Lue keskustelun säännöt.
Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia
-Vitivalkoiset silitetyt paidat tilanteessa kuin tilanteessa -Koulu ja kirkko ovat sama rakennus, kuitenkin kirkossa sunnuntaina on vain muutama perhe vrt. koulun oppilaisiin -Tulipalossa pikkulapsen voi laskea puroon turvaan, josta tämä löytyy samasta kohtaan Jatkakaa!
Kommentit (3159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen isä ja äiti ovat ikäänsä nähden hyvinvoivan ja terveen, jopa ikäisiään (sarjan alussa 32 ja 38) nuoremman näköisiä. Kaikki hampaatkin ovat tallella. Oikeasti tuohon aikaan yli 30-vuotiaat olivat jo ikäloppuja. Jostain syystä sarjan muut aikuiset henkilöt kyllä näyttävät ikäisiltään.
Häiritsee ihan suunnattomasti kuinka ihmiset vieläkin luulevat että reilut 100 vuotta sitten oltaisiin oltu jo ihan vanhuksia kolmekymppisinä. Se kun ei pidä alkuunkaan paikkaansa, luulo perustuu tilastoihin jotka olivat alhaiset suuren lapsikuolleisuuden takia. Vai väitättekö että ihminen olisi yhtäkkiä kehittynyt niin huimaa vauhtia että elinajanodote nousi puolella sen takia?
Kyllä se näkemys on muuttunut.
Esim nykyään on ihan ok että menee naimisiinkin vasta kolmevitosena ja 35-40-vuotiaita puhutellaan ”nuoriksi” kuten esim prinssi Harryä.
Ennen oli ihan tavallista olla rouva ja äiti parikymppisenä. Nykyään ei kyllä todellakaan ei.
Rintamäkeläisissä viiskymppiset oli vanhuksia, nykyään seitenkymppiset on mielestään vasta keski-ikäisiä.
Kyllä vaan. Mä synnyin 1968 ja mun äiti oli silloin 32- vuotias. Kuulemma oli supateltu kylillä, että äiti vielä jaksaa "vanhoilla päivillään", oli kolme lasta ennestään ja maatalo. Kai ne jotkut kylän mummot lähinnä supatteli.
Jep:) Ja vielä 80-luvun puolivälissä kaikki kauhistui, kun vanhempani saivat pikkusiskoni, iltatähden 40-vuotiaana. Suku oli varma että vammainen syntyy, mutta kympin tyttö tuli <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanadalainen Emilie sarja perustui myös tosi tarinaan. Siinä opettaja rakastuu. oppilaaseen. Oli ihan tavallista tuolloin, että nuori opettaja oli lähes saman ikäinen kuin jotkut oppilaat.
Voi, tämä oli hyvä, tulisipa uusintana. En tiennytkään että perustui tositapahtumiin.
Annassakin nuoret alkaa opettajiksi 16-vuotiaana. Sitä aina ihmettelin ettå miten niille kaikille riittikin opettajan pestejä. Ja eikö muita töitä ollut? Esim. toimittajan tms.
Siihen aikaan opettajattaret (!) lopettivat yleensä työskentelyyn mennessään naimisiin sekä USA:ssa että Suomessa, kuten myös monissa muissa maissa.
http://montanawomenshistory.org/must-a-woman-give-it-all-up-when-she-ma…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanadalainen Emilie sarja perustui myös tosi tarinaan. Siinä opettaja rakastuu. oppilaaseen. Oli ihan tavallista tuolloin, että nuori opettaja oli lähes saman ikäinen kuin jotkut oppilaat.
Voi, tämä oli hyvä, tulisipa uusintana. En tiennytkään että perustui tositapahtumiin.
Annassakin nuoret alkaa opettajiksi 16-vuotiaana. Sitä aina ihmettelin ettå miten niille kaikille riittikin opettajan pestejä. Ja eikö muita töitä ollut? Esim. toimittajan tms.
Eivät läheskään kaikki ruvenneet opettajaksi. Esim. Pieni talo preerialla -kirjoissa opettajaksi haluavien piti suorittaa koe, josta esim. Lauran luokkakaveri ei selvinnyt. Anna-kirjoissa taas opettajaksi haluavien piti suorittaa kaksivuotinen jatko-opisto, johon pyrittiin ja johon läheskään kaikilla perheillä ei ollut mahdollisuuksia eikä haluja lähettää nuortaan. Anna-kirjat ovat toki täysin fiktiota, mutta todennäköisesti kirjailija on perustanut tämän kuvauksen Kanadassa siihen aikaan käytössä olleeseen järjestelmään.
Marya kuvataan sinisilmäiseksi vaikka sillä on harmaat silmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanadalainen Emilie sarja perustui myös tosi tarinaan. Siinä opettaja rakastuu. oppilaaseen. Oli ihan tavallista tuolloin, että nuori opettaja oli lähes saman ikäinen kuin jotkut oppilaat.
Voi, tämä oli hyvä, tulisipa uusintana. En tiennytkään että perustui tositapahtumiin.
Annassakin nuoret alkaa opettajiksi 16-vuotiaana. Sitä aina ihmettelin ettå miten niille kaikille riittikin opettajan pestejä. Ja eikö muita töitä ollut? Esim. toimittajan tms.
Eivät läheskään kaikki ruvenneet opettajaksi. Esim. Pieni talo preerialla -kirjoissa opettajaksi haluavien piti suorittaa koe, josta esim. Lauran luokkakaveri ei selvinnyt. Anna-kirjoissa taas opettajaksi haluavien piti suorittaa kaksivuotinen jatko-opisto, johon pyrittiin ja johon läheskään kaikilla perheillä ei ollut mahdollisuuksia eikä haluja lähettää nuortaan. Anna-kirjat ovat toki täysin fiktiota, mutta todennäköisesti kirjailija on perustanut tämän kuvauksen Kanadassa siihen aikaan käytössä olleeseen järjestelmään.
Luonnollisesti tässä on puhe niistä, jotka koulua kävi niin pitkälle. Eihän nuo kovin kummoista koulutusta olleet saaneet opettajatkaan, kun olivat 16-vuotiaana valmistuneita. Lähinnä tässä ihmeteltiin, miksei tehneet mitään muuta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rouva Oleson näyttää vähän vanhalta Willien äidiksi, mutta ei se mahdotonta ole. 45-vuotiaat on synnyttäneet yleisesti. Jopa lähes 50set on tulleet äideiksi.
Eikä Harriet ole sarjan alkaessa kuin jotain just 50 ja Willie on jo about 7-8vee.
Näyttelijöiden oikeat iät menevät niin, että Harrietin näyttelijä olisi saanut Nellien 37-vuotiaana ja Willien 42-vuotiaana. En näe tässä mitään kummallista, olettaen että avioliitto olisi solmittu kypsällä iällä. Sitten jos naimisiin olisi menty jo kaksikymppisinä, mutta lapsia alkaisi siunaantua vasta lähempänä neljääkymmentä (eikä syynä olisi sarja keskenmenoja tms.), se olisi toki hieman erikoista.
Vihervaaran Anna aloittaa opettajan opinnot 16-vuotiaana ja valmistuu vuodessa tavanomaisen kahden vuoden sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annassakin nuoret alkaa opettajiksi 16-vuotiaana. Sitä aina ihmettelin ettå miten niille kaikille riittikin opettajan pestejä. Ja eikö muita töitä ollut? Esim. toimittajan tms.
Opettajan työ on ollut perinteisesti lähes ainoa kodin ulkopuolella tehtävä palkkatyö, jota naisetkin ovat voineet tehdä.
Lauran pikkusiskot molemmat olivat lyhyen aikaa opettajina myös. Carrie ryhtyi sittemmin toimittajaksi ja teki sillä alalla uraa naimisiinmenoon saakka eli yli nelikymppiseksi. Se oli kuitenkin hyvin harvinainen urapolku tuohon aikaan.
Opettajan pestejä riitti halukkaille siitä synkeästä syystä, että tuohon aikaan nainen sai toimia opettajana vain jos pysyi naimattomana. Jos halusi puolison ja perheen, ura loppui lyhyeen. Naisopettajille maksettiin lisäksi vähemmän kuin miesopettajille, joiden oletettiin opettajanpalkalla elättävän perhettä, joten hyvä toimeentulokin jäi naisopettajana haaveeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annassakin nuoret alkaa opettajiksi 16-vuotiaana. Sitä aina ihmettelin ettå miten niille kaikille riittikin opettajan pestejä. Ja eikö muita töitä ollut? Esim. toimittajan tms.
Opettajan työ on ollut perinteisesti lähes ainoa kodin ulkopuolella tehtävä palkkatyö, jota naisetkin ovat voineet tehdä.
Lauran pikkusiskot molemmat olivat lyhyen aikaa opettajina myös. Carrie ryhtyi sittemmin toimittajaksi ja teki sillä alalla uraa naimisiinmenoon saakka eli yli nelikymppiseksi. Se oli kuitenkin hyvin harvinainen urapolku tuohon aikaan.
Opettajan pestejä riitti halukkaille siitä synkeästä syystä, että tuohon aikaan nainen sai toimia opettajana vain jos pysyi naimattomana. Jos halusi puolison ja perheen, ura loppui lyhyeen. Naisopettajille maksettiin lisäksi vähemmän kuin miesopettajille, joiden oletettiin opettajanpalkalla elättävän perhettä, joten hyvä toimeentulokin jäi naisopettajana haaveeksi.
Missä tahansa palkkatyössä oli sama juttu eli naimisiinmeno melkein aina lopetti työn. Opettajan ammatti oli siksi tavallinen, että siihen naiset saivat ryhtyä, sukupuoli ei ollut este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanadalainen Emilie sarja perustui myös tosi tarinaan. Siinä opettaja rakastuu. oppilaaseen. Oli ihan tavallista tuolloin, että nuori opettaja oli lähes saman ikäinen kuin jotkut oppilaat.
Voi, tämä oli hyvä, tulisipa uusintana. En tiennytkään että perustui tositapahtumiin.
Annassakin nuoret alkaa opettajiksi 16-vuotiaana. Sitä aina ihmettelin ettå miten niille kaikille riittikin opettajan pestejä. Ja eikö muita töitä ollut? Esim. toimittajan tms.
Ala-asteen opettaja oli niitä harvoja akateemisia ammatteja, joka sallittiin myös tytöille. Se oli perinteinen ammatti, siinä missä ompelija, modisti ja sairaanhoitaja. Nainen lääkärinä tai lakimiehenä oli harvinaisuus. Eikä naisia yleensä edes hyväksytty monille aloille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanadalainen Emilie sarja perustui myös tosi tarinaan. Siinä opettaja rakastuu. oppilaaseen. Oli ihan tavallista tuolloin, että nuori opettaja oli lähes saman ikäinen kuin jotkut oppilaat.
Voi, tämä oli hyvä, tulisipa uusintana. En tiennytkään että perustui tositapahtumiin.
Annassakin nuoret alkaa opettajiksi 16-vuotiaana. Sitä aina ihmettelin ettå miten niille kaikille riittikin opettajan pestejä. Ja eikö muita töitä ollut? Esim. toimittajan tms.
Ala-asteen opettaja oli niitä harvoja akateemisia ammatteja, joka sallittiin myös tytöille. Se oli perinteinen ammatti, siinä missä ompelija, modisti ja sairaanhoitaja. Nainen lääkärinä tai lakimiehenä oli harvinaisuus. Eikä naisia yleensä edes hyväksytty monille aloille.
Jos en väärin muista, Laura oli joskus nuorena tyttönä hetken aikaa ompelijan apuna ompelemassa nappeja paitoihin ja inhosi sitä suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsin isäntä on kuin joku keksijä. Tuntuu osaavan kaikenlaista. Entisajan "ihmemies mäkkaiver".
No, isoisäni esim. teki perheelleen mm. kenkiä, huonekaluja, reen, viljeli maata, oli merikapteeni sekä harrasti valokuvausta. Tämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Ennen piti osata kaikenlaista, ei ollut kauppoja lähellä mistä ostaisi (no eikä kyllä kaikkea myytykään), eikä kyllä rahaakaan paljon kun oli hyvin monta lasta. Omavaraisia lähes kaikessa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen itse olet nyt? Asia kiinnostaa koska isoisäsi on syntynyt jo 1800-luvulla, koska vuosisadan vaihteessa hän oli jo merikapteenikin!
Hei! Minuakin kiinnostaa isoisäsi tarina, siinähän voisi olla vaikka kirjan aineksia. Anteeksi, että sanon näin mutta arvelen sinun olevan nyt verrattain iäkäs. 70-90 v? Kerro ihmeessä meillekin elämästäsi vaikka toisessa ketjussa, kirjoitat muuten todella "nuorekkaasti" tarkoitan nuoren ihmisen tyylillä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Haluamme kuulla sinusta ja ukistasi lisää!
Minun isosisäni oli syntynyt vuonna 1881, ja itse olen 59-vuotias nyt. Isosisä syntyi 1881, isäni 1925 ja minä 1961
Haa, täällä on siis toinenkin, joka on vanhojen vanhempien jälkeläinen! Minä synnyin 1965, isäni 1923 ja isänisä 1877. Äidin puolelta matriarkaalinen linja menee: äiti 1925, äidinäiti 1890 ja äidinäidinäiti 1861.
Samoin minun isäni ja isänisäni (jälkimmäinen kuoli v. 1945 syöpään) tekivät lähes mitä tahansa käsillään, isoisäni isoisä jopa käsinveisti saarnastuolin paikalliseen kirkkoon 1800-luvun alkupuolella, ja tuo saarnastuoli on edelleen nähtävänä kyseisen kirkon vieressä olevan hautausmaan pienessä siunauskappelissa.
Kyllä näin, isoäitini oli syntynyt 1882, hän oli 43- vuotias, nuorimmaisen yhdeksästä lapsetaan synnyttäessään, siis isäni vuonna 1925.
Ingalsien elämä on monin osin ollut varsin samanlaista kuin Suomessakin 1800-luvulla. Köyhyys, työttömyys, lapsikuolleisuus, huonot palkat, kurjat asuinolot jne. Nämä ajoivat ihmisiä Amerikkaan paremman elämän toivossa, mutta vielä 1800-luvulla sama kurjuus pääosin jatkui sielläkin.....
Kaikki käyttöesineet tehtiin itse, ja jotain vanhoja, tuon ajan käsintehtyjä esineitä on edelleen tallessa kotipaikallni. Mökit olivat samanlaisia laudoista kyhättyjä röttelöitä kuin Ingalsien asuintalo, jopa maalattiat monessa. Kerjäläiset sekä ns. irtolaiset, torpparit, alustalaiset jne. Toisilla asui jopa saunakamareissa "vuokralaisia". Tuonajan valokuvissa, joita suvussamme on tallella on nähtävissä aivan vastaavaa kurjuutta kuin sarjassa. Toki aina joillain oli hieman paremmin.
Minun isälläni oli kymmenen sisarusta, joista kaksi kuoli lapsena espanjantautiin ennen isäni syntymää. Aikuisiksi kasvaneista yksi kuoli sodassa (meni merenpohjaan miinalaiva Ilmarisen mukana) vähän ennen 21-vuotispäiväänsä. Isä oli aina vakaasti sitä mieltä, että hän ei itse koskaan hanki paljon lapsia, koska itse oli kokenut, mitä on olla köyhä monilapsisessa perheessä. Isä ja äiti saivatkin vain 40-luvun lopulla syntyneen isoveljeni ja minut sitten 1965 (olin vahinko, mutta yllätyksestä toivuttuaan olivat mielissään minun tulostani). Minulla ei ollut lapsena koskaan puutetta, vaikka emme missään yltäkylläisyydessä ikinä eläneetkään. Meillä oli oma talo ja isän ja äidin rakentama kesämökkikin vielä. Emme reissanneet kesälomilla sen paremmin koti- kuin ulkomaillakaan, meillä ei ollut edes autoa ennen kuin minä ajoin ajokortin, mutta mökillä vietimme niin monet kesäviikonloput kuin pitemmätkin kesävapaat. Ja kaiken perustana oli se, että isä osasi tehdä lähestulkoon kaiken asumiseen tarvittavan itse, paitsi sähkö- ja muuraustöitä. Ne hän aina antoi alan ammattilaisten hoidettaviksi, ja 70-luvulla ison remontin (laitettiin sähkölämmitys, suihku ja sisävessa) takia pitikin olla niin, koska viranomaiset olivat silloin jo aika tarkkoja, että kaikki menee sääntöjen ja asetusten mukaan.
Sorry, hirveästi OT:tä!
Se, jota lainasit.
Heippa!
Ketään ei kiinnosta sinun isäsi ja sinun lapsuutesi. Tekisittekö vaikka oman ketjunne lapsuudenmuisteluille? :)
Opettajista puheenollen, tytöillä on tv-sarjassa järjestään naisopettajia ja ammatti esitetään siinä ns. naisammattina, johon hyvin koulussa menestyneet tytöt pyrkivät melkein automaattisesti. Oikeassa elämässä Lauralla ja muilla oli useita miesopettajiakin. Naiset pikemminkin piipahtivat opettajina kuin pysyivät samassa koulussa vuosikausia.
Varmaan 1970-luvulla on katsottu, että 1870-luvun yhteisöstä saa turhan patriarkaalisen kuvan ja on tarpeen, että sarjassa pidetään aktiivisesti esillä myös kodin ulkopuolella työskenteleviä, vahvoja naishahmoja (opettaja, kauppiaan rouva, postivirkailija, myöhemmin ravintoloitsija jne.) ja Ingallsin tytöt laitetaan haaveilemaan jostain muustakin kuin häistä, omasta kodista ja äidiksi tulemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsin isäntä on kuin joku keksijä. Tuntuu osaavan kaikenlaista. Entisajan "ihmemies mäkkaiver".
No, isoisäni esim. teki perheelleen mm. kenkiä, huonekaluja, reen, viljeli maata, oli merikapteeni sekä harrasti valokuvausta. Tämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Ennen piti osata kaikenlaista, ei ollut kauppoja lähellä mistä ostaisi (no eikä kyllä kaikkea myytykään), eikä kyllä rahaakaan paljon kun oli hyvin monta lasta. Omavaraisia lähes kaikessa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen itse olet nyt? Asia kiinnostaa koska isoisäsi on syntynyt jo 1800-luvulla, koska vuosisadan vaihteessa hän oli jo merikapteenikin!
Hei! Minuakin kiinnostaa isoisäsi tarina, siinähän voisi olla vaikka kirjan aineksia. Anteeksi, että sanon näin mutta arvelen sinun olevan nyt verrattain iäkäs. 70-90 v? Kerro ihmeessä meillekin elämästäsi vaikka toisessa ketjussa, kirjoitat muuten todella "nuorekkaasti" tarkoitan nuoren ihmisen tyylillä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Haluamme kuulla sinusta ja ukistasi lisää!
Minun isosisäni oli syntynyt vuonna 1881, ja itse olen 59-vuotias nyt. Isosisä syntyi 1881, isäni 1925 ja minä 1961
Haa, täällä on siis toinenkin, joka on vanhojen vanhempien jälkeläinen! Minä synnyin 1965, isäni 1923 ja isänisä 1877. Äidin puolelta matriarkaalinen linja menee: äiti 1925, äidinäiti 1890 ja äidinäidinäiti 1861.
Samoin minun isäni ja isänisäni (jälkimmäinen kuoli v. 1945 syöpään) tekivät lähes mitä tahansa käsillään, isoisäni isoisä jopa käsinveisti saarnastuolin paikalliseen kirkkoon 1800-luvun alkupuolella, ja tuo saarnastuoli on edelleen nähtävänä kyseisen kirkon vieressä olevan hautausmaan pienessä siunauskappelissa.
Kyllä näin, isoäitini oli syntynyt 1882, hän oli 43- vuotias, nuorimmaisen yhdeksästä lapsetaan synnyttäessään, siis isäni vuonna 1925.
Ingalsien elämä on monin osin ollut varsin samanlaista kuin Suomessakin 1800-luvulla. Köyhyys, työttömyys, lapsikuolleisuus, huonot palkat, kurjat asuinolot jne. Nämä ajoivat ihmisiä Amerikkaan paremman elämän toivossa, mutta vielä 1800-luvulla sama kurjuus pääosin jatkui sielläkin.....
Kaikki käyttöesineet tehtiin itse, ja jotain vanhoja, tuon ajan käsintehtyjä esineitä on edelleen tallessa kotipaikallni. Mökit olivat samanlaisia laudoista kyhättyjä röttelöitä kuin Ingalsien asuintalo, jopa maalattiat monessa. Kerjäläiset sekä ns. irtolaiset, torpparit, alustalaiset jne. Toisilla asui jopa saunakamareissa "vuokralaisia". Tuonajan valokuvissa, joita suvussamme on tallella on nähtävissä aivan vastaavaa kurjuutta kuin sarjassa. Toki aina joillain oli hieman paremmin.
Minun isälläni oli kymmenen sisarusta, joista kaksi kuoli lapsena espanjantautiin ennen isäni syntymää. Aikuisiksi kasvaneista yksi kuoli sodassa (meni merenpohjaan miinalaiva Ilmarisen mukana) vähän ennen 21-vuotispäiväänsä. Isä oli aina vakaasti sitä mieltä, että hän ei itse koskaan hanki paljon lapsia, koska itse oli kokenut, mitä on olla köyhä monilapsisessa perheessä. Isä ja äiti saivatkin vain 40-luvun lopulla syntyneen isoveljeni ja minut sitten 1965 (olin vahinko, mutta yllätyksestä toivuttuaan olivat mielissään minun tulostani). Minulla ei ollut lapsena koskaan puutetta, vaikka emme missään yltäkylläisyydessä ikinä eläneetkään. Meillä oli oma talo ja isän ja äidin rakentama kesämökkikin vielä. Emme reissanneet kesälomilla sen paremmin koti- kuin ulkomaillakaan, meillä ei ollut edes autoa ennen kuin minä ajoin ajokortin, mutta mökillä vietimme niin monet kesäviikonloput kuin pitemmätkin kesävapaat. Ja kaiken perustana oli se, että isä osasi tehdä lähestulkoon kaiken asumiseen tarvittavan itse, paitsi sähkö- ja muuraustöitä. Ne hän aina antoi alan ammattilaisten hoidettaviksi, ja 70-luvulla ison remontin (laitettiin sähkölämmitys, suihku ja sisävessa) takia pitikin olla niin, koska viranomaiset olivat silloin jo aika tarkkoja, että kaikki menee sääntöjen ja asetusten mukaan.
Sorry, hirveästi OT:tä!
Se, jota lainasit.
Heippa!
Ketään ei kiinnosta sinun isäsi ja sinun lapsuutesi. Tekisittekö vaikka oman ketjunne lapsuudenmuisteluille? :)
Juu, sorry!
(Se, jota lainasit.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen isä ja äiti ovat ikäänsä nähden hyvinvoivan ja terveen, jopa ikäisiään (sarjan alussa 32 ja 38) nuoremman näköisiä. Kaikki hampaatkin ovat tallella. Oikeasti tuohon aikaan yli 30-vuotiaat olivat jo ikäloppuja. Jostain syystä sarjan muut aikuiset henkilöt kyllä näyttävät ikäisiltään.
Häiritsee ihan suunnattomasti kuinka ihmiset vieläkin luulevat että reilut 100 vuotta sitten oltaisiin oltu jo ihan vanhuksia kolmekymppisinä. Se kun ei pidä alkuunkaan paikkaansa, luulo perustuu tilastoihin jotka olivat alhaiset suuren lapsikuolleisuuden takia. Vai väitättekö että ihminen olisi yhtäkkiä kehittynyt niin huimaa vauhtia että elinajanodote nousi puolella sen takia?
Kyllä se näkemys on muuttunut.
Esim nykyään on ihan ok että menee naimisiinkin vasta kolmevitosena ja 35-40-vuotiaita puhutellaan ”nuoriksi” kuten esim prinssi Harryä.
Ennen oli ihan tavallista olla rouva ja äiti parikymppisenä. Nykyään ei kyllä todellakaan ei.
Rintamäkeläisissä viiskymppiset oli vanhuksia, nykyään seitenkymppiset on mielestään vasta keski-ikäisiä.
Kyllä vaan. Mä synnyin 1968 ja mun äiti oli silloin 32- vuotias. Kuulemma oli supateltu kylillä, että äiti vielä jaksaa "vanhoilla päivillään", oli kolme lasta ennestään ja maatalo. Kai ne jotkut kylän mummot lähinnä supatteli.
Jep:) Ja vielä 80-luvun puolivälissä kaikki kauhistui, kun vanhempani saivat pikkusiskoni, iltatähden 40-vuotiaana. Suku oli varma että vammainen syntyy, mutta kympin tyttö tuli <3
Ja tietenkin onhan vammaisetkin omalla tavallaan kympin lapsia, muotoilin vähän kökösti!
Vierailija kirjoitti:
Marya kuvataan sinisilmäiseksi vaikka sillä on harmaat silmät.
No ei ole harmaat vaan ihan jäänsiniset =)
Minulta jäi lapsena tämä kirjasarja väliin, ja ajattelin, että voisin korjata vahingon nyt aikuisena kuuntelemalla ne enkuksi äänikirjoina. Aika yllätys on ollut ainakin näin alkuun. Kuuntelen nyt vasta ensimmäistä eli Little House in the Big Woods.
Ensinnäkin kirja on kerronnan tyyliltään selkeästi lastenkirja (once upon a time there was a little girl...), kun tv-sarja taas on perhedraama eikä mikään perheen pienimpien keskenään katsottavaksi tarkoitettu lastenohjelma.
Toisaalta aihevalikoima taas on tosi hämmentävä lastenkirjaksi. Ekassa luvussa keskitytään sian teu-r.astukseen ja kuinka paljon riemua siitä riittää lapsillekin. Toisessa luvussa isä tuo kotiin kaatamansa karhun ja lisäksi pikkupossun, jota karhu oli ollut juuri tap-p.amassa, kun isä am-p.ui sen. Taas juhlitaan, kun on paljon tuoretta lihaa. Loput laitetaan roikkumaan ulos pakkaseen ja kun äiti tahtoo tehdä liharuokaa, niin sieltä käydään kirv-e.ellä hak-k.aamassa sopiva palanen pöytään. Sitten seuraa luku, jossa keskitytään isän metsästysa-s.eeseen, missä se roikkuu, mistä siihen saadaan luo-d.it ja miten se ladataan. Tämän metsästys- ja reseptioppaan välissä on sitten kuitenkin hellyyttäviä pätkiä, joissa isä soittaa viulua, kertoo lapsille vitsejä (tosin myös opettavaisen tarinan jossa annetaan kunnolla rem-m.istä), leikitään nukeilla (Lauran vauvanukke tosin ei ole ihan oikea räsynukke, vaan kapaloihin kääritty maissintähkä) tai tehdään lumienkeleitä.
Hämmentävä kokemus. Ilmeisesti tosielämä on ollut erittäin karua, ja sitä on pehmennetty jonkin verran (jätetty ihmisten välinen vä-k.ivalta ym. enimmäkseen pois), jotta on saatu 1900-luvun alkupuolen lapsille sopiva kirjasarja, ja sitä taas on pehmennetty, jotta saataisiin koko perheelle sopiva 1970-luvun tv-sarja.
Päivitän kenties näkemystäni, kunhan ehdin vähän pidemmälle.
(Anteeksi, jos tämä tulee kahteen kertaan, ensimmäinen yritys jäi sensuurin kynsiin, en tiedä jääkö tämäkin. Sinällään koomista, koska se kuvaa hyvin sitä, miten heikosti nuo aihepiirit sopivat nykyajan asenneilmastoon.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanadalainen Emilie sarja perustui myös tosi tarinaan. Siinä opettaja rakastuu. oppilaaseen. Oli ihan tavallista tuolloin, että nuori opettaja oli lähes saman ikäinen kuin jotkut oppilaat.
Voi, tämä oli hyvä, tulisipa uusintana. En tiennytkään että perustui tositapahtumiin.
Annassakin nuoret alkaa opettajiksi 16-vuotiaana. Sitä aina ihmettelin ettå miten niille kaikille riittikin opettajan pestejä. Ja eikö muita töitä ollut? Esim. toimittajan tms.
Ala-asteen opettaja oli niitä harvoja akateemisia ammatteja, joka sallittiin myös tytöille. Se oli perinteinen ammatti, siinä missä ompelija, modisti ja sairaanhoitaja. Nainen lääkärinä tai lakimiehenä oli harvinaisuus. Eikä naisia yleensä edes hyväksytty monille aloille.
Jos en väärin muista, Laura oli joskus nuorena tyttönä hetken aikaa ompelijan apuna ompelemassa nappeja paitoihin ja inhosi sitä suuresti.
Mary taas rakasti sitä hommaa. Laura oli enemmän hulivilipoikatyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanadalainen Emilie sarja perustui myös tosi tarinaan. Siinä opettaja rakastuu. oppilaaseen. Oli ihan tavallista tuolloin, että nuori opettaja oli lähes saman ikäinen kuin jotkut oppilaat.
Voi, tämä oli hyvä, tulisipa uusintana. En tiennytkään että perustui tositapahtumiin.
Annassakin nuoret alkaa opettajiksi 16-vuotiaana. Sitä aina ihmettelin ettå miten niille kaikille riittikin opettajan pestejä. Ja eikö muita töitä ollut? Esim. toimittajan tms.
Ala-asteen opettaja oli niitä harvoja akateemisia ammatteja, joka sallittiin myös tytöille. Se oli perinteinen ammatti, siinä missä ompelija, modisti ja sairaanhoitaja. Nainen lääkärinä tai lakimiehenä oli harvinaisuus. Eikä naisia yleensä edes hyväksytty monille aloille.
Jos en väärin muista, Laura oli joskus nuorena tyttönä hetken aikaa ompelijan apuna ompelemassa nappeja paitoihin ja inhosi sitä suuresti.
Mary taas rakasti sitä hommaa. Laura oli enemmän hulivilipoikatyttö.
Siis ei hulivili sanan varsinaisessa merkityksessä vaan siinä, että juoksenteli pitkin metsiä ja kävi onkimassa kun Mary taas viihtyi enemmän kotona.
Käsittääkseni arkivaatteet ei tuolloin olleet valkoisia. Pyhävaatteissa toki paita ja naisilla valkoista pitsiä kauluksessa tms.