Lue keskustelun säännöt.
Miten sinkkuna voi menestyä elämässä?
27.05.2020 |
Erosin avomiehestäni pitkän suhteen jälkeen ja nyt kolmenkympin korvilla olen alkanut oikeasti kipuilemaan sinkkuuttani. Facebook tursuaa ystäväpiirin yhdessä ostettuja taloja, kihloja, häitä, vauveleita, parimatkoja jne.
Viimeinen pisara oli kun eilen kuulin että juuri irtisanottu ex-työkaverini osti hetken mielijohteesta talon hyvätuloisen tyttöystävänsä kanssa. Itse olen puoli vuotta etsinyt tarpeeksi halpaa kämppää että voin ottaa yksin asuntolainan ja muuttaa pois vuokralta, ja laskenut suunnilleen eurolleen mitä käy jos jään lomautetuksi, tipun päivärahoille ja niin edelleen. Ja sitten joku pariskunta ostaa paukauttaa ison palatsin ihan tuosta vaan vaikka toinen on juuri irtisanottu. Toinen tuttuvapariskunta asuu vuokralla isossa kolmikerroksisessa talossa omalla puutarhalla ja maksavat nuppia kohden saman mitä minä maksan pienestä parvekkeettomasta kopista.
Miten ihmeessä sinkkuna voi ikinä menestyä elämässä? Kaikki menestyksen merkit kuten iso talo, mökki, oma perhe, lapsikatras, perhelomat, on niin tiukasti sidottu siihen että väenpakolla pitää hankkia se mies ja perhe. Minä en halua miestä. Mutta työssäkäyvä yksineläjä ei voi ikinä saavuttaa samaa elintasoa tai yhtä hienoa kotia, kun aina pääsee maksamaan täyden hinnan mutta takaisin saa vain murusia.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole nyt ihan tuloista kiinnni eikä puolistosta, onko noita taloja ja muita. kouluttaudu, hanki hyvä työpaikka ja sijoita. Niillä sitä rahaa saa, ei puolisolla.
Minulla on jo koulutus ja oman alan työpaikka, tulot tulevat nousemaan ihan ok tasolle kunhan saan enemmän työkokemusta ja kiipeän pari palkkaporrasta. Mutta puolisolla tai sen olemattomuudella on kyllä iso merkitys elintasoon. Tienaan nyt bruttona n. 30k vuodessa, ja netosta menee kolmasosa vuokraan. 30k tuloilla saan vain 30k-tulojen mukaisen pankkilainan, ja osan maksaisin säästöilläni.
Jos olisin parisuhteessa samassa taloudellisessa tilanteessa olevan kanssa, meillä menisi 15% nettotuloista vuokraan per henki. Sinkkutilanteeseen verratun "ylijäämän" voisi vaikka sijoittaa osakkeisiin tai säästää ekstrana. Pariskuntana saataisiin 60k tuloja vastaava asuntolaina, ja asuntoon olisi sijoitettavissa tuplasäästöt, eli melkein 100k.
Et voi oikeasti väittää ettei pariskuntana olisi korkeampi elintaso tai parempia mahdollisuuksia.
- ap
Minulla oli korkeampi elintaso sinkkuna.
Mieheni on hyvin pienituloinen ja nyt lomautettu. Hänellä on kaksi etälasta ja tarvitsemme isomman asunnon 4 hengelle kuin tarvitsin yksin itselleni. Olen joutunut itse ostamaan sen 4 h asunnon koko joukolle, koska miehellä ei ole mitään rahaa. Koko irtaimisto on minun maksamani. Molemmilla on omat autot. Ruoka maksetaan sen mukaan, mitä syö eli maksan yhtä paljon nyt kuin sinkkunakin.
Mutta tosiaan mieheni tienaa tässä parisuhteessa, minä menetän taloudellisesti verrattuna sinkkuuteen. Ap ilmeisesti kuvittelee, että hänelle jotenkin automaattisesti lankeaisi se nettosaajan osa parisuhteessa, koska on nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahdestaan tulot kasvaa merkittävästi, mutta kulut eivät niinkään.
Tämä! Sinä ainakin tajuat mistä on kyse. Jos asun sinkkuna, minun pitää maksaa vuokra, vesi, sähkö, vakuutukset, netti, ja ruokaa ihan itse. Jos taloudessa on kaksi maksajaa, niin iso osa noista kuluista pysyy aivan samana, mutta maksajia on kaksi. 800 euron vuokran maksaa helposti kahteen pekkaan ja sillä saa kivan asunnon, ja 400 eurolla et saisi yksin edes koirankoppia.
Avoliittoni aikaan opiskelijakämpässä asuessa maksoimme vuokraa parhaimmillaan vain n. 200 euroa per henki.
- ap
Jos taloudessa on kaksi maksajaa, tarkoittaa se sitä, että taloudessa pitää olla kaksi tulonsaajaa. Se toinen voi olla opiskelija, työtön tai sairaseläkkeellä. Ja useimmiten mitään tukia ei tipu, jos saman katon alla asuva tienaa edes jotain. Ja vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisi, niin pari lasta (lapsikatraasta puhumattakaan) takaa, että käytettävissä olevat tulot putoavat reilusti sinkun alle.
Mutta kadehdi ihan rauhassa meitä perheellisiä, kunhan et vain kuvittele, että jotenkin olisit rahoittamassa tätä touhua...
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut kolmekymppisenä naisena. Pitäisköhän ostaa sun kanssa kimpassa? Ei siis mitään parisuhdetouhuja vaan ostaa kimpassa niitä asioita toisen samassa tilanteessa olevan kanssa.
Ihana idea! Onkohan kukaan ikinä ryhtynyt moiseen omistusasumiskämppisjärjestelyyn? Olisi hassua asua kimpassa toisen kanssa ilman parisuhdetta, tuohan olisi kuin minikommuuni. Onkohan olemassa yhteisasumiskommuuneja jotka eivät ole vuokrapohjaisia? Asukkaiden vaihtuvuus saattaisi muodostua ongelmaksi, muuten jelmu idea.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"iso talo, mökki, oma perhe, lapsikatras, perhelomat,"...haluatko sinä oikeasti nuo?
Itse asiassa en edes halua noista muita kuin mökin, talon, ja lomat... Minusta olisi ihana asua isossa kauniissa talossa ja omistaa järvenrantamökki jossa asua lomat. Olisi ihanaa suunnitella ja toteuttaa lomia, tuota kaipaan eniten viime parisuhteestani. Oli ihanaa tehdä viikonloppureissu polkupyörillä, käydä roadtripillä Euroopassa, reppureissata Aasiassa, tai käydä ihan vaan keilaamassa ja ravintolassa. Olen lopettanut nuo täysin, kun yksin ei ole ollut mitään mieltä suunnitella reissuja, ravintolassa katsotaan oudosti jos syöt yksin (olen kokeillut) ja keilarataa en mene edes kokeilemaan yksin. Kaipaan siis tuota 'omaa porukkaa' jonka kanssa tehdä juttuja.
Asunnoissa ja taloissa ärsyttää että niin monet asunnot on joko hinnaltaan sinkun ulottumattomissa, ja halvemman hintaluokan asunnot löytyvät järjestään rupuisista kerrostaloista. 120-130 000 lainalla (+säästöillä) ei osteta mitään hirveää palatsia, mutta tuplasummalla saa jo (suhteellisen) kivan talon ja puutarhan. Tuon hypyn elintasossa pystyy tekemään vain jos on kaksi maksajaa asumiselle.
- ap
Sulla on vähän outo ajatus siitä mitä on "menestyminen elämässä" sinä tavoittelet nyt lähinnä kai menestymistä taloudellisesti eli sun pitäisi menestyä työelämässä, urallasi tai sitten tosiaan löytää kumppani joka menestyisi myös kohtuullisesti urallaan ja saisitte ostettua yhdessä nuo talon ja mökin. Pitääkö se kumppani olla välttämättä puoliso? Ehkä se voisi olla sinkkuystävä tai vaikka sisarus? Tai sitten tyydyt vaan siihen että asut pienessä kerrostaloyksiössä mutta ostat sen mökin joka on sopiva sinulle, sinähän et tarvitse sellaista joka on mitoitettu sille lapsikatraalle.
Se että sinulla olisi perhe/parisuhde on sitten erilaista menestymistä elämässä. Lomailla voi ystävienkin kanssa, ja sekin on omanlaistaan menestystä että on ystäviä, mutta yksi hyvä riittää siinäkin, ei tarvitse olla laumoittain ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole nyt ihan tuloista kiinnni eikä puolistosta, onko noita taloja ja muita. kouluttaudu, hanki hyvä työpaikka ja sijoita. Niillä sitä rahaa saa, ei puolisolla.
Minulla on jo koulutus ja oman alan työpaikka, tulot tulevat nousemaan ihan ok tasolle kunhan saan enemmän työkokemusta ja kiipeän pari palkkaporrasta. Mutta puolisolla tai sen olemattomuudella on kyllä iso merkitys elintasoon. Tienaan nyt bruttona n. 30k vuodessa, ja netosta menee kolmasosa vuokraan. 30k tuloilla saan vain 30k-tulojen mukaisen pankkilainan, ja osan maksaisin säästöilläni.
Jos olisin parisuhteessa samassa taloudellisessa tilanteessa olevan kanssa, meillä menisi 15% nettotuloista vuokraan per henki. Sinkkutilanteeseen verratun "ylijäämän" voisi vaikka sijoittaa osakkeisiin tai säästää ekstrana. Pariskuntana saataisiin 60k tuloja vastaava asuntolaina, ja asuntoon olisi sijoitettavissa tuplasäästöt, eli melkein 100k.
Et voi oikeasti väittää ettei pariskuntana olisi korkeampi elintaso tai parempia mahdollisuuksia.
- ap
Minulla oli korkeampi elintaso sinkkuna.
Mieheni on hyvin pienituloinen ja nyt lomautettu. Hänellä on kaksi etälasta ja tarvitsemme isomman asunnon 4 hengelle kuin tarvitsin yksin itselleni. Olen joutunut itse ostamaan sen 4 h asunnon koko joukolle, koska miehellä ei ole mitään rahaa. Koko irtaimisto on minun maksamani. Molemmilla on omat autot. Ruoka maksetaan sen mukaan, mitä syö eli maksan yhtä paljon nyt kuin sinkkunakin.
Mutta tosiaan mieheni tienaa tässä parisuhteessa, minä menetän taloudellisesti verrattuna sinkkuuteen. Ap ilmeisesti kuvittelee, että hänelle jotenkin automaattisesti lankeaisi se nettosaajan osa parisuhteessa, koska on nainen.
Niin no, ap kuvittelee, että pariskunta saa pudotettua kustannuksiaan niin paljon, että molemmista tulee "nettosaajia". Vaikka toinen olisi työtön, niin kuin hänen tuo ex-työkaverinsa, josta kertoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli opiskelijana ja sinkkuna aina rahaa kaikkeen mitä kuvitella saatoin. Nyt kahden lapsen isänä ja työssäkäyvänä ei ole oikein varaa juoksulenkkareihin, kunnon polkupyörästä puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut kolmekymppisenä naisena. Pitäisköhän ostaa sun kanssa kimpassa? Ei siis mitään parisuhdetouhuja vaan ostaa kimpassa niitä asioita toisen samassa tilanteessa olevan kanssa.
Ihana idea! Onkohan kukaan ikinä ryhtynyt moiseen omistusasumiskämppisjärjestelyyn? Olisi hassua asua kimpassa toisen kanssa ilman parisuhdetta, tuohan olisi kuin minikommuuni. Onkohan olemassa yhteisasumiskommuuneja jotka eivät ole vuokrapohjaisia? Asukkaiden vaihtuvuus saattaisi muodostua ongelmaksi, muuten jelmu idea.
- ap
Jos se omistusasunto olisi ainoa keino kerätä varallisuutta, niin on varmaan helpompi, että toinen omistaa ja toinen on ikäänkuin (ali-)vuokralaisena. Pyykkikoneet, keittiön, netflixin ja kaikki voi sitten jakaa (ja huomioida siinä vuokrassa)
Toinen, ehkä helpompi vaihtoehto on, että molemmat vuokraa yhdessä kommuunin ja säästyneet rahat sijoittaa muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsikatras menestyksen merkki? 😄😄😄😄😄😄
Suurimmat niillä jouluavussa kerjäävillä elämäntapatyöttömillä.
Mistä nämä sinkut oikein valittavat, yhden tuloilla elätetään vain yhtä ihmistä. Esim. kolmen lapsen työssäkäyvä vuoroviikkovanhempi on paljon tiukemmilla, kun yksin on kustannettava perheasunto ja harva vuoroviikkovanhemmista mitään elatustukia saa, joten siihenkään on sinkun ihan turha vedota.
Mutta aina pitää ilmeisesti verrata pariskuntiin eikä sinkkuihin, joilla on lapsia. Muutenhan oma elämä saattaisi vaikuttaa liian helpolta.