Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia

Katsoin intiaanijakson. Eikö tuohon aikaan ollut mitään lakia tai yhteistä järjestystä kun pojat mm saivat hakata intiaanin pojan ilman mitään rangaistusta. Vähän samaa meininkiä huijarit jaksossa jossa veljekset saivat käyttäytyä miten vaan.

Vähän kyllästyttää kun koulussa vakioperheiden lapset ja ko jakson keskeiset oppilaat jotka katoavat seuraavaan jaksoon.

Samoin Ingalssien ”hyvyys” muihin verrattuna. Aikansa esimerkkiperhe?

Vierailija kirjoitti:

Edwards hävisi sarjasta täysin ilman selityksiä. (ehkä jossain vaiheessa selitetään, mutta oon jo katsonut 2 jaksoa neloskautta ilman selitystä)

Edwards on mukana sarjan viimeisellä kaudella. Wikipediasta löydät syyt lähtöön ja paluuseen. En kerro niitä tässä siltä varalta, ettet halua tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tänään yhtä jaksoa ja voi mikä nostalgian aalto pyyhkäisi yli. Muistan selkeästi, että jo penskana ärsytti ja naurattikin suunnattomasti niiden tyyppien sellainen 'hyvän ihmisen' ilme - sellainen nöyrä ja laupea, silmät puolikosteina - varsinkin perheen äiti harrasti tätä ilmettä yhtenään. Se amerikkalainen mustavalkoinen elämänasenne tuli niin voimakkaasti läpi: hyvä on siis kiiltokuvamaisen hyvä, sen ongelmat johtuvat pääsääntöisesti muista kuin itsestä, pahat ovat ilkeitä jo naamaltaan ja ne itse aiheuttavat itselleen ongelmia. Noin siis pääosin, joitain poikkeuksia saattoi olla. Olihan se sellaista propagandaa ja hyvinhän se länsimaissa upposi. 

Mutta sitten kun filmatisoitiin brittiläisen Tolkienin Taru sormusten herra, niin kauhullahan sitä odotti, että mitä amerikkalaistuotanto on sinne vängännyt mukaan. No, ne kaikkein sietämättömimmät näyttelijänsä (Wood ja Astin) 'hyvän ihmisen' laupias ja lempeä (Woodin kohdalla myös alentuvainen) ilme naamalla ihan koko ajan. EI pysty heidän keskinäisiä kohtauksia edes katsomaan. Kun Gandalf (britti Ian McKellen) tulee mukaan, amerikkalainen pönötys hieman väistyy. Huh. Mutta kyllä tuo on sitä amerikkalaisuutta kehnoimmillaan. Osoittelevaa ja sille joukon kaikkein tyhmimmällekin kalloon varmasti uppoavaa.

Samat ajatukset. Ylikorostettua hyvä vastaan paha asetelma. Hyvät ovat aina siistinnäköisiä, siveitä, pahat epäsiistejä ja moraaliltaan arveluttavia. Itseäni ärsyttää sarjassa liiallinen hurskaus Ingallsin perheessä. Kaipaisin, että Ingallsin rouva iskisi joskus nyrkin pöytään ja kiroilisi kunnolla. Päästelisi joskus. Kai hänelläkin on edes joskus tarve purkautua,jatkuvan puutteen ja raadannan keskellä. Ainaista samaa puuduttavaa rutiinia. Ainoa huvitus on isännän viulunvingutus iltaisin. Eikö hän kaipaa muuta? Vai onko hän pyhimys?

Kuolisin tylsyyteen, tuollaisessa elämässä. Toki elämä oli 1800-lukua, mutta nyt kun katson, niin, iltaisin viulunvingutus olisi päivän kohokohta. Päivät raadetaan kuivalla preerialla, lautahökkelissä eläen. Ukko hymyilee isoilla hampaillaan, köyhänä, epäonnistuu kaikessa, vaimo raataa orjana, passaten ukkoaan. Jatkuvaa köyhyyttä, kurjuutta. Vaimo nöyränä hyväksyy kaiken, alistuen. 776

Samanlaista se Suomessakin oli ennen muinoin. Radio saattoi olla ainoa huvitus TV:n tuloon asti, lisäksi kirjat lehdet, pihapelit ja korttipelit. Raatamista oli maanviljelijän elämä Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Siinä oli tyttöjä ja poikia. Onneksi sittemmin sukupuoli on mennyt pois muodista.

Mitäs onnekasta siinä ny on? Omat ongelmansa tulee tästä tosielämän järjettömyydestä, kun ei saa poikia sanoa pojiksi eikä tyttöjä tytöiksi, kun ollaan niin sukupuolineutraalia, niin sukupuolineutraalia, että. Tulevaisuudessa vielä manataan, kuinka tyhmiä oltiin.

Minusta Lauran lapsellinen ääni silloin kun on jo naimisissa haittaa roolia.

Lauran raskaus alkaa kyllä naurattaa, kesä-joulu-uusi kesä ja vielä 4 kk raskautta jäljellä! 16 kk:n odotus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tänään yhtä jaksoa ja voi mikä nostalgian aalto pyyhkäisi yli. Muistan selkeästi, että jo penskana ärsytti ja naurattikin suunnattomasti niiden tyyppien sellainen 'hyvän ihmisen' ilme - sellainen nöyrä ja laupea, silmät puolikosteina - varsinkin perheen äiti harrasti tätä ilmettä yhtenään. Se amerikkalainen mustavalkoinen elämänasenne tuli niin voimakkaasti läpi: hyvä on siis kiiltokuvamaisen hyvä, sen ongelmat johtuvat pääsääntöisesti muista kuin itsestä, pahat ovat ilkeitä jo naamaltaan ja ne itse aiheuttavat itselleen ongelmia. Noin siis pääosin, joitain poikkeuksia saattoi olla. Olihan se sellaista propagandaa ja hyvinhän se länsimaissa upposi. 

Mutta sitten kun filmatisoitiin brittiläisen Tolkienin Taru sormusten herra, niin kauhullahan sitä odotti, että mitä amerikkalaistuotanto on sinne vängännyt mukaan. No, ne kaikkein sietämättömimmät näyttelijänsä (Wood ja Astin) 'hyvän ihmisen' laupias ja lempeä (Woodin kohdalla myös alentuvainen) ilme naamalla ihan koko ajan. EI pysty heidän keskinäisiä kohtauksia edes katsomaan. Kun Gandalf (britti Ian McKellen) tulee mukaan, amerikkalainen pönötys hieman väistyy. Huh. Mutta kyllä tuo on sitä amerikkalaisuutta kehnoimmillaan. Osoittelevaa ja sille joukon kaikkein tyhmimmällekin kalloon varmasti uppoavaa.

Samat ajatukset. Ylikorostettua hyvä vastaan paha asetelma. Hyvät ovat aina siistinnäköisiä, siveitä, pahat epäsiistejä ja moraaliltaan arveluttavia. Itseäni ärsyttää sarjassa liiallinen hurskaus Ingallsin perheessä. Kaipaisin, että Ingallsin rouva iskisi joskus nyrkin pöytään ja kiroilisi kunnolla. Päästelisi joskus. Kai hänelläkin on edes joskus tarve purkautua,jatkuvan puutteen ja raadannan keskellä. Ainaista samaa puuduttavaa rutiinia. Ainoa huvitus on isännän viulunvingutus iltaisin. Eikö hän kaipaa muuta? Vai onko hän pyhimys?

Kuolisin tylsyyteen, tuollaisessa elämässä. Toki elämä oli 1800-lukua, mutta nyt kun katson, niin, iltaisin viulunvingutus olisi päivän kohokohta. Päivät raadetaan kuivalla preerialla, lautahökkelissä eläen. Ukko hymyilee isoilla hampaillaan, köyhänä, epäonnistuu kaikessa, vaimo raataa orjana, passaten ukkoaan. Jatkuvaa köyhyyttä, kurjuutta. Vaimo nöyränä hyväksyy kaiken, alistuen. 776

Samanlaista se Suomessakin oli ennen muinoin. Radio saattoi olla ainoa huvitus TV:n tuloon asti, lisäksi kirjat lehdet, pihapelit ja korttipelit. Raatamista oli maanviljelijän elämä Suomessakin.

Entä nykyisessä Suomessa? Täällä joukko ihmisiä asuu homeisissa kaupungin vuokramurjuissa, köyhinä eletään, epäonnistutaan kaikessa, jatkuvaa köyhyyttä ja kurjuutta. Raataa ei tarvi, ku ei oo töitä. Jotkut vielä hymyilevät, kun omaavat masokistiluonteenpiirteen ja ovat oppineet nöyryyttä vähäsen liikaakin. Kelailevat, että tämmöstä tää elämä on, ei voi olla muuta. Syyttävät itseään siitä, mitä muut ovat heille aiheuttaneet jne., jne. ☺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä oli tyttöjä ja poikia. Onneksi sittemmin sukupuoli on mennyt pois muodista.

Mitäs onnekasta siinä ny on? Omat ongelmansa tulee tästä tosielämän järjettömyydestä, kun ei saa poikia sanoa pojiksi eikä tyttöjä tytöiksi, kun ollaan niin sukupuolineutraalia, niin sukupuolineutraalia, että. Tulevaisuudessa vielä manataan, kuinka tyhmiä oltiin.

Ääripäät on aina huonoja. Kyllä tuossa sarjassa varsin karuna näkyy se miten sukupuoli määrää kaiken tekemisesi, omilla mieltymyksillä tai taipumuksulla ei mitään merkitystä. Jos olet tyttö, kokkaat ja ompelet, vaikka kuinka haluaisit mieluummin vaikka nikkaroida.

Aina kun tulee juna asemalle, se on sama veturi, numero 3. Ovat kuitenkin eri paikkakunnallakin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut jo melkein koko sarjan. Kun Charles lähti ja Laurasta tuli sarjan ”päätähti”, niin tajusin kuinka karismaattinen Michael Landon on ollut. Melissa Gilbert oli erittäin lahjakas lapsinäyttelijä, mutta jotenkin hän ei enää aikuisena pystynyt pitämään sarjaa koossa, ei vain taidot ja karisma enää riittäneet. Se Maryn näyttelijä oli loistava myös vähän vanhempanakin. Lapsena vihasin Harriet Olesonia, mutta näin aikuisen silmissä hän näyttää lähinnä koomiselta. Epäloogisuuksia on vaikka muille jakaa, mutta lähinnä nekin vain huvittavat.

Minulla menossa 9. kausi ja se on kyllä surkea ihan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ingalsien taloon muuttaa toinen perhe ja yllättäen perheen isä ottaa kaupungissa Charlesin roolin vaikka onkin uusi tulokas. Jaksojen juonet myös äärettömän typeriä.

Olen nyt katsonut kaikki jaksot mitkä areenasta löytyy. Ja samaa mieltä viimeinen kausi oli ihan turha. Sarjan olis voinut lopettaa siihen kun Ingallsin perhe muuttaa pois, olivat kuitenkin koko sarjan keskeisin perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tänään yhtä jaksoa ja voi mikä nostalgian aalto pyyhkäisi yli. Muistan selkeästi, että jo penskana ärsytti ja naurattikin suunnattomasti niiden tyyppien sellainen 'hyvän ihmisen' ilme - sellainen nöyrä ja laupea, silmät puolikosteina - varsinkin perheen äiti harrasti tätä ilmettä yhtenään. Se amerikkalainen mustavalkoinen elämänasenne tuli niin voimakkaasti läpi: hyvä on siis kiiltokuvamaisen hyvä, sen ongelmat johtuvat pääsääntöisesti muista kuin itsestä, pahat ovat ilkeitä jo naamaltaan ja ne itse aiheuttavat itselleen ongelmia. Noin siis pääosin, joitain poikkeuksia saattoi olla. Olihan se sellaista propagandaa ja hyvinhän se länsimaissa upposi. 

Mutta sitten kun filmatisoitiin brittiläisen Tolkienin Taru sormusten herra, niin kauhullahan sitä odotti, että mitä amerikkalaistuotanto on sinne vängännyt mukaan. No, ne kaikkein sietämättömimmät näyttelijänsä (Wood ja Astin) 'hyvän ihmisen' laupias ja lempeä (Woodin kohdalla myös alentuvainen) ilme naamalla ihan koko ajan. EI pysty heidän keskinäisiä kohtauksia edes katsomaan. Kun Gandalf (britti Ian McKellen) tulee mukaan, amerikkalainen pönötys hieman väistyy. Huh. Mutta kyllä tuo on sitä amerikkalaisuutta kehnoimmillaan. Osoittelevaa ja sille joukon kaikkein tyhmimmällekin kalloon varmasti uppoavaa.

Samat ajatukset. Ylikorostettua hyvä vastaan paha asetelma. Hyvät ovat aina siistinnäköisiä, siveitä, pahat epäsiistejä ja moraaliltaan arveluttavia. Itseäni ärsyttää sarjassa liiallinen hurskaus Ingallsin perheessä. Kaipaisin, että Ingallsin rouva iskisi joskus nyrkin pöytään ja kiroilisi kunnolla. Päästelisi joskus. Kai hänelläkin on edes joskus tarve purkautua,jatkuvan puutteen ja raadannan keskellä. Ainaista samaa puuduttavaa rutiinia. Ainoa huvitus on isännän viulunvingutus iltaisin. Eikö hän kaipaa muuta? Vai onko hän pyhimys?

Kuolisin tylsyyteen, tuollaisessa elämässä. Toki elämä oli 1800-lukua, mutta nyt kun katson, niin, iltaisin viulunvingutus olisi päivän kohokohta. Päivät raadetaan kuivalla preerialla, lautahökkelissä eläen. Ukko hymyilee isoilla hampaillaan, köyhänä, epäonnistuu kaikessa, vaimo raataa orjana, passaten ukkoaan. Jatkuvaa köyhyyttä, kurjuutta. Vaimo nöyränä hyväksyy kaiken, alistuen. 776

Et sinä tylsyyteen kuolisi, lapsi raukka, vaan luultavammin siihen ponnisteluun. Eikä tylsyydestä ehtisi edes ajatella, mitä se on?

Nykyihmisellä on tylsää. Moni ei tunne elävänsä täysillä. Ennen muinoin sellainen oli lähinnä pienen eliitin huolia. Suuri enemmistö eli täysillä, ja siinä mielessä heidän elämänsä on ollut antoisampaa kuin mitä helppo ja runsaasti vapaa-aikaa sisältävä elämä on nykypopulalle, oli se entisajan ihmisen kohtalo sitten hyvä- tai huono-osaisen, sillä ei niin ole väliä. Elämä oli myös  tässä ja nyt, ei ehditty, eikä tietysti edes pahemmin pystytty, vertailemaan, että mitä muilla on ja mitä minulla on ja miten hentunliisalla on. Joten sekin on tuonut sitä elämisen makua ja intensiivisyyttä.

Saati sitten, että kaikki äänelliset ja kuvalliset ärsykkeet - esimerkiksi - on tietysti buustattava ainakin kymmenkertaiseksi nykymenoon verrattuna. Eli tarkoittaa sitä, että musiikkia ei kuunneltu ihan tosta vaan, kun ei ollut melusaastaa ympärillä. Samaa kuvien kanssa. Voi vain kateellisena kuvitella, miltä sata vuotta sitten on jengistä tuntunut katsoa ensimmäistä liikkuva kuvaa. Sen on täytynyt olla mieletön kokemus. Nykyään mikään ei tunnu miltään, ja se tekee elämästä tylsää, elämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edwards hävisi sarjasta täysin ilman selityksiä. (ehkä jossain vaiheessa selitetään, mutta oon jo katsonut 2 jaksoa neloskautta ilman selitystä)

Edwards on mukana sarjan viimeisellä kaudella. Wikipediasta löydät syyt lähtöön ja paluuseen. En kerro niitä tässä siltä varalta, ettet halua tietää.

Höh, kerro mulle.

Olen eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tänään yhtä jaksoa ja voi mikä nostalgian aalto pyyhkäisi yli. Muistan selkeästi, että jo penskana ärsytti ja naurattikin suunnattomasti niiden tyyppien sellainen 'hyvän ihmisen' ilme - sellainen nöyrä ja laupea, silmät puolikosteina - varsinkin perheen äiti harrasti tätä ilmettä yhtenään. Se amerikkalainen mustavalkoinen elämänasenne tuli niin voimakkaasti läpi: hyvä on siis kiiltokuvamaisen hyvä, sen ongelmat johtuvat pääsääntöisesti muista kuin itsestä, pahat ovat ilkeitä jo naamaltaan ja ne itse aiheuttavat itselleen ongelmia. Noin siis pääosin, joitain poikkeuksia saattoi olla. Olihan se sellaista propagandaa ja hyvinhän se länsimaissa upposi. 

Mutta sitten kun filmatisoitiin brittiläisen Tolkienin Taru sormusten herra, niin kauhullahan sitä odotti, että mitä amerikkalaistuotanto on sinne vängännyt mukaan. No, ne kaikkein sietämättömimmät näyttelijänsä (Wood ja Astin) 'hyvän ihmisen' laupias ja lempeä (Woodin kohdalla myös alentuvainen) ilme naamalla ihan koko ajan. EI pysty heidän keskinäisiä kohtauksia edes katsomaan. Kun Gandalf (britti Ian McKellen) tulee mukaan, amerikkalainen pönötys hieman väistyy. Huh. Mutta kyllä tuo on sitä amerikkalaisuutta kehnoimmillaan. Osoittelevaa ja sille joukon kaikkein tyhmimmällekin kalloon varmasti uppoavaa.

Samat ajatukset. Ylikorostettua hyvä vastaan paha asetelma. Hyvät ovat aina siistinnäköisiä, siveitä, pahat epäsiistejä ja moraaliltaan arveluttavia. Itseäni ärsyttää sarjassa liiallinen hurskaus Ingallsin perheessä. Kaipaisin, että Ingallsin rouva iskisi joskus nyrkin pöytään ja kiroilisi kunnolla. Päästelisi joskus. Kai hänelläkin on edes joskus tarve purkautua,jatkuvan puutteen ja raadannan keskellä. Ainaista samaa puuduttavaa rutiinia. Ainoa huvitus on isännän viulunvingutus iltaisin. Eikö hän kaipaa muuta? Vai onko hän pyhimys?

Kuolisin tylsyyteen, tuollaisessa elämässä. Toki elämä oli 1800-lukua, mutta nyt kun katson, niin, iltaisin viulunvingutus olisi päivän kohokohta. Päivät raadetaan kuivalla preerialla, lautahökkelissä eläen. Ukko hymyilee isoilla hampaillaan, köyhänä, epäonnistuu kaikessa, vaimo raataa orjana, passaten ukkoaan. Jatkuvaa köyhyyttä, kurjuutta. Vaimo nöyränä hyväksyy kaiken, alistuen. 776

Et sinä tylsyyteen kuolisi, lapsi raukka, vaan luultavammin siihen ponnisteluun. Eikä tylsyydestä ehtisi edes ajatella, mitä se on?

Nykyihmisellä on tylsää. Moni ei tunne elävänsä täysillä. Ennen muinoin sellainen oli lähinnä pienen eliitin huolia. Suuri enemmistö eli täysillä, ja siinä mielessä heidän elämänsä on ollut antoisampaa kuin mitä helppo ja runsaasti vapaa-aikaa sisältävä elämä on nykypopulalle, oli se entisajan ihmisen kohtalo sitten hyvä- tai huono-osaisen, sillä ei niin ole väliä. Elämä oli myös  tässä ja nyt, ei ehditty, eikä tietysti edes pahemmin pystytty, vertailemaan, että mitä muilla on ja mitä minulla on ja miten hentunliisalla on. Joten sekin on tuonut sitä elämisen makua ja intensiivisyyttä.

Saati sitten, että kaikki äänelliset ja kuvalliset ärsykkeet - esimerkiksi - on tietysti buustattava ainakin kymmenkertaiseksi nykymenoon verrattuna. Eli tarkoittaa sitä, että musiikkia ei kuunneltu ihan tosta vaan, kun ei ollut melusaastaa ympärillä. Samaa kuvien kanssa. Voi vain kateellisena kuvitella, miltä sata vuotta sitten on jengistä tuntunut katsoa ensimmäistä liikkuva kuvaa. Sen on täytynyt olla mieletön kokemus. Nykyään mikään ei tunnu miltään, ja se tekee elämästä tylsää, elämätöntä.

Ei noiden elämä ollut tylsää. Koko ajan sai jännittää, riittääkö ruoka ja viekö kulkutauti hengen. Nykyihmisillä se vasta tylsää on kun jääkaapilla juostaan ihan vaan tylsyyttä pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä oli tyttöjä ja poikia. Onneksi sittemmin sukupuoli on mennyt pois muodista.

Mitäs onnekasta siinä ny on? Omat ongelmansa tulee tästä tosielämän järjettömyydestä, kun ei saa poikia sanoa pojiksi eikä tyttöjä tytöiksi, kun ollaan niin sukupuolineutraalia, niin sukupuolineutraalia, että. Tulevaisuudessa vielä manataan, kuinka tyhmiä oltiin.

Ääripäät on aina huonoja. Kyllä tuossa sarjassa varsin karuna näkyy se miten sukupuoli määrää kaiken tekemisesi, omilla mieltymyksillä tai taipumuksulla ei mitään merkitystä. Jos olet tyttö, kokkaat ja ompelet, vaikka kuinka haluaisit mieluummin vaikka nikkaroida.

Oikeat uudisraivaajanaiset teki kyllä miesten töitäkin. Oli pakko. Niin Lauran äitikin vaikka sarjassa ja kirjoissakaan sitä ei juuri tuoda esille.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun tulee juna asemalle, se on sama veturi, numero 3. Ovat kuitenkin eri paikkakunnallakin...

Noo. Kuvauksissa oli käytössä ainoastaan yksi veturi, jonka numeroa ei ruvettu erikseen turhaan muuttelemaan eri jaksojen eri kohtauksia varten. Lavasteissa, puvustamisessa, kampauksissa, meikkauksissa, käsikirjoittamisissa, kuvaamisissa sun muissa oli jo ihan tarpeeksi tekemistä muutennii. Sitä paitsi, eihän mokomaa pikku yksityiskohtaa puusilmäisempi katsoja edes huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun tulee juna asemalle, se on sama veturi, numero 3. Ovat kuitenkin eri paikkakunnallakin...

Noo. Kuvauksissa oli käytössä ainoastaan yksi veturi, jonka numeroa ei ruvettu erikseen turhaan muuttelemaan eri jaksojen eri kohtauksia varten. Lavasteissa, puvustamisessa, kampauksissa, meikkauksissa, käsikirjoittamisissa, kuvaamisissa sun muissa oli jo ihan tarpeeksi tekemistä muutennii. Sitä paitsi, eihän mokomaa pikku yksityiskohtaa puusilmäisempi katsoja edes huomaa.

Laidkoteltu on ihan liikaa. Käytetään samoja taloja ja samoja näyttelijöitä eri rooleissa.

Pojilla ja miehillä liian pitkä tukka 70 luvulta tuohon aikaan sopivaksi.

Vika jakso oli kyllä oikeastaan aika cool kaikessa hölmöydessään. 😄 Näyttävä lopetus ikuisuussarjalle.

Vierailija kirjoitti:

Vika jakso oli kyllä oikeastaan aika cool kaikessa hölmöydessään. 😄 Näyttävä lopetus ikuisuussarjalle.

Jotenkin hämärästi muistan sen, kun telkkarista tuli sarjan viimeinen jakso. Kesää 1984 taidettiin elellä tuona päivänä. Siinähän koko kylän väki jätti kylän taakseen ja lähtivät hevosilla pois kylästä. Muistanko oikein?

Ajattelin kokeeksi katsoa muutaman jakson myöhemmältä ajalta, mihin ole järjestyksessä päätynyt.

Sattumalta aloin katsoa jaksoa, jossa oli Edwardsin adoptiotytär. Ajattelin, että nytpä selviää Edwardsin kohtalo, että minne se lähti. Tyttö puhui isänsä alkoholismista.

Sitten näytettiin se isä. Pyh joku tuntematon ukkeli.

Eli Edwardsin tytär olikin ihan toisessa roolissa. Aivan älytöntä kierrättää näyttelijöitä. (jotain taustahahmoja korkeintaan voi kierrättää. Sellaisia, jotka eivät puhu mitään mutta mitä järkeä on kierrättää selkeissä rooleissa olevia näyttelijöitä)