Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia
-Vitivalkoiset silitetyt paidat tilanteessa kuin tilanteessa -Koulu ja kirkko ovat sama rakennus, kuitenkin kirkossa sunnuntaina on vain muutama perhe vrt. koulun oppilaisiin -Tulipalossa pikkulapsen voi laskea puroon turvaan, josta tämä löytyy samasta kohtaan Jatkakaa!
Kommentit (3159)
Vierailija kirjoitti:
Kun Charles antoi Lauran ottaa pesukarhun lemmiksikseen ja sitten kun puri, niin hui kauhistus sillä oli vesikauhu! Miksi antoi alunperin ottaa villieläimen lemmiksiksi, koska tiesivät että vesikauhu voi olla? Logiikka missä?
Ei sillä ollut vesikauhua. Se sairas eläin oli toinen pesukarhu.
Kamppailua köyhyydessä, karussa, köyhässä maastossa. Asuen lautahökkelissä. Vedestä puutetta, silti kaikilla aina puhtaat, ehjät, silitetyt vaatteet päällä. Vanhemmilla kaikki hampaat tallella. Ruokaa pöydässä, vaikka ollaan rutiköyhiä. Charles ihme haaveilija, jolta mikään ei onnistu. Ei saa edes mökkiään laajennettua, vaikka perhekoko kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Charles nukkuu pinkissä yöhaalarissa jossa on luukku tarpeilla käyntiä varten. Mahtaa olla raitainen luukku ja hikinen, jos pitää nuttua työvaatteiden alla, myös koko päivän ahertaessaan milloin missäkin.
Entäpä perillisten tekopuuhat, sujauttaako Charles vain nopeasti luukusta vai pitääkö napittaa auki koko helahoito.
Olemme perimmäisten kysymysten äärellä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen isä ja äiti ovat ikäänsä nähden hyvinvoivan ja terveen, jopa ikäisiään (sarjan alussa 32 ja 38) nuoremman näköisiä. Kaikki hampaatkin ovat tallella. Oikeasti tuohon aikaan yli 30-vuotiaat olivat jo ikäloppuja. Jostain syystä sarjan muut aikuiset henkilöt kyllä näyttävät ikäisiltään.
Perheen äidin altruistisuus menee yli. Kauan odotetun uuden mekon sijaan hän päätti tehdä kankaasta mekot tytöille, ja ainoa "pariskuntaloma" menee pilalle äidin vatvoessa lasten asioita. Kyllähän tällaisia äitejä on, mutta yleensä heistä paistaa läpi läheisriippuvuus, katkeruus ja lasten sekä puolison syyllistäminen. Caroline Ingalls takertuu lapsiinsa ja puuttuu näiden elämään hämmästyttävän siihen nähden, että hänellä ei tunnu olevan mitään omaa, lapsista erillistä elämää. Vanhempien parisuhde on myös olosuhteisiin nähden kumman seesteinen, pussaillaan ja halaillaan, vaikka talo palaa alta ja vuoden sato menee rankkasateen vuoksi pilalle. Vaikea kuvitella, että toimeentulon rajoilla kamppailu ei aiheuttaisi jännitettä parisuhteeseen.
Kylläpä yrität katsoa asioita nykyajan mittareilla. Ei Lauran vanhemmat oikeasti ikinä käyneet millään parisuhdelomilla, ei sellaisia kerta kaikkiaan ollut. Elämä oli oikeasti työtä ja piti miettiä mistä leipää pöytään. Ei se ollut mitään saippuasarjaa ja murehtimista jostain oman elämän puuttumisesta.
Tässä keskustelussa käsitellään sarjaa, ei niinkään oikeita tapahtumia. Sarjassahan C & C kävivät yhdessä lomalla.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen isä ja äiti ovat ikäänsä nähden hyvinvoivan ja terveen, jopa ikäisiään (sarjan alussa 32 ja 38) nuoremman näköisiä. Kaikki hampaatkin ovat tallella. Oikeasti tuohon aikaan yli 30-vuotiaat olivat jo ikäloppuja. Jostain syystä sarjan muut aikuiset henkilöt kyllä näyttävät ikäisiltään.
Perheen äidin altruistisuus menee yli. Kauan odotetun uuden mekon sijaan hän päätti tehdä kankaasta mekot tytöille, ja ainoa "pariskuntaloma" menee pilalle äidin vatvoessa lasten asioita. Kyllähän tällaisia äitejä on, mutta yleensä heistä paistaa läpi läheisriippuvuus, katkeruus ja lasten sekä puolison syyllistäminen. Caroline Ingalls takertuu lapsiinsa ja puuttuu näiden elämään hämmästyttävän siihen nähden, että hänellä ei tunnu olevan mitään omaa, lapsista erillistä elämää. Vanhempien parisuhde on myös olosuhteisiin nähden kumman seesteinen, pussaillaan ja halaillaan, vaikka talo palaa alta ja vuoden sato menee rankkasateen vuoksi pilalle. Vaikea kuvitella, että toimeentulon rajoilla kamppailu ei aiheuttaisi jännitettä parisuhteeseen.
Kylläpä yrität katsoa asioita nykyajan mittareilla. Ei Lauran vanhemmat oikeasti ikinä käyneet millään parisuhdelomilla, ei sellaisia kerta kaikkiaan ollut. Elämä oli oikeasti työtä ja piti miettiä mistä leipää pöytään. Ei se ollut mitään saippuasarjaa ja murehtimista jostain oman elämän puuttumisesta.
Viittasin viestissäni sarjan tapahtumiin, en omiin tulkintoihini. Jaksossa 9 (Kun äiti on poissa) Charles ja Caroline lähtevät ostoksille läheiseen kaupunkiin. Kyse on tietysti ensisijaisesti työmatkasta, mutta he itse puhuvat koko jakson ajan matkasta "toisena häämatkana" ja käyvät matkalla mm. ravintolassa syömässä ja teatterissa. Ymmärrän, että parisuhdeaikaa ei tuohon aikaan ymmärretty samoin kuin nykyään. Siksi laitoinkin "pariskuntaloman" lainausmerkkeihin.
Uskovaisia, heteroita ja konservatiiveja.
Kyllä huomaa miten hataraa on teidän tietonne USA.n ja Suomen maalaisperheiden lähihitoriasta ja kulttuurista. Meillä osa sukulaisista lähti uudisraivaajiksi Ameriikkaan. Minulla on kaikki kirjeet tallessa. Kyllä avioparit oikeasti olivat onnellisia toisistaan, niissäkin olosuhteisa.
Vierailija kirjoitti:
Kamppailua köyhyydessä, karussa, köyhässä maastossa. Asuen lautahökkelissä. Vedestä puutetta, silti kaikilla aina puhtaat, ehjät, silitetyt vaatteet päällä. Vanhemmilla kaikki hampaat tallella. Ruokaa pöydässä, vaikka ollaan rutiköyhiä. Charles ihme haaveilija, jolta mikään ei onnistu. Ei saa edes mökkiään laajennettua, vaikka perhekoko kasvaa.
Sehän laajensi mökkiä. Taakse tuli kokonaan lisähuone. Ja oikeastihan tuo oli tilavaa asumista. Moni suomalianen viljelijäperhe asui ahtaammin vielä 70-luvulla.
Meillä kolme tyttöä jakoi aina yhden huoneen. Kaverini koko perhe, 6 henkeä, nukkui yhdessä huoneessa. Lisäksi oli tupa.
Mieheni perhe asui koko lapsuuden kaksiossa. Kolme lasta ja vanhemmat.
Harriet Oleson sanoo olleensa todella nuori Nellien syntymän aikaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että hän ei olisi ollut edes kolmekymppinen sarjan alkaessa. Jotenkin hieman vaikea uskoa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen isä ja äiti ovat ikäänsä nähden hyvinvoivan ja terveen, jopa ikäisiään (sarjan alussa 32 ja 38) nuoremman näköisiä. Kaikki hampaatkin ovat tallella. Oikeasti tuohon aikaan yli 30-vuotiaat olivat jo ikäloppuja. Jostain syystä sarjan muut aikuiset henkilöt kyllä näyttävät ikäisiltään.
Perheen äidin altruistisuus menee yli. Kauan odotetun uuden mekon sijaan hän päätti tehdä kankaasta mekot tytöille, ja ainoa "pariskuntaloma" menee pilalle äidin vatvoessa lasten asioita. Kyllähän tällaisia äitejä on, mutta yleensä heistä paistaa läpi läheisriippuvuus, katkeruus ja lasten sekä puolison syyllistäminen. Caroline Ingalls takertuu lapsiinsa ja puuttuu näiden elämään hämmästyttävän siihen nähden, että hänellä ei tunnu olevan mitään omaa, lapsista erillistä elämää. Vanhempien parisuhde on myös olosuhteisiin nähden kumman seesteinen, pussaillaan ja halaillaan, vaikka talo palaa alta ja vuoden sato menee rankkasateen vuoksi pilalle. Vaikea kuvitella, että toimeentulon rajoilla kamppailu ei aiheuttaisi jännitettä parisuhteeseen.
Kylläpä yrität katsoa asioita nykyajan mittareilla. Ei Lauran vanhemmat oikeasti ikinä käyneet millään parisuhdelomilla, ei sellaisia kerta kaikkiaan ollut. Elämä oli oikeasti työtä ja piti miettiä mistä leipää pöytään. Ei se ollut mitään saippuasarjaa ja murehtimista jostain oman elämän puuttumisesta.
Tässä keskustelussa käsitellään sarjaa, ei niinkään oikeita tapahtumia. Sarjassahan C & C kävivät yhdessä lomalla.
- eri
Eikös sekin ollut Charlesin työmatka (vei tavaraa), Caroline lähti vaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa miten hataraa on teidän tietonne USA.n ja Suomen maalaisperheiden lähihitoriasta ja kulttuurista. Meillä osa sukulaisista lähti uudisraivaajiksi Ameriikkaan. Minulla on kaikki kirjeet tallessa. Kyllä avioparit oikeasti olivat onnellisia toisistaan, niissäkin olosuhteisa.
Totta kai tuohon aikaan oli myös onnellisia pareja. Tapakulttuuriin ei kuitenkaan kuulunut, että avioparit halailisivat ja pussailisivat avoimesti, varsinkaan lasten nähden tai pihalla, jossa kuka tahansa naapuri voi nähdä.
Kyllä lapset sademetsässä nytkin pitävät villieläimiä lemmikkinä. Meidän perhe on asunut siellä.
Laura n. 15v. rupesi opettajaksi. 1800-luvulla oli vähäiset vaatimukset opettajille.
Mun mielestä Infallsien talo on aina ollut tilavan tuntuinen. Siellä he mahtuvat tanssimaankin illalla isän soittaessa viulua. Ja pöydän ääreen mahtuu aina vieraskin, jos vieraalla on nälkä. Isoilla tytöillä on oma huone yläkerrassa. Se ei ole ihan pieni parvi. Aikuinenkin mahtuu hyvin seisomaan siellä.
Vierailija kirjoitti:
Laura n. 15v. rupesi opettajaksi. 1800-luvulla oli vähäiset vaatimukset opettajille.
Se oli kaksi viikkoa vaille 16 ja kuitenkin suorittanut opettajakokeen.
Miksi perheen isä, ei koskaan korjannut taloansa? Olisi rakentanut lisähuoneen( huoneita). Tallikin oli kuin joku rötiskö. Charles huseerasi aina jotain, mutta ei oikein onnistunut missään kunnolla. Muutenkin liian imelä hahmo sarjassa. Vaimonsa piti perhettä pystyssä.
Olen ihmetellyt, kun Carriea kannetaan usein ja hän istuu aina pöydän ääressä. Tai hänet viedään nukkumaan, kantamalla. Iso tytöthän tuo jo on! On varmaan ollut helpompi näin lapsinäyttelijää ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Ingallsiin perhe on niin ällöttävän kunnollinen. kaikki ovat kuin jotain Jeesuksia.
Tämähän on ihanne: jos kaikki olisivat kuin Jeesus, maailma olisi paljon parempi paikka <3
Mutta uskovaisena sanon, että tuohon ei meidän perhe pysty, mutta yritys on vilpitön. Anteeksi pyydetään ja annetaan, koitetaan olla kilttejä toisille ym.
Vierailija kirjoitti:
Miksi perheen isä, ei koskaan korjannut taloansa? Olisi rakentanut lisähuoneen( huoneita). Tallikin oli kuin joku rötiskö. Charles huseerasi aina jotain, mutta ei oikein onnistunut missään kunnolla. Muutenkin liian imelä hahmo sarjassa. Vaimonsa piti perhettä pystyssä.
Sehän rakensi ison keittiön ja vesipumpunkin sinne.
Kylläpä yrität katsoa asioita nykyajan mittareilla. Ei Lauran vanhemmat oikeasti ikinä käyneet millään parisuhdelomilla, ei sellaisia kerta kaikkiaan ollut. Elämä oli oikeasti työtä ja piti miettiä mistä leipää pöytään. Ei se ollut mitään saippuasarjaa ja murehtimista jostain oman elämän puuttumisesta.