Mitä köyhä yh-äiti voisi antaa tyttärelleen ylioppilaslahjaksi?

Alkuun vaikka lämmin halaus (voi tehdä, vaikka korona) ja aito onnittelu hienosta saavutuksesta. Kerrot, että olet ylpeä tyttärestäsi jne. 

Onhan äidillä ollut kolme vuotta aikaa säästää ylioppilaslahjaa varten.

Mieleenpainuvin ylioppilaslahja, jonka sain oli kummitätini itse kirjoittama "muistelma" (en keksi parempaa sanaa) siitä, miten kummitäti on seurannut kasvuani vauvasta saakka ja nyt olen jo aikuinen matkalla itsenäiseen elämään. Mukana oli henkilökohtaisia juttuja, joista osa nauratti, osa lämmitti ja osa toi tipan linssiin. Jos osaat tehdä jotain tuollaista, se voisi olla merkityksellisempää kuin mikään kaupasta ostettu. Eikä maksa kuin kynän ja paperin verran. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan äidillä ollut kolme vuotta aikaa säästää ylioppilaslahjaa varten.

Vaan minituloistapa ei säästellä, kun se lapsi on ne lukiovuodetkin ruokittava, vaatetettava jne. Ja oletko koskaan tutustunut lukiokirjojen hintoihin? Viestistäsi päätellen tuskin. 

Kirjoita kirje.

Tyttäresi ja sinun elämästäsi.

Se on arvokas lahja ja sen arvoa ei voi edes mitata rahassa.

Ja tyttäresi saa sen lukea yhä uudestaan ja se muisto säilyy läpi elämän.

Mitä vain mitä rahalla saa ostettua mitä ei ostaisi itselleen hemmotteluun.

Köyhän yh-äidin tyttärenä olisin arvostanut vaikkapa itsekirjoitettua kirjettä, jossa äitini olisi kehunut minua saavutuksestani ja kertonut mitä se merkitsee sekä toivottanut onnea, iloa ja hyvää elämää kun yksi merkkipaalu saavutettu & luvannut olla aina läsnä tulevissa koitoksissa.

Minä leivoin ja valmistin juhlatarjoilut, maksoin juhlatamineet. Ihan oli tyytyväinen poika.

Miten olisi joku pieni juttu, joka liittyy tyttäresi harrastuksiin? Tai hänen haaveilemaansa työhön tai opiskelupaikkaan?

Myös joku yhteinen illanvietto kotona "naisten kesken" voisi mielestäni olla kiva, tai käynti yhdessä jossakin (vaikka museo, taidenäyttely, konsertti tai vaikka piknik luonnonpuistossa). Tavaralahjoista tykkäisin itse esim. johonkin harrastukseeni liittyvästä kirjasta, tai jostakin pienestä leipomuksesta. Myös joku pieni viherkasvi olisi mielestäni ihana saada; ovat kauniita ja tuottavat iloa pitkäksi aikaa.

Mutta ylivoimaisesti eniten arvostaisin yhdessä vietettyä aikaa; se on kovin rajallinen resurssi ja sitten kun mahdollisuus siihen joskus aikanaan loppuu, niin sitä on mahdoton korvata millään muulla :( Edellyttää tietysti, että välinne ovat kunnossa. Jos ovat, niin tyttäresi tuskin pahastuu vaikka lahjan rahallinen arvo olisikin pieni. Itse en ainakaan haluaisi missään nimessä, että vanhempani joutuisivat tinkimään lahjani vuoksi esim. ruoasta tai muusta tärkeästä. Tunnelma ja vilpitön, lämmin ajatus ovat ylivoimaisesti tärkeämpiä.

Omia rakkaimpia lahjamuistoja ovat äidiltä saatu omatekoinen omenahillo ja isäni tekemä jätkänkynttilä. Rahaakin tuli aikanaan, mutta ei se ole jättänyt vastaavia muistoja. Tuosta omppuhillosta ja jätkänkynttilästä sen sijaan liikutun näköjään vieläkin.. niihin oli laitettu aikaa ja vaivaa, mikä oli meillä päin hirmu harvinaista :(

Olisiko sinulla jotakin perintökorua antaa, omaa taikka sukusi? Eihän sen arvokas tarvitse olla, mutta muisto siihen liittyen lämmittää ikuisesti.

Minulla on molemmilta mummoiltani pari korua - medaljonki ja sormus - ja ne ovat rakkaimmat koruni.

Kirjeen lisäksi voit antaa vaikka jonkun oman korusi, jos löytyy. Sen ei tarvitse olla kallis, tunnearvo on tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sinulla jotakin perintökorua antaa, omaa taikka sukusi? Eihän sen arvokas tarvitse olla, mutta muisto siihen liittyen lämmittää ikuisesti.

Minulla on molemmilta mummoiltani pari korua - medaljonki ja sormus - ja ne ovat rakkaimmat koruni.

Tätä olin tulossa sanomaan, että lahjoita hänelle jotakin suvun tavaraa. Näin saat ne kiertoon ja jää muistoksi. Itse sain isoisäni taskunauriin. Lämmitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan äidillä ollut kolme vuotta aikaa säästää ylioppilaslahjaa varten.

Vaan minituloistapa ei säästellä, kun se lapsi on ne lukiovuodetkin ruokittava, vaatetettava jne. Ja oletko koskaan tutustunut lukiokirjojen hintoihin? Viestistäsi päätellen tuskin. 

Jälkiviisaana tottakai tyhmää ajatella näin, mutta jos olisit laittanut kuukaudessa 2-5e säästöön joka kuukausi, kun tytär aloitti lukion, olisi nyt pottina 72-180 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan äidillä ollut kolme vuotta aikaa säästää ylioppilaslahjaa varten.

Vaan minituloistapa ei säästellä, kun se lapsi on ne lukiovuodetkin ruokittava, vaatetettava jne. Ja oletko koskaan tutustunut lukiokirjojen hintoihin? Viestistäsi päätellen tuskin. 

Jälkiviisaana tottakai tyhmää ajatella näin, mutta jos olisit laittanut kuukaudessa 2-5e säästöön joka kuukausi, kun tytär aloitti lukion, olisi nyt pottina 72-180 euroa.

Turha länkyttää, kun ei ole koskaan kokenut mitä köyhyys on. Silloin voi se 2e/kuukausikin olla tiukassa, vakka kermaperseistä uskomattomalta kuulostaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan äidillä ollut kolme vuotta aikaa säästää ylioppilaslahjaa varten.

Vaan minituloistapa ei säästellä, kun se lapsi on ne lukiovuodetkin ruokittava, vaatetettava jne. Ja oletko koskaan tutustunut lukiokirjojen hintoihin? Viestistäsi päätellen tuskin. 

Jälkiviisaana tottakai tyhmää ajatella näin, mutta jos olisit laittanut kuukaudessa 2-5e säästöön joka kuukausi, kun tytär aloitti lukion, olisi nyt pottina 72-180 euroa.

Turha länkyttää, kun ei ole koskaan kokenut mitä köyhyys on. Silloin voi se 2e/kuukausikin olla tiukassa, vakka kermaperseistä uskomattomalta kuulostaakin. 

Paitsi, että olen oikeasti köyhä ja ollut pitkään köyhä ja tiedän sen myös, että jos oikeasti haluaa niin säästöön saa vaikka 50e kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sinulla jotakin perintökorua antaa, omaa taikka sukusi? Eihän sen arvokas tarvitse olla, mutta muisto siihen liittyen lämmittää ikuisesti.

Minulla on molemmilta mummoiltani pari korua - medaljonki ja sormus - ja ne ovat rakkaimmat koruni.

Tätä olin tulossa sanomaan, että lahjoita hänelle jotakin suvun tavaraa. Näin saat ne kiertoon ja jää muistoksi. Itse sain isoisäni taskunauriin. Lämmitti.

Itse ainakin vihaisin sitä, että minulle tungettaisi jotain suvun tavaraa, jota en halua. Eri asia tottakai, jos se on jotain mitä nimenomaan haluan ja tarvitsen. Mielummin ei mitään kuin turhaa roinaa, jonka hävittäminen tulisi minun kustannettavaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan äidillä ollut kolme vuotta aikaa säästää ylioppilaslahjaa varten.

Vaan minituloistapa ei säästellä, kun se lapsi on ne lukiovuodetkin ruokittava, vaatetettava jne. Ja oletko koskaan tutustunut lukiokirjojen hintoihin? Viestistäsi päätellen tuskin. 

Jälkiviisaana tottakai tyhmää ajatella näin, mutta jos olisit laittanut kuukaudessa 2-5e säästöön joka kuukausi, kun tytär aloitti lukion, olisi nyt pottina 72-180 euroa.

Turha länkyttää, kun ei ole koskaan kokenut mitä köyhyys on. Silloin voi se 2e/kuukausikin olla tiukassa, vakka kermaperseistä uskomattomalta kuulostaakin. 

Paitsi, että olen oikeasti köyhä ja ollut pitkään köyhä ja tiedän sen myös, että jos oikeasti haluaa niin säästöön saa vaikka 50e kuukaudessa.

Eli et ole ollut oikeasti köyhä etkä varsinkaan köyhä yh. Muuten tietäisit, että säästäminen ei ole aina halusta kiinni. Jos on mahdollista saada säästöön 50e/kk ei ole oikeasti köyhä, vaan ihan kivasti toimeen tuleva. Terveisiä vaan kodista, jossa joskus oli tiukassa saada edes puuroa lautaselle.

Mua surettaa että ap. n tyttö on joutunut muuttamaan alaikäisenä poikaystävän nurkkiin asumaan että on saanut lukion käytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan äidillä ollut kolme vuotta aikaa säästää ylioppilaslahjaa varten.

Vaan minituloistapa ei säästellä, kun se lapsi on ne lukiovuodetkin ruokittava, vaatetettava jne. Ja oletko koskaan tutustunut lukiokirjojen hintoihin? Viestistäsi päätellen tuskin. 

Jälkiviisaana tottakai tyhmää ajatella näin, mutta jos olisit laittanut kuukaudessa 2-5e säästöön joka kuukausi, kun tytär aloitti lukion, olisi nyt pottina 72-180 euroa.

Turha länkyttää, kun ei ole koskaan kokenut mitä köyhyys on. Silloin voi se 2e/kuukausikin olla tiukassa, vakka kermaperseistä uskomattomalta kuulostaakin. 

Paitsi, että olen oikeasti köyhä ja ollut pitkään köyhä ja tiedän sen myös, että jos oikeasti haluaa niin säästöön saa vaikka 50e kuukaudessa.

Eli et ole ollut oikeasti köyhä etkä varsinkaan köyhä yh. Muuten tietäisit, että säästäminen ei ole aina halusta kiinni. Jos on mahdollista saada säästöön 50e/kk ei ole oikeasti köyhä, vaan ihan kivasti toimeen tuleva. Terveisiä vaan kodista, jossa joskus oli tiukassa saada edes puuroa lautaselle.

Jep olen nykyään ihan ok toimeentuleva ja säästäväinen ihminen, mutta olen aikoinaan elänyt myös budjetilla missä syötiin välillä viikko putkeen puuroa ja makaronia, kun edes koulun parin euron lounaisiin ei ollut varaa. Sellaisista summista ei säästetä 50€/kk. 

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa että ap. n tyttö on joutunut muuttamaan alaikäisenä poikaystävän nurkkiin asumaan että on saanut lukion käytyä.

Eiköhän tyttö ole ihan omasta halustaan sinne muuttanut. Eli ei kaipaa sinun surkuttelujasi. Kaikki eivät edes varakkaissa perheissä halua elää mamman helmoissa täysi-ikäiseksi saakka. 

Vähän myöhäistä herätä tähän nyt. Olisit voinut ennakoida, kun tiesit että on tulossa.