Lue keskustelun säännöt.
Uskovainen miesystävä, kun itse olen ateisti
28.05.2020 |
Normaalisti ei vaikuta meidän parisuhteeseen, mutta rupesi ärsyttämään viime yönä, kun miesystäväni sanoi, että "Jos Jumala on niin tarkoittanut, niin pysymme yhdessä elämämme loppuun".
Tuen kyllä miestä hänen uskonnossaan, mutta hieman ärsyttää, että hän sysää kaiken jumalan harteille.
Totesin vain, ettei Jumala tällaisia asioita päätä, että se on meidän valinta pysyä yhdessä tai erota.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ateisti, mies myös. En todellakaan pystyisi olemaan uskovaisen kanssa. Pidän heitä älyllisestikin vajaina.
Jos uskovaa pitää pelkästään uskovaisuuden perusteella älyllisesti vajaana, on elämän kokemus aika tiiviisti omaan pikku-pikku umpikuplaan rajoittunut.
No onhan luulevaisella jotain rajoitteita rationaalisessa ajattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata sitoutua olemaan yhdessä. Vaikka tämä jumalaton maailma ei sitä käsitä tai halua ymmärtää, niin asioitten takana vaikuttavat henkivallat. Jumalan voimat ja paholaisen voimat. Se jännite tulee jossain kohtaa olemaan ja näkymään, vaikka aluksi ei sitä huomaisikaan. Sen ei tarvi parisuhteessa olla kuin toisen nälvimistä, lyttäämistä tai vähättelyä ja eri joukkueessa pelaamista. Maailmankartalla tämä näkyy sotina ja vihanpitona jota parhaillaankin todistamme.
Jätä mies rauhaan ja etsi uusi ukko tai tule itsekin uskoon. Ei se poista älyä ja järjenkäyttöä vaikka yleisesti niin halutaan uskoakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ateisti, mies myös. En todellakaan pystyisi olemaan uskovaisen kanssa. Pidän heitä älyllisestikin vajaina.
Jos uskovaa pitää pelkästään uskovaisuuden perusteella älyllisesti vajaana, on elämän kokemus aika tiiviisti omaan pikku-pikku umpikuplaan rajoittunut.
No onhan luulevaisella jotain rajoitteita rationaalisessa ajattelussa.
Ok. Muistan korostaa uskonnollisuutta miesten kysyessä mua treffeille. Tarvittaessa korostan feminismiä.
Vierailija kirjoitti:
Voisin heittää klassisen kysymyksen: mikä alunperin yhdisti teitä?
miehen rahat ja naisen pillu
Vierailija kirjoitti:
Nainen vaietkoon seurakunnassa
Ei kai ateisti mihinkään seurakuntaan kuulu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti pidemmän päälle vaikuttaa. Itse olen kyllä aina uskonut, mutta jo seurustellesani nykyisen kihlattuni kanssa, koin kunnollisen uskoontulon. Tämän jälkeen se, että hän ei usko, ei kuulu kirkkoon ja lapsensa eivät myöskään, ovat elämänkatsomuksessa opetuksessa jne. Niin vaikuttaahan se, minuun nimenomaan. Arvot tuntuvat olevan niin kaukana toisistaan. Olemme menneet yhteen ajatellen, että menemme naimisiin. Uskoontulon myötä olen muuttanut tästä ajatukseni, ensinnäkin juuri siksi mitä raamattu sanoo uskovan ja ei uskovan liitosta, ja toisekseen siksi, että olen ollut jo kauan sitten kerran aiemmin naimisissa lapseni isän kanssa. En koe toista avioliittoa enää Jumalan tahdon mukaisena, nyt kun olen uskossa. Rehellisesti kärsin asiasta, ja rukoilen mieheni puolesta että hänkin löytyisi Jeesuksen. Hänelle en tästä voi puhua, koska hän varmaan alkaisi minun vuokseni teeskentelemään uskovansa, jos tietäisi että pohdin eroa tämän syyn vuoksi.
Itse en usko enää liittoon, jossa ateisti ja uskova ovat yhdessä, ellei uskoontulo ole tullut sitten liiton aikana. Siinäkin varmasti tuo haasteensa. Ja tuskin koskaan sille ateistille, etenkin jos uskova ei puhu uskostaan hänelle, mutta uskovalle varmasti tulee ristiriitainen olo.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ateisti, mies myös. En todellakaan pystyisi olemaan uskovaisen kanssa. Pidän heitä älyllisestikin vajaina.
Sinussa ei ainakaan lähimmäisenrakkaus ja -kunnioitus toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tulit menneeksi yhteen uskovaisen kanssa kun et itse ole?
Minulle oli itsestäänselvää, että uskovaisena en voi mennä naimisiin ei-uskovaisen kanssa vaikka kuinka hyvin natsaisi muuten. Se usko on NIIN iso pohjakallio mihin perustuu ajatusmaailmani, koko elämäni. Ja miten lapset? Nyt on helppoa käydä koko perhe kirkossa kun kaikki on uskossa, tulispa riitaa siitäkin, saako lapsia viedä sinne vai ei. Ja olisi surullista käydä ilman miestä siellä.
Joo, ei vain toimisi.
Miksi aivopeset lapsiasi tuollaisella paskalla? On täysin käsittämätöntä että kaikki aatteelliset yhdistykset vaativat 18-vuoden ikärajan mutta uskonnolliseen aivopesuun pakkoliitetään heti syntymästä.
Aika yleistä tuon on maailmassa. Sekin on aivopesua, että lapset kasvatetaan ateismiin.
Ei uskovan saisi mennä ateistin kanssa naimisiin "Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa." 2.Kor. 6:14.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ateisti, mies myös. En todellakaan pystyisi olemaan uskovaisen kanssa. Pidän heitä älyllisestikin vajaina.
Jos uskovaa pitää pelkästään uskovaisuuden perusteella älyllisesti vajaana, on elämän kokemus aika tiiviisti omaan pikku-pikku umpikuplaan rajoittunut.
No onhan luulevaisella jotain rajoitteita rationaalisessa ajattelussa.
Ok. Muistan korostaa uskonnollisuutta miesten kysyessä mua treffeille. Tarvittaessa korostan feminismiä.
Hyvä, että tunnustat heti vajavaisuutesi rationaalisessa ajattelussasi, niin ei tule jälkipuheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tulit menneeksi yhteen uskovaisen kanssa kun et itse ole?
Minulle oli itsestäänselvää, että uskovaisena en voi mennä naimisiin ei-uskovaisen kanssa vaikka kuinka hyvin natsaisi muuten. Se usko on NIIN iso pohjakallio mihin perustuu ajatusmaailmani, koko elämäni. Ja miten lapset? Nyt on helppoa käydä koko perhe kirkossa kun kaikki on uskossa, tulispa riitaa siitäkin, saako lapsia viedä sinne vai ei. Ja olisi surullista käydä ilman miestä siellä.
Joo, ei vain toimisi.
Miksi aivopeset lapsiasi tuollaisella paskalla? On täysin käsittämätöntä että kaikki aatteelliset yhdistykset vaativat 18-vuoden ikärajan mutta uskonnolliseen aivopesuun pakkoliitetään heti syntymästä.
Aika yleistä tuon on maailmassa. Sekin on aivopesua, että lapset kasvatetaan
Tiesithän, että uskonnollisesti neutraali ei ole ateismia? Miksi sinä et antaisi lapsellesi aitoa mahdollisuutta valita vakaumuksensa kun hän on siihen henkisesti kypsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tulit menneeksi yhteen uskovaisen kanssa kun et itse ole?
Minulle oli itsestäänselvää, että uskovaisena en voi mennä naimisiin ei-uskovaisen kanssa vaikka kuinka hyvin natsaisi muuten. Se usko on NIIN iso pohjakallio mihin perustuu ajatusmaailmani, koko elämäni. Ja miten lapset? Nyt on helppoa käydä koko perhe kirkossa kun kaikki on uskossa, tulispa riitaa siitäkin, saako lapsia viedä sinne vai ei. Ja olisi surullista käydä ilman miestä siellä.
Joo, ei vain toimisi.
Miksi aivopeset lapsiasi tuollaisella paskalla? On täysin käsittämätöntä että kaikki aatteelliset yhdistykset vaativat 18-vuoden ikärajan mutta uskonnolliseen aivopesuun pakkoliitetään heti syntymästä.
Aika yleistä tuon on maailmassa. Sekin on aivopesua, että lapset kasvatetaan ateismiin
Se menee tosin niin päin, että lapset yleensä kasvatetaan ateismista pois. Kaikki ovat syntyessään ateisteja. Sinäkin olit.
Jos uskovaa pitää pelkästään uskovaisuuden perusteella älyllisesti vajaana, on elämän kokemus aika tiiviisti omaan pikku-pikku umpikuplaan rajoittunut.