Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ampiaisfobia pilaa elämäni
Ampiaisfoobikko
29.05.2020 |
Onko kenellkään tietoa tai kokemusta ampiaisfobian hoidosta. Olen yrittänyt etsiä siihen terapiaa ym muuta mut ei näytä olevan siihen mitään.
Minulla ampiaisfobia traumaperäistä lapsuudesta, mutta traumaterapia ei tarjoa tuollaiseen hoitoa, ainakaan kunnallinen.
Mihinkään yksityisiin ei varaa ole.
Ampiaisfobiani vain pahenee vuosi vuodelta ja se kesä aikaa häiritsee todella paljon normaalia elämää.
Fobia sai alkunsa lapsuudestani, kun olin noin 4v vanha ja päälleni hyökkäsi satoja ampiaisia, joista tosin onneksi vain 13 pisti.
Iso veljeni hyppi vanhan navetan sillalla, jonka alla olikin ampiaispesä ja minä tietenkin seisoin siinä sillan vieressä, jolloin minusta tuli hyökkäyksen kohde.
Äitini kertonut tapahtumasta, sen että minulla oli vaalea pitkähihainen paita ja se oli niin täynnä ampiaisia ettei paitaa näkynyt lainkaan. Muistan tuon kauhun päivän vieläkin kuin eilisen.
Siitä päivästä lähtien olen fobiastani kärsinyt, mikä vain pahenee koko ajan.
Kesäisin kirjaimellisesti linnottaudun sisälle ja ulkona vietän hyvin vähän aikaa. Ja senkin kerran kun pihalle uskaltaudun niin eikös siihen heti joku ampiainen tule surisemaan.
Kesä aikaan käytän vain hajusteettomia kosmetiikkatuotteita ja neutraalin värisiä vaatteita, joilla pyrin minimoimaan ampiaisten "huomion", mut tämäkään ei tunnu auttavan lainkaan, kai ne jotenkin "haistaa" pelon tuottaman andrealiinin tai jotain ?!?
Olen kokeillut ampiaissyöttejä (sitä pulloa mihin tulee sisään sokeripitoista nestettä), sähköistä kärpäslätkää (mikä ei muuten toimi ampiaisiin muuten kuin että suuttuvat!), super raidia (mikä ei myöskään toimi ampiaisiin!) ym.
Kesällä en ulkoile poikani kanssa juuri lainkaan, sen hoitaa isä (siis mieheni) juuri tuon kirotun fobian takia. Mikä tietysti erkannuttaa minua perheestäni, kun muut viihtyvät ulkona.
Käytökseni muuttuu täysin kun ampainen tulee parin metrin säteelle surisemaan. Saan paniikin omaisen kohtauksen ja etsin lyhintä ja turvallisinta reittiä suojaan (eli sisälle), kuin jokin saalistajan uhmaama eläin, jolla henkiinjäämis vaisto jyrää täysin järjellisen toiminnan.
Tiedän että ampiainen on yksi miljoonasosa minun koosta ja jos se pistää niin en siihen kuole (en siis ole allerginen).
Lähi-ihmisten painostus vain pahentaa asiaa. Ja ne helkutin järkevät kommentit kuin, että: "Ei se sulle mitään tee" tai "Pysy paikoillaan" jne.
Sellainen ihminen joka ei jostain fobiasta kärsi, niin ei pysty sitä ymmärtämään.
Elämäni ja "mielenterveyteni" kärsii tästä fobiasta ja apua siihen haluaisin mutta en tiedä mistä. Olen yhden kunnallisen psykologin kanssa asiasta keskustellut ja hän ei siihen oikein osannut sanoa muuta kuin, että trauma peräistä mutta ei osannut kertoa mahdollisista hoitokeinoista ym.
Eli kysynkin nyt vielä, että onko kenelläkään vastaavasta kokemusta tai tietoa miten ja missä tätä voisi hoitaa?
Tahdon "normaalin" elämän!
Kommentit (125)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä tässä ketjussa on herkkä sieluisia ihmisiä... 😂👍
Muuta mahdollisimman pohjoiseen, niin ampiaisia on vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Elä sie pimppareita pelkää.
Heilutat risua ja hojet"mene pois paha henki",ni kyllä ne siitä hävijää!
Tämä toimii minulla aina.
Vierailija kirjoitti:
Älkää ainakaan tappako näitä elämälle tärkeitä pörriäisiä!! Jos ette pysty järkiperäistämään pelkoanne kokeilkaa vaikka hypnoosia.( tai se siedätyshoito)
Elämälle tärkeä raadonsyöjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tuskasi. Omaa elämääni on vuosia hallinnut täysin käsistä riistäytynyt, valtavat mittasuhteet saanut ja vailla mitään järkevää syytä esiintyvä hämähäkkikammo. Ongelma kärjistyi kerran niin pahaan paniikkikohtaukseen, että hyperventiloin ja oksensin itseni sairaalan paareille rauhoittavia saamaan.
Tämän jälkeen olin sekä surullisen huvittunut että vihainen itselleni: miten täysin vaaraton ja itseäni miljoona kertaa pienempi olento voi saada minut, aikuisen ihmisen, tuollaiseen tilaan? (Ampiasen pistot voivat toki oikeasti olla vaarallisia, joten hieman eri tilanne, mutta pelkomekanismi ja sen hallitsemattomuus varmaan sama). Siinä vaiheessa auttoi se askel, että hyväksyy, ettei tuo tila ole tahdonalainen eikä itsellä välttämättä ole siihen välineitä.
Netistä googlailemalla löysin erilaisia terapeutteja ja otin yhteyttä useampaan ja tiedustelin heidän mahdollisuuksiaan auttaa ongelmani kanssa. Yhden kanssa tärppäsi, ekat kerrat vain keskustelimme pitkään pelostani ja kokemuksistani ja muistoistani liittyen hämähäkkeihin. Nämä kerrat olivat ehkä niitä kaikkein hyödyllisimpiä, kun terapeutti järkeisti ja sanallisti minulle hienosti, mihin reaktioni perustuvat ja millaisia impulsseja kyseinen ärsyke aivoissani herättää. Aloin ymmärtää pelkoani ja opin suhtautumaan siihen oikein. Seuraava vaihe oli siedätyshoito, jossa etenimme pikku hiljaa kuvien katsomisesta siihen, että paikalla oli oikea hämähäkki. Ikinä en siihen pisteeseen päässyt, että olisin pystynyt sitä koskettamaan.
Pelkään hämähäkkejä edelleen enkä oikein pysty niistä mitään videoita katsomaan, liikkumattomia kuvia kylläkin pieniä määriä ja sellaisista ei-pahimmista hirviöistä. Tähän en ennen pystynyt. Lisäksi pystyn ihan hyvin rentoutumaan kesäisin ulkona ja käymään jopa mökillä, mikä oli ennen mahdotonta Hämähäkin nähdessäni pelästyn edelleen ja hakeudun sen läheisyydestä niin kauas kuin mahdollista enkä ikinä pystyisi sellaista itse tappamaan. Ei pelko missään nimessä poistunut, mutta pystyn nyt paljon paremmin käsittelemään sitä, osaan rauhoitella itseäni ja pystyn moneen sellaiseen normaalielämän juttuun, johon ennen en pystynyt. Hämähäkit eivät ole jatkuvasti ennakoivasti mielessäni, vaan vasta kun sellaisen näen.
Omasta mielestäni prosessi kyllä kannatti. Helpotus oli aika iso, koska lähtötilanne oli niin paha. Kallistahan tuo yksityisellä oli, en osaa sanoa, millaiset mahdollisuudet julkisen puolen kautta on.
Minä olen tartuttanut oman fobiani kahteen kolmesta lapsestani, jotka uskaltavat tuskin poistua kotoa kesäisin. Mies moittii minua tästä mutta ei ymmärrä, että MENEN PANIIKKIIN surinaa kuullessani enkä pysty hillitsemään käytöstäni vaan alan kirkua ja juosta. Olen jopa hypännyt liikkuvasta autosta ulos ampiaisen takia! Sekä juossut perään lähtenyttä pörriästä karkuun pysähtymättä 2 km, mikä on hyvä saavutus tälläiselle ylipainoiselle sohvaperunalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En väitä, että pelkäisin läheskään yhtä paljon ampiaisia kuin sinä, mutta olen onnistunut lieventämään omaa kammoani katsomalla dokumentteja ampiaisista. Niiden ymmärtäminen auttoi pelkooni. Ampiaiset eivät halua pistää ilman syytä. Toki asia voi olla hankala jos et esimerkiksi kestä edes katsoa ampiaisia.
Kuulostaa todella ikävältä ongelmalta, tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Älkää ainakaan tappako näitä elämälle tärkeitä pörriäisiä!! Jos ette pysty järkiperäistämään pelkoanne kokeilkaa vaikka hypnoosia.( tai se siedätyshoito)
Mehiläiset ovat tärkeitä. Ampiaiset eivät pölytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta idiotismia tämä ketju väärällään. On kyllä tiedossa, että ihmiset ovat todella vieraantuneita luonnosta, mutta jos edes perusasiat eivät ole hallussa, kannattaisi olla hiljaa.
Muutamia korjauksia tämän ketjun omituisiin väitteisiin:
- ampiaiset pölyttävät
- ampiaiset eivät ole raadonsyöjiä
- ampiaiselle voi allergisoitua aikaisintaan silloin, kun se pistää toisen kerran
- eläimen ei tarvitse olla söpö, kiva, tai hyödyllinen ihmiselle, jotta sillä olisi oikeus olla olemassa
Jos on niin v*tun vaikee esim. googlettaa asiasta lisätietoa, niin laittakaa kone/ puhelin kiinni ja menkää vaikka ihmettelemään luonnon kauneutta, kun se vielä on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta idiotismia tämä ketju väärällään. On kyllä tiedossa, että ihmiset ovat todella vieraantuneita luonnosta, mutta jos edes perusasiat eivät ole hallussa, kannattaisi olla hiljaa.
Muutamia korjauksia tämän ketjun omituisiin väitteisiin:
- ampiaiset pölyttävät
- ampiaiset eivät ole raadonsyöjiä
- ampiaiselle voi allergisoitua aikaisintaan silloin, kun se pistää toisen kerran
- eläimen ei tarvitse olla söpö, kiva, tai hyödyllinen ihmiselle, jotta sillä olisi oikeus olla olemassa
Jos on niin v*tun vaikee esim. googlettaa asiasta lisätietoa, niin laittakaa kone/ puhelin kiinni ja menkää vaikka ihmettelemään luonnon kauneutta, kun se vielä on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ampiaiset myös syövät niitä muita kammottaviksi, hirveiksi, ahdistaviksi ja tappamisen arvoiseksi kokemianne hyönteisiä.
Pelko alkoi kun poikamme olikin vakavasti allerginen pistoille. Eka kerran ampiainen tuikkasi kun hän oli 8-v, tuli itkien kotiin kun sattui. Sitten rauhoittui kunnes noin puolen tunnin päästä iho muuttui kauttaaltaan punaiseksi, huulet turposivat ja sanoi kurkussa tuntuvan oudolta. Soitin päivystykseen joka käski soittamaan heti ambulanssin paikalle. Sitten tulikin jo hätä meille vanhemmillekin vaikka apu tuli pihaan alle 10 minuutin. Se yö meni sairaalassa.
Toinen pistos tapahtui 14-v ja onneksi oli kotona ja epipen annos lähellä mutta siltikin ambulanssilla tarkkailuun yöksi. Se turvotus nousee sekunneissa!! Vi*uttaa tollaset vähättelijät ja naljailijat kun toiset voivat olla vakavasti allergisia. Kyllä siinä joka kevät/kesä pelko on persiissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vi*uttaa tollaset vähättelijät ja naljailijat kun toiset voivat olla vakavasti allergisia.
Juu, ja nyt sitten joukolla hävittämään maailmasta kaikki olennot, jotka häiritsevät, pelottavat, tai allergsioivat. Kyllähän IHMISTEN pitää saada elää rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Eka kerran ampiainen tuikkasi kun hän oli 8-v,---.
Teidän lapsi on ensimmäinen ihminen, joka on allergisoitunut ampiaiselle ilma aiempaa kontaktia..?
Täällä myös foobikko. Perhetuttumme kuoli lapsuudessani ampiaistenpistoihin, koska olikin yllättäen niille allerginen. Lisäksi ystävääni pisti 4v ampiainen niin että itse olin paikalla ja pistokohta turposi välittömästi pahasti ja tuli ihan sairaalareissu hänelle. Pelkään aivan järjettömästi ampiaisia. Olen yrittänyt toimia niin että laitan silmät kiinni ja jähmetyn, mutta jostain syystä ampiaiset jäävät aina pörräämään ympärilleni eivätkä lennä pois. Liekö sitten se pelon adrenaliini vaikuttaa... niinpä juoksen karkuun sisälle. Jos sisälle tulee ampiainen, juoksen äkkiä toiseen huoneeseen ja pysyttelen siellä kunnes ampiainen on joko tapettu tai se lentää ulos. Olen erittäin tyytyväinen että niitä on nykyisin vähän. Enkä todellakaan tee hyönteishotelleja minnekään. Kimalaisia ja mehiläisiä en pelkää ollenkaan. Ainoastaan ampiaiset saa aikaan kauhun.
Vierailija kirjoitti:
Enkä todellakaan tee hyönteishotelleja minnekään.
Niityt sileäksi vaan, vähän rounduppia kehiin, ilmasto lämpiämään, ja vot, kohta ei ole pörriäisiä, eikä sen puoleen ihmisiäkään. Toisia ei kyllä tule ikäväkään.
Ihana kuulla että teidän muidenkin ampiaiskammoajien tarinoita.
Minun fobiani syntyi lapsuudessa, kun äitini pakotti meidät lapset katsomaan kun ampiainen pisti häntä. Äitini huusi kuin syötävä ja monta päivää pistokohta oli punainen ja kättä särki.
Tämän kaiken hän siis näki opetustilanteena, mutta siitä sai alkuunsa minun suunnaton pelko ampiaisia kohtaan.
En pelkää kimalaisia, enkä edes mehiläisiä. Kun kuulen surinaa, tarkistan heti mistä ötökästä ääni tulee. Jos se on ampiainen, juoksen niin kovaa kuin jaloistani lähtee. Menen ihan hysteeriseksi enkä pysty huolehtimaan siinä pelossa esim lapsistani. Tämähän taas on kovin ongelmallista, koska työskentelen päiväkodissa. Syksyisin ampiaiset on niin sekopäitä, että pistävät huvinvuoksi ja minulla syke lähentelee tuhatta kun seisoskelen siellä pihassa pörriäisten lähettyvillä. Tekisin mitä vain että ampiaiset kuolisivat sukupuuttoon.
Eläimet siirtävät luonnossa tärkeät taidot jälkeläisilleen. Ihmisillä näköjään siirtyy sukupolvelta toiselle enää idiotismi.
Alue: Aihe vapaa
Ampiainen ei pölytä, nyt on oikea aika tappaa kuningattaret mitkä pörrää terassilla, mökillä, yms.