Lue keskustelun säännöt.
Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia
-Vitivalkoiset silitetyt paidat tilanteessa kuin tilanteessa -Koulu ja kirkko ovat sama rakennus, kuitenkin kirkossa sunnuntaina on vain muutama perhe vrt. koulun oppilaisiin -Tulipalossa pikkulapsen voi laskea puroon turvaan, josta tämä löytyy samasta kohtaan Jatkakaa!
Kommentit (3159)
Vierailija kirjoitti:
Sarjan loppupuolella Laura on jo aikuinen ja opettaa lapsia kylällä. Yksi Lauran oppilaista on Willie, vaikka hänen ei pitäisi olla kuin joitakin vuosia Lauraa nuorempi.
Oikeassa elämässä Laura oli vähän alle 16, kun hän meni ensimmäiseen työpaikkaansa opettajaksi. Hänellä oli viisi oppilasta, joista kolme oli häntä vanhempia, 16-17-vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämänpäiväinen Kulkutauti-jakso oli paitsi koronakeväänä yllättävän ajankohtainen, ajankohtaisempi kuin kuvaamisensa aikoihin, myös osittain hämmentävä. Henkilöt olivat selvästi tietoisia siitä että pilkkukuume tarttuu rottien kirpuista, mutta toimivat kuin se tarttuisi ihmisestä toiseen. Oliko se epäloogista, vai hyppivätkö ne rottien kirput jotenkin ihmistenkin välillä? Lisäksi ärsyttää, kun tohtori Baker ei ole koskaan kuullutkaan mistään vaitiolovelvollisuudesta...
Pilottijaksossa taivaalla lentää suihkukone.
Vierailija kirjoitti:
Ingallsiin perhe on niin ällöttävän kunnollinen. kaikki ovat kuin jotain Jeesuksia.
Kaikista uusista asukkaista tulee juuri Ingallsien ystäviä, vaikka alussa olisivat kuinka yrmyjä. Kuten esim se pankkiiri.
Joulujaksossa Ingallsit antavat Lauran myydä poninsa Olesoneille maksaakseen äidin lahjahellan vaikka Charles oli joka tapauksessa tilannut toisen omilla rahoillaan ja lisäksi kovalla vaivalla tehnyt Lauralle satulan. Eikö Laura olisi vain voinut antaa äidille halvempaa lahjaa ja antaa isän kustantaa hella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjan loppupuolella Laura on jo aikuinen ja opettaa lapsia kylällä. Yksi Lauran oppilaista on Willie, vaikka hänen ei pitäisi olla kuin joitakin vuosia Lauraa nuorempi.
Oikeassa elämässä Laura oli vähän alle 16, kun hän meni ensimmäiseen työpaikkaansa opettajaksi. Hänellä oli viisi oppilasta, joista kolme oli häntä vanhempia, 16-17-vuotiaita.
Ikäkausiin suhtauduttiin muutenkin eri tavoin kuin nykyään. Teini-ikää tai nuoruutta ei nähty erillisenä elämänvaiheena, vaan lapset olivat lapsia noin 15-vuotiaiksi, ja tämän jälkeen heti aikuisia. Seurustelu saatettiin aloittaa ja naimisiin mennä tuossa iässä, eivätkä vanhemmat välttämättä paheksuneet, jos 25-vuotias mies piiritti 15-vuotiasta tyttöä. Kun naimisiin mentiin ja lapset saatiin nuorina, tultiin isovanhemmiksikin jo alle 40-vuotiaina. 50-vuotiasta pidettiin vanhuksena.
Tämä näkyy hyvin myös Tuulen viemää -kirjassa ja -elokuvassa, joissa Scarlettin äiti kuvataan arvovaltaisena vanhana rouvana, vaikka tämä on vasta 32-vuotias. Vanhemmat patistavat 16-vuotiasta Scarlettia naimisiin, eikä 15-vuotiaan Suellenin heilastelu yli 30-vuotiaan Frank Kennedyn kanssa häiritse ketään.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt, kun Carriea kannetaan usein ja hän istuu aina pöydän ääressä. Tai hänet viedään nukkumaan, kantamalla. Iso tytöthän tuo jo on! On varmaan ollut helpompi näin lapsinäyttelijää ajatellen.
Mäkin ihmettelen Carrieta. Se jämähtää perheen vauvaksi, vaikka neljäskin lapsi syntyy. Se puhuu aina vaan vänisevällä pikkulapsen äänellä, vaikuttaa vähän hidasälyiseltä eikä sillä ole minkäänlaista aloitekykyä tai harrastuksia.
Sille ei anneta mitään vastuuta. Kun se johonkin joskus ryhtyy, tuloksena on sirpaleita ja sotkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät näprää koko ajan kännyköitään, vaikka kaikilla on nykyään kännykät. Charleskin käyttää varmaan tinderiä ja käy salaa tapaamassa sitä kauppiaan Rouvaa. Menee mukamas hakemaan vettä purosta illalla, mutta meneekin sen kauppiaan emännän luo. Taitaa muuten ne Olesonin perheen ipanatkin olla oikeasti Charlesin siittämiä.
Rouva Ingalss taitaa olla aika yksinkertainen tapaus, kun ei oikein ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu. Jotenkin käy sääliksi koko ihminen. Mutta eipä kuulu minulle Ingallsin perheen ongelmat. Tai voihan se olla, että Rouva Ingalss tietää asiasta, mutta on niin rakastunut siihen rumaan latoon missä asuvat, niin ei viitsi mainita asiasta. Siis Rouva Ingalshan sieltä ladosta heitettäisiin ensimmäisenä ulos, jos rupeisi työntämään nokkaansa miehensä asioihin.
Loppujen lopuksi aika fiksu likka. Mutta epäilen kyllä Rouva Ingalssin aitoutta. Ei kukaan oikeasti ole niin ihana ihminen, kuin tämä Ingalssin Emäntä. Paitsi ehkä Äiti Teresa oli. Mutta hän on jo edesmennyt. Kauppiaan Rouva ja hänen hemmotellut pikku kakaransa ovat ainoat aidot ihmiset ohjelmassa. Se on taidettu mainitakin jo tässä ketjussa. Kaikki muut vaan mielistelevät toisiaan. Harriet Oleson on ainut ihminen, joka pärjäisi myös 2020 luvulla. Loppujen lopuksi ihan vetävän oloinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjan loppupuolella Laura on jo aikuinen ja opettaa lapsia kylällä. Yksi Lauran oppilaista on Willie, vaikka hänen ei pitäisi olla kuin joitakin vuosia Lauraa nuorempi.
Oikeassa elämässä Laura oli vähän alle 16, kun hän meni ensimmäiseen työpaikkaansa opettajaksi. Hänellä oli viisi oppilasta, joista kolme oli häntä vanhempia, 16-17-vuotiaita.
Ikäkausiin suhtauduttiin muutenkin eri tavoin kuin nykyään. Teini-ikää tai nuoruutta ei nähty erillisenä elämänvaiheena, vaan lapset olivat lapsia noin 15-vuotiaiksi, ja tämän jälkeen heti aikuisia. Seurustelu saatettiin aloittaa ja naimisiin mennä tuossa iässä, eivätkä vanhemmat välttämättä paheksuneet, jos 25-vuotias mies piiritti 15-vuotiasta tyttöä. Kun naimisiin mentiin ja lapset saatiin nuorina, tultiin isovanhemmiksikin jo alle 40-vuotiaina. 50-vuotiasta pidettiin vanhuksena.
Tämä näkyy hyvin myös Tuulen viemää -kirjassa ja -elokuvassa, joissa Scarlettin äiti kuvataan arvovaltaisena vanhana rouvana, vaikka tämä on vasta 32-vuotias. Vanhemmat patistavat 16-vuotiasta Scarlettia naimisiin, eikä 15-vuotiaan Suellenin heilastelu yli 30-vuotiaan Frank Kennedyn kanssa häiritse ketään.
Ja sitten jos muistaisimme, että Tuulen viemää oli fiktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Charles antoi Lauran ottaa pesukarhun lemmiksikseen ja sitten kun puri, niin hui kauhistus sillä oli vesikauhu! Miksi antoi alunperin ottaa villieläimen lemmiksiksi, koska tiesivät että vesikauhu voi olla? Logiikka missä?
Ei sillä Lauran pesukarhulla ollut vesikauhua, vaan sinne tilalle meni eri pesukarhu jolla oli tauti. Ensin mainittu tuli jakson lopussa takaisin ihan terveenä.
Silloin ennen oli ihan sallittua ottaa villieläin lemmikiksi.
Charles kuitenkin luuli että kyse oli yhdestä ja samasta pesukarhusta ennenkuin se lemmikkipesukarhu ilmestyi.
Charles ratkaisee ihan kaikki ongelmat. Esim. tänään pilkkukuume-jaksossa. Likatahroja ei vaatteissa koskaan. Paljon ruokaa tarjolla. Onnellinen perhe jossa asiat selvitetään aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämänpäiväinen Kulkutauti-jakso oli paitsi koronakeväänä yllättävän ajankohtainen, ajankohtaisempi kuin kuvaamisensa aikoihin, myös osittain hämmentävä. Henkilöt olivat selvästi tietoisia siitä että pilkkukuume tarttuu rottien kirpuista, mutta toimivat kuin se tarttuisi ihmisestä toiseen. Oliko se epäloogista, vai hyppivätkö ne rottien kirput jotenkin ihmistenkin välillä? Lisäksi ärsyttää, kun tohtori Baker ei ole koskaan kuullutkaan mistään vaitiolovelvollisuudesta...
No miksei ne kirput voisi levitä ihmisestä toiseen jos ovat läheisissä tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjan loppupuolella Laura on jo aikuinen ja opettaa lapsia kylällä. Yksi Lauran oppilaista on Willie, vaikka hänen ei pitäisi olla kuin joitakin vuosia Lauraa nuorempi.
Oikeassa elämässä Laura oli vähän alle 16, kun hän meni ensimmäiseen työpaikkaansa opettajaksi. Hänellä oli viisi oppilasta, joista kolme oli häntä vanhempia, 16-17-vuotiaita.
Ikäkausiin suhtauduttiin muutenkin eri tavoin kuin nykyään. Teini-ikää tai nuoruutta ei nähty erillisenä elämänvaiheena, vaan lapset olivat lapsia noin 15-vuotiaiksi, ja tämän jälkeen heti aikuisia. Seurustelu saatettiin aloittaa ja naimisiin mennä tuossa iässä, eivätkä vanhemmat välttämättä paheksuneet, jos 25-vuotias mies piiritti 15-vuotiasta tyttöä. Kun naimisiin mentiin ja lapset saatiin nuorina, tultiin isovanhemmiksikin jo alle 40-vuotiaina. 50-vuotiasta pidettiin vanhuksena.
Tämä näkyy hyvin myös Tuulen viemää -kirjassa ja -elokuvassa, joissa Scarlettin äiti kuvataan arvovaltaisena vanhana rouvana, vaikka tämä on vasta 32-vuotias. Vanhemmat patistavat 16-vuotiasta Scarlettia naimisiin, eikä 15-vuotiaan Suellenin heilastelu yli 30-vuotiaan Frank Kennedyn kanssa häiritse ketään.
Ja sitten jos muistaisimme, että Tuulen viemää oli fiktiota.
Ajankuvaltaan autenttista fiktiota.
Elvis otti 14-vuotiaan avokiksi ja Jerry Lee Lewis nai 13-vuotiaan serkkunsa...
Itse tunnen useamman jotka meni Suomessa 17-vuotiaana naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsiin perhe on niin ällöttävän kunnollinen. kaikki ovat kuin jotain Jeesuksia.
Olet itse siis joku narsisti jota häiritsee kunnon ihmiset.
Höpö höpö, yli-imelyys ärsyttää minuakin. Pitäisi olla jotain inhimillistä kosketuspintaa. Ei noihin voi samaistua kun eivät ole inhimillisiä vikoineen kaikkineen.
-eri
Kyllähän siellä on vaikka mitä nahinaa ja mielenilmauksia ihmisten välillä. En ihan ymmärrä tätä naukumista. Lapsilla on kateutta, ahneutta ja sydänsuruja, ei nuo aikuisetkaan aina tyyniä ja yhtä hymyä ole. Minusta just hyvällä tavalla tunteet leiskuu. Kaikki päättyy sopuun ja hyvin niinkuin hyvänmielen sarjaan kuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjan loppupuolella Laura on jo aikuinen ja opettaa lapsia kylällä. Yksi Lauran oppilaista on Willie, vaikka hänen ei pitäisi olla kuin joitakin vuosia Lauraa nuorempi.
Oikeassa elämässä Laura oli vähän alle 16, kun hän meni ensimmäiseen työpaikkaansa opettajaksi. Hänellä oli viisi oppilasta, joista kolme oli häntä vanhempia, 16-17-vuotiaita.
Ikäkausiin suhtauduttiin muutenkin eri tavoin kuin nykyään. Teini-ikää tai nuoruutta ei nähty erillisenä elämänvaiheena, vaan lapset olivat lapsia noin 15-vuotiaiksi, ja tämän jälkeen heti aikuisia. Seurustelu saatettiin aloittaa ja naimisiin mennä tuossa iässä, eivätkä vanhemmat välttämättä paheksuneet, jos 25-vuotias mies piiritti 15-vuotiasta tyttöä. Kun naimisiin mentiin ja lapset saatiin nuorina, tultiin isovanhemmiksikin jo alle 40-vuotiaina. 50-vuotiasta pidettiin vanhuksena.
Tämä näkyy hyvin myös Tuulen viemää -kirjassa ja -elokuvassa, joissa Scarlettin äiti kuvataan arvovaltaisena vanhana rouvana, vaikka tämä on vasta 32-vuotias. Vanhemmat patistavat 16-vuotiasta Scarlettia naimisiin, eikä 15-vuotiaan Suellenin heilastelu yli 30-vuotiaan Frank Kennedyn kanssa häiritse ketään.
Ja sitten jos muistaisimme, että Tuulen viemää oli fiktiota.
Miksi tästä pitäisi muistuttaa? Elokuva ja kirja kuvaavat näiltä osin tarkasti tapahtuma-aikaansa, samoin kuin vaikkapa Jane Austenin tuotanto, joka sekin on kokonaan fiktiota. Mainitsin Tuulen viemään siksi, että se ajoittuu melko lähelle Pieni talo preerialla -kirjojen ja -sarjan tapahtuma-aikaa.
Mua kanssa vähän epäilyttää minkälaisia ihmisiä nää Ingalssin perhe oikeasti on? Kyllähän antavat sellaisen täydellisen kuvan itsestään ulkomaailmaan, mutta en jaksa uskoa, että ovat oikeasti tuollaisia imeliä ällötyksiä. Halaillaan ja ollaan niin positiivisia. Epäilen Rouva Ingalssia peliriippuvaiseksi ja Charlesia juopoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsiin perhe on niin ällöttävän kunnollinen. kaikki ovat kuin jotain Jeesuksia.
Kaikista uusista asukkaista tulee juuri Ingallsien ystäviä, vaikka alussa olisivat kuinka yrmyjä. Kuten esim se pankkiiri.
No kun ne ovat sitä ihmistyyppiä jotka tulevat kaikkien kanssa toimeen. Tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa. Okei, nykyään ehkä vähemmän.
Nauravat aika avoimesti, jos esim miss Oleson kaatuu kurakkoon. Ei kovin kohteliasta teitittelystä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Tämänpäiväinen Kulkutauti-jakso oli paitsi koronakeväänä yllättävän ajankohtainen, ajankohtaisempi kuin kuvaamisensa aikoihin, myös osittain hämmentävä. Henkilöt olivat selvästi tietoisia siitä että pilkkukuume tarttuu rottien kirpuista, mutta toimivat kuin se tarttuisi ihmisestä toiseen. Oliko se epäloogista, vai hyppivätkö ne rottien kirput jotenkin ihmistenkin välillä? Lisäksi ärsyttää, kun tohtori Baker ei ole koskaan kuullutkaan mistään vaitiolovelvollisuudesta...
Silloin mitään vaitiolovelvollisuutta tunnettu saati ollu.
Se, miten paljon sarja eroaa kirjoista. Maryn elämä kokonaisuudessaan, kun piti sarjaan keksiä sille ihan toisenlainen elämä mitä oikeasti oli.