Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia

Ne Lauran torahampaat ärsyttää. Joka jaksossa möllöttää suu auki, että likaiset, rumat hampaat loistavat. Pikkuvanha, ärsyttävä kakara.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää perheen äiti, joka on nöyrä myötäilijä. Aina liian tyyni ja alistuva. Ei mitään luonnetta.

Tuohon aikaan se oikeasti tavallista. Esim: Suomessakin vielä paljon myöhemmin, sota-aikana vihikivaloissa oli kohta joissa luvattiin totella miestä.

Mutta kyllähän sarjan Caroline antaa Charlesille huutia. Esim. kun Charles työskentelee kirkonmenojen aikaan osoittaa kyllä kantansa hyvin selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoin juuri jaksoa 35, Sateenkaaren alla, niin Lauran toiveet on luokkaa itselle kaikkea hyvää (tämän toki ymmärrän), mutta välttämätöntä on samalla toivoa kauppiaan perheelle pelkkää pahaa. Hevoshampaisella röhönaurulla ryyditettynä. Sekin on sarjassa ikäänkuin ok, että Nellieltä viedään omena kädestä syödään, tai että kauppiaalta varastetaan kullanhuuhdontaan. Eli kaikki paha on ansaittua ja oikein ja hauskaa, mikä kauppiaan perhettä kohtaa.

Laura saa tehdä mitä vain koiruuksia tms ja silti hän on aina sarjan hyvis ja oikeassa. Ja Lauran tahdon mukaan loppujen lopuksi perhe (varsinkin isä) toimii.

Koko sarja perustuu Lauran kirjoittamiin lapsuusmuistelmiin.

Hän on kirjoittanut asiat niinkuin ne muistaa ja niinkuin on itse kokenut.

Olisi erikoista jos itsensä olisi kuvaillut pahikseksi.

Eihän Caroline todellakaan edes ole mitenkään erityisen alistuva ja myötäilevä. Mutta ihan todellisuudessa vihkivaloissa siihen aikaan vaimo lupasi totella miestään (eikä tietenkään toisinpäin), mutta Laura Ingalls pyysi Almanzoa pyytämään, että pappi jättäisi sen kohdan pois, koska hän ei mielestään pystyisi sellaista lupausta pitämään. Pappi itsekin vastusti tuota tottelemislupausta ja jätti sen pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoin juuri jaksoa 35, Sateenkaaren alla, niin Lauran toiveet on luokkaa itselle kaikkea hyvää (tämän toki ymmärrän), mutta välttämätöntä on samalla toivoa kauppiaan perheelle pelkkää pahaa. Hevoshampaisella röhönaurulla ryyditettynä. Sekin on sarjassa ikäänkuin ok, että Nellieltä viedään omena kädestä syödään, tai että kauppiaalta varastetaan kullanhuuhdontaan. Eli kaikki paha on ansaittua ja oikein ja hauskaa, mikä kauppiaan perhettä kohtaa.

Laura saa tehdä mitä vain koiruuksia tms ja silti hän on aina sarjan hyvis ja oikeassa. Ja Lauran tahdon mukaan loppujen lopuksi perhe (varsinkin isä) toimii.

Koko sarja perustuu Lauran kirjoittamiin lapsuusmuistelmiin.

Hän on kirjoittanut asiat niinkuin ne muistaa ja niinkuin on itse kokenut.

Olisi erikoista jos itsensä olisi kuvaillut pahikseksi.

Täyttä puppua. Sarja on fiktiota. Yhteys kirjoihin on vähäinen. Kirjataan ei ole muistelmia vaan sisältää fiktiota.

Uskooko joku oikeasti, että sarjan tapahtumat on tosia?

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä juttu tämä on?? Kun Mary oli joku 15 niin se sai olla opettaja, mennä naimisiin ja 16 vuotiaana jo saada vauvoja. Kun Laura haluu 16 vuotiaana seurustella Almazon kanssa tai tulla opettajaksi niin häntä kohdellaan kuin lasta?!

Ylipäätän ton Charlesin vihamielinen suhtautuminen Almanzoon oli hassu.

Minkä takia ne ovat niin kamalan epäreiluja Lauralle?

Siis tämä! Miksi Laura kohdellaan kuin kakara, verrattuna Maryyn?

Vierailija kirjoitti:

Asiatnäinnäen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärimmäisen kriisin sattuessa täytyy aina ensimmäiseksi rukoilla hartaasti polvillaan, mieluiten ääni väristen ja pari kyyneltä vuodattaen.

Miksei?

Koska tekpyhyyttä jos muuten käyttäytyy ihmisiä kohtaan paskasti ja vahingon iloisia, mennä nyt Jumalan eteen itkien polvilleen ja ääni väristen, kertoo todellakin tekopyhyydestä, Jumala näkee kaiken, ihmisen sydämeen asti

Tunnen monta uskovaa jotka käyttäytyy todella kurjasti omia ja varsinkin ei uskovia kohtaan, on siis myös aitoja ja sydämellisiäkin uskovia en sitä sano, mut jos uskova puhuu pahaa selän takana kiroilee, syrjii, mustamaalaa yms yms, ja silti teeskentelevät esim kokouksissa niin harrasta ja pyhää... niin on tekopyhyyttä mennä polvilleen Jumalan eteen ääni väristen

Voi se silti olla aitoa, ethän sinä sitä voi tietää. kuten sanoit vain Jumala näkee sydämeen.

On se kumma Jumala kun antaa uskovan käyttäytyä tekosyyn varjolla miten sattuu koska "saanut synnit anteeksi"

Anteeks vaan mutta mitä vittua:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärimmäisen kriisin sattuessa täytyy aina ensimmäiseksi rukoilla hartaasti polvillaan, mieluiten ääni väristen ja pari kyyneltä vuodattaen.

Miksei?

No hitostako minä senaikaisten käsikirjoittajien aatokset tiedän näin lähes puolen vuosisadan jälkeen? 😂

T. Sama

Asiatnäinnäen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärimmäisen kriisin sattuessa täytyy aina ensimmäiseksi rukoilla hartaasti polvillaan, mieluiten ääni väristen ja pari kyyneltä vuodattaen.

Miksei?

Koska tekpyhyyttä jos muuten käyttäytyy ihmisiä kohtaan paskasti ja vahingon iloisia, mennä nyt Jumalan eteen itkien polvilleen ja ääni väristen, kertoo todellakin tekopyhyydestä, Jumala näkee kaiken, ihmisen sydämeen asti

Tunnen monta uskovaa jotka käyttäytyy todella kurjasti omia ja varsinkin ei uskovia kohtaan, on siis myös aitoja ja sydämellisiäkin uskovia en sitä sano, mut jos uskova puhuu pahaa selän takana kiroilee, syrjii, mustamaalaa yms yms, ja silti teeskentelevät esim kokouksissa niin harrasta ja pyhää... niin on tekopyhyyttä mennä polvilleen Jumalan eteen ääni väristen

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Uskooko joku oikeasti, että sarjan tapahtumat on tosia?

Yllättävän moni uskoo. Heille riittää uskomisen syyksi se, että Laura Ingalls-Wilder on oikeasti ollut olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on ihmeen isot ikäerot, ottaen huomioon tuon ajan ehkäisyn. Carrie s. 1870, Charles jr 1875, Grace 1877. Vaikuttiko aliravitsemus asiaan?

Kyllä kai ruoan niukkuus ja yksipuolisuus vaikuttaa naisten hedelmällisyyteen.

Välissä on voinut olla keskenmenoja, eikä kaikki naisetkaan lisäänny kuin kanit vaikka ehkäisy ei olisi käytössä ja ruokaa olisi riittävästi. Voi olla vaikka laiskat munasarjat, ei se hedelmällisyys mikään automaatti ole.

Itse olen saanut ekan keskenmenon 26-vuotiaana, lapsen 28-vuotiaana, toisen lapsen 30 vuotiaana, keskenmeno 34 vuotiaana ja 37-vuotiaana, lapsen 42 vuotiaana. Muistan kuinka viimeisessä olimme miehen kanssa onnellisia ylitettyäni 4 kk ja uskottuani, että lopultakin se pikkuihme tulee, ja ihmiset taivastelivat meille " kuinka te nyt tuossa iässä lapsen tekoon rupeatte, pettikö ehkäisy. "No ei pettänyt, sitä vaan ei ole ollut koko parisuhteen aikana käytössä kuin esikoisen ja keskimmäisen välissä vuoden ajan. Ja emme ole uskovaisia, halusimme vain 3-4 lasta. Vain PCO:ta sairastava siskoni tuki ja ymmärsi.

Teen itse myös sukututkimusta, ja esiäideillä on ollut aika vaihtelevasti raskauksia. Joissain perheissä 16 synnytystä ja joissain perheissä 3, joissain vain yksi, eikä keskenmenoja kirjattu mihinkään. Tuo synnytysten määrä ei vielä kerro, montako lasta jäi lopulta henkiin lapsuudesta selvittyään. Lapsilukua osattiin myös jo silloin yrittää säännöstellä ns. laskemalla lakanoille. Eikä Laura kerro mahdollisista keskenmenoista jos ei tiedä niistä, en minäkään ole kertonut lapsilleni, että olen itkenyt kipeät kyyneleet.

N50 v.

Vierailija kirjoitti:

Charles Ingalssin kiiltokuvamainen ulkonäkö tökkii pahasti. Puhtaat kiharat, ajeltu leuka ja hohtavat hampaat piipunpolttajalla. Netissä oli kuvua Laura Ingallssin oikeasta perheestä. Isällä pitkä parta  tukka pitkin päätä liiskaantuneena. Perheen naiset tummana ja tuikeana rivinä, kaikki olivat kuin kauppiaan rouva Olesonin kopioita.

No tämä on hyvämielen sarja. Eikö koskaan saa olla kivan ja iloisen näköistä? Pitääkö kaiken aina olla synkkää ja totista?

Meillä on muuten vaa aivan liikaa tummia, synkkiä ja ikäviä sarjoja. Tämä Preeria sarja on ihanan aurinkoinen ja terapeuttinen. Masentuneelle tämä on kuin henkireikä kaiken pahuuden ja ilkeyden keskeltä.

Olipa totta tai ei, niin minkä takia ei ihmiset enää tunnista viihdettä ja hyvää mieltä omana juttuna?

Sehän olisi enemmänkin dokumentti jos olisi ollut kirjammellisesti realistinen ja synkkää. En usko että monet jaksa silloin katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin kaikki roskat heitetään? Vai poltettiinko ne ja käytettiin wc-paperina ja ruuantähteet koiralle? Ei ollut roskakuskeja kuten nykyään.

Mitkä roskat?

Ei niitä tule kun asuu tuolla lailla. Ei meillä ollut maalla edes 80-luvulla virlä mitään roskakuskeja. Paperit poltettiin, elintarvikejäämät kompostoitiin.

Mitä teitte shampoopulloille? Entä hehkulampuille? Entä akuille, maaleille ja loisteputkille?

Ennen vanhaan oli tapana (ja varmasti vielä kasarillakin), että esim. juuri noi mainitut, tai niiden kaltaiset jätteet dumpattiin metsään. Ei varmaan nykynuoriso sitä usko.

Vierailija kirjoitti:

Ne Lauran torahampaat ärsyttää. Joka jaksossa möllöttää suu auki, että likaiset, rumat hampaat loistavat. Pikkuvanha, ärsyttävä kakara.

Miksei niitä Lauraa näyttelevän etuhampaita oiottu. Kamalan näköiset hampaat.

Miksi ne hampaat ovat niin ruskeatkin. Marylla on valkoiset.

Ohis. Luin juuri kirjan hopeajärven rannalla.

Siinä he lähtevät sieltä sarjan kylästä ja saapuvat de Smetiin, jonne lopulta jäävät pysyvästi.

Siinä kerrotaan myös vähän mr Edwards:ista. Ensin miettivät, mitähänbkuuluu Edwardsille. Lahjaksi häneltä saadut peltimukit ja pennyt on jo hävitetty. (miksiköhän peltimukit on hävitetty noin pian)

Sitten Charles kohtaa mr Edwardsin jonottaessaan palstaasa viraston edessä. Charles on eka jonossa, mutta ovien auettua 2 seuraavaa ryntää varaamaan sitä ainoa vapaana oleva palstaa (jonka Charlesin haluaa) Juuri silloin ryntää Edwards esiin ja työntää etuilijat pois.

Voiko tämä kirjan tarina olla totta. Miten se Edwards nyt vuosien jälkeen sattuu paikalle juuri ovien auettua strategisella hetkellä.

Hänellä oli kiire eivätkä ehtineet pidempään tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne Lauran torahampaat ärsyttää. Joka jaksossa möllöttää suu auki, että likaiset, rumat hampaat loistavat. Pikkuvanha, ärsyttävä kakara.

Miksei niitä Lauraa näyttelevän etuhampaita oiottu. Kamalan näköiset hampaat.

Miksi ne hampaat ovat niin ruskeatkin. Marylla on valkoiset.

Huonot ja ruskeat hampaathan sopivat täydellisesti ajankuvaan! 👍😂 Ja kyllähän ne sitten oiottiin.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää perheen äiti, joka on nöyrä myötäilijä. Aina liian tyyni ja alistuva. Ei mitään luonnetta.

Mun anoppi on just tälläinen ja mennyt naimisiin ihan 70-luvun lopussa. Laskee saavutuksikseen ainoastaan sen että on äiti ja on ”päässyt naimisiin”.

Mua pisteli vihaksi, kun Laura muka niin rakasti sitä omaa hevostaan, ja sitten kuitenkin möi sen ostaakseen äidille joululahjan. Oikeesti ei kukaan tee noin, tai jos tekee niin eipä ollut kovin rakas hevonen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ingallsin isäntä on kuin joku keksijä. Tuntuu osaavan kaikenlaista. Entisajan "ihmemies mäkkaiver".

No, isoisäni esim. teki perheelleen mm. kenkiä, huonekaluja, reen, viljeli maata, oli merikapteeni sekä harrasti valokuvausta. Tämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Ennen piti osata kaikenlaista, ei ollut kauppoja lähellä mistä ostaisi (no eikä kyllä kaikkea myytykään), eikä kyllä rahaakaan paljon kun oli hyvin monta lasta. Omavaraisia lähes kaikessa.

Ihan mielenkiinnosta kysyn   minkä  ikäinen itse olet nyt?   Asia kiinnostaa koska  isoisäsi on  syntynyt jo 1800-luvulla, koska  vuosisadan vaihteessa hän oli jo merikapteenikin! 

Hei! Minuakin kiinnostaa isoisäsi tarina, siinähän voisi olla vaikka kirjan aineksia. Anteeksi, että sanon näin mutta arvelen sinun olevan nyt verrattain iäkäs. 70-90 v? Kerro ihmeessä meillekin elämästäsi vaikka toisessa ketjussa, kirjoitat muuten todella "nuorekkaasti" tarkoitan nuoren ihmisen tyylillä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Haluamme kuulla sinusta ja ukistasi lisää!

Minun isosisäni oli syntynyt vuonna 1881, ja itse olen 59-vuotias nyt.  Isosisä  syntyi 1881, isäni 1925 ja minä 1961

Haa, täällä on siis toinenkin, joka on vanhojen vanhempien jälkeläinen! Minä synnyin 1965, isäni 1923 ja isänisä 1877. Äidin puolelta matriarkaalinen linja menee: äiti 1925, äidinäiti 1890 ja äidinäidinäiti 1861.

Samoin minun isäni ja isänisäni (jälkimmäinen kuoli v. 1945 syöpään) tekivät lähes mitä tahansa käsillään, isoisäni isoisä jopa käsinveisti saarnastuolin paikalliseen kirkkoon 1800-luvun alkupuolella, ja tuo saarnastuoli on edelleen nähtävänä kyseisen kirkon vieressä olevan hautausmaan pienessä siunauskappelissa.

Kyllä näin,  isoäitini oli syntynyt 1882, hän oli 43- vuotias, nuorimmaisen yhdeksästä lapsetaan synnyttäessään, siis isäni vuonna 1925.

Ingalsien elämä on monin osin ollut varsin samanlaista kuin Suomessakin 1800-luvulla.  Köyhyys, työttömyys, lapsikuolleisuus, huonot palkat, kurjat asuinolot jne.  Nämä ajoivat ihmisiä Amerikkaan paremman elämän toivossa, mutta  vielä 1800-luvulla sama kurjuus pääosin jatkui sielläkin.....

Kaikki käyttöesineet tehtiin itse, ja jotain vanhoja, tuon ajan käsintehtyjä esineitä on edelleen tallessa kotipaikallni. Mökit olivat samanlaisia laudoista kyhättyjä röttelöitä kuin Ingalsien asuintalo, jopa maalattiat monessa.  Kerjäläiset sekä ns. irtolaiset, torpparit, alustalaiset jne.  Toisilla asui  jopa saunakamareissa "vuokralaisia".  Tuonajan valokuvissa, joita suvussamme on tallella on nähtävissä aivan vastaavaa kurjuutta kuin sarjassa. Toki aina joillain oli hieman paremmin.

Minun isälläni oli kymmenen sisarusta, joista kaksi kuoli lapsena espanjantautiin ennen isäni syntymää. Aikuisiksi kasvaneista yksi kuoli sodassa (meni merenpohjaan miinalaiva Ilmarisen mukana) vähän ennen 21-vuotispäiväänsä. Isä oli aina vakaasti sitä mieltä, että hän ei itse koskaan hanki paljon lapsia, koska itse oli kokenut, mitä on olla köyhä monilapsisessa perheessä. Isä ja äiti saivatkin vain 40-luvun lopulla syntyneen isoveljeni ja minut sitten 1965 (olin vahinko, mutta yllätyksestä toivuttuaan olivat mielissään minun tulostani). Minulla ei ollut lapsena koskaan puutetta, vaikka emme missään yltäkylläisyydessä ikinä eläneetkään. Meillä oli oma talo ja isän ja äidin rakentama kesämökkikin vielä. Emme reissanneet kesälomilla sen paremmin koti- kuin ulkomaillakaan, meillä ei ollut edes autoa ennen kuin minä ajoin ajokortin, mutta mökillä vietimme niin monet kesäviikonloput kuin pitemmätkin kesävapaat. Ja kaiken perustana oli se, että isä osasi tehdä lähestulkoon kaiken asumiseen tarvittavan itse, paitsi sähkö- ja muuraustöitä. Ne hän aina antoi alan ammattilaisten hoidettaviksi, ja 70-luvulla ison remontin (laitettiin sähkölämmitys, suihku ja sisävessa) takia pitikin olla niin, koska viranomaiset olivat silloin jo aika tarkkoja, että kaikki menee sääntöjen ja asetusten mukaan.

Sorry, hirveästi OT:tä!

Se, jota lainasit.

Heippa!

Ketään ei kiinnosta sinun isäsi ja sinun lapsuutesi. Tekisittekö vaikka oman ketjunne lapsuudenmuisteluille? :)

Puhu vaan omasta puolestasi, minua kiinnosti! Tosi mukava kertomus elävästä elämästä ja sopi vallan mainiosti tähän Pieni talo preerialla -keskustelun lomaan, kiitos kirjoittajalle.