Mulla on ihan uskomaton työkokeilija tai harjoittelija mukani (apu"tyttönä")

Hei, ei sun tarvii sitä kaveria kuljettaa mukana. Ilmoita, ettet enää ota tyyppiä messiin. Sulle riittää, että hoidat omat hommat.

Oma työhyvinvointi tulee ensisijaisena!

Ensinnäkin hän vaikuttaa päällepäin huonoelintapaiselle (runsaasti alkoa käyttävälle tai ainakin joskus käyttäneelle) kuulee äänestä ja näkee ulkonäöstä.

On muutenkin epäsiisti ja tupakoi jatkuvasti.

Hän puhuu ihan tauotta (työhön liittymättömiä juttuja)

Ei kuuntele eikä saa aikaan oikein mitään. Enemmänkin sotkee asioita...

Jos saan hänet kuuntelemaan niin hän ei yleensä ymmärrä pitkiä sepostuksia..

Yleensä aina, kun joku menee häneltä ylihilseen niin hän rupeaa nauraa rätkättämään eikä vastaa mitään. Ei myöskään välttämättä kysy lisäneuvoa vaan vaikenee vain..

Taisit juuri äsken kuvailla vauva.fin lukijakunnan. :D

Omituinen persoonallisuus. Ei käy kateeksi.

Miten olet työnantajasi kanssa kirjallisesti sopinut ohjauksesta?

😂

Anna kadota. Olkoon missä on, ei sun tarvi aikuista paimentaa ja silloinhan sun ei tarvi kuunnella hölötystä. Tulee mieleen, että esittääkö hän uunoa, ettei joutuisi työkkärin painostamana siivoojan ammattiin.

Anna suoraa palautetta, jos on tehty hutiloiden, sanot, että täällä ei käy tämmöinen.

Yhteiskunnassamme jättimäinen ongelma on, että "ongelmallisia ihmisiä" ei tahdota jättää heitteille, joten niin heitä sitten aletaan ohjata (pakottaa) kaiken maailman kuntouttaviin toimenpiteisiin tai ties mihin harjoitteluihin, siinä uskossa että se on niille ongelmaihmisille hyväksi. Mutta: 99% tapauksissa ne ihmiset pakotetaan sellaisiin paikkoihin joihin ne ei sovi, paikkoihin joissa niiden vointi vain pahenee tosi paljon ja ne ongelmaihmiset on vain häiriöksi kaikille muille. "Auttavaiset" työkkärin työntekijät ja sosiaalityöntekijät ja psykologit ynnä muut eivät todellakaan ymmärrä ongelmaihmisiä, eivät ymmärrä mitä ongelmaihmiset tarvitsevat. Ei ihmisiä pitäisi väkisin auttaa jos ei ymmärretä mitä tehdään koska silloin aiheutetaan vain haittaa.

MINÄ olin 30 vuotiaaksi asti erittäin samanlainen hullu kuin mitä ap kuvaili. Vähän kuin mulla olisi ollut autismi + adhd + dementia. Ja aina mut pakotettiin uusiin toimenpiteisiin sekoilemaan ja aina mut potkittiin niistä ulos ja taas mut pakotettiin uudestaan jonnekin ja taas mut potkittiin ulos. Siinä rumbassa olisin yhä, mutta luojan kiitos väsyin niin paljon että päätin syrjäytyä. Nyt, vuosia myöhemmin ymmärrän että traumatisoiduin ja hajosin mun lapsuuden vuoksi niin totaalisesti että mulle kehittyi ns eristäytyvä persoonallisuushäiriö.

Jos saan olla rauhassa turvassa yksin erakkona niin vaikutan melko normaalilta. Hiljainen, ujo, arka, rauhallinen, hidas, harmiton, ressukka, pelokas, kiltti, tylsä, "persoonaton". Voin istua apaattisena zombina aamusta iltaan paikallani puiston penkillä katsellen järveä ajattelematta oikein yhtikäs mitään. Jos joku istuu penkille viereeni niin poistun välittömästi koska en kestä ihmisten seuraa. Niin kauan kun saan olla yksin niin minulla pysyy toimintakyky ja järki. Voin tehdä teoreettisia töitä. Mihinkään käytännölliseen en pysty, olen supertumpelo. Jos joudun ihmisten seuraan niin menetän kontrollin itsestäni, käytöksestäni, teoistani, puheistani, ajatuksistani, mistään en mitään tajua, mitään en kuule, mitään en muista,... lähes totaalinen tietoisuuden menetys ja minusta tulee meluisa kajahtanut omituinen friikkisekoilija.

Jos tunnette ihmisiä jotka ovat "ikuisia lapsia" niin he ovat tuollaisia.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa eristäytyjien ei sallita eristäytyä, koska psykologit ja psykiatrit ja kaikki muutkin ovat sokeasti vakuuttuneita siitä että ihmisten seura on kaikille ihmisille hyväksi. Kaikki ihmiset pyritään ohjaamaan muiden seuraan. Mitä ongelmallisempi ihminen on sitä enemmän häntä yritetään pakottaa ihmisten seuraan. Eli sitä enemmän häntä vain satutetaan.

Onko se työkokeilu pakko viedä loppuun asti jos jo alkumetreillä selviää, että ei tämä ihminen pysty tällaisiin hommiin, ei pysty omaksumaan annettua opastusta eikä pysty työskentelemään itsenäisesti. Eikö siinä työkokeilussa juuri pyritä selvittämään, olisiko kyseinen työ sitä ihmistä kiinnostavaa ja pystyisikö sitä tekemään? No nyt on selvinnyt että ei kiinnosta eikä pysty, miksi turhaan pitkittää kärsimystä?

Ei tuollaista tarvi katella. Soi754tat omalle pomollesi ja homma poikki.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista tarvi katella. Soi754tat omalle pomollesi ja homma poikki.

Aika monessa firmassa pomot ja muut johtoporras on nyt etätöissä koronan takia joten eipä se välttämättä tule sinne paikan päälle kutienkaan sitä katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassamme jättimäinen ongelma on, että "ongelmallisia ihmisiä" ei tahdota jättää heitteille, joten niin heitä sitten aletaan ohjata (pakottaa) kaiken maailman kuntouttaviin toimenpiteisiin tai ties mihin harjoitteluihin, siinä uskossa että se on niille ongelmaihmisille hyväksi. Mutta: 99% tapauksissa ne ihmiset pakotetaan sellaisiin paikkoihin joihin ne ei sovi, paikkoihin joissa niiden vointi vain pahenee tosi paljon ja ne ongelmaihmiset on vain häiriöksi kaikille muille. "Auttavaiset" työkkärin työntekijät ja sosiaalityöntekijät ja psykologit ynnä muut eivät todellakaan ymmärrä ongelmaihmisiä, eivät ymmärrä mitä ongelmaihmiset tarvitsevat. Ei ihmisiä pitäisi väkisin auttaa jos ei ymmärretä mitä tehdään koska silloin aiheutetaan vain haittaa.

MINÄ olin 30 vuotiaaksi asti erittäin samanlainen hullu kuin mitä ap kuvaili. Vähän kuin mulla olisi ollut autismi + adhd + dementia. Ja aina mut pakotettiin uusiin toimenpiteisiin sekoilemaan ja aina mut potkittiin niistä ulos ja taas mut pakotettiin uudestaan jonnekin ja taas mut potkittiin ulos. Siinä rumbassa olisin yhä, mutta luojan kiitos väsyin niin paljon että päätin syrjäytyä. Nyt, vuosia myöhemmin ymmärrän että traumatisoiduin ja hajosin mun lapsuuden vuoksi niin totaalisesti että mulle kehittyi ns eristäytyvä persoonallisuushäiriö.

Jos saan olla rauhassa turvassa yksin erakkona niin vaikutan melko normaalilta. Hiljainen, ujo, arka, rauhallinen, hidas, harmiton, ressukka, pelokas, kiltti, tylsä, "persoonaton". Voin istua apaattisena zombina aamusta iltaan paikallani puiston penkillä katsellen järveä ajattelematta oikein yhtikäs mitään. Jos joku istuu penkille viereeni niin poistun välittömästi koska en kestä ihmisten seuraa. Niin kauan kun saan olla yksin niin minulla pysyy toimintakyky ja järki. Voin tehdä teoreettisia töitä. Mihinkään käytännölliseen en pysty, olen supertumpelo. Jos joudun ihmisten seuraan niin menetän kontrollin itsestäni, käytöksestäni, teoistani, puheistani, ajatuksistani, mistään en mitään tajua, mitään en kuule, mitään en muista,... lähes totaalinen tietoisuuden menetys ja minusta tulee meluisa kajahtanut omituinen friikkisekoilija.

Jos tunnette ihmisiä jotka ovat "ikuisia lapsia" niin he ovat tuollaisia.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa eristäytyjien ei sallita eristäytyä, koska psykologit ja psykiatrit ja kaikki muutkin ovat sokeasti vakuuttuneita siitä että ihmisten seura on kaikille ihmisille hyväksi. Kaikki ihmiset pyritään ohjaamaan muiden seuraan. Mitä ongelmallisempi ihminen on sitä enemmän häntä yritetään pakottaa ihmisten seuraan. Eli sitä enemmän häntä vain satutetaan.

❤️

Ajattelin samaa mitä edellisessä viestissä nro 9. On mahdollista, että hän varta vasten haluaa sellaisen todistuksen työkokeilusta, että "henkilö x ei kykene työtehtävään x johtuen siitä ja tästä syystä". Voi tietysti olla että ihan vilpittömästi ei tajua niitä tehtäviä tai sitten niin että tahallaan esittää tyhmää ja ärsyttävää saadakseen tuollaisen lausunnon.

Luultavasti kuntouttavaa työtoimintaa, firma saa siitä ilmaista työvoimaa. Se ei ole mikään kokeilujakso, jonka voi vain lopettaa. Tietenkään näin ei kuuluisi olla, mutta tuota järjestelmää käytetään härskisti hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassamme jättimäinen ongelma on, että "ongelmallisia ihmisiä" ei tahdota jättää heitteille, joten niin heitä sitten aletaan ohjata (pakottaa) kaiken maailman kuntouttaviin toimenpiteisiin tai ties mihin harjoitteluihin, siinä uskossa että se on niille ongelmaihmisille hyväksi. Mutta: 99% tapauksissa ne ihmiset pakotetaan sellaisiin paikkoihin joihin ne ei sovi, paikkoihin joissa niiden vointi vain pahenee tosi paljon ja ne ongelmaihmiset on vain häiriöksi kaikille muille. "Auttavaiset" työkkärin työntekijät ja sosiaalityöntekijät ja psykologit ynnä muut eivät todellakaan ymmärrä ongelmaihmisiä, eivät ymmärrä mitä ongelmaihmiset tarvitsevat. Ei ihmisiä pitäisi väkisin auttaa jos ei ymmärretä mitä tehdään koska silloin aiheutetaan vain haittaa.

MINÄ olin 30 vuotiaaksi asti erittäin samanlainen hullu kuin mitä ap kuvaili. Vähän kuin mulla olisi ollut autismi + adhd + dementia. Ja aina mut pakotettiin uusiin toimenpiteisiin sekoilemaan ja aina mut potkittiin niistä ulos ja taas mut pakotettiin uudestaan jonnekin ja taas mut potkittiin ulos. Siinä rumbassa olisin yhä, mutta luojan kiitos väsyin niin paljon että päätin syrjäytyä. Nyt, vuosia myöhemmin ymmärrän että traumatisoiduin ja hajosin mun lapsuuden vuoksi niin totaalisesti että mulle kehittyi ns eristäytyvä persoonallisuushäiriö.

Jos saan olla rauhassa turvassa yksin erakkona niin vaikutan melko normaalilta. Hiljainen, ujo, arka, rauhallinen, hidas, harmiton, ressukka, pelokas, kiltti, tylsä, "persoonaton". Voin istua apaattisena zombina aamusta iltaan paikallani puiston penkillä katsellen järveä ajattelematta oikein yhtikäs mitään. Jos joku istuu penkille viereeni niin poistun välittömästi koska en kestä ihmisten seuraa. Niin kauan kun saan olla yksin niin minulla pysyy toimintakyky ja järki. Voin tehdä teoreettisia töitä. Mihinkään käytännölliseen en pysty, olen supertumpelo. Jos joudun ihmisten seuraan niin menetän kontrollin itsestäni, käytöksestäni, teoistani, puheistani, ajatuksistani, mistään en mitään tajua, mitään en kuule, mitään en muista,... lähes totaalinen tietoisuuden menetys ja minusta tulee meluisa kajahtanut omituinen friikkisekoilija.

Jos tunnette ihmisiä jotka ovat "ikuisia lapsia" niin he ovat tuollaisia.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa eristäytyjien ei sallita eristäytyä, koska psykologit ja psykiatrit ja kaikki muutkin ovat sokeasti vakuuttuneita siitä että ihmisten seura on kaikille ihmisille hyväksi. Kaikki ihmiset pyritään ohjaamaan muiden seuraan. Mitä ongelmallisempi ihminen on sitä enemmän häntä yritetään pakottaa ihmisten seuraan. Eli sitä enemmän häntä vain satutetaan.

Jatkoa...

Olin ihmisten parissa hirvittävän höperö, kuten tuo aloittajan kuvailema aputyttö.

En ap usko että aputyttösi pystyy kuuntelemaan ja muistamaan pitkiä suullisia ohjeita. Vaikka kuinka selkeästi puhuisit, niin jos puhut kerralla pitkään niin ei vain onnistu. Aputytön kapasiteetti ei pitkän suullisen selostuksen ymmärtämiseen riitä.

Se että aputyttösi katoilee. Luulen että tuo työ ja ympäristö aiheuttaa hänelle ahdistusta. Luulen että SINÄKIN aiheutat hänelle ahdistusta. Joten hän vain pakenee ahdistuksen aiheuttajaa. Ei hän voi poistua kokonaan työpaikalta, hänhän joutuisi työkkärin määräämään karenssiin. Joten hän vain piiloutuu jonnekin jotta saa olla sinulta turvassa. Eikä hän edes tiedä miksi hän niin tekee, ei hän ymmärrä olevansa ahdistunut. Hän on liian ahdistunut ymmärtääkseen.

Tuo on melkolailla samanlaista toimintaa kuin autisteilla. Tai jos jossain on jokin eläin tai todella pieni lapsi jolle huudat, niin lapsi vain pakenee ja piiloutuu. Myöhemmin kun löydät lapsen piilosta niin eihän se lapsi osaa selittää miksi hän pakeni ja piiloutui, eihän todella pienellä lapsella ymmärrys sellaiseen riitä.

Jotkut psykologit joskus arvioivat että ihmisillä joilla on eristäytyvä persoonallisuushäiriö on trauman vuoksi jäänyt 1-3 vuotiaan lapsen tasolle esim nämä asiat: tunnetaidot, kyky ymmärtää tunteita, kyky kommunikoida tunteita, sosiaaliset taidot / kyky pärjätä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kyky ymmärtää puhetta / kyky seurata suullisesti annettuja pitkiä ohjeita, impulssikontrolli,...

Typerää jos tuo työharjoittelu pitää jatkaa loppuun asti. Typerää ettei 2 vuotiaan tasolle jäänyttä ihmistä päästetä eläkkeelle tms.

KUNPA TAPAISIN TUON NAISEN. MINUA KIINNOSTAA. TAHTOISIN NÄHDÄ. Varmaan kuin katsoisin peiliin, vaikka olen melkein puolet nuorempi mies.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassamme jättimäinen ongelma on, että "ongelmallisia ihmisiä" ei tahdota jättää heitteille, joten niin heitä sitten aletaan ohjata (pakottaa) kaiken maailman kuntouttaviin toimenpiteisiin tai ties mihin harjoitteluihin, siinä uskossa että se on niille ongelmaihmisille hyväksi. Mutta: 99% tapauksissa ne ihmiset pakotetaan sellaisiin paikkoihin joihin ne ei sovi, paikkoihin joissa niiden vointi vain pahenee tosi paljon ja ne ongelmaihmiset on vain häiriöksi kaikille muille. "Auttavaiset" työkkärin työntekijät ja sosiaalityöntekijät ja psykologit ynnä muut eivät todellakaan ymmärrä ongelmaihmisiä, eivät ymmärrä mitä ongelmaihmiset tarvitsevat. Ei ihmisiä pitäisi väkisin auttaa jos ei ymmärretä mitä tehdään koska silloin aiheutetaan vain haittaa.

MINÄ olin 30 vuotiaaksi asti erittäin samanlainen hullu kuin mitä ap kuvaili. Vähän kuin mulla olisi ollut autismi + adhd + dementia. Ja aina mut pakotettiin uusiin toimenpiteisiin sekoilemaan ja aina mut potkittiin niistä ulos ja taas mut pakotettiin uudestaan jonnekin ja taas mut potkittiin ulos. Siinä rumbassa olisin yhä, mutta luojan kiitos väsyin niin paljon että päätin syrjäytyä. Nyt, vuosia myöhemmin ymmärrän että traumatisoiduin ja hajosin mun lapsuuden vuoksi niin totaalisesti että mulle kehittyi ns eristäytyvä persoonallisuushäiriö.

Jos saan olla rauhassa turvassa yksin erakkona niin vaikutan melko normaalilta. Hiljainen, ujo, arka, rauhallinen, hidas, harmiton, ressukka, pelokas, kiltti, tylsä, "persoonaton". Voin istua apaattisena zombina aamusta iltaan paikallani puiston penkillä katsellen järveä ajattelematta oikein yhtikäs mitään. Jos joku istuu penkille viereeni niin poistun välittömästi koska en kestä ihmisten seuraa. Niin kauan kun saan olla yksin niin minulla pysyy toimintakyky ja järki. Voin tehdä teoreettisia töitä. Mihinkään käytännölliseen en pysty, olen supertumpelo. Jos joudun ihmisten seuraan niin menetän kontrollin itsestäni, käytöksestäni, teoistani, puheistani, ajatuksistani, mistään en mitään tajua, mitään en kuule, mitään en muista,... lähes totaalinen tietoisuuden menetys ja minusta tulee meluisa kajahtanut omituinen friikkisekoilija.

Jos tunnette ihmisiä jotka ovat "ikuisia lapsia" niin he ovat tuollaisia.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa eristäytyjien ei sallita eristäytyä, koska psykologit ja psykiatrit ja kaikki muutkin ovat sokeasti vakuuttuneita siitä että ihmisten seura on kaikille ihmisille hyväksi. Kaikki ihmiset pyritään ohjaamaan muiden seuraan. Mitä ongelmallisempi ihminen on sitä enemmän häntä yritetään pakottaa ihmisten seuraan. Eli sitä enemmän häntä vain satutetaan.

Olet oikeassa. Enää ei saa olla eristäytyvä tai joudut vainon, pilkan ja väkivallan kohteeksi.

Nostan

-eri

Meille tuli kerran sijaiseksi kuvaillun kaltainen henkilö. Hän ei oppinut mitään, vaikka kuinka opetettiin, oli levottoman ja keskittymiskyvyttömän oloinen, höpötti koko ajan. Olimme aivan ihmeissämme, miten aikuiselta ihmiseltä voi kaikki neuvot mennä ihan hukkaan. Yhtenä päivänä hän oli vielä tavallistakin enemmän pihalla ja sitten yksi meistä näki, kun hän kävi pukuhuoneella juomassa kossua. Se työsuhde päättyi siihen. Tuolla teidän harjoittelijalla on ehkä myös muisti tuhoutunut syystä tai toisesta. Sellainen ei opi mitään, vaikka kuinka yrittäisi. Puhu esimiehesi kanssa. Sinäkään et saa töitäsi tehtyä tuon kanssa.

Ongelma on siinä että eläkeikäinen tai ylipäätänsä joku PAKOTETAAN työkokeiluihin. Palkkatyö tai korvaukset. Ei mitään orjatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassamme jättimäinen ongelma on, että "ongelmallisia ihmisiä" ei tahdota jättää heitteille, joten niin heitä sitten aletaan ohjata (pakottaa) kaiken maailman kuntouttaviin toimenpiteisiin tai ties mihin harjoitteluihin, siinä uskossa että se on niille ongelmaihmisille hyväksi. Mutta: 99% tapauksissa ne ihmiset pakotetaan sellaisiin paikkoihin joihin ne ei sovi, paikkoihin joissa niiden vointi vain pahenee tosi paljon ja ne ongelmaihmiset on vain häiriöksi kaikille muille. "Auttavaiset" työkkärin työntekijät ja sosiaalityöntekijät ja psykologit ynnä muut eivät todellakaan ymmärrä ongelmaihmisiä, eivät ymmärrä mitä ongelmaihmiset tarvitsevat. Ei ihmisiä pitäisi väkisin auttaa jos ei ymmärretä mitä tehdään koska silloin aiheutetaan vain haittaa.

MINÄ olin 30 vuotiaaksi asti erittäin samanlainen hullu kuin mitä ap kuvaili. Vähän kuin mulla olisi ollut autismi + adhd + dementia. Ja aina mut pakotettiin uusiin toimenpiteisiin sekoilemaan ja aina mut potkittiin niistä ulos ja taas mut pakotettiin uudestaan jonnekin ja taas mut potkittiin ulos. Siinä rumbassa olisin yhä, mutta luojan kiitos väsyin niin paljon että päätin syrjäytyä. Nyt, vuosia myöhemmin ymmärrän että traumatisoiduin ja hajosin mun lapsuuden vuoksi niin totaalisesti että mulle kehittyi ns eristäytyvä persoonallisuushäiriö.

Jos saan olla rauhassa turvassa yksin erakkona niin vaikutan melko normaalilta. Hiljainen, ujo, arka, rauhallinen, hidas, harmiton, ressukka, pelokas, kiltti, tylsä, "persoonaton". Voin istua apaattisena zombina aamusta iltaan paikallani puiston penkillä katsellen järveä ajattelematta oikein yhtikäs mitään. Jos joku istuu penkille viereeni niin poistun välittömästi koska en kestä ihmisten seuraa. Niin kauan kun saan olla yksin niin minulla pysyy toimintakyky ja järki. Voin tehdä teoreettisia töitä. Mihinkään käytännölliseen en pysty, olen supertumpelo. Jos joudun ihmisten seuraan niin menetän kontrollin itsestäni, käytöksestäni, teoistani, puheistani, ajatuksistani, mistään en mitään tajua, mitään en kuule, mitään en muista,... lähes totaalinen tietoisuuden menetys ja minusta tulee meluisa kajahtanut omituinen friikkisekoilija.

Jos tunnette ihmisiä jotka ovat "ikuisia lapsia" niin he ovat tuollaisia.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa eristäytyjien ei sallita eristäytyä, koska psykologit ja psykiatrit ja kaikki muutkin ovat sokeasti vakuuttuneita siitä että ihmisten seura on kaikille ihmisille hyväksi. Kaikki ihmiset pyritään ohjaamaan muiden seuraan. Mitä ongelmallisempi ihminen on sitä enemmän häntä yritetään pakottaa ihmisten seuraan. Eli sitä enemmän häntä vain satutetaan.

Miksi traumatisoiduit?