Uskovainen miesystävä, kun itse olen ateisti

Voisit ajatella että kyse on vain tavasta ilmaista itseään. Olen huomannut että monilla uskovaisilla on tapana puheessaan ulkoistaa asioita Jumalan tahdon varaan vaikka he oikeasti tietävät oikein hyvin että se asia on pääasiassa kiinni heistä itsestään. Itse koen että kyse on enemmänkin sen kaltaisesta toteamuksesta että ajatellaan että mikään ei ole elämässä varmaa ja kohtalo/sattuma voi aiheuttaa mitä vain tulevaisuudessa. Uskovainen vain ilmaisee sen ajatuksen Jumalan kautta, ateisti puhuisi sattumasta.

Nainen vaietkoon seurakunnassa

Miehelläsi on fiksuja ajatuksia, oli se sitten Jumala vai jokin muu ohjaava voima.

Voi jeesuksen sorkkarauta sentään.

Minä en pystyisi olemaan parisuhteessa uskovaisen kumppanin kanssa. Nuo näkökannat ovat niin kaukana toisistaan, ettei suhde vain onnistu. Kavereiden uskonnollisuudesta tai uskonnottomuudesta en välitä enkä oikeastaan edes tiedä.

Olen itse uskovainen ja tunnistan tuollaisen puhetavan. Itse uskon johdatukseen ja siihen että Jumala voi kääntää pahatkin asiat siunaukseksi ja että Jumalan vaikutus maailmassa on ihan todellinen ja että ihmeitäkin tapahtuu. Silti ajattelen raamatun perusteella että ihmisellä on vapaa tahto ja sitä myöten vastuu tekemisistään ja ratkaisuistaan ja niiden seurauksista.

Jos ajattelee että "ollaan yhdessä aina jos Jumala niin tahtoo" ja sitten ei koskaan tee mitään suhteen eteen ja tulee ero ja pitää erolle selityksenä että "Jumala ei sitten tahtonut meidän olevan yhdessä", on minusta aika hakoteillä. Tuolla ajattelutavalla on minusta riski, ettei tarvitse tehdä itselleen epämieluisia tai vaikeita asioita toisten takia ja se ei ole minusta oikein. Tai voi ikäänkuin ulkoistaa vastuun kaikesta pois itsestään.

Toisaalta, kuten ylempänä joku vastasi, osa uskovaisista puhuu asiasta tuolla tavoin ja silti toimii vastuullisesti ja ymmärtää oman osansa ja roolinsa asioissa ja osaa ottaa vastuun ja tehdä päätöksiä. Oikeastaan vain sinä voit tietää, onko miesystäväsi sellainen.

Eihän tuo toimi, koska uskovaiselle Jeesus ja Jumala ( tai Allah tai mikä-vaan) tulee aina ensimmäisenä, kaikki muu on toisarvoista.

Voisin heittää klassisen kysymyksen: mikä alunperin yhdisti teitä?

Toimii vain jos molemmat kunnioittaa toisen näkemystä. Meillä niin päin, että mies on ateisti ja minä uskovainen kristitty. En puhu hänelle asioista, paitsi jos hän itse (asiallisesti ja tosissaan) kysyy. Hän tosin joskus alkaa urputtamaan jotain, mutta torppaan sen sillä, että sanoin minä kunnioitan näkemystäsi, mutta ei sinun tarvitse minun sielun ja mielen tilasta olla huolissaan myöskään. 

Mutta meillä se tosin onnistuu, koska minä en ole sellainen uskovainen, joka hengellistäisi kaiken ja ei ymmärtäisi että ihan oman vastuun alaisena täällä maailmassa toimitaan. Uskoni on vaan uskoa kaiken Luojaan ja Kristuksen ylösnousemukseen, syntien sovitukseen. Kaikki muu on ihmisen omaa näkemystä uskonnosta. Syntikäsitykset jne.

Mulla ei ole vaikeuksia hyväksyä ja kunnioittaa muitakin uskonnon ilmentymiä... I-usko tai joku muu. Vaikka itse olenkin harras kristitty.

Ei teidän suhde tule toimimaan. Ikävä totuus.

Ei tule onnistumaan, itse seurustelin uskovaisen miehen kanssa, oli ahdistavaa, koska loppuvaiheessa suhdetta patisti tekemään uskonratkaisun... Tunsin itseni suhteen aikana todellista itseinhoa yms,

Olen tavannut lempeitä ja mukavia ja sellaisiakin uskovaisia, jotka ei heti ärjy et meet helvettiin jos et usko Jeesukseen...

Säilyttiin kuitenkin miehen kanssa ystävinä, hänellä oli omat kamppailut mikä suurilta osin vaikutti siihen et oli liian laki henkinen ja otti asiat raskaasti, pyysi anteeksi.

Itse olen lukenut jonkin verran Raamattua ja tietääkseni se on niin et ei seksiä ennen avioliittoa ja uskovan pitää uskovan puoliso hankkia, et ei uskova ja uskova ei saa mennä naimisiin...

Tunnen kyllä ei uskossa ja uskossa olevan jotka ovat naimisissa olleet yli 40 vuotta, jos rakastaa toista hyväksyy toisen sellaisena kun on, eikä sellaisena millaiseksi se toinen yrittää sua muuttaa, vaikka tarkoitus olisi hyvä ja vilpitön mutta se pitää osoittaa teoin eikä sanoin ja varsinkaan ärjymällä ja äyskimällä jos tahtoo toisen sielun pelastaa

Uskovia niinkuin meitä ei uskoviakin on moneen junaan

Itse olen ateisti, mies myös. En todellakaan pystyisi olemaan uskovaisen kanssa. Pidän heitä älyllisestikin vajaina.

Babajbaka kirjoitti:

Itse olen lukenut jonkin verran Raamattua ja tietääkseni se on niin et ei seksiä ennen avioliittoa ja uskovan pitää uskovan puoliso hankkia, et ei uskova ja uskova ei saa mennä naimisiin...

Taisi olla koraani se, mitä luit.

Vierailija kirjoitti:

Babajbaka kirjoitti:

Itse olen lukenut jonkin verran Raamattua ja tietääkseni se on niin et ei seksiä ennen avioliittoa ja uskovan pitää uskovan puoliso hankkia, et ei uskova ja uskova ei saa mennä naimisiin...

Taisi olla koraani se, mitä luit.

Ihan oli raamattu.. Mun mielestä jos ei oo lukenut Raamattua ei kannata vääristellä asioita, raamatussa on tosi ihania kertomuksia Jumalan ihmeistä yms, paljon ihania kristillisiä arvoja, mutta eri asia sitten elääkö niiden arvojen mukaan (lähimmäisen rakkaus/kunnioitus, lempeys, kärsivällisyys, laupeus, auttaminen yms)

Miehen ei pitäisi antautua kantamaan vierasta iestä uskomattoman kanssa. Miehen luulisi olevan se järkevämpi teidän parisuhteessa.

Niin, kumpi nyt sitten on pahempi, yrittää käännyttää uskoon tai pilkata toisen vakaumusta.

Jumala taitaa olla monelle jokapäiväinen voimavara eikä suinkaan taho joka mahdollistaa kaiken hyvän lottovoitosta lähtien näkemättä itse vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Toimii vain jos molemmat kunnioittaa toisen näkemystä. Meillä niin päin, että mies on ateisti ja minä uskovainen kristitty. En puhu hänelle asioista, paitsi jos hän itse (asiallisesti ja tosissaan) kysyy. Hän tosin joskus alkaa urputtamaan jotain, mutta torppaan sen sillä, että sanoin minä kunnioitan näkemystäsi, mutta ei sinun tarvitse minun sielun ja mielen tilasta olla huolissaan myöskään. 

Mutta meillä se tosin onnistuu, koska minä en ole sellainen uskovainen, joka hengellistäisi kaiken ja ei ymmärtäisi että ihan oman vastuun alaisena täällä maailmassa toimitaan. Uskoni on vaan uskoa kaiken Luojaan ja Kristuksen ylösnousemukseen, syntien sovitukseen. Kaikki muu on ihmisen omaa näkemystä uskonnosta. Syntikäsitykset jne.

Mulla ei ole vaikeuksia hyväksyä ja kunnioittaa muitakin uskonnon ilmentymiä... I-usko tai joku muu. Vaikka itse olenkin harras kristitty.

Hmm. Kyllähän synnistäkin on Raamatussa.

Miten selität sen kohdan Raamatussa, missä kielletään ikeen kantaminen yhdessä ei-uskovan kanssa ja minkä moni uskoo tarkoittavan avioliittoa?

Vierailija kirjoitti:

Voisin heittää klassisen kysymyksen: mikä alunperin yhdisti teitä?

Onlinepelit, samanlainen musiikkimaku ja muutenkin moni asia yhdistää. Nyt olemme päivittäin tekemisissä.

Ap

Usko tuo turvaa ja auttaa selviytymään. Jos ero tulisikin niin mies uskoo, että Jumalan tahto eikä syytä sinua, itseään tai ketään ulkopuolistakaan.

Jos miehen usko kuitenkin ärsyttää niin homma ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii vain jos molemmat kunnioittaa toisen näkemystä. Meillä niin päin, että mies on ateisti ja minä uskovainen kristitty. En puhu hänelle asioista, paitsi jos hän itse (asiallisesti ja tosissaan) kysyy. Hän tosin joskus alkaa urputtamaan jotain, mutta torppaan sen sillä, että sanoin minä kunnioitan näkemystäsi, mutta ei sinun tarvitse minun sielun ja mielen tilasta olla huolissaan myöskään. 

Mutta meillä se tosin onnistuu, koska minä en ole sellainen uskovainen, joka hengellistäisi kaiken ja ei ymmärtäisi että ihan oman vastuun alaisena täällä maailmassa toimitaan. Uskoni on vaan uskoa kaiken Luojaan ja Kristuksen ylösnousemukseen, syntien sovitukseen. Kaikki muu on ihmisen omaa näkemystä uskonnosta. Syntikäsitykset jne.

Mulla ei ole vaikeuksia hyväksyä ja kunnioittaa muitakin uskonnon ilmentymiä... I-usko tai joku muu. Vaikka itse olenkin harras kristitty.

Hmm. Kyllähän synnistäkin on Raamatussa.

Miten selität sen kohdan Raamatussa, missä kielletään ikeen kantaminen yhdessä ei-uskovan kanssa ja minkä moni uskoo tarkoittavan avioliittoa?

Raamatussa on paljon kaikkea mitä en pysty selittämään ja mitä ei pysty toteuttamaan. Olkoon tämä yksi niistä monista.