Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jääkö vain poikien äiti jostain paitsi?
Aloittaja
27.05.2020 |
Meille on tulossa toinenkin poikalapsi, josta olemme todella onnellisia. Itse taisin jopa vähän tälläkin kertaa toivoa poikaa...
Olen kuitenkin törmännyt siihen, että monet kuvittelevat, että nainen toivoo aina saavansa tyttölapsen?? Tuntuu, että monet ajattelevat, että tämän meidän toisen "pitää" olla tyttö. Tulen ihan älyttömän vihaiseksi, kun edes ajattelen näitä älynväläyksiä...
Mutta jääkö vain poikien äiti jostain paitsi? Onko pojilla yhteistä tekemistä/mielenkiinnon kohteita vain isänsä kanssa? Jääkö äiti väkisin yksin ja sivuun tästä kaikesta?
Eniten pohdin kuitenkin sitä, jos poikani saavat omia lapsia. Kuinka paljon saan heidän kanssaan olla? Tuleeko meistä läheisiä? Usein se äidin äiti kuitenkin tuntuu olevan se läheisin... Entä, jos pojalleni tulee ero kumppanistaan? Tässä asiassa varmaan olisi "parempi", jos minulla olisi tytär, joka niitä lapsia saa. Olisihan se ihanaa, olla omalle tyttärelleen henkisenä tukena raskaudessa, pikkulapsiajassa ym.
Kommentit (27)
Mutta jääkö vain poikien äiti jostain paitsi?
Kaikki jäävät jostain paitsi. Kukaan ei voi saada elämässä ihan kaikkea eikä niin ole tarkoituskaan.
Onko pojilla yhteistä tekemistä/mielenkiinnon kohteita vain isänsä kanssa? Jääkö äiti väkisin yksin ja sivuun tästä kaikesta?
Tämä riippuu täysin lapsen, äidin ja isän mielenkiinnonkohteista. Sukupuoli ei liity tähän mitenkään ellei lasta aivopestä "pakollisiin" tyttö/poikahommiin.
Eniten pohdin kuitenkin sitä, jos poikani saavat omia lapsia. Kuinka paljon saan heidän kanssaan olla? Tuleeko meistä läheisiä?
Tähän voit vaikuttaa itse hyvin paljon. Kun jo pienestä pitäen luot poikiisi hyvän äiti-poika suhteen, he haluavat tavata sinua aikuisenakin ja tuoda lapsiaan sinulle hoitoon. Toki hoitovastuu edellyttää sitä, että olet itsekin aktiivinen (mutta ei tyrkyttävä) osapuoli. Läheisyyttä ei kukaan voi ennakkoon ennustaa.
Usein se äidin äiti kuitenkin tuntuu olevan se läheisin...
Usein eli teidän perheessänne, niinkö?
Entä, jos pojalleni tulee ero kumppanistaan? Tässä asiassa varmaan olisi "parempi", jos minulla olisi tytär, joka niitä lapsia saa. Olisihan se ihanaa, olla omalle tyttärelleen henkisenä tukena raskaudessa, pikkulapsiajassa ym.
Ihan yhtä hyvin voit olla tukena pojillesi kaikessa siinä, mitä elämä heille tuo vastaan. Ei sukupuoli liity tähän mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en nyt ymmärrä. Minulla on 3 vanhinta lasta tyttöjä. He tekevät isänsä kanssa kaikenlaista, joista minä jään usein sivulliseksi. Kaksi nuorinta on poikia, ja minä olen heidän kanssaan paljon enemmän kuin tyttöjen kanssa.
Luonnekysymys varmaan.
En minäkään ymmärrä. :D Sillä itse olen myös ollut aina "isän tyttö", eikä meillä äidin kanssa ole juurikaan yhteistä... Luonnekysymys se varmasti pitkälti on.
Vierailija kirjoitti:
Missaat prinsessahysterian ja kemikalion verran meikkejä.
Minunkin äitini missasi nuo
N36
Riippuu pojan luonteesta. Joku poika voi tehdä äitiä kiinnostavia juttuja enemmän kuin toinen/yhtä paljon kuin tyttö ja vastata psyykkisesti kokemusta tyttärestä.
Terveisin äiti, jolla on sekä poikia, että tyttöjä. Tytön kanssa jaetaan tietenkin myös naisten jutut, jotka liittyvät lisääntymiseen synnyttämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missaat prinsessahysterian ja kemikalion verran meikkejä.
Lisätään tähän vuori pinkkejä vaatteita.
Myös tämän äitini missasi
N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme poikaa ja kaikki jo nuoria aikuisia. Enpä tiedä, mistä olisin jäänyt paitsi. No, prinsessamekoista ja meikkijutuista, mutta niistä en itsekään paljoa piittaa. Läheisiä olemme kaikkien kanssa, vaikka asuvat jo kaksi kolmesta naisystävien kanssa, lapsia heillä ei vielä ole. Muista ap, jos ne sun poikasi ovat vähääkään heteroja, niin pojilla saa aina tyttäriä!
Itse kolmen pojan äitinä en koe jääneeni mistään paitsi. Siskollani on kolme tyttöä ja niiden kanssa on koettu prinsessa touhut yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksistä päätellen ap vakuutteluistaan huolimatta kuuluu näihin, "joiden toisen lapsen "pitää" olla tyttö". Rivien välistä vahvasti paistaa toive tytöstä.
Minulla on kaksi poikaa ja enemmän oon tehnyt heidän kanssa juttuja kuin isänsä. Ovat jo isoja. Taitavia keskustelemaan, tykätään katsoa yhdessä leffoja ja toinen tykkää leipoakin. En ole kokenut jääväni mistään paitsi ja kun lapsenlapsia tulee, niin toivon voivani luoda heihinkin hyvän suhteen. Hyvät välit eivät ole sukupuolesta kiinni. Olen niin kiitollinen ja ylpeä pojistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta jääkö vain poikien äiti jostain paitsi?
Kaikki jäävät jostain paitsi. Kukaan ei voi saada elämässä ihan kaikkea eikä niin ole tarkoituskaan.
Onko pojilla yhteistä tekemistä/mielenkiinnon kohteita vain isänsä kanssa? Jääkö äiti väkisin yksin ja sivuun tästä kaikesta?
Tämä riippuu täysin lapsen, äidin ja isän mielenkiinnonkohteista. Sukupuoli ei liity tähän mitenkään ellei lasta aivopestä "pakollisiin" tyttö/poikahommiin.
Eniten pohdin kuitenkin sitä, jos poikani saavat omia lapsia. Kuinka paljon saan heidän kanssaan olla? Tuleeko meistä läheisiä?
Tähän voit vaikuttaa itse hyvin paljon. Kun jo pienestä pitäen luot poikiisi hyvän äiti-poika suhteen, he haluavat tavata sinua aikuisenakin ja tuoda lapsiaan sinulle hoitoon. Toki hoitovastuu edellyttää sitä, että olet itsekin aktiivinen (mutta ei tyrkyttävä) osapuoli. Läheisyyttä ei kukaan voi ennakkoon ennustaa.
Usein se äidin äiti kuitenkin tuntuu olevan se läheisin...
Usein eli teidän perheessänne, niinkö?
Entä, jos pojalleni tulee ero kumppanistaan? Tässä asiassa varmaan olisi "parempi", jos minulla olisi tytär, joka niitä lapsia saa. Olisihan se ihanaa, olla omalle tyttärelleen henkisenä tukena raskaudessa, pikkulapsiajassa ym.
Ihan yhtä hyvin voit olla tukena pojillesi kaikessa siinä, mitä elämä heille tuo vastaan. Ei sukupuoli liity tähän mitenkään.
Itseasiassa meidän perheessä on täysin päinvastoin. En ole ollenkaan läheinen äitini kanssa, vaan ollaan hyvin vähän tekemisissä. Olen tätä toisinaan surrutkin... Mutta tuttavapiirissä hyvin usein on näin, että äidin äiti on eniten mukana lastenlasten elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tytöillä on kaverisuhteissa monimutkaisempia kinoja. Sellaisesta jää paitsi.
Poikalapsen äitinä ei tarvitse niin paljon huolehtia teini-ikäisen turvallisuudesta, sen koen helpotuksena.
Sinisilmäistä kuvitella, että poika olisi jotenkin tyttöjä enemmän turvassa. Yhtälailla se poika voi saada nyrkistä, tulla r'iskatuksi, joutua huumepiireihin, tulla ryöstetyksi jne. Sukupuoli ei suojaa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missaat prinsessahysterian ja kemikalion verran meikkejä.
Lisätään tähän vuori pinkkejä vaatteita.
Naisvihaa parhaimmillaan.
Kaikki tyttöjen jutut ovat tietysti ällöjä ja tyhmiä ja poikien jutut hienoja ja arvostettavia.
Huvittaa, että edelleen pinkkiä demonisoidaan. Se on vain väri, ei sen kummempi kuin harmaa tai sininen.
Olen itsekin kahden pojan äiti, joten en osaa kysymykseesi vastata. Kerron kuitenkin, että minun pojilleni isän äiti on isovanhemmista läheisin ja olemme eniten hänen kanssaan tekemisissä. Johtunee siitä, että asumme häntä lähimpänä, hän on eniten kiinnostunut mummina olemisesta sekä siitä, että itse olin enemmänkin isin tyttö itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missaat prinsessahysterian ja kemikalion verran meikkejä.
Meillä tyttö ei todellakaan ole prinsessahysteerikko. Lapsenakin leikki vaan veljien kanssa autoilla. Heti kun oma tahto löytyi, niin kieltäytyi mekoista. Meikkejä ei suostu käyttämään, vaikka olen yrittänyt tarjota. Tyttö on 15v.
Minulla on kolme poikaa ja olen ollut pojille aina läheisempi kuin isä. Minulle asiat on kerrottu ja turvauduttu. Minun kanssa ovat reissanneet, ja minä olen hoitanut koulu-ja harrastusasiat. Poikien ollessa 11-16v niin erosin heidän isästään. Minä olen se mopo-ja autokoulun maksaja, huoltaja. Nuorempien kanssa on käyty kalassakin. En edes tiedä ovatko isänsä kanssa tekemisissä.
Jotenkin ihmetyttää miten ahtaat sukupuoliroolit voi jonkun päässä yhä vuonna 2020 olla, jos kuvitellaan automaattisesti jäätävän jostain paitsi, jos oma lapsi on tai ei ole tiettyä sukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missaat prinsessahysterian ja kemikalion verran meikkejä.
Lisätään tähän vuori pinkkejä vaatteita.
Olen nainen, eikä minulla ole koskaan ollut yllämainittuja vaiheita elämässäni. Ei ole mikään automaatio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missaat prinsessahysterian ja kemikalion verran meikkejä.
Lisätään tähän vuori pinkkejä vaatteita.
Kuinka pahasti petyt, jos saatkin poikalapsen joka tykkää pinkistä ja haluaakin meikata? Se on nimittäin aivan mahdollista.
Älkää taas aloittako tätä poika vs. tyttö jankkausta.
KAIKKI OVAT YKSILÖITÄ.
Pojat EI ole aina sitä.
Tytöt EI ole aina tätä.
Alue: Aihe vapaa
No en nyt ymmärrä. Minulla on 3 vanhinta lasta tyttöjä. He tekevät isänsä kanssa kaikenlaista, joista minä jään usein sivulliseksi. Kaksi nuorinta on poikia, ja minä olen heidän kanssaan paljon enemmän kuin tyttöjen kanssa.
Luonnekysymys varmaan.