joiden business perustuu siihen. että on jotain menestyshistoriaa?
Miksi oletetaan, että tämä olisi koiralle jotenkin hyvää elämää? Jos saa kodin, jossa on rakkautta ja huolenpitoa, koulutusta sopivasti, liikuntaa ja virikkeitä ja vaikka kesämökki jossa saa olla vapaana. Lapsia, jotka myös kiintyvät ja huolehtivat - ne lapset kasvavat siinä missä koirakin ja oppivat huolehtimaan todella mainiosti, ainakin oman kokemukseni mukaan. Miksi tällainen olisi koiralle huonompi elämä kuin pönöttää jossain trimmissä föönattavana ja näyttelyissä tai juosta henki hieverissä jotain esteitä ajan kanssa? Lasten missikisat ja kilpaurheilu on paheksuttavaa, mutta koiran kohdalla pakonomainen näyttelyissä juokseminen ja joku pakotettu agility on aina parempi kuin mökillä vapaana juokseminen?
Jos sä mietit koko jalostustoimintaa, niin se vähän niin ku pyörii sen näyttelyhässäkän ympärillä. Niitä paritetaan ristiin ja käydään astuttamassa isolla rahalla pitkin maailmaa, että voitaisiin minimoida pikkiriikkisen geenipoolin aiheuttamat sairaudet ja vaivat. Mit vähemmän siellä on sitä näyttelyissä marinoitua mastkua tarjolla uusiin pentueisiin, sitä pienempi se tulevaisuuden käytettävä pooli on. Eli sikäli mä ymmärrän sen, että alan ihmiset pyrkivät pitämään kaiken matskun tarjolla, etenkin Suomessa kun tämä on niin pieni maa. Sitä mä en tajua, että miksi te "ei me näyttelykoiraa haluta, mutta se on pakko olla tämä rotu ja mielellään hyvistä vanhemmista" -tyypit ette suosi sekarotuisia. Tärkeintä kai olisi löytää pentu, jossa on jotain omaan tilanteeseen suhteellisen päteviä rotuja sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet kasvattajat ovat vuosien ajan panostaneet saavuttaakseen kasvateissaan tietyn korkean tason, jota mitataan esim näyttelymenestyksellä. Kasvattaja on tuonut koiria ulkomailta (kallista), käynyt näyttelyissä rodun alkuperämaassa (kallista), panostanut kymmeniä tuhansia jotta hänen kasvattamassa koirat ovat rotumääritelmän mukaisia.
Tottakai sitä sillon haluaa että käydään edes joskus näyttelyissä.
Älkää ostako/kysyikö koiraa kasvattajalta joka haluaa kasvattinsa käyvän näyttelyissä.
Lemmikkikoiria saa muualtakin.
Ei kukaan myisi huippuratsun varsaakaan vain lasten piharatsastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.
Väärinymmärtämisen kapinen kuningatarko se siellä? Ap haluaa itse päättää kilpailuttaako koiraansa. Hän haluaa mukavan perhekoiran. Sinä paskapää yrität vääntää hänestä jotain lapsellista minä-minä -hahmoa, vaikka ongelmana on ylikunnianhimoiset kasvattajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.
Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään.
Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.
Jos ei ole kiinnostusta näyttelyihin, vaan haluaa vain kaverin lenkkipolulle ja harrastukaiin, niin sit kannattasi laajentaa hakua sekarotuisiin. Tämä on ihan hyvä kehityssuunta, sillä lemmikeitä yleensä saa ihan liian helposti, vaikka niiden hoitamiseen ei olisi kykyä eikä resursseja. Et sä lastakaan adoptoi tosta vain.
Ai koira ei voi elää hyvää, virikkeellistä, liikunnallista ja tervettä elämää, jos sen kanssa ei virallisesti harrasta jotakin? Koiranäyttelykö on koiran elämää enemmän, kuin omistajan kanssa leikkiminen ja vaikka jäljittäminen tai kotipihan agility?
Ihan ihme ajatusmaailma sinulla.
Onko sulla lukutaito hukassa vai mikä sun ongelma on? Jos ei näyttelyt kiinnosta, niin silloin koiran ei tarvi olla rotukoira. Ap sanoo, että haluaisi rotukoiran, mutta ei aio harrastaa näyttelyitä. Joten miksi on pakko olla rotukoira? Siksi totesin, että kannattaisi miettiä ihan seropia myös. Agilityä ja jäljittämistä käsittääkseni voi harrastaa minkä tahansa koiraksi luokiteltavan elukan kanssa. Ja se nyt on vaan fakta, että on paljon lemmikkien omistajia, joilla lemmikkiä ei pitäisi olla. Koirat on nykyisin kivasti kiven alla, ettei niitä kovin mielijohteesta voi ottaa, mutta esim. kissat ovat vieläkin aika alttiina huonolle pidolle.
Miksi rotukoiran - vaikka nyt puhdasrotuinen Bichon Frisée - pitäisi käydä näyttelyissä? Mitä iloa siitä on sille koiralle? Vai onko se koira näille fanaatikoille siis vain joku jalostuksen ja suvun jatkamisen väline ja sillä koiralla ei sinänsä ole suurta väliä, kunhan saa jotain mitaleja?
Ehkäpä moni haluaa mahdollisimman terveen koiran, jonka vanhemmat ovat tiedossa. Mutta haluavat viettää sen koiran kanssa ihan tavallista arkea.
Mieheni veljen perhe "teetti" pentuja. Siis huolehtivat tietenkin viimeisen päälle koko homman, hoitivat ja valvoivat ja valitsivat pentujen perheet, mutta ilman fanaattisuutta, yksityishenkilöinä. Puhdasrotuisesta Bichonista yhtälailla puhtaan Bichonin kanssa. Kaikki menivät ihan normaaleille perheille, ei mitään näyttelypakkoa jne. kun ei kumpikaan vanhemmistakaan ollut mikään näyttelykoira, vaikka molemmat olivat näyttelyissä menestyneiden jälkeläisiä. Ainoat pennut heidän narttukoirallaan, uroskoiralla taisi olla toinen ja viimeinen pentue. Eli ei mitään tehtailua.
Eikö tuollainen näyttelymeininki ole aika mennyttä aikaa? Että koiraa puunataan ja pakotetaan johonkin, seisomaan arvioitavana? Eihän tuollaista oikein ihmisillekään enää hyväksytä.
Koska näyttelyt on aika jalostustoiminnan ytimessä. Rotua Bichon Frisee ei olisi olemassa ilman jalostusta, ja näyttelyt ovat se paikka, missä jalostajat kohtaa toisiaan ja arvioidaan jalostuksen suunnan peruteella parhaat yksilöt tulevia pentueita varten. Jos kukaan ei yhtäkkiä käyttäisi enää Bichon Frisee -koiriaan näyttelyissä, koko rotu lakkaisi olemasta. Jos rotu on kovin suosittu (eli yksilöitä on paljon), varmaan siitä on vara myydä pentuja ilman näyttelypakkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.
Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään.
Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.
Jos ei ole kiinnostusta näyttelyihin, vaan haluaa vain kaverin lenkkipolulle ja harrastukaiin, niin sit kannattasi laajentaa hakua sekarotuisiin. Tämä on ihan hyvä kehityssuunta, sillä lemmikeitä yleensä saa ihan liian helposti, vaikka niiden hoitamiseen ei olisi kykyä eikä resursseja. Et sä lastakaan adoptoi tosta vain.
Ai koira ei voi elää hyvää, virikkeellistä, liikunnallista ja tervettä elämää, jos sen kanssa ei virallisesti harrasta jotakin? Koiranäyttelykö on koiran elämää enemmän, kuin omistajan kanssa leikkiminen ja vaikka jäljittäminen tai kotipihan agility?
Ihan ihme ajatusmaailma sinulla.
Onko sulla lukutaito hukassa vai mikä sun ongelma on? Jos ei näyttelyt kiinnosta, niin silloin koiran ei tarvi olla rotukoira. Ap sanoo, että haluaisi rotukoiran, mutta ei aio harrastaa näyttelyitä. Joten miksi on pakko olla rotukoira? Siksi totesin, että kannattaisi miettiä ihan seropia myös. Agilityä ja jäljittämistä käsittääkseni voi harrastaa minkä tahansa koiraksi luokiteltavan elukan kanssa. Ja se nyt on vaan fakta, että on paljon lemmikkien omistajia, joilla lemmikkiä ei pitäisi olla. Koirat on nykyisin kivasti kiven alla, ettei niitä kovin mielijohteesta voi ottaa, mutta esim. kissat ovat vieläkin aika alttiina huonolle pidolle.
Miksi rotukoiran - vaikka nyt puhdasrotuinen Bichon Frisée - pitäisi käydä näyttelyissä? Mitä iloa siitä on sille koiralle? Vai onko se koira näille fanaatikoille siis vain joku jalostuksen ja suvun jatkamisen väline ja sillä koiralla ei sinänsä ole suurta väliä, kunhan saa jotain mitaleja?
Ehkäpä moni haluaa mahdollisimman terveen koiran, jonka vanhemmat ovat tiedossa. Mutta haluavat viettää sen koiran kanssa ihan tavallista arkea.
Mieheni veljen perhe "teetti" pentuja. Siis huolehtivat tietenkin viimeisen päälle koko homman, hoitivat ja valvoivat ja valitsivat pentujen perheet, mutta ilman fanaattisuutta, yksityishenkilöinä. Puhdasrotuisesta Bichonista yhtälailla puhtaan Bichonin kanssa. Kaikki menivät ihan normaaleille perheille, ei mitään näyttelypakkoa jne. kun ei kumpikaan vanhemmistakaan ollut mikään näyttelykoira, vaikka molemmat olivat näyttelyissä menestyneiden jälkeläisiä. Ainoat pennut heidän narttukoirallaan, uroskoiralla taisi olla toinen ja viimeinen pentue. Eli ei mitään tehtailua.
Eikö tuollainen näyttelymeininki ole aika mennyttä aikaa? Että koiraa puunataan ja pakotetaan johonkin, seisomaan arvioitavana? Eihän tuollaista oikein ihmisillekään enää hyväksytä.
Mitä järkeä tuossa oli? Ainoastaan se, että lankosi sai hommasta rahaa.
Rotua se ei vienyt eteenpäin mitenkään, ainoa hyötyjä oli lankosi rahallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.
Väärinymmärtämisen kapinen kuningatarko se siellä? Ap haluaa itse päättää kilpailuttaako koiraansa. Hän haluaa mukavan perhekoiran. Sinä paskapää yrität vääntää hänestä jotain lapsellista minä-minä -hahmoa, vaikka ongelmana on ylikunnianhimoiset kasvattajat.
"Ollaanm iehen kanssa odotettu jo useampi vuosi adoptiolasta, mutta ei vain saada. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi lapsia kidnapataan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aloittaja ei voi kertoa mistä rodusta on kyse, ei sen mitään huippusalaista tietoa pitäisi olla? Taitaa olla niin että ap:n valitsema rotu ei sovi pelkäksi perheen kotikoiraksi ja siksi kasvattajat eivät anna pentua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, me ollaan ostettu koira asuessamme ulkomailla. Sellainen rotu, jota jonotetaan Suomessa pitkään. Kuitenkin sellainen seurakoira, pieni ja kiva, turkki hiukan työläs jos sitä pakottautuu hoitamaan rotuyhdistyksen ohjeiden mukaan, joissa takku on sama kuin koiran rääkkääminen.
Otettiin silloisessa kotimaassamme yhteyttä Kenneliin ja koira saatiin reilusti alle puolessa vuodessa, en muista tarkkaan. Virallisesti rekisteröity Kennel, jolla julkiset nettisivut, päästiin tutustumaan sekä Kennelin oloihin, että pentumme vanhempiin ja saatiin heidän taustastaan tietoa ja kaikki paperit. Kiihkotonta ja asiallista meininkiä. Kaikista rokotuksista jne. huolehdittiin Kennelissä ja olivat ensimmäisenä vuotena tosi tarkkoja siitä, että rokotukset otettiin ja merkattiin sekä sikäläiseen korttiin, että koiran EU-passiin, rokotusampullin sinetteineen kaikkineen. Pennuilla oli "takuu", eli jos pentu esim. kuolee ensimmäisen kolmen kuukauden aikana johonkin sellaiseen, joka ei johdu isäntäperheen laiminlyönnistä, vaan kyseessä on joku sairaus, saa rahat takaisin tai uuden pennun seuraavasta pentueesta. Meidän pentumme sitten sairastui, hoidettiin viimeisen päälle kuntoon: noudettiin kotoa, pidettiin sairaalassa ja lääkittiin, kotiutettiin vsta kun oli varmasti terve ja myös seurattiin. Tää onkin ainoa kerta kun ollaan eläinlääkäriä muuhun kuin rokotuksiin ja terveystarkastuksiin kahdeksan vuoden aikana tarvittu.
Kyllä itse olen hiukan hämmästellyt Suomen tiukkapipoista meininkiä juuri tuossa, että pakko on käyttää näyttelyissä tai kilpailla jossain agilityssa. Ilmeisesti siksi, että kaikki kasvattajat on jotain yksityishenkilöitä, joiden business perustuu siihen. että on jotain menestyshistoriaa?
Miksi oletetaan, että tämä olisi koiralle jotenkin hyvää elämää? Jos saa kodin, jossa on rakkautta ja huolenpitoa, koulutusta sopivasti, liikuntaa ja virikkeitä ja vaikka kesämökki jossa saa olla vapaana. Lapsia, jotka myös kiintyvät ja huolehtivat - ne lapset kasvavat siinä missä koirakin ja oppivat huolehtimaan todella mainiosti, ainakin oman kokemukseni mukaan. Miksi tällainen olisi koiralle huonompi elämä kuin pönöttää jossain trimmissä föönattavana ja näyttelyissä tai juosta henki hieverissä jotain esteitä ajan kanssa? Lasten missikisat ja kilpaurheilu on paheksuttavaa, mutta koiran kohdalla pakonomainen näyttelyissä juokseminen ja joku pakotettu agility on aina parempi kuin mökillä vapaana juokseminen?
Jos sä mietit koko jalostustoimintaa, niin se vähän niin ku pyörii sen näyttelyhässäkän ympärillä. Niitä paritetaan ristiin ja käydään astuttamassa isolla rahalla pitkin maailmaa, että voitaisiin minimoida pikkiriikkisen geenipoolin aiheuttamat sairaudet ja vaivat. Mit vähemmän siellä on sitä näyttelyissä marinoitua mastkua tarjolla uusiin pentueisiin, sitä pienempi se tulevaisuuden käytettävä pooli on. Eli sikäli mä ymmärrän sen, että alan ihmiset pyrkivät pitämään kaiken matskun tarjolla, etenkin Suomessa kun tämä on niin pieni maa. Sitä mä en tajua, että miksi te "ei me näyttelykoiraa haluta, mutta se on pakko olla tämä rotu ja mielellään hyvistä vanhemmista" -tyypit ette suosi sekarotuisia. Tärkeintä kai olisi löytää pentu, jossa on jotain omaan tilanteeseen suhteellisen päteviä rotuja sekaisin.
Ok. Jos mielstänne tämä siis on ihanaa elämää sille koiralle. Elää jostain näyttelystä toiseen.
Mitään välimuotoa ei vaan tunnu olevan, paitsi muutamat täyspaiset, normaalit yksityishenkilöt, jotka teettävät pentuja toisella saman rodun koiralla.
Ehkä nyt ymmärrän siis koko tämän "puhdasrotuisuuden" väärin, eli tarkoituksena on teettää jotain jatkojalostukseen kelpaavia näyttelykappaleita, joiden tehtävä on taas tehdä uusia, jatkojalostukseen kelpaavia, näyttelyissä elämäntehtävänsä suorittavia yksilöitä: jotenkin tää vaan kuulostaa nimenomaan pentutehtailulta.
Itse ajattelen ns. "puhdasrotuisella" sitä, että kaksi saman rodun terveeksi todettua koiraa saavat pentuja.
Jotenkin tullut koko koiraporukasta ihan kajahtanut mielikuva, mutta tää avaa kyllä. Että ne näyttelyt on sen koiran elämäntehtävä ja siellä sitten metsästetään astutettavaa/astuttajaa kuin jossain siitosteollisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.
Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään.
Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.
Jos ei ole kiinnostusta näyttelyihin, vaan haluaa vain kaverin lenkkipolulle ja harrastukaiin, niin sit kannattasi laajentaa hakua sekarotuisiin. Tämä on ihan hyvä kehityssuunta, sillä lemmikeitä yleensä saa ihan liian helposti, vaikka niiden hoitamiseen ei olisi kykyä eikä resursseja. Et sä lastakaan adoptoi tosta vain.
Ai koira ei voi elää hyvää, virikkeellistä, liikunnallista ja tervettä elämää, jos sen kanssa ei virallisesti harrasta jotakin? Koiranäyttelykö on koiran elämää enemmän, kuin omistajan kanssa leikkiminen ja vaikka jäljittäminen tai kotipihan agility?
Ihan ihme ajatusmaailma sinulla.
Onko sulla lukutaito hukassa vai mikä sun ongelma on? Jos ei näyttelyt kiinnosta, niin silloin koiran ei tarvi olla rotukoira. Ap sanoo, että haluaisi rotukoiran, mutta ei aio harrastaa näyttelyitä. Joten miksi on pakko olla rotukoira? Siksi totesin, että kannattaisi miettiä ihan seropia myös. Agilityä ja jäljittämistä käsittääkseni voi harrastaa minkä tahansa koiraksi luokiteltavan elukan kanssa. Ja se nyt on vaan fakta, että on paljon lemmikkien omistajia, joilla lemmikkiä ei pitäisi olla. Koirat on nykyisin kivasti kiven alla, ettei niitä kovin mielijohteesta voi ottaa, mutta esim. kissat ovat vieläkin aika alttiina huonolle pidolle.
Miksi rotukoiran - vaikka nyt puhdasrotuinen Bichon Frisée - pitäisi käydä näyttelyissä? Mitä iloa siitä on sille koiralle? Vai onko se koira näille fanaatikoille siis vain joku jalostuksen ja suvun jatkamisen väline ja sillä koiralla ei sinänsä ole suurta väliä, kunhan saa jotain mitaleja?
Ehkäpä moni haluaa mahdollisimman terveen koiran, jonka vanhemmat ovat tiedossa. Mutta haluavat viettää sen koiran kanssa ihan tavallista arkea.
Mieheni veljen perhe "teetti" pentuja. Siis huolehtivat tietenkin viimeisen päälle koko homman, hoitivat ja valvoivat ja valitsivat pentujen perheet, mutta ilman fanaattisuutta, yksityishenkilöinä. Puhdasrotuisesta Bichonista yhtälailla puhtaan Bichonin kanssa. Kaikki menivät ihan normaaleille perheille, ei mitään näyttelypakkoa jne. kun ei kumpikaan vanhemmistakaan ollut mikään näyttelykoira, vaikka molemmat olivat näyttelyissä menestyneiden jälkeläisiä. Ainoat pennut heidän narttukoirallaan, uroskoiralla taisi olla toinen ja viimeinen pentue. Eli ei mitään tehtailua.
Eikö tuollainen näyttelymeininki ole aika mennyttä aikaa? Että koiraa puunataan ja pakotetaan johonkin, seisomaan arvioitavana? Eihän tuollaista oikein ihmisillekään enää hyväksytä.
Mitä järkeä tuossa oli? Ainoastaan se, että lankosi sai hommasta rahaa.
Rotua se ei vienyt eteenpäin mitenkään, ainoa hyötyjä oli lankosi rahallisesti.
Entä sitten jos rotua ”ei viety eteenpäin?”. Etkö ole saanut jo päähäsi mahtumaan, ettei näyttelyt ole kaikille se juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.
Väärinymmärtämisen kapinen kuningatarko se siellä? Ap haluaa itse päättää kilpailuttaako koiraansa. Hän haluaa mukavan perhekoiran. Sinä paskapää yrität vääntää hänestä jotain lapsellista minä-minä -hahmoa, vaikka ongelmana on ylikunnianhimoiset kasvattajat.
Ei.
Ongelma on AP joka piinaa soitoillaan kunnianhimoisia kasvattajia, joilla on varauslistoillaan kymmeniä nimiä, jotka haluavat harrastaa koiransa kanssa. AP soittaa ja pillastuu, kun ei voi kuukauden päästä rahatukon kanssa hakea pentua näillä puheilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja ei voi kertoa mistä rodusta on kyse, ei sen mitään huippusalaista tietoa pitäisi olla? Taitaa olla niin että ap:n valitsema rotu ei sovi pelkäksi perheen kotikoiraksi ja siksi kasvattajat eivät anna pentua.
Älä jaksa yrittää onkia esiin mistä rodusta on kyse. Tuollaisella alkeellisella yllyttämisellä vieläpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.
Niinhän sinä varmaan luulet, että tehdään. Vaan ei, ei tehdä. Minä olen muutaman VUODEN etsiskellyt, ilmoittautunut varausjonoon jne. mutta aina ne menee muille. En tietenkään voi aina olla päivystämässä joka paikassa, enkä aio ottaa pentutehtailijalta mitään.
Sekin, että haluaa terveen koiran, ei merkitse mitään. Se merkitsee, että on lapsia ja ei aio koiran kanssa virallisesti harrastaa.
Jos ei ole kiinnostusta näyttelyihin, vaan haluaa vain kaverin lenkkipolulle ja harrastukaiin, niin sit kannattasi laajentaa hakua sekarotuisiin. Tämä on ihan hyvä kehityssuunta, sillä lemmikeitä yleensä saa ihan liian helposti, vaikka niiden hoitamiseen ei olisi kykyä eikä resursseja. Et sä lastakaan adoptoi tosta vain.
Ai koira ei voi elää hyvää, virikkeellistä, liikunnallista ja tervettä elämää, jos sen kanssa ei virallisesti harrasta jotakin? Koiranäyttelykö on koiran elämää enemmän, kuin omistajan kanssa leikkiminen ja vaikka jäljittäminen tai kotipihan agility?
Ihan ihme ajatusmaailma sinulla.
Onko sulla lukutaito hukassa vai mikä sun ongelma on? Jos ei näyttelyt kiinnosta, niin silloin koiran ei tarvi olla rotukoira. Ap sanoo, että haluaisi rotukoiran, mutta ei aio harrastaa näyttelyitä. Joten miksi on pakko olla rotukoira? Siksi totesin, että kannattaisi miettiä ihan seropia myös. Agilityä ja jäljittämistä käsittääkseni voi harrastaa minkä tahansa koiraksi luokiteltavan elukan kanssa. Ja se nyt on vaan fakta, että on paljon lemmikkien omistajia, joilla lemmikkiä ei pitäisi olla. Koirat on nykyisin kivasti kiven alla, ettei niitä kovin mielijohteesta voi ottaa, mutta esim. kissat ovat vieläkin aika alttiina huonolle pidolle.
Miksi rotukoiran - vaikka nyt puhdasrotuinen Bichon Frisée - pitäisi käydä näyttelyissä? Mitä iloa siitä on sille koiralle? Vai onko se koira näille fanaatikoille siis vain joku jalostuksen ja suvun jatkamisen väline ja sillä koiralla ei sinänsä ole suurta väliä, kunhan saa jotain mitaleja?
Ehkäpä moni haluaa mahdollisimman terveen koiran, jonka vanhemmat ovat tiedossa. Mutta haluavat viettää sen koiran kanssa ihan tavallista arkea.
Mieheni veljen perhe "teetti" pentuja. Siis huolehtivat tietenkin viimeisen päälle koko homman, hoitivat ja valvoivat ja valitsivat pentujen perheet, mutta ilman fanaattisuutta, yksityishenkilöinä. Puhdasrotuisesta Bichonista yhtälailla puhtaan Bichonin kanssa. Kaikki menivät ihan normaaleille perheille, ei mitään näyttelypakkoa jne. kun ei kumpikaan vanhemmistakaan ollut mikään näyttelykoira, vaikka molemmat olivat näyttelyissä menestyneiden jälkeläisiä. Ainoat pennut heidän narttukoirallaan, uroskoiralla taisi olla toinen ja viimeinen pentue. Eli ei mitään tehtailua.
Eikö tuollainen näyttelymeininki ole aika mennyttä aikaa? Että koiraa puunataan ja pakotetaan johonkin, seisomaan arvioitavana? Eihän tuollaista oikein ihmisillekään enää hyväksytä.
Mitä järkeä tuossa oli? Ainoastaan se, että lankosi sai hommasta rahaa.
Rotua se ei vienyt eteenpäin mitenkään, ainoa hyötyjä oli lankosi rahallisesti.
Entä sitten jos rotua ”ei viety eteenpäin?”. Etkö ole saanut jo päähäsi mahtumaan, ettei näyttelyt ole kaikille se juttu?
No mikä se juttu oli? Ei sitten ole muuta selitystä kuin lankomiehen rahantarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.
Väärinymmärtämisen kapinen kuningatarko se siellä? Ap haluaa itse päättää kilpailuttaako koiraansa. Hän haluaa mukavan perhekoiran. Sinä paskapää yrität vääntää hänestä jotain lapsellista minä-minä -hahmoa, vaikka ongelmana on ylikunnianhimoiset kasvattajat.
Ei.
Ongelma on AP joka piinaa soitoillaan kunnianhimoisia kasvattajia, joilla on varauslistoillaan kymmeniä nimiä, jotka haluavat harrastaa koiransa kanssa. AP soittaa ja pillastuu, kun ei voi kuukauden päästä rahatukon kanssa hakea pentua näillä puheilla.
Hohoh hoo! Piinaa, pillastui. Siinähän trollaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Se on varsin hyvä syy ymmärtää pentutehtailua ja koirien systemaattista hyväksikäyttöä, rääkkäystä ja heitteillejättöä. Koska ei saa koiraa, vaikka haluaa sellaisen nyt heti.
Väärinymmärtämisen kapinen kuningatarko se siellä? Ap haluaa itse päättää kilpailuttaako koiraansa. Hän haluaa mukavan perhekoiran. Sinä paskapää yrität vääntää hänestä jotain lapsellista minä-minä -hahmoa, vaikka ongelmana on ylikunnianhimoiset kasvattajat.
"Ollaanm iehen kanssa odotettu jo useampi vuosi adoptiolasta, mutta ei vain saada. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi lapsia kidnapataan."
Juu. Yritäpä saada adoptiolasta sillä, että tavoitteenani on, että hän viimeistään 3-vuotiaana osallistuu lasten missikilpailuihin, olen jo harjoitellut lasten meikkaamista ja hankkinut parhaat mahdolliset kampaajat ja missikouluttajat opettamaan häntä poseeraamaan ja kävelemään jonossa. Olen myös miettinyt, että viimeistään 3-vuotiaana laitan hänet estejuoksuun ja käymme päivittäin juoksemassa esteradalla, huudan hänelle käskyjä ja kellotan esteiden ylittämistä.
Näissä on se suuri ero, että lapsen kanssa pitää olla mahdollisimman tavallista ja tasapainoista elämää, koiran kanssa näköjään säntäilyä paikkakunnalta toiseen näyttelyihin ja trimmiin, diettiin ja juoksemiseen kurinalaisesti.
Itse en ole koiraa ottamassa mutta ihmetyttää että miten se kasvattaja voi muka noin paljon määrätä uutta omistajaa siitä mitä koiran kanssa tulee harrastaa? Vaatii että pitää kilpailla ja käydä näyttelyissä mutta eikö koira ole uuden omistajan omaisuutta joten mitä se kasvattaja sille voi jos ei tee noita juttuja? Ihan mielenkiinnosta kyselen kun niin oudolta kuulostaa tällaisen lemmikittömän korvaan.
Meille kyllä myytiin kennelliiton jäsenkennelistä collie ilman mitään ongelmia. Perheessä kaksi aikuista ja 13 v. Koirat ovat nykyään todella kysyttäjä, tuossakin pentueessa olisi ollut ottajia jonotuslistalle asti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja ei voi kertoa mistä rodusta on kyse, ei sen mitään huippusalaista tietoa pitäisi olla? Taitaa olla niin että ap:n valitsema rotu ei sovi pelkäksi perheen kotikoiraksi ja siksi kasvattajat eivät anna pentua.
Ehkä siksi, ettei keskustelu mene niistä roduista vänkäämiseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, me ollaan ostettu koira asuessamme ulkomailla. Sellainen rotu, jota jonotetaan Suomessa pitkään. Kuitenkin sellainen seurakoira, pieni ja kiva, turkki hiukan työläs jos sitä pakottautuu hoitamaan rotuyhdistyksen ohjeiden mukaan, joissa takku on sama kuin koiran rääkkääminen.
Otettiin silloisessa kotimaassamme yhteyttä Kenneliin ja koira saatiin reilusti alle puolessa vuodessa, en muista tarkkaan. Virallisesti rekisteröity Kennel, jolla julkiset nettisivut, päästiin tutustumaan sekä Kennelin oloihin, että pentumme vanhempiin ja saatiin heidän taustastaan tietoa ja kaikki paperit. Kiihkotonta ja asiallista meininkiä. Kaikista rokotuksista jne. huolehdittiin Kennelissä ja olivat ensimmäisenä vuotena tosi tarkkoja siitä, että rokotukset otettiin ja merkattiin sekä sikäläiseen korttiin, että koiran EU-passiin, rokotusampullin sinetteineen kaikkineen. Pennuilla oli "takuu", eli jos pentu esim. kuolee ensimmäisen kolmen kuukauden aikana johonkin sellaiseen, joka ei johdu isäntäperheen laiminlyönnistä, vaan kyseessä on joku sairaus, saa rahat takaisin tai uuden pennun seuraavasta pentueesta. Meidän pentumme sitten sairastui, hoidettiin viimeisen päälle kuntoon: noudettiin kotoa, pidettiin sairaalassa ja lääkittiin, kotiutettiin vsta kun oli varmasti terve ja myös seurattiin. Tää onkin ainoa kerta kun ollaan eläinlääkäriä muuhun kuin rokotuksiin ja terveystarkastuksiin kahdeksan vuoden aikana tarvittu.
Kyllä itse olen hiukan hämmästellyt Suomen tiukkapipoista meininkiä juuri tuossa, että pakko on käyttää näyttelyissä tai kilpailla jossain agilityssa. Ilmeisesti siksi, että kaikki kasvattajat on jotain yksityishenkilöitä, joiden business perustuu siihen. että on jotain menestyshistoriaa?
Miksi oletetaan, että tämä olisi koiralle jotenkin hyvää elämää? Jos saa kodin, jossa on rakkautta ja huolenpitoa, koulutusta sopivasti, liikuntaa ja virikkeitä ja vaikka kesämökki jossa saa olla vapaana. Lapsia, jotka myös kiintyvät ja huolehtivat - ne lapset kasvavat siinä missä koirakin ja oppivat huolehtimaan todella mainiosti, ainakin oman kokemukseni mukaan. Miksi tällainen olisi koiralle huonompi elämä kuin pönöttää jossain trimmissä föönattavana ja näyttelyissä tai juosta henki hieverissä jotain esteitä ajan kanssa? Lasten missikisat ja kilpaurheilu on paheksuttavaa, mutta koiran kohdalla pakonomainen näyttelyissä juokseminen ja joku pakotettu agility on aina parempi kuin mökillä vapaana juokseminen?
Jos sä mietit koko jalostustoimintaa, niin se vähän niin ku pyörii sen näyttelyhässäkän ympärillä. Niitä paritetaan ristiin ja käydään astuttamassa isolla rahalla pitkin maailmaa, että voitaisiin minimoida pikkiriikkisen geenipoolin aiheuttamat sairaudet ja vaivat. Mit vähemmän siellä on sitä näyttelyissä marinoitua mastkua tarjolla uusiin pentueisiin, sitä pienempi se tulevaisuuden käytettävä pooli on. Eli sikäli mä ymmärrän sen, että alan ihmiset pyrkivät pitämään kaiken matskun tarjolla, etenkin Suomessa kun tämä on niin pieni maa. Sitä mä en tajua, että miksi te "ei me näyttelykoiraa haluta, mutta se on pakko olla tämä rotu ja mielellään hyvistä vanhemmista" -tyypit ette suosi sekarotuisia. Tärkeintä kai olisi löytää pentu, jossa on jotain omaan tilanteeseen suhteellisen päteviä rotuja sekaisin.
Ok. Jos mielstänne tämä siis on ihanaa elämää sille koiralle. Elää jostain näyttelystä toiseen.
Mitään välimuotoa ei vaan tunnu olevan, paitsi muutamat täyspaiset, normaalit yksityishenkilöt, jotka teettävät pentuja toisella saman rodun koiralla.
Ehkä nyt ymmärrän siis koko tämän "puhdasrotuisuuden" väärin, eli tarkoituksena on teettää jotain jatkojalostukseen kelpaavia näyttelykappaleita, joiden tehtävä on taas tehdä uusia, jatkojalostukseen kelpaavia, näyttelyissä elämäntehtävänsä suorittavia yksilöitä: jotenkin tää vaan kuulostaa nimenomaan pentutehtailulta.
Itse ajattelen ns. "puhdasrotuisella" sitä, että kaksi saman rodun terveeksi todettua koiraa saavat pentuja.
Jotenkin tullut koko koiraporukasta ihan kajahtanut mielikuva, mutta tää avaa kyllä. Että ne näyttelyt on sen koiran elämäntehtävä ja siellä sitten metsästetään astutettavaa/astuttajaa kuin jossain siitosteollisuudessa.
Mä olen aika vahvasti sitä mieltä, että koirien jalostus on monissa tapauksissa (lyttynaamat, sakemannin näyttelylinja jne.)aika karseeta hommaa. Mutta niin vain sullekin se pitää ilmeisesti kuitenkin olla nimenomaan se bichon ja jollekin muulle se pitää olla se mopsi, vaikka näyttelyt ei kiinnosta. Ja sit jeesustellaan, kuinka näyttelyt eivät ole koiralle hyvä aktiviteetti. No mitenkähän sä kuvittelet, että se sun bichon sai alkunsa? Nimenomaan vuosisatoja missikisoja koirille. Siten se rotu tehtiin. Ne sai alkunsa suden näköisistä otuksista, tajuatko kuinka valtava määrä valikoitua parittamista vaadittiin, että se sun bichon näyttää siltä miltä se nyt näyttää? Eli jos sulla on joku moraalinen ongelma koiranäyttelyiden kanssa, niin ota se sekarotuinen. Muussa tapauksessa olet vain tekopyhä.
Miksi rotukoiran - vaikka nyt puhdasrotuinen Bichon Frisée - pitäisi käydä näyttelyissä? Mitä iloa siitä on sille koiralle? Vai onko se koira näille fanaatikoille siis vain joku jalostuksen ja suvun jatkamisen väline ja sillä koiralla ei sinänsä ole suurta väliä, kunhan saa jotain mitaleja?
Ehkäpä moni haluaa mahdollisimman terveen koiran, jonka vanhemmat ovat tiedossa. Mutta haluavat viettää sen koiran kanssa ihan tavallista arkea.
Mieheni veljen perhe "teetti" pentuja. Siis huolehtivat tietenkin viimeisen päälle koko homman, hoitivat ja valvoivat ja valitsivat pentujen perheet, mutta ilman fanaattisuutta, yksityishenkilöinä. Puhdasrotuisesta Bichonista yhtälailla puhtaan Bichonin kanssa. Kaikki menivät ihan normaaleille perheille, ei mitään näyttelypakkoa jne. kun ei kumpikaan vanhemmistakaan ollut mikään näyttelykoira, vaikka molemmat olivat näyttelyissä menestyneiden jälkeläisiä. Ainoat pennut heidän narttukoirallaan, uroskoiralla taisi olla toinen ja viimeinen pentue. Eli ei mitään tehtailua.
Eikö tuollainen näyttelymeininki ole aika mennyttä aikaa? Että koiraa puunataan ja pakotetaan johonkin, seisomaan arvioitavana? Eihän tuollaista oikein ihmisillekään enää hyväksytä.