Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Viimeinen mahdollisuus väkivaltaiselle alkoholistimiehelle
26.05.2020 |
Olen päättänyt antaa alkoholiongelmien kanssa kamppailevalle miehelleni vielä kolmannen ja viimeisen mahdollisuuden raitistua lopullisesti. Hän on alkoholisti, joka muuttuu väkivaltaiseksi ja aggressiiviseksi juotuaan, ja se on johtanut nyt kahteen pahoinpitelyyn vuoden vuoden sisällä (viimeisin pari viikkoa sitten). Yhdessä olemme olleet kaksi vuotta.
Mieheni on siis koko yhdessäoloaikamme kamppaillut alkoholiongelmansa kanssa. Ja tosiaan nimenomaan kamppaillut - hänellä on itsellään kova halu parantua ja raitistua. Se onkin ehdottomasti se ainoa syy siihen, että olen päättänyt vielä tämän yhden kerran pysyä hänen rinnallaan. Hän käy parhaillaan terapiassa, on Antabus-kuurilla ja tosiaan ollut pitkiäkin aikoja kokonaan juomatta. Hänen tapauksessaan taustalla on myös todella vaikeita traumoja lapsuudesta, jotka todennäköisesti ovat iso osasyy tähän ongelmaan. Näitäkin asioita hän siis purkaa parhaillaan terapiassa. Tilanne voisi siis alkoholin osalta muuten ollakin "menossa ihan hyvään suuntaan", mutta koko kuvio on erityisen vaikea ja akuutti sen repsahdusta seuraavan väkivaltaisuuden takia.
Löytyisikö täältä vastaavassa tilanteessa olevia/olleita? Kaipaisin tarinoita onnistumisista ja epäonnistumisista, neuvoja siihen, kuinka osaisin olla tukena raitistumisprosessissa. Minkälaista ajatustyötä minun pitäisi tehdä sen varalle, ettei tämä viimeinen mahdollisuus päätykään onnistumiseen? Entä itsepuolustus repsahduksen varalle (toimisiko esimerkiksi pippurisumute, jos tilanne vielä kärjistyy väkivaltaiseksi?). Kiinnostaisi kuulla myös raitistuneiden alkoholistien puolisoiden tarinoita - kuinka arki on sujunut raitistumisen jälkeen? Luovuitteko alkoholista yhdessä? Kuinka monta takaiskua/eroa/mitä vaan raitistuminen vaati?
Kaikki ajatukset/konkreettiset neuvot ovat nyt tervetulleita. Arvostelua sen sijaan en juuri nyt kaipaa - tiedostan kyllä riskit ihan itsekin. Ennen tähän tilanteeseen päätymistäni kuuluin itsekin siihen "en ymmärrä väkivaltaiseen parisuhteeseen jääviä" -kuoroon. Kummasti se tilanne kuitenkin näyttäytyy ihan eri valossa, kun tietää koko tarinan taustoineen, miten paljon tuskaa ja vaikeutta siihen voi liittyä alkoholista luopuvan osapuolen osalta. Yritän kuitenkin kaikesta huolimatta ohjata ajatuksiani nyt siihen suuntaan, että tämä on se viimeinen tilaisuus.
Kommentit (56)
Miehen väkivalta ei johdu alkoholista eikä traumoista vaan siitä, että hän kokee, että hänellä on oikeus pahoinpidellä sinua.
Lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähteminen on tosi vaikeaa.
Hyvä itsepuolustusmenetelmä on asua eri asunnossa. Pääset karkuun kun tilanne koittaa. Tätä suosittelen todella. Jos sulla ei omaa asuntoa ole, ala vakavissaan etsiä, koska todennäköisyydet miehen raitistumiselle on erittäin pienet ja tulet tarvimaan omaa asuntoa joka tapauksessa sitten kun lähdet.
Anteeksi, ei ollut tarinaa, oli pelkkä neuvo, etkä varmaan sitä kaivannut.
Vierailija kirjoitti:
Miehen väkivalta ei johdu alkoholista eikä traumoista vaan siitä, että hän kokee, että hänellä on oikeus pahoinpidellä sinua.
Lähde.
Kovasti vain sattuu osumaan traumat ja alkoholiongelma yhteen väkivallan kanssa.
Henkirikostenkin osalta alkoholi näyttelee suurta roolia:
"Niin ikään noin 70 %:ssa kaikista henkirikoksista kaikki tapauksen osapuolet olivat humalassa, noin 80 %:ssa ainakin yksi osapuoli oli humalassa."
Väkivältainen mies, alkoholisoitunut, viimeinen mahdollisuus!?! Onko käynyt mielessä että se saattaa olla todellakin sinulle se viimeinen kerta, kun lyö niin kovaa ettet enää herää??
On kokemusta joo, jätin sen juopon kymmenen vuotta sitten. Henkinen väkivalta jätti sellaiset arvet että niitä korjailtiin monta vuotta.
Mitä oikeen odotat? Sitä viimeistä iskuako?
Valitettavasti sillä mitä teet tai jätät tekemättä tulee olemaan hyvin vähän vaikutusta sen suhteen, onnistuuko mies raitistumaan vai ei. Kaikki on kiinni hänestä itsestään. Vain pieni prosentti päihdeongelmaisista toipuu, mutta jokaisella on silti se pieni mahdollisuus kuntoutus omissa käsissään.
Sinua neuvoisin huolehtimaan ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistasi ja turvallisuudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen väkivalta ei johdu alkoholista eikä traumoista vaan siitä, että hän kokee, että hänellä on oikeus pahoinpidellä sinua.
Lähde.
Kovasti vain sattuu osumaan traumat ja alkoholiongelma yhteen väkivallan kanssa.
Henkirikostenkin osalta alkoholi näyttelee suurta roolia:
"Niin ikään noin 70 %:ssa kaikista henkirikoksista kaikki tapauksen osapuolet olivat humalassa, noin 80 %:ssa ainakin yksi osapuoli oli humalassa."
Alkoholi laskee kynnystä käyttää väkivaltaa, alkoholi ei ole väkivaltaisen käytöksen syy. Ainoastaan väkivaltaiset ihmiset käyttävät väkivaltaa humalassa.
Oma alkoholiongelma on kehittynyt tässä pikkuhiljaa vuosien varrella. En tosin ole humalassa väkivaltainen tai agressiivinen. Eipä siihen ongelmaan oikein pysty puoliso vaikuttamaan. Ongelman myöntäminen on viisauden alku ja se on se vaikein asia. Tässä olen nyt itse sen loikan tehnyt ja hakenut apua.
Ongelmaisen ei pidä miettiä mitä lopettamisesta menettää, vaan mitä kaikkea se hänelle antaa. Olen itse ihan alkumetreillä ja olen päättänyt onnistua.
Voimia sinulle ja läheisellesi. Minnesotan kuukauden kiinteä hoitojaksi on varmaan ihan toimiva setti. Maksaa toki jonkun 6000€ tms.. enkä itse siihen lähtenyt, ainakaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutteko yhdessä? Jos asutte, olisi sinun turvallisuutesi kannalta järkevää tässä tilanteessa, että muuttaisitte toistaiseksi erilleen. Silloin sinun olisi helpompi vaatia suhteen jatkumisen ehdoksi täydellistä nollalinjaa alkoholin suhteen.
Myös sinun on pidettävä ainakin hänen seurassaan täydellinen nollalinja alkoholin suhteen. Tähän kuuluu myös se, että sinulla ei voi olla omaan käyttöösi tarkoitettuja alkoholijuomia sellaisissa paikoissa, että hän voisi saada tietää niiden olemassaolosta.
Jos hyvin menee, voi jonain päivänä olla tilanne sellainen, että sinä voit satunnaisesti ottaa lasillisen hänen seurassaan, mutta siihen menee vähintäänkin vuosia.
Päihdelinkki-sivustolla on keskustelupalsta mm. alkoholistien omaisille. Sinne ovat tarinoitaan lähettäneet ihmiset, jotka ovat ensin rakastuneet kinnostavaan ihmiseen, joka onkin paljastunut päihderiippuvaiseksi. Näissä tarinoissa mennään toivon ja epätoivon, pelon ja syyllisyydentunteiden vuoristorataa. Hyvine päivien jälkeen iskee repsahdus ja pettymys, uudestaan ja synkemmin. Aika harva raitistuu, mutta tuskin kukaan siten, että rinnalla seisoo ihminen, joka tajuamattaan mahdollistaa päihteidenkäytön esim. huolehtimalla kaikesta niin että toinen voi huoletta päihteillä. Kannattaa lukea sieltä.
AP:lla on tietysti oma, ainutlaatuinen tarinansa, mutta mietin huolestuneena, miten paljon tarumapoleilla ja hautausmailla makaa niitä jotka ovat päättäneet antaa vielä yhden mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaisille alkoholistimiehille täytyy aina antaa uusi mahdollisuus. Eihän se puolison surmaaminen yleensä kerrasta onnistu.
Olin alkoholistin kanssa aviossa 20 vuotta. Ihana mies joka yritti raitistua. Monta kertaa. Tosissaan, ja monta kertaa. Hän siis raitistuikin - kunnes taas oli sitä mieltä että joku asia oikeutti hänet ottamaan yhden. Eikä se siihen yhteen jäänyt. Eikä hän enää vuosiin sitten enää ihanakaan ollut. Ilkeä, kärttyisä, etäinen. Juominen alkoi olla minun vika. Humalassa oli ilkeä ja pelottava, eikä muistanut aamulla olleensa. Ihmetteli vain että olenpa taas naama norsunv*tulla, olenpa kauhea eukko.
Tätä siis oli aina uudestaan. Sitten tajusin, että hullu on se joka aina yrittää samaa ja odottaa että nyt tulee eri lopputulos. Ei koskaan tullut.
Ei sinunkaan miehesi tule raitistumaan, hän voi nyt itse uskotella itselleen niin ja uskoa vakaasti. Mutta ei.
Sinulla ja minulla on se ero, että minulla ei ollut henki kyseessä, sinulla on.
Minulla oli mielenterveys lopulta vaakalaudalla, olin ihan murtumispisteessä. Päätin että lapsi tarvitsee edes yhden terveen vanhemman, ja lähdin. Lapsen otin tietenkin mukaan.
Pääsin äidille vähäksi aikaa kunnes sain pian kunnan vuokra-asunnon.
Koskaan ei ole tullut mieleenkään katua.
Nykyisin minulla on jo ihan tavallinen, ei-alkoholisti miesystävä, ja on se vaan niin mahtavaa kun voi esim nukkua rauhallisena. Nykyään pystyn harrastamaankin, minulle jää säästöjä, näen ystäviä ja sukulaisia. Eron jälkeen lapsi lakkasi piankin kävelemästä unissaan ja kastelemasta sänkyään. Minulla meni pitkään etten enää havahtunut joka kolahdukseen, niin että ensimmäinen vaistomainen ajatus oli että nyt se tuli kotiin.
Voin vain sanoa että ihan mahtavaa.
Ikinä en tosin naimisiin enää mene enkä luovu omasta asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun eri osoitteessa, olen itsekin katsonut sen olevan tässä tilanteessa ainoa mahdollinen ratkaisu.
Tässä on tullut ihan hyviä pointteja. Tuosta väkivaltaisuusasiasta olen tosin osin eri mieltä siinä mielessä, että mieheni tapauksessa hänellä on taustalla todella pahoja traumoja, joissa omat vanhemmat ovat toimineet väkivaltaisesti nimenomaan juuri alkoholin vaikutuksen alaisena. En tietysti ole mikään ammattilainen tätä asiaa arvioimaan, mutta mieheni näyttää toistavan tätä samaa kaavaa. Hän ei siis selvinpäin käyttäydy koskaan, ikinä uhkaavasti. Näissä käsiksikäyntitilanteissa on ainakin oman kokemukseni mukaan kummassakin tapauksessa ollut kyse siitä, että olen mennyt hänen ja juomisensa väliin. Tästä syystä pidän ihan mahdollisena, että se väkivalta kytkeytyy juuri alkoholin käyttöön, ja siitä luopuminen voisi ratkaista ongelman.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehen väkivalta ei johdu alkoholista eikä traumoista vaan siitä, että hän kokee, että hänellä on oikeus pahoinpidellä sinua.
Lähde.
Juuri näin. Alkoholi ei tee ketään väkivaltaiseksi vaan ihminen itse on väkivaltainen. Alkoholi vain poistaa estot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma alkoholiongelma on kehittynyt tässä pikkIuhiljaa vuosien varrella. En tosin ole humalassa väkivaltainen tai agressiivinen. Eipä siihen ongelmaan oikein pysty puoliso vaikuttamaan. Ongelman myöntäminen on viisauden alku ja se on se vaikein asia. Tässä olen nyt itse sen loikan tehnyt ja hakenut apua.
Ongelmaisen ei pidä miettiä mitä lopettamisesta menettää, vaan mitä kaikkea se hänelle antaa. Olen itse ihan alkumetreillä ja olen päättänyt onnistua.
Voimia sinulle ja läheisellesi. Minnesotan kuukauden kiinteä hoitojaksi on varmaan ihan toimiva setti. Maksaa toki jonkun 6000€ tms.. enkä itse siihen lähtenyt, ainakaan vielä.
Minunkaan mies ei lähtenyt Minnesotaan, kun olisi hänen mielestä tullut niin kalliiksi.
Noh, avioero tuli sittemmin kalliimmaksi.
Kohdistuivatko ne pahoinpitelyt sinuun vai joihinkin ryyppykavereihin tms.?
Jos sinuun, lähde suhteesta. Vaikka mies kuinka kamppailisi ja pyrkisi eroon alkoholista, hän ei ole uuden mahdollisuuden arvoinen. Ei nyt eikä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Asun eri osoitteessa, olen itsekin katsonut sen olevan tässä tilanteessa ainoa mahdollinen ratkaisu.
Tässä on tullut ihan hyviä pointteja. Tuosta väkivaltaisuusasiasta olen tosin osin eri mieltä siinä mielessä, että mieheni tapauksessa hänellä on taustalla todella pahoja traumoja, joissa omat vanhemmat ovat toimineet väkivaltaisesti nimenomaan juuri alkoholin vaikutuksen alaisena. En tietysti ole mikään ammattilainen tätä asiaa arvioimaan, mutta mieheni näyttää toistavan tätä samaa kaavaa. Hän ei siis selvinpäin käyttäydy koskaan, ikinä uhkaavasti. Näissä käsiksikäyntitilanteissa on ainakin oman kokemukseni mukaan kummassakin tapauksessa ollut kyse siitä, että olen mennyt hänen ja juomisensa väliin. Tästä syystä pidän ihan mahdollisena, että se väkivalta kytkeytyy juuri alkoholin käyttöön, ja siitä luopuminen voisi ratkaista ongelman.
- Ap
Jos mies on pahoinpidellyt sinua siksi että olet mennyt hänen ja alkoholin väliin, hän rakastaa alkoholia enemmän kuin sinua.
Vierailija kirjoitti:
Asun eri ousoitteessa, olen itsekin katsonut sen olevan tässä tilanteessa ainoa mahdollinen ratkaisu.
Tässä on tullut ihan hyviä pointteja. Tuosta väkivaltaisuusasiasta olen tosin osin eri mieltä siinä mielessä, että mieheni tapauksessa hänellä on taustalla todella pahoja traumoja, joissa omat vanhemmat ovat toimineet väkivaltaisesti nimenomaan juuri alkoholin vaikutuksen alaisena. En tietysti ole mikään ammattilainen tätä asiaa arvioimaan, mutta mieheni näyttää toistavan tätä samaa kaavaa. Hän ei siis selvinpäin käyttäydy koskaan, ikinä uhkaavasti. Näissä käsiksikäyntitilanteissa on ainakin oman kokemukseni mukaan kummassakin tapauksessa ollut kyse siitä, että olen mennyt hänen ja juomisensa väliin. Tästä syystä pidän ihan mahdollisena, että se väkivalta kytkeytyy juuri alkoholin käyttöön, ja siitä luopuminen voisi ratkaista ongelman.
- Ap
Nyt haluan kysyä ap, mikähän on oma traumasi että haluat kaiken uhallakin hänet pelastaa? Ja olet hänestä riippuvainen? Ei meille tarvitse kertoa, mutta mieti.
Minulla ainakin on oma lapsuudenperhetraums ja siitä olin sokea ja altis alkoholistille, ja että normaalissa parisuhteessa ei ole sellaista. Ja olen läheisriippuva ja jäin häneen kiinni.
Olen alkoholistiperheen lapsi. Minulla on kokemusteni jälkeen nollatoleranssi sietää väkivaltaista alkoholistia. He eivät muutu. Erillään asuminen ratkaisisi ainakin jotain käytännön ongelmia, mutta valitetavasti tuollaisen miehen kanssa seurusteleminen on aina venäläistä rulettia. Pahimmassa tapauksessa naiselta lähtee henki. Niin melkein lähti minultakin ja olin vain 14-vuotias teinityttö. Minulla ei silloin ollut paikkaa minne paeta, sinä sentään olet aikuinen ja voit paeta ja lopettaa suhteen.
Jos jatkat seurustelua tämän miehen kanssa, saat pelätä loppuelämäsi seuraavaa repsahdusta ja sitä kuinka pahasti mies sinua taas satuttaa. Hän saattaa myös todella tappaa sinut. Se että mietit pippurisumutteen ostamista pärjätäksesi puolisosi kanssa (!!!!), kertoo minulle että olet menettänyt suhteellisuudentajusi ja hyvää vauhtia vajoamassa miehen kanssa alkoholismin ja läheisriippuvaisuuden pohjattomaan suohon.
Alue: Aihe vapaa
.