Uskovainen miesystävä, kun itse olen ateisti

Vierailija kirjoitti:

Usko tuo turvaa ja auttaa selviytymään. Jos ero tulisikin niin mies uskoo, että Jumalan tahto eikä syytä sinua, itseään tai ketään ulkopuolistakaan.

Jos miehen usko kuitenkin ärsyttää niin homma ei toimi.

Ei miehen usko sinänsä, mutta se miten hän puhuu kuin parisuhteemme olisi vain jumalan ansiota.

Ap

Ateisti on hengellisesti vajaa,kuollut.

Miten ihmeessä tulit menneeksi yhteen uskovaisen kanssa kun et itse ole?

Minulle oli itsestäänselvää, että uskovaisena en voi mennä naimisiin ei-uskovaisen kanssa vaikka kuinka hyvin natsaisi muuten. Se usko on NIIN iso pohjakallio mihin perustuu ajatusmaailmani,  koko elämäni. Ja miten lapset? Nyt on helppoa käydä koko perhe kirkossa kun kaikki on uskossa, tulispa riitaa siitäkin, saako lapsia viedä sinne vai ei. Ja olisi surullista käydä ilman miestä siellä.

Joo, ei vain toimisi.

Mites olet suostunut selibaattiin, kun ette vielä ole naimisissa ja seksi kuuluu vain avioliittoon? Vai onko liberaali uskova?  Sittenhän asioilla ei olekaan niin väliä.

Millaisia uskovaiset ovat sängyssä?

Vierailija kirjoitti:

Usko tuo turvaa ja auttaa selviytymään. Jos ero tulisikin niin mies uskoo, että Jumalan tahto eikä syytä sinua, itseään tai ketään ulkopuolistakaan.

Jos miehen usko kuitenkin ärsyttää niin homma ei toimi.

Syyttää ihan samalla tavoin. "Et kelvannu jumalalle, kun et usko" tms.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia uskovaiset ovat sängyssä?

Kiitos jumala, kiitos jumala, kiitos jumala, ....

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesuksen sorkkarauta sentään.

Voi jeesuksen pillu sentään!

Ei se teidän oma valinta ole, vaan biologiset takaisinkytkentämekanismit sitä ohjaavat, pysyttekö yhdessä. Varsinkin jos on matalampi impulssikontrolli, niin liskoaivo vie 100-0. Luule siinä sitten että teet omia päätöksiä vapaan tahdon mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ateisti on hengellisesti vajaa,kuollut.

Voi olla hengellisesti hyvinkin aktiivinen ja virkeä. Teille uskoville hengellisyys kun ei tarkota kun yhtä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin heittää klassisen kysymyksen: mikä alunperin yhdisti teitä?

Onlinepelit, samanlainen musiikkimaku ja muutenkin moni asia yhdistää. Nyt olemme päivittäin tekemisissä.

Ap

Oletteko harrastaneet seksiä? Mietin vain, että miten (vanhoillis)uskonnollinen mies oikeastaan on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti on hengellisesti vajaa,kuollut.

Voi olla hengellisesti hyvinkin aktiivinen ja virkeä. Teille uskoville hengellisyys kun ei tarkota kun yhtä asiaa.

Jumalan näkökulmasta uskomaton on hengellisesti kuollut  ja hullu sanoo sydämessään :Ei ole Jumalaa.(Raamattu)

Vierailija kirjoitti:

Olen itse uskovainen ja tunnistan tuollaisen puhetavan. Itse uskon johdatukseen ja siihen että Jumala voi kääntää pahatkin asiat siunaukseksi ja että Jumalan vaikutus maailmassa on ihan todellinen ja että ihmeitäkin tapahtuu. Silti ajattelen raamatun perusteella että ihmisellä on vapaa tahto ja sitä myöten vastuu tekemisistään ja ratkaisuistaan ja niiden seurauksista.

Jos ajattelee että "ollaan yhdessä aina jos Jumala niin tahtoo" ja sitten ei koskaan tee mitään suhteen eteen ja tulee ero ja pitää erolle selityksenä että "Jumala ei sitten tahtonut meidän olevan yhdessä", on minusta aika hakoteillä. Tuolla ajattelutavalla on minusta riski, ettei tarvitse tehdä itselleen epämieluisia tai vaikeita asioita toisten takia ja se ei ole minusta oikein. Tai voi ikäänkuin ulkoistaa vastuun kaikesta pois itsestään.

Toisaalta, kuten ylempänä joku vastasi, osa uskovaisista puhuu asiasta tuolla tavoin ja silti toimii vastuullisesti ja ymmärtää oman osansa ja roolinsa asioissa ja osaa ottaa vastuun ja tehdä päätöksiä. Oikeastaan vain sinä voit tietää, onko miesystäväsi sellainen.

Missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että ihmisellä on vapaa tahto? Uskon että pitää paikkansa, mutta haluaisin tietää kohdan.

Vierailija kirjoitti:

Toimii vain jos molemmat kunnioittaa toisen näkemystä. Meillä niin päin, että mies on ateisti ja minä uskovainen kristitty. En puhu hänelle asioista, paitsi jos hän itse (asiallisesti ja tosissaan) kysyy. Hän tosin joskus alkaa urputtamaan jotain, mutta torppaan sen sillä, että sanoin minä kunnioitan näkemystäsi, mutta ei sinun tarvitse minun sielun ja mielen tilasta olla huolissaan myöskään. 

Mutta meillä se tosin onnistuu, koska minä en ole sellainen uskovainen, joka hengellistäisi kaiken ja ei ymmärtäisi että ihan oman vastuun alaisena täällä maailmassa toimitaan. Uskoni on vaan uskoa kaiken Luojaan ja Kristuksen ylösnousemukseen, syntien sovitukseen. Kaikki muu on ihmisen omaa näkemystä uskonnosta. Syntikäsitykset jne.

Mulla ei ole vaikeuksia hyväksyä ja kunnioittaa muitakin uskonnon ilmentymiä... I-usko tai joku muu. Vaikka itse olenkin harras kristitty.

Vaikuttaako uskosi ja hänen ateisminsa suhtautumiseesi? Mietitkö esim miten hänelle käy kuoleman jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Voisit ajatella että kyse on vain tavasta ilmaista itseään. Olen huomannut että monilla uskovaisilla on tapana puheessaan ulkoistaa asioita Jumalan tahdon varaan vaikka he oikeasti tietävät oikein hyvin että se asia on pääasiassa kiinni heistä itsestään. Itse koen että kyse on enemmänkin sen kaltaisesta toteamuksesta että ajatellaan että mikään ei ole elämässä varmaa ja kohtalo/sattuma voi aiheuttaa mitä vain tulevaisuudessa. Uskovainen vain ilmaisee sen ajatuksen Jumalan kautta, ateisti puhuisi sattumasta.

Ei. Vaan ateisti ainakin ap:n tapauksessa varmaankin ajattelisi, että pariskunnan pitää tietoisesti pitää huolta parisuhteestaan ja myös yhdessä päättää milloin se ei enää auta vaan pitää erota. Eli nimenomaan ei jätä sattuman varaan.

Minä olen ateisti ja vaimo on uskovainen ortodoksi. Ei siinä ole mitään ristiriitoja ollut kun hän ei minulle puhu mitään jumala-juttuja, eikä muillekkaan paitsi uskovaisille kavereilleen. Joillekin uskoville tuntuu olevan tärkeää korostaa tavalla tai toisella joka välissä että on uskossa ja semmoisia ihmisiä ei jaksa. Usko mihin uskot mutta tee niin keskenäsi tai samanmielisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä tulit menneeksi yhteen uskovaisen kanssa kun et itse ole?

Minulle oli itsestäänselvää, että uskovaisena en voi mennä naimisiin ei-uskovaisen kanssa vaikka kuinka hyvin natsaisi muuten. Se usko on NIIN iso pohjakallio mihin perustuu ajatusmaailmani,  koko elämäni. Ja miten lapset? Nyt on helppoa käydä koko perhe kirkossa kun kaikki on uskossa, tulispa riitaa siitäkin, saako lapsia viedä sinne vai ei. Ja olisi surullista käydä ilman miestä siellä.

Joo, ei vain toimisi.

Miksi aivopeset lapsiasi tuollaisella paskalla? On täysin käsittämätöntä että kaikki aatteelliset yhdistykset vaativat 18-vuoden ikärajan mutta uskonnolliseen aivopesuun pakkoliitetään heti syntymästä.

Tulee toimimaan yhtä hyvin kuin alkoholistin ja raittiin suhde. Onnea.

Vierailija kirjoitti:

Voisit ajatella että kyse on vain tavasta ilmaista itseään. Olen huomannut että monilla uskovaisilla on tapana puheessaan ulkoistaa asioita Jumalan tahdon varaan vaikka he oikeasti tietävät oikein hyvin että se asia on pääasiassa kiinni heistä itsestään. Itse koen että kyse on enemmänkin sen kaltaisesta toteamuksesta että ajatellaan että mikään ei ole elämässä varmaa ja kohtalo/sattuma voi aiheuttaa mitä vain tulevaisuudessa. Uskovainen vain ilmaisee sen ajatuksen Jumalan kautta, ateisti puhuisi sattumasta.

Haistatat töissä p*skat ärsyttävälle pomolle ja otat hetken mielijohteesta lopputilin.

Uskovainen selittää tämän kaiken Jumalan tahdolla ja ateisti sattumalla?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä tulit menneeksi yhteen uskovaisen kanssa kun et itse ole?

Minulle oli itsestäänselvää, että uskovaisena en voi mennä naimisiin ei-uskovaisen kanssa vaikka kuinka hyvin natsaisi muuten. Se usko on NIIN iso pohjakallio mihin perustuu ajatusmaailmani,  koko elämäni. Ja miten lapset? Nyt on helppoa käydä koko perhe kirkossa kun kaikki on uskossa, tulispa riitaa siitäkin, saako lapsia viedä sinne vai ei. Ja olisi surullista käydä ilman miestä siellä.

Joo, ei vain toimisi.

Jos saamme lapsia tulevaisuudessa, niin en pyri tuputtamaan uskonnottomuuttani heille. Uskonto on jokaisen oma asia, jos saan lapsia ja he uskovat jumalaan, niin se on heidän asiansa, jos eivät, niin sekin on ok.

Ap