Pidätkö etunimestäsi?
Itse pidän, mutta se on minulle puoli sukupolvea liian vanha nimi, joten samanikäisiä kaimoja ei ole ollut. Nimeni on vahva ja tumma, työelämän alkuvuosina uutta ihmistä ensi kertaa kohdatessa on yllätytty, että olen nuorempi kuin oletettiin. Huomaan että nimeni jää ihmisille mieleen.
Kommentit (12)
En. Ei tunnu omalta. Lapsuudessa ja vielä nytkin monet kutsuvat lempinimellä. Oikea nimeni on vähän vieras. Lempinimen on kyllä kamala, mutta siihen nimeen hätkähdän. Ikinä ei kotona tai lapsuuden kaverit minua oikealla nimellä kutsuneet. Perhepäivähoidossakin käytettiin lempinimeä. Vasta koulussa monet kaverit sai tietää oikean nimeni.
Kyllä.
Jopa raamatussakin mainitaan.
Pyhitetty olkoon nimeni.
Pidän. On kaunis ja vaikka melko tavallinen, ei liian yleinen ikäluokassani. Nyt aikuisiällä olen myös alkanut karistaa lempinimeäni ja esittelen itseni myös rennommissa tilanteissa oikealla nimelläni.
Tykkään erittäin paljon nimestäni.
Vihaan vain sitä kuin jotkut idiootit lausuvat nimeni väärin vaikka he huomaavat että olen kiusaantunut siitä ja he tietävät että en tykkää siitä että minun nimeni lausutaan väärin.
Suomalaiset ovat vihaajia, juoruolijoita ja kiusaajia.
Pidän. Aika harvinainen, löytyy ruotsalaisesta kalenterista.
En pitänyt ennen, koska oli todella yleinen nimi. Nyt kun asun ulkomailla pidän paljon, koska ei ole muita samannimisiä (tosin nyt saan aina olla tavaamassa nimeäni...).
Itse pidän mutta toiset ei taida pitää kun nimestäkin kiusattu ja niillä niin suuret luulot itsestänsä ja kuvittelevat että voisivat jotenkin määritellä muita ja päättää nimenkin
Pidän. Nimeni ei ole kovin yleinen, 90-luvun alussa oli pieni piikki tuon nimen suosiossa, muttei ole ollut sen jälkeen, joten ei tarvitse kärsiä samasta kuin esim. Sarit, Jennit, Niinat, Sannat jne eli että joutuisi työpaikalla selittämään kuka Sari niistä kaikista Sareista on.
En todellakaan pidä.
Perusteena nimen valinnalle kuulemma oli, että se oli silloin yleinen nimi niin valitaan se. Sisaruksilla sama juttu.
Sitten oli vielä joku "sääntö", että nimipäivä pitää olla syntymäpäivän jälkeen. Näin äitini on joskus selittänyt. Älkää kysyä, en minäkään tajua.
Toinen nimeni on kiva, mutta en kuitenkaan ole ajatellut nimeäkään vaihtaa.
Pidän, vaikka se on melko yleinen omassa ikäluokassani. Mutta se on yksinkertainen ja kaunis, eikä aiheuta hämmästystä ulkomaillakaan.
Kyllä pidän, kutsumanimeni on toinen nimeni ja pidän siitäkin, on harvinainen. 😊